Avioliitto

Mikä suunnitelma Jumalalla on miestä ja naista varten?
Jumala on rakkaus. Hän on rakkaudesta luonut ihmiset ja kutsunut heidät rakkauteen. Luodessaan heidät mieheksi ja naiseksi hän on kutsunut heidät avioliitossa läheiseen elämänyhteyteen ja keskinäi­seen rakkauteen, niin että he ”eivät enää ole kaksi vaan yksi” (Matt. 19:6). Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää” (1. Moos. 1:28).

Mitä tarkoituksia varten Jumala on asettanut avioliiton?
Miehen ja naisen välinen avioliitto, jonka Luoja on perustanut ja jolle hän on antanut sen omat lait, on luonnostaan suunnattu aviopuolisoiden yhteyteen ja heidän hyväänsä sekä lasten synnyt­tämiseen ja kasvattamiseen. Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukaan avioliitto on purkamaton, kuten Jeesus Kristus vahvis­taa: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Mark. 10:9).

Millä tavalla synti uhkaa avioliittoa?
Alkusynnin tähden, joka aiheutti myös Luojan miehen ja naisen välille lahjoittaman yhteyden särkymisen, avioliittoa hyvin usein uhkaavat epäsopu ja uskottomuus. Kuitenkin Jumala lahjoittaa äärettömässä laupeudessaan miehelle ja naiselle armonsa, jotta he toteuttaisivat elämänyhteytensä Jumalan alkuperäisen suunnitel­man mukaisesti.

Mitä Vanha testamentti opettaa avioliitosta?
Jumala auttaa kansaansa ennen kaikkea lain ja profeettojen kautta kehittämään vähitellen tietoisuuttaan avioliiton ykseydestä ja purkamattomuudesta. Jumalan aviollinen liitto Israelin kanssa on valmistelua ja esikuva uudelle liitolle, jonka Jeesus Kristus, Jumalan Poika on solminut morsiamensa, kirkon, kanssa.

Mitä uutta Kristus antoi avioliitolle?
Jeesus Kristus palauttaa Jumalan tahtoman alkuperäisen järjestyk­sen ennalleen. Sen lisäksi hän antaa armon elää avioliiton uudessa sakramentin arvossa, merkkinä hänen morsiusrakkaudestaan kirkkoa kohtaan: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristus­kin rakasti kirkkoa” (Ef. 5:25).

Onko avioliitto kaikkien velvollisuus?
Avioliitto ei ole kaikkien velvollisuus. Jumala kutsuu erityisellä tavalla joitakin miehiä ja naisia seuraamaan Herraa Jeesusta neitsyy­den tai selibaatin tiellä taivasten valtakunnan tähden. He luopuvat avioliiton suuresta hyvästä huolehtiakseen Herran asioista ja pyrkiäkseen miellyttämään häntä. Heistä tulee siten merkki Kris­tuksen rakastamisen ehdottomasta ensisijaisuudesta ja hänen kunniakkaan paluunsa hartaasta odottamisesta.

Miten avioliiton sakramenttia vietetään?
Koska avioliitto asettaa aviopuolisot julkiseen säätyyn kirkossa, vihkiminen tapahtuu julkisesti papin (tai siihen valtuutetun kirkon todistajan) sekä muiden todistajien edessä.

Mikä on aviosuostumus?
Aviosuostumus on yhden miehen ja yhden naisen ilmaisema tahto antaa itsensä lopullisesti toisilleen elääkseen uskollisessa ja hedel­mällisessä rakkauden liitossa. Koska aviosuostumus tekee avio­liiton, suostumus on välttämätön ja korvaamaton. Jotta avioliitto olisi pätevä, täytyy suostumuksen tarkoituksena olla todellinen avioliitto ja sen on oltava tietoinen ja vapaa inhimillinen teko, joka ei perustu pakkoon tai uhkaan.

Mitä vaaditaan, jos toinen aviopuolisoista ei ole katolilainen?
Seka-avioliitto (avioliitto katolilaisen ja kastetun ei-katolilaisen välillä) tarvitsee, ollakseen luvallinen, kirkollisen auktoriteetin luvan. Jos kyseessä ovat eri uskonnot (avioliitto katolilaisen ja kastamattoman välillä) vaaditaan erivapautus, jotta avioliitto olisi pätevä. Joka tapauksessa on perustavan tärkeää se, että aviopuolisot eivät sulje pois avioliiton olennaisia tarkoituksia ja ominaisuuksia ja että katolinen puoliso vahvistaa velvollisuutensa säilyttää uskonsa ja turvata lasten kastaminen ja katolinen kasvatus. Toisen puolison täytyy tuntea nämä velvollisuudet.

Mitkä ovat avioliiton sakramentin vaikutukset?
Avioliiton sakramentti luo aviopuolisoiden välille siteen, joka on elämän mittainen ja muut poissulkeva. Jumala itse sinetöi puoli­soiden aviosuostumuksen. Sen tähden ei kastettujen välistä ja täytäntöön pantua avioliittoa voi koskaan purkaa. Lisäksi tämä sakramentti antaa aviopuolisoille armon, jota tarvitaan pyhyyden saavuttamiseen avioelämässä ja lasten vastuulliseen vastaanottami­seen ja kasvattamiseen.

Mitkä synnit ovat raskaasti vastoin avioliiton sakramenttia?
Sellaisia syntejä ovat: aviorikos; moniavioisuus, joka on ristiriidassa miehen ja naisen samanarvoisuuden ja aviorakkauden kanssa, joka on yksi ja muut pois sulkeva; kieltäytyminen hedelmällisyydestä, joka riistää avioliitolta lasten syntymisen lahjan; avioero, joka on vastoin avioliiton purkamattomuutta.

Milloin kirkko sallii puolisoille eron fyysisestä yhteiselämästä?
Jos yhteiselämä on painavista syistä tullut käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi, kirkko sallii aviopuolisoille eron fyysisestä yhteis­elämästä, vaikkakin se toivoo heidän sovintoaan. Kuitenkin niin kauan kuin puoliso elää, he eivät ole vapaat solmimaan uutta avio­liittoa, paitsi jos avioliitto on mitätön ja kirkollisen auktoriteetin sellaiseksi julistama.

Kuinka kirkko suhtautuu eronneisiin, jotka ovat avioituneet uudelleen?
Uskollisena Herralle kirkko ei voi tunnustaa avioliitoksi eronneiden solmimaa uutta siviiliavioliittoa. ”Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen” (Mark. 10:11-12). Kirkko osoittaa huomaavaista huolenpitoa näitä ihmisiä kohtaan ja kutsuu heitä uskonelämään, rukoukseen, lähimmäisenrakkauden tekoihin ja lastensa kristilliseen kasvattamiseen. Kuitenkin niin kauan kuin tämä objektiivisesti vastoin Jumalan lakia oleva tilanne jatkuu, he eivät voi saada sakramentaalista synninpäästöä, ottaa vastaan pyhää kommuuniota eivätkä hoitaa tiettyjä kirkollisia tehtäviä.

Miksi kristittyä perhettä kutsutaan myös kotikirkoksi?
Koska perhe ilmaisee ja toteuttaa kirkon yhteisöllistä ja kodin­omaista luonnetta Jumalan perheenä. Kaikki perheenjäsenet harjoittavat oman roolinsa mukaisesti kasteessa saatua pappeutta ja vaikuttavat siihen, että perheestä tulee armon ja rukouksen yhteisö, inhimillisten ja kristillisten hyveiden koulu ja uskon ensimmäisen julistamisen paikka lapsille.

(Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, nrot 337-350)