Kirkon liturgisessa kalenterissa, lokakuun 7. päivänä vietetään maailmanlaajuisesti ruusukkorukouksen Neitsyt Marian muistopäivää, joka muistuttaa sodasta selviämisestä. Ruusukon harras käyttö katsottiin ratkaisevasti vaikuttaneen kristittyjen joukkojen voittoon Lepanton meritaistelussa 1571. Nimittäin “eurooppalainen liittoutuma” taisteli Turkkia vastaan pysäyttääkseen Turkin ja islamin leviämisen Eurooppaan. Lepanton taistelua Kreikan rannikolla 1571 johti pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n poika Juhana Itävaltalainen. Taistelun ajan Roomassa ruusukon veljeskunta rukoili ruusukkorukousta voiton puolesta. Ruusukon veljeskunta on maallikkodominikaanien 1468 perustama yhteisö, jonka päätehtävänä oli ruusukon hartauden levittäminen.
Maria
Paavi Pius V määräsi voiton vuosipäiväksi 7. lokakuuta Marian juhlan jo samana voittovuonna 1571. Sitten paavi Gregorius XIII määräsi vuonna 1573, että kaikissa kirkoissa, joissa on ruusukon alttari, piti viettää ruusukon juhlaa 1. lokakuuta. Näin ryhdyttiin kaksi vuotta myöhemmin joissakin kirkoissa paavi Gregorius XIII:n aloitteesta viettämään erityistä muistopäivää, jonka aiheena oli Marian äidillinen suojelus. Juhla laajeni lopulta koko kirkkoon, kun turkkilaiset oli voitettu taas kerran 1716. Siitä tuli siis koko kirkkoa velvoittava juhla vuodesta 1716 lähtien. Vuonna 1913 paavi Pius X siirsi juhlan takaisin alkuperäiselle paikalleen, siis Lepanton taistelun voittopäivänä 7.10., jonka vaikutuksesta koko lokakuusta on muodostunut ruusukon kuukausi.
Pohjoismaissa 7. lokakuuta on kuitenkin pyhän Birgitan, sääntökuntalaisen, Ruotsin ja koko Euroopan suojelijan, juhla, minkä tähden ruusukkorukouksen muistopäivää vietetään vasta seuraavana päivänä. Niinpä täällä Suomessa vietämme Ruusukkorukouksen Neitsyt Marian muistopäivää vasta keskiviikkona 8.10.2025.
Birgitta
Birgitta Birgerintytär syntyi Ruotsissa vuonna 1303. Hänet naitettiin ajan tavan mukaan jo 13-vuotiaana Ulf Gudmarinpojalle, josta sittemmin tuli Itä-Göötanmaan laamanni. Pariskunta sai kahdeksan lasta, neljä poikaa ja neljä tytärtä. Pojista kaksi kuoli alle kouluikäisenä ja tyttäristä yksi nuorena luostarissa; näin vain viisi lasta eli aikuiseksi. Aviopuolison kuoltua 1344 Birgitta lähti vuonna 1349 kahden tyttärensä kanssa pyhiinvaellukselle Roomaan, jäi sinne asumaan ja antautui laupeudentyöhön köyhien parissa. Aiemmin hän oli jo tehnyt pyhiinvaelluksen Santiago de Compostelaan miehensä kanssa ja elämänsä loppuvaiheessa hän vaelsi Jerusalemiin. Palattuaan Roomaan Birgitta sairasteli miltei vuoden, kunnes kuoli 23. heinäkuuta 1373. Hänet on haudattu birgittalaisluostariin Vadstenaan, jossa hänen tyttärensä Katariina (sittemmin autuas) oli abbedissa.
Birgitan kuoleman jälkeen monet tahot ajoivat hänen kanonisointihankettaan. Eri vaiheiden jälkeen paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi 7. lokakuuta 1391. Hän oli ainoa paavin keskiajalla pyhimykseksi julistama pohjoismaalainen. Birgitan nykyisestä asemasta Euroopassa antaa hyvän kuvan se, että paavi Johannes Paavali II julisti hänet yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä lokakuussa 1999. Marraskuussa 1999 paljastettiin Pyhän Pietarin basilikan ulkoseinässä viisimetrinen Pyhän Birgitan patsas, Carraran marmorista tehty patsas. Näin ollen ”Pietarin kirkon naiset” ovat myös pohjoisesta, Birgitta ja kuningatar Kristiina.
Pyhä Birgitta on jokaisen pyhimys. Hän oli niin monipuolinen, että jokainen voi ottaa hänet esikuvakseen ja nähdä hänessä haluamansa. Hän oli neitsyt, vaimo, kahdeksan lapsen äiti, leski, sääntökuntalainen. Hän oli maallikko, mutta perusti sääntökunnan. Hän oli aatelinen, poliitikko, käytännöllisten neuvojen antaja, köyhien auttaja, pyhiinvaeltaja, teologi ja mystikko. Hän oli uskollinen kirkon tytär, profeetta ja Jumalan äänitorvi, joka ei epäröinyt arvostella kirkon alennustilaa ja julistaa parannusta. Hän jakoi neuvoja ja nuhteita sekä ruhtinaille että piispoille ja hän kehotti paavia palaamaan Avignonista takaisin Roomaan. Silti hän oli nöyrä, nöyryyden opettaja ja katumuksen harjoittaja. Nöyryyden ja katumuksen merkkinä hänen sääntökuntalaisensa kantavat harmaata pukua ja valkoisessa kruunussaan viittä punaista pistettä Kristuksen viiden haavan merkkinä. Lyhyesti Birgitta on loistava esimerkki uskon voimasta ja siitä, että aktiivinen ja kontemplatiivinen elämä voidaan yhdistää. Hän vahvisti arkikristillisyyden merkitystä yhdistämällä Martan ja Marian roolit. Aktiivinen, touhuava kristillisyys ei ole vastakohta mietiskelevälle kontemplatiiviselle uskonilmaisulle. Molemmat ovat Jumalan armoa ja rikkautta!
Maria ja Birgitta
Pyhä Birgitta kunnioitti syvästi Neitsyt Mariaa, joka puhui suoraan hänelle monissa ilmestyksissä. Jo varhaisista lapsuusvuosistaan alkaen Birgitta eli läheisessä, luottavaisessa suhteessa Jumalan Äitiin. Ollessaan seitsemän vuoden ikäinen Birgitta näki yöllisen näyn: Maatessaan valveilla hän näki vuodetta vastapäätä alttarin ja sen yläpuolella istui hohtaviin vaatteisiin pukeutunut nainen. Naisella oli kädessään kallisarvoinen kruunu ja hän sanoi: Tule, Birgitta! Birgitta nousi vuoteeltaan ja juoksi alttarin luo. Nainen kysyi, tahdotko saada tämän kruunun? Birgitta vastasi myöntävästi – nainen pani kruunun hänen päähänsä niin, että hän tunsi sen kehän painon ohimoillaan. Kun hän kääntyi, näky katosi. Birgitta ei ole koskaan unohtanut tätä näkyä. Hän tunsi, että hänet oli valittu ja kutsuttu ja, että hän oli Jumalan Äidin suojeluksessa.
”Rippi-isien kertoman mukaan Birgitan omaiset olivat toisinaan ymmärtäneet, että pyhä Neitsyt antoi vaikeissa tilanteissa apua suojatilleen hyvin konkreettisella tavalla. Niinpä kaksitoistavuotias tyttö oli kerran Karin-tädin luona Aspenäsissa kirjaillut silkkiä kultalangalla ja pelännyt, ettei työn tulos vastaa sille asetettuja korkeita vaatimuksia. Lopputulos oli kuitenkin niin erinomainen, että täti ymmärsi, ettei se voinut olla kaksitoistavuotiaan lapsen työtä. Astuessaan kamariin täti oli ollut myös havaitsevinaan tytön vieressä tuntemattoman naisen, jonka läsnäoloa Birgitta itse ei kuitenkaan huomannut.” (vrt. Aron Andersson: Jumalan Äiti ja Birgitta, s. 18) Naisen on katsottu olleen Neitsyt Maria, johon Birgitalla oli lapsuudestaan asti erittäin läheinen suhde.
Monissa näyissä Herramme Kristus ja Neitsyt Maria ilmestyivät Birgitalle ja puhuivat tämän kanssa. Birgitta kirjoitti itse näkynsä muistiin tai saneli ne avustajilleen. Ne koottiin myöhemmin kirjasarjaan Ilmestyksiä (Revelationes). Eräässä näyssä Kristus kehotti Birgittaa perustamaan sääntökunnan myös Marian kunniaksi. Kaikkein pyhimmän Vapahtajan sääntökunnan säännön ensimmäisessä kappaleessa Kristus sanoo, että sääntökunta on perustettava hänen rakkaan äitinsä kunniaksi. Sen tähden jokaisen birgittalaisluostarin nimi muistuttaa Pyhästä Neitsyestä ja jokaisella luostarisisarella on lisänimenä Maria (vrt. Maria Elisabeth Hesselblad).
Kristuksen rinnalla on Neitsyt Maria, joka esittää monissa ilmestyksissä huomattavaa osaa välittäjänä ja ihmiskunnan suurena esirukoilijana. Kristus ei lakkaa milloinkaan ylistämästä ja korostamasta äitinsä hyveitä. Kristus aina asettaa Marian muille esikuvaksi. Siksi ilmestyessään Birgitalle Maria sanoo suoraan näin: ”Minussa oli erityisesti kolme ominaisuutta, jotka miellyttivät Poikaani. Ensinnäkin niin suuri nöyryys, ettei yksikään luotu ollut minua nöyrempi, ei enkeli eikä ihminen. Toiseksi kuuliaisuus, sillä halusin olla sydämestäni Pojalleni kaikessa kuuliainen. Kolmanneksi hyvin suuri rakkaus. Siksi Poikani kunnioittaa minua kolminkertaisesti. Sinunkin, Poikani morsian, on pyrittävä seuraamaan minun nöyryyttäni etkä saa rakastaa mitään muuta kuin minun Poikaani.” (vrt. Aron Andersson: Jumalan Äiti ja Birgitta, ss. 18-19) Näin Maria rohkaisee, kasvattaa ja tukee Birgittaa tiellä kohti yhä suurempaa täydellisyyttä ja yhä täydellisempää yhteyttä Kristuksen kanssa.
Monissa ilmestyksissä Neitsyt Maria on Mater misericordiae, laupeuden äiti, joka tarjoaa viittansa suojaa. Mater misericordiae oli Birgitalle tärkeä aihe näyissä. Birgitta kertoi: ”Neitsyt Maria avaa laajan viittansa suojaksi niille, jotka etsivät häneltä turvaa.” (vrt. Aron Andersson: Jumalan Äiti ja Birgitta, s. 75)
Laupeuden äiti pitää huolta erityisesti avuttomista ja syntisistä lapsistaan: ”Olen myös jokaisen sellaisen syntisen äiti, jolla on halu tehdä parannus ja lakata synnistä Jumalaa vastaan. Niin, syntistäkin haluan puolustaa kuin rakastava äiti, joka näkee alastoman poikansa joutuneen vihollisten terävien miekkojen uhkaamaksi. Eikö äiti silloin asetu urheaan vastarintaan vaaroja vastaan vapauttaakseen poikansa ja temmatakseen hänet vihollisten käsistä ja suojellakseen häntä iloiten sylissään? Niin minä ainakin teen ja haluan vastakin tehdä niin jokaiselle syntiselle, joka totisesti nöyrtyneenä ja Jumalaa rakastaen pyytää Pojaltani minun sääliäni.” (IV kirja; lainaus teoksesta Aron Andersson: Jumalan Äiti ja Birgitta, s. 76)
Per Mariam ad Jesum
Tästä syystä kiitollisuus ja kunnioitus Mariaa kohtaan on keskeistä birgittalaissisarten liturgiassa. Birgitta on aina halunnut uskoa tyttärensä parhaan mahdollisen äidin huomaan, Marian suojelukseen. Maria on sisarille sekä suojelija että esikuva tulevasta taivaan kunniasta. Marian äidilliset esirukoukset johdattelevat meitä aina hänen Poikansa, Jeesuksen, luo. Viime kädessä Birgitta ja kaikki muut pyhimykset kertovat meille yhden totuuden, että he ammentavat samasta lähteestä: he kulkevat Marian kautta Jeesuksen luo, per Mariam ad Jesum. Pyhät ovat jo saavuttaneet sen, mihin me olemme pyrkimässä. Maria, Birgitta ja muut pyhät avaavat meille näkymiä elämään Jumalan yhteydessä ja rikastuttavat aspektia pelastukseen Jumalan luona. Näin pyhien näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Hartauselämässä ei varsinaisesti kuitenkaan katsota pyhiä, vaan pyhien silmin Kristusta.
i. Tri Nguyen
Lähteet:
- Ahl, Eva ja Setälä, Päivi (toim.): Pyhä Birgitta. Euroopan suojeluspyhimys, Helsinki: Otava, 2003.
- Andersson, Aron: Birgitta, pyhimys ja profeetta, suom. Kalevi Vuorela. Turku: Birgittalaissisaret, 1989, 132 s.
- Andersson, Aron: Jumalan Äiti ja Birgitta. Valikoima Pyhän Birgitan ilmestyksiä, suom. Matti Aaltonen. Turku: Birgittalaissisaret, 1990, 90 s.
- Badaracci, Laura (toim.): Valon polkuja – Pohjolan mystikon sanoja ja ajatuksia, suom. Kalevi Vuorela. Turku: Birgittalaissisaret, 2003.
- Birgittalaisoblaattien rukouskirja, koonnut Suomen birgittalaisoblaattien Turun ryhmä, Turku 2007, ss. 45-60 [Birgittalaisoblaattien käsikirja].
- Jalkanen, Kalle: Pyhä Birgitta ja ilmestyksiä, TEOS 13, 2004-03-22.
- Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002
- Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020