”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14).
Rakkaat seurakuntalaiset,
Neljä viikkoa kestäneen adventin jälkeen kirkonkellot kutsuvat meitä joulumessuun juhlimaan seimen ääressä Kristuksen lihaksitulemisen salaisuutta: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Jouluna jokainen pappi saa viettää kolme Pyhää Messua kuvatakseen siten Vapahtajamme kolmea syntymistä. Yöllä ensimmäinen Messu pidetään muistoksi Jumalan Sanan ikuisesta syntymästä Isästä, kuten Messun alkuvirsi sanookin: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” (Ps. 2:7; Hepr. 1:5). Toisessa Messussa, aamunkoitossa, muistamme Kristuksen syntymää Neitsyt Mariasta, kun taas kolmas Messu muistuttaa Kristuksen mystillisestä syntymästä meihin, joille hän antaa ”oikeuden tulla Jumalan lapsiksi” (Joh. 1:12).
Tässä vanhan Rooman kirkko noudatti Jerusalemin kirkon kunniakasta tapaa, jonka mukaan kristityt kokoontuivat Betlehemin syntymäluolaan ja pyhittivät Herran syntymän hetken kantamalla eukaristisen uhrin keskellä yötä. Sen jälkeen he palasivat Jerusalemiin varhain aamulla. Tämäkin hetki pyhitettiin Pyhän Messun viettämisellä Ylösnousemuksen kirkossa. Päivällä kristityt kokoontuivat Jerusalemin pääkirkkoon juhlalliseen Eukaristian viettoon. Näin syntyi tapa edeskantaa pyhä uhri jouluna kolme kertaa. Roomassa ensimmäinen Messu, yömessu, pidettiin Santa Maria Maggioren basilikassa, jossa viidennen vuosisadan loppupuolelta lähtien oli jäljennös Betlehemin syntymäluolasta, ja tästä syystä basilikaa kutsutaan myös Sancta Maria ad praesepe’ksi (pyhä Maria seimen ääressä). Toinen Messu luettiin Anastasis-nimisessä kreikkalaisessa kirkossa, joka vastaa Jerusalemin Ylösnousemuksen kirkkoa. Kolmas Messu pidettiin pyhän Pietarin basilikassa. Roomasta käsin tapa levisi yli koko lännen, ja siitä lähtien kun papit toimittavat pyhän uhrin joka päivä, on heillä lupa viettää jouluna kolme Messua.
Meille tärkein korostus on ns. joulun kolmas Messu, joka muistuttaa Kristuksen mystillisestä syntymästä meihin sydämen kautta. Meidän on ”synnyttävä uudesti” (Joh. 3:7), ”synnyttävä Jumalasta” (Joh. 1:13) tullaksemme ”Jumalan lapsiksi” (Joh. 1:12). Joulun salaisuus toteutuu meissä, kun ”Kristus saa muodon” meissä (Gal. 4:19). Joulu on ”ihmeellisen vaihtokaupan” salaisuus: ”Oi ihmeellinen vaihtokauppa! Ihmissuvun Luoja otti omakseen ihmisen ruumiin, ei miehen siemenen vaan Pyhän Hengen voimasta. Hän syntyi Neitsyestä ihmiseksi antaakseen meille osallisuuden jumaluuteensa.” (Tammikuun 1. päivän I ja II vesperin antifoni: Liturgia Horarum)
Meille tarjotaan Kristuksessa Jumalan lapsen oikeutta ilmaiseksi! Siitä alkaa todellinen joulu tässä ja nyt. Todellinen joulu rakentuu kahdesta asiasta: Joulu on Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen juhla – hän tuli pelastamaan meidät synnin ja kuoleman vallasta. Toiseksi: me synnymme Jumalan lapsiksi, emme enää synnin orjiksi, kun otamme Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanamme. Kun Pyhässä Messussa otamme pyhän kommuunion vastaan, tehkäämme tilaa Jumalan Sanalle, joka tuli lihaksi pelastaakseen meidät ja ravitakseen meitä. Jokaisessa viettämässämme eukaristiassa Jeesus syntyy meitä varten ja on meitä varten alttarilla, papin lausumien asetussanojen jälkeen Kristuksen nimessä Pyhän Hengen kautta. Jumalan läsnäolo maailmassa ei tapahtunut vain kerran jouluna, vaan joulu kuuluu nyt jokaiseen Pyhään Messuun. Näin jokainen pappi viettää oikeastaan joulua joka päivä, joka kerta, kun hän viettää Eukaristiaa. Joulu tulee, joulu menee, mutta Herra on aina lähellä. Hän on aina Immanuel, Jumala meidän kanssamme (Matt. 1:23). Vapahtajamme läsnäolo kantaa meitä keskellä juhlaa, ja se kantaa meitä myös arjessa, työssä ja vaivannäössä, iloissa ja suruissa.
Koko sydämestämme toivotamme teille kaikille, rakkaille seurakuntalaisille ja teidän perheillenne sekä kaikille hyvän tahdon ihmisille oikein siunattua ja armorikasta Herramme, Jeesuksen Kristuksen, syntymän juhlaa!
Isä Toan Tri Nguyen, khra
Isä Manh Chien Nguyen, kappalainen
Isä Leonard Wobilla, kappalainen