Maanantaina 8.9.2025 vietämme autuaan Neitsyt Marian syntymän juhlaa.
Autuaan Neitsyt Marian syntymäjuhla sijoitettiin syyskuun 8. päiväksi 600-luvun alussa. Sitä vietetään yhdeksän kuukautta autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlan (8.12.)jälkeen. Päivämäärät ovat samalla tavalla laskennallisia kuin Jeesuksen syntymään liittyvät. Ei ollut kalenteria eikä väestörekisteriä, joista olisi voitu tarkistaa varmat päivämäärät. Oli eri syistä vietettyjä juhlia, joille annettiin uusi sisältö, ja niin rakennettiin liturgista kalenteria. Jeesuksen syntymän aikoihin esiintyi tähti-ilmiö, mahdollisesti Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio, joka toistui sekä syksyllä että talvella. Syyskuu ja joulukuu olivat tässä suhteessa merkittäviä aikoja. Niinpä mahdollinen toinen tähtien ilmoittama aika (8.9.) annettiin Jumalan Pojan äidin syntymän juhla-ajaksi. Näissä juhlissa ei vietetä syntymäpäiviä nykyisessä merkityksessä vaan syntymän muistoa.
Itse Neitsyt Marian syntymän muistoa oli alettu viettää jo 400-luvulla ilmeisesti Jerusalemissa olevan Pyhän Annan kirkon vihkipäivänä, kirkon “jossa Maria syntyi”. Toisen tradition mukaan Maria syntyi Nasaretissa, mutta se ei vaikuta tähän juhlaan. Näin Marian syntymän historiallisista olosuhteista emme tiedä mitään, mutta Kirkossa on välitetty eteenpäin perimätietona, että hänen vanhempansa olivat Joakim ja Anna.
600- ja 700-luvuilla Marian syntymää kutsuttiin “pieneksi naistenpäiväksi”. Sitä on vietetty ”pelastuksen aamuruskona” bysanttilaisessa ja roomalaisessa liturgiassa. Se valmistaa tietä Kristukselle, ”vanhurskauden auringolle, joka ei koskaan sammu” (Mal. 3:20). Paavi Sergius (687-701) liitti Roomassa juhlan neljänneksi Maria-juhlaksi “enkelin ilmestymisen” (25.3.), “taivaaseen ottamisen” (15.8.) ja “visitaation” (31.5.) rinnalle. Näin Marian suuret juhlat ovat yhteisiä idän ja lännen kirkoille, mikä on osoitus siitä, että näitä juhlia vietettiin jo ensimmäisellä vuosituhannella jakamattomassa kirkossa ja ne ovat säilyttäneet paikkansa kirkon elämässä myös kirkkojen eroamisen jälkeen.
Kirkko viettää Marian syntymää Jumalan johdatuksen tapahtumana, jossa alkaa toteutua se suuri pelastus, joka jo syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiskunnalle luvattiin (1. Moos. 3:15). Marialla tuli Jeesuksen äitinä olemaan ainutlaatuinen osa ihmiskunnan pelastuksessa.
Autuaan Neitsyt Marian syntymän juhlana (8.9.) vietettävän Pyhän Messun osat:
Alkuvirsi
Viettäkäämme riemuiten Neitsyt Marian syntymäjuhlaa, sillä hänestä on syntynyt vanhurskauden aurinko, Kristus, meidän Jumalamme.
Päivän rukous
Kaikkivaltias Jumala, lahjoita palvelijoillesi armosi ja suo, että autuaan Neitsyt Marian syntymäjuhlan vietto koituisi rauhan ja onnen lähteeksi meille, joille hänen äitiytensä on pelastuksen alkukohta. Tätä pyydämme Herramme, Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Jumala, sinä lähetit ihmiseksi tulleen Poikasi meidän pelastajaksemme. Suo että hän, joka syntyessään säilytti ja pyhitti äitinsä neitsyyden, puhdistaisi myös meidät synneistämme ja tekisi nämä uhrilahjat sinulle otollisiksi. Tätä pyydämme saman Poikasi Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (Jes. 7:14, Matt. 1:21)
Neitsyt synnyttää Pojan. Hän pelastaa kansansa sen synneistä.
Päätösrukous
Isä Jumala, autuaassa Neitsyt Mariassa sinä annoit koko ihmiskunnalle pelastuksen toivon ja aamuruskon. Riemuitkoon kirkkosi, joka tämän sakramentin vahvistamana viettää hänen syntymänsä juhlaa. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, ss. 688-689)
I. Tri Nguyen
Lähde:
- Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 192.
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss.278-279.
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 11-13.
- Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 9-11.
- Katolinen rukouskirja, KATT, Bookwell Oy, Juva 2013, ss. 385-386.