Oikeastaan uusi apostoli valittiin kahdesta ehdokkaasta arvalla. Apostolien tekojen mukaan ehtoollissaliin kokoontumisessa oli silloin opetuslapsia koolla kaiken kaikkiaan noin satakaksikymmentä. He asettivat ehdolle kaksi: Joosef Barsabbaan, jota kutsuttiin lisänimellä Justukseksi, ja Mattiaan. Koska molemmat olivat sopivia, valinta suoritettiin rukouksella ja arvalla. Yhteisen rukouksen jälkeen he heittivät arpaa, ja arpa suosi Mattiasta. Näin Jumala antoi päätöksensä ja siitä lähtien Mattias ”luettiin niiden yhdentoista kanssa apostolien joukkoon” (Apt. 1:26). Muiden apostolien kanssa hän otti Pyhän Hengen vastaan helluntaipäivänä.
Evankelista Luukkaan tallettaman apostoli Pietarin puheen perusteella voidaan päätellä, että Mattias oli ollut mukana niiden vuosien ajan, jolloin Jeesus vaelsi maan päällä. Hän ei ollut aivan sisäpiirisissä, mutta kuului todennäköisesti Jeesuksen 72 opetuslapsen joukkoon (vrt. Luuk. 10:1-12). Mattias saikin varmasti todistaa Jeesuksen tekemiä monia ihmeitä ja näin vakuuttui löytävänsä oikean Messiaan. Lopulta hän arvanheitossa sai kavaltajalta jääneen paikan, sillä Jeesus oli säätänyt apostolien lukumäärän kahdeksitoista Jaakobin kahdentoista pojan mukaan. Eräässä mielessä Mattias oli apostolien joukkoon jäävä tuntematon ”rivimies”, siitä huolimatta hänen hartioilleen laskettiin muiden apostolien tavoin suuri ja painava tehtävä, Kristuksen ylösnousemuksen todistaminen kaikkien kansojen keskuudessa.
Apostoli Mattiaan myöhemmistä kohtaloista on olemassa kaksi traditiota. Läntinen traditio sanoo, että hän saarnasi evankeliumia 33 vuotta Pyhällä maalla. Kun hän oli saanut monta tuhatta juutalaista uskomaan Jeesukseen, hänet vietiin ylipappi Ananiaan eteen, joka kielsi häntä saarnaamasta. Silloin Mattias alkoi todistaa Suurelle neuvostolle, että kaikki profetiat olivat täyttyneet Jeesuksessa. Kun he eivät pystyneet vastaamaan hänelle, he tulivat niin raivoihinsa, että veivät hänet kivitettäväksi. Muuan roomalainen sotilas antoi hänelle armoniskun lyömällä hänen päänsä poikki kirveellä. Tämä tapahtui vuonna 63. Kreikkalainen traditio toisaalta väittää Mattiaan saarnanneen Kappadokiassa ja Kaspian meren rannikolla. Lopuksi hän lähti Etiopiaan ja kärsi siellä marttyyrikuoleman ristillä tai mahdollisesti kivitettynä. Joka tapauksessa kolmisen sataa vuotta myöhemmin ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinuksen äiti, keisarinna Helena, löysi hänen jäännöksensä Jerusalemista ja kuljetti ne Roomaan. Kun paavi Sylvester lähetti pyhän Agritiuksen Trierin piispaksi, Helena lahjoitti hänelle apostolin reliikit. Näin Mattias sai viimeisen leposijansa Saksasta.
Taiteessa Mattias kuvataan vanhanpuoleisena miehenä, jolla on kädessään peitsi tai harvemmin miekka. Hän on Trierin hiippakunnan, Goslarin, Hildesheimin ja Hannoverin kaupunkien suojeluspyhimys. Häntä pidetään myös rakentajien, seppien, räätälien, teurastajien ja sokerileipurien sekä koulun aloittavien poikien suojelijana. Häntä huudetaan avuksi hinkuyskässä, isorokossa ja hedelmättömässä avioliitossa.
Kenties apostoli Mattias ihmetteli osaansa ja valintaansa päiviensä loppuun saakka, kun hän yllättäen toiselta vaalisijalta tuli kutsutuksi korvaamaan sen apostolin, joka oli pettänyt Herran. Hänen tuntemattomaksi jäävä elämänsä voi olla muistutuksena ja lohdutuksena meille tämän päivän tuntemattomiksi jääville ylösnousemuksen todistajille. Usein vaelluksemme ilojen ja murheiden aikana joudumme vain ihmettelemään kaikkea sitä, minne Herran kädet vievät meidät, ja kiittämään Häntä kaikesta siitä, että sellainen uuden elämän suunta tulee aina Hänen kaitselmuksestaan.
Suomalaisia etunimiä: Matti, Matias (24.2. ”talvi-Matti”)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 147.
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 37.
- Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, s. 29.
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm