Blog Archives

Ekumeeninen kirkkoilta Vaasassa to 23.1. klo 17.00 / The ecumenical church evening in Vaasa

22/1/2025

Vaasan kirkko – Pyhän Sydämen kappeli – Pyhän Nikolaoksen kirkko

Ristisaatto Vaasan kirkosta katolisen kappelin kautta Pyhän Nikolaoksen kirkkoon, jossa rukouspalvelus ja paneelikeskustelu. Iltatee.

Kristittyjen ykseyden rukousviikon ekumeenisen kirkkoillan aloittaa rukoushetki klo 17 Vaasan kirkossa. Rukoushetken jälkeen kirkkovaellus kävellen katoliselle Pyhän Sydämen kappelille rukoushetkeen, mistä jatketaan Vaasan Nikolaoksen kirkon rukouspalvelukseen. Rukoushetken jälkeen tarjoillaan iltatee ortodoksisella seurakuntatalolla.

Iltateen aikana järjestetään paneelikeskustelu, jonka aiheena on Raamatun merkitys ortodoksisen ja luterilaisen ja katolisen kirkon perinteessä. Paneelikeskusteluun osallistuvat pappi Isä Andrei Sõtšov, kirkkoherra Teijo Peltola ja isä Tri Nguyen.

Tervetuloa rukoilemaan meidän kanssamme!

Isä Tri Nguyen
khra

***
Vaasa Church - Chapel of the Sacred Heart - Church of St. Nicholas

A procession and liturgical service from Vaasa Church via the Catholic Chapel to St. Nicholas Church, where a prayer service and panel discussion will take place. Evening tea.

The ecumenical evening of the Week of Prayer for Christian Unity will begin with a prayer service at 17:00 in Vaasa Church. After the prayer service, a church walk to the Catholic Chapel of the Sacred Heart for the prayer service, from where we continue to the prayer service in the Church of St. Nicholas in Vaasa. After the prayer service, evening tea is served at the Orthodox parish house.

During the evening tea there will be a panel discussion on the meaning of the Bible in the Orthodox, Lutheran and Catholic traditions. The panel discussion will include priest Father Andrei Sõtšov, parish priest Teijo Peltola and Father Tri Nguyen.

Welcome to pray with us!

Fr Tri Nguyen
Parish priest

Tammikuun pyhimys: Pyhä Angela Merici, neitsyt (27.1.)

22/1/2025

Orpo lapsuus
Angela Merici syntyi noin 1474 Desenzanon kylässä lähellä Garda-järveä Veronan hiippakunnassa Italian Lombardiassa. Angela jäi varhain orvoksi. Vanhemmat kuolivat hänen ollessaan vielä lapsi, ja yhdessä vanhemman sisarensa kanssa hän pääsi rikkaan setänsä huollettavaksi. Pian vanhempien kuoleman jälkeen Angelaa kohtasi uusi menetys. Kun Angela oli 13-vuotias, hänen sisarensa kuoli äkillisesti ennen kuin oli ennättänyt saada sairaiden voitelun, ja Angela oli huolissaan sisarensa sielusta. Jeesus ilmoitti hänelle näyssä, että sisar oli pelastunut, ja kiitollisena hän lupasi palvella Jeesusta koko elämänsä ajan.

Sisarensa kuoleman jälkeen 22-vuotiasta Angelaa kohtasi taas seuraava menetys, kun hänen setänsä kuoli. Tämän jälkeen hän päätti antaa elämänsä Kristukselle. Hän lahjoitti pois perintönsä, jotteivät sen aiheuttamat huolet turhaan täyttäisi hänen aikaansa. Hän palasi takaisin kotikyläänsä muuttaen kaukaisen sukulaisen luo, jonka kodissa hän lähinnä teki palvelijan työtä siitä hyvästä, että hän sai oman yksinäisen pienen kammion rukoillakseen rauhassa.

Oikeastaan jo pienenä hän sai syvällisen uskonnollisen kasvatuksen, vaikka perusteellisempaan kulttuuriseen sivistykseen häneltä puuttui varoja. Hän varttui aikana, jota kutsutaan täysrenessanssiksi. Kulttuurin ja talouselämän kehitys oli tuolloin uskomattoman voimakasta. Ihminen ja hänen tarpeensa olivat keskeisiä arvoja, hengelliset arvot sen sijaan heikkenivät. Monet kirkon paimenet varoittivat tästä kehityksestä, ja Angelakin vaikutti siihen omalla tavallaan. Sivistyksen puutteensa hän täydensi syvällä nöyryydellään.

Kolmas sääntökunta
Saadakseen hengellisen perheen Angela liittyi fransiskaanien kolmanteen sääntökuntaan. Hän alkoi etsiä hyvin hartaasti Jumalan hänelle säätämää tietä. Näitä vuosia sävyttivät monet pyhiinvaellukset, joita hän teki kaikkiin Italian tärkeisiin pyhiinvaelluskohteisiin elämänsä aikana. Kerran hän teki pyhiinvaelluksen myös Pyhään maahan. Matkan varrella suunnilleen Kreetan kohdalla hän menetti yhtäkkiä näkönsä ja sai Pyhässä maassa tyytyä näkemään kaiken ainoastaan uskon silmin. Kotimatkalla hänen näkönsä palautui samalla kohdalla, jossa se oli hävinnyt. Nyt hän näki myös elämäntehtävänsä.

Angela eli syvällistä rukouselämää ja tunsi erityistä rakkautta köyhiä ja epäonnisia kohtaan. Pyrkiessään elämään pyhän Franciscuksen esikuvan mukaan hän ei halunnut omistaa mitään, ei edes vuodetta. Hän eli lähes yksinomaan leivällä, vedellä ja vihanneksilla.

Ahkera opetustyö
Viettäessään hiljaista rukouselämää hän sai näyn, jossa Jumala käski hänen perustaa yhteisön, joka huolehtisi lasten kasvatuksesta. Valmiina tekemään Jumalan tahdon ja huomattuaan köyhimpien lasten tietämättömyyden uskon asioissa hän rupesi antamaan heille uskonnonopetusta ja innosti työhön mukaan ystäviänsä. Hän keräsi kylän lapset ympärilleen opettaen heitä ja heidän kauttaan myös heidän äitejään. Muutamat muut maallikkofransiskaanit auttoivat häntä tässä ahkerassa opetustyössä.

Tehtävä onnistui niin hyvin, että Angelaa pyydettiin avaamaan toinenkin koulu Bresciassa. Niinpä vuonna 1516 hänet kutsuttiin samanlaiseen työhön Bresciaan. Hänen työnsä oli siunauksellista ja kaikki sitä kiittivät. Sen tarve vain lisääntyi sotaisena aikana, kun lapset jäivät entistä enemmän huoltoa vaille, mutta tarvittavia, pysyviä, kanssasisaria ei ilmaantunut.

Pyhänä vuonna eli riemuvuonna 1525 Angela kävi Roomassa paavi Klemens VII:n puheilla. Paavi pyysi Angelaa sairaita hoitavien sisarten yhteisön johtajaksi, mutta Angela kieltäytyi ja palasi opetustyöhönsä Bresciaan. Siihen aikaan ei ollut yhtään opetustyötä tekevää sisarkuntaa eikä sellaista ollut kukaan ajatellutkaan. Angela oli ensimmäinen, joka keräsi ryhmän naisia avukseen opetustyöhön, ja vuonna 1535 hän perusti yhdessä 12 naisen kanssa oman sisarkunnan pyhän Ursulan suojeluksessa. Pyhä Ursula oli legendan mukaan yhdessä muiden tyttöjen kanssa kärsinyt marttyyrikuoleman 300-luvulla.

Uusi sääntökunta
Toki alussa se oli kuitenkin maallikkojärjestö, sisarkunnan muodollinen hyväksyntä kongregaatioksi tuli vasta 1565, sillä kirkko ei aikaisemmin ollut valmis hyväksymään Angelan avoimesti toimivia ja liikkuvia sisaria. He eivät oikeastaan käyttäneet nunnanpukua eivätkä antaneet varsinaisia luostarilupauksia eivätkä edes muuttaneet yhteen asumaan. He asuivat kodeissaan, kokoontuivat yhteisiin rukouksiin ja antoivat opetusta sopivissa paikoissa, usein oppilaiden kodeissa. Näin uusi sääntökunta antoi naisille saman kulttuurisen sivistyksen, jonka miehet saivat. Sen säännöt kuuluvat vielä tänäänkin uudenaikaisimpiin ja joustavimpiin. Joustavan sääntönsä tähden nämä ns. mustat ursuliinit eivät olleet herkästi haavoitettavissa seuraavien vainojen, ennen kaikkea Ranskan vallankumouksen aikoina.

Angela sai johtaa sääntökuntaansa vain viisi vuotta. Hän kuoli 27. tammikuuta 1540 Bresciassa jättäen täydellä luottamuksella pienen sisarparvensa Jumalan haltuun. Hänen elämänsä oli ollut ankaraa, työn ja rukouksen täyttämää, ja sitä leimasi mitä suurin luottamus Jumalaan, mikä antoi hänelle kaikki esteet voittavan kärsivällisyyden.

Angelan eläessä ja vielä parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen järjestö pysyi hyvin pienenä. Silloin pyhä piispa Carlo Borromeo otti heidät suojelukseensa, kehotti heitä elämään yhdessä ja määräsi heille yhteisen puvun. Siitä alkaen sisarkunta rupesi kasvamaan ja levisi yli Euroopan ja vähitellen sen ulkopuolelle. Tämä sisarkunta oli ensimmäinen, jonka päätehtävänä oli tyttöjen, köyhimpienkin, opettaminen. Nykyisin sääntökunta työskentelee kaikissa maanosissa keskittyen erityisesti lasten ja nuorten kasvattamiseen.

Paavi Pius VII julisti hänet pyhäksi 1807. Hän on ursuliinien, koulutyttöjen ja nuorten suojeluspyhimys.

Pyhän Angela Mericin muistopäivänä (27.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Laupias Jumala, tukekoon meitä alati pyhä Angela Merici esirukouksillaan, jotta me hänen rakkautensa ja harkintansa esimerkkiä seuraten säilyttäisimme uskollisesti sinun opetuksesi ja todistaisimme siitä elämällämme. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 575-576)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 31.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 35-36.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 156-157.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 146.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Tammikuun pyhimys: pyhä Agnes, neitsyt ja marttyyri (21.1.)

6/1/2025

Tammikuun 21. päivänä vietämme pyhän Agneksen muistopäivää. Oikeastaan hänestä tiedetään varsin vähän. Perimätiedon mukaan hän oli kuollessaan vasta kolmentoista ikäinen. Varmaa kuitenkin on vain se, että tätä nuorta marttyyria kunnioitettiin pyhimyksenä jo 300-luvulla, ensin Roomassa ja pian koko läntisessä kristikunnassa. Hänen nimensä on säilynyt Pyhän Messun roomalaisessa kaanonissa (I Eukaristisessa rukouksessa) ja esiintynyt vuoden 354 Depositio Martyriumissa. Pyhä Ambrosius ja muut tunnetut alkukirkon pyhimykset ovat kirjoittaneet hänestä.

”Puhdas/karitsa”
Itse asiassa Agneksen nimi muistuttaa kreikan sanaa ”agné” (puhdas, siveä) tai latinan sanaa ”agnus” (karitsa). Vaikka Agneksen kuolinaikaa ja -tapaa ei tarkkaan tiedetä, tradition mukaan hänet puhtautensa tähden teurastettiin kuin karitsa, kun hän oli vasta 13-vuotias viaton lapsi. Tästä syystä Agneksen hautabasilikassa Roomassa siunataan vuosittain karitsoita hänen muistopäivänään. Niiden villasta valmistetaan palliumeja, arkkipiispan ”virkamerkkejä”.

Pyhä Agnes on ehkä saanut surmansa vuonna 304 keisari Diocletianuksen vainoissa tai ehkä jo joitakin vuosikymmeniä aikaisemmin keisari Valerianuksen vainojen aikana (v. 258/59). Lännen tradition mukaan hänet mestattiin, mutta idän tradition mukaan hänet poltettiin roviolla. Yksi yritys rekonstruoida Agneksen todellinen elämä perimätietojen keskeltä on seuraava:

Agneksen passio
Agnes oli rikkaan perheen kaunis tyttö, jota monet nuoret miehet yrittivät vietellä ja tavoittelivat vaimokseen. Agnes oli kristitty eikä halunnut sitoa itseään kehenkään ei-kristittyyn mieheen. Silloin nämä miehet suuttuneina rukkasista antoivat Agneksen ilmi ja toivat hänet oikeuden eteen luullen saavansa hänet luopumaan uskostaan rangaistuksen uhalla. Agnes tuotiin Roomaan kuvernöörin kuulusteltavaksi. Tuomari lupaili ensin ylellistä elämää ja mukavuuksia, jos Agnes luopuisi uskostaan, ja sitten hän uhkaili kidutuksilla, mutta Agnes pysyi lujana eikä taipunut. Kun tyttö tunnusti luvanneensa taivaalliselle sulhaselleen, Kristukselle, ikuista siveyttä, tuomari asetti hänet valinnan eteen: ”Jos kerran kyseessä on neitsyys, saat nyt valita: joko uhraat neitseelliselle Venus-jumalattarelle tai sinut tuomitaan orjattareksi bordelliin.” Agnes vastasi pelottomasti: ”Taivaallinen ylkäni suojelee kyllä viattomuuteni.” Silloin hänet raahattiin häpeän taloon, mutta kukaan muu ei uskaltanut koskea lapseen kuin yksi erityisen raaka ”asiakas”. Samassa silmänräpäyksessä, kun mies koski tytön vaatteisiin, hän kaatui kuolleena maahan. Sitten tuomari sanoi Agnekselle: ”Jos pystyt herättämään tämän miehen kuolleista, minäkin uskon sinun Jumalaasi.” Kun vainaja tytön rukouksen päätyttyä avasi silmänsä, tuomari huudahti: ”Suuri on kristittyjen Jumala!” Siitä huolimatta turmeltuneet nuoret miehet vaativat vaatimalla, että Agnes on tuomittava noituudesta, olihan tuomari nähnyt omin silmin ”todisteen”. Niinpä Agnes tuomittiin roviolla poltettavaksi, mutta liekit eivät vahingoittaneet häntä. Silloin hänet surmattiin miekalla. Kerrottiin, että hänet teloitettiin 21. tammikuuta 304 yhdellä ainoalla miekaniskulla, sillä hänen lapsenruumiinsa oli niin hento.

Kultti ja taide
Agnes haudattiin Roomassa Via Nomentanan varrella olevaan hautausmaahan, joka sai nimensä hänen mukaansa. Vuonna 354 keisari Konstantinuksen tytär rakennutti paikalle suuren kirkon ja sijoitutti Agneksen ruumiin alttarin alle.

Taiteessa Agnes kuvataan usein nuorena neitona karitsa sylissään ja palmunoksa kädessään tai kukkaseppele päässään. Hän on neitsyiden, lasten ja puutarhurien suojeluspyhimys.

Monin paikoin on uskottu, että päivää ennen Agneksen päivää pyhimys näyttää nuorille naisille heidän tulevat aviomiehensä, edellyttäen että he ovat sitä ennen paastonneet.

Agneksesta muistuttavat suomalaiset nimet Agneta, Agneetta, Agda, Aune, Auni, Iines, Iina ja Inari.

Pyhän Agneksen muistopäivänä (21.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, sinä valitset sen, mikä maailmassa on heikkoa, saattaaksesi häpeään sen, mikä on voimallista. Pyhän marttyyrisi Agneksen taivaallisena syntymäpäivänä rukoilemme sinua: suo meidän hänen laillaan pysyä horjumattomina uskossa. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee, Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
(Roomalainen Messukirja, s. 572)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 29-30.
Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 59.
Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 45-46.
David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Catholic Encyclopedia

Tammikuun pyhimys: Pyhä Raimundus Peñafortilainen, pappi (7.1.)

6/1/2025

Kuuluisa oikeusoppinut
Raimundus syntyi noin 1175 Peñafortin linnassa Katalonian pääkaupungin, Barcelonan, lähellä. Hänen perheensä oli sukua Aragonian kuningassuvulle. Hän opiskeli Barcelonassa ja myöhemmin Bolognan yliopistossa Italiassa ja valmistui siviilioikeuden ja kanonisen oikeuden tohtoriksi. Saatettuaan päätökseen perusteelliset ja korkeatasoiset opinnot Barcelonassa ja Bolognassa hänet vihittiin papiksi ja sitten hän toimi myös mm. Aragonian kuninkaan Jaakko I:n rippi-isänä.

Vuosina 1195-1210 Raimundus opetti kanonista oikeutta. Vuonna 1210 hän muutti Bolognaan, jossa hän pysyi vuoteen 1222 asti, mm. opettaen kolme vuotta kanonista oikeutta yliopistossa. Siellä hän tutustui vastaperustettuun dominikaanien sääntökuntaan. Oikeastaan Bolognan dominikaanien priorin, autuaan Reginaldin, saarnat houkuttelivat häntä dominikaanijärjestöön, ja palattuaan Barcelonaan vuonna 1222 hän itse liittyi dominikaaneihin 47-vuotiaana.

Gregoriaaniset dekretaalit
Vuonna 1230 paavi Gregorius IX kutsui Raimunduksen Roomaan rippi-isäkseen ja neuvonantajakseen. Tietäen hänen maineensa oikeustieteissä paavi pyysi häntä auttamaan kanonisen lain uudistamisessa. Kirkon lait, jotka olivat aiemmin hajallaan monissa julkaisuissa, oli tarkoitus järjestää yhdeksi asiakirjasarjaksi. Oikeastaan paavin dekretaaliset kirjeet olivat muuttaneet lakia viimeisten 100 vuoden aikana Gratianuksen Decretumin julkaisemisen jälkeen (v. 1139). Tästä syystä lait muodostivat aiemmin useita sekalaisia teoksia monina julkaisuina, ja ne järjestettiin nyt yhtenäiseksi kokoelmaksi.

Niinpä Roomassa Raimunduksen päätyöksi tuli kanonisen lain systematisointi ja kodifiointi, minkä hän tekikin niin hyvin, että hänen viisi Decretalia-kirjaansa, joista viimeinen valmistui 1234, pysyivät kirkollisen lainsäädännön perustana aina vuoteen 1917. Tyytyväisenä Raimunduksen ponnisteluihin paavi Gregorius IX määräsi syyskuussa 1234, että pelkästään Raimunduksen työtä olisi pidettävä arvovaltaisena ja vain sitä olisi käytettävä kouluissa. Hänen kanonisen lain kokoelmastaan, joka tunnetaan nimellä Gregorius IX:n dekretaalit, tuli standardi lähes 700 vuodeksi. Laki uudistettiin lopulta vuonna 1917.

Tämän lisäksi oikeusoppinut katalonialainen dominikaani kirjoitti myös lukuisia tärkeitä kirjoja, joilla oli suuri vaikutus hänen aikalaisiinsa. Kirjat loivat yksinkertaisia ja selkeitä suuntaviivoja erilaisille kirkon toimintamuodoille, mm. rippi-isille. Raimundus esimerkiksi kirjoitti rippi-isille tapauskirjan Summa de casibus poenitentiae, joka oli enemmän kuin pelkkä luettelo synneistä ja ehdotetuista katumusharjoituksista. Se nimittäin käsitteli asiaankuuluvia kirkon oppeja ja lakeja, jotka liittyivät rippi-isälle tuotuun ongelmaan tai tapaukseen, ja sitä pidettiin laajalti arvovaltaisena teoksena aiheesta.

Kolmas yleisesimies
Täytettyään 60 vuotta Raimundus palasi Espanjaan ja vetäytyi syrjäiseen elämään Barcelonaan vuonna 1236. Vuoden sisällä hänet kuitenkin nimitettiin Katalonian ruhtinaskunnan kirkollisen pääkaupungin ja Aragonian kruunun Tarragonan arkkipiispaksi, mutta hän kieltäytyi. Koska hän ei kuitenkaan voinut pysyä eristyksissä, hänet valittiin vuonna 1238 dominikaanisääntökunnan kolmanneksi yleisesimieheksi Dominicuksen ja Jordanus Saksilaisen jälkeen. Yleisesimiehenä ollessaan hän toimitti uudelleen sääntökunnan konstituutiot, minkä lisäksi hän järjestelmällisesti vieraili nopeasti kasvavan sääntökunnan taloissa eri puolilla Eurooppaa.

Älykkäänä oikeusoppineena hän pystyi laatimaan uuden sääntökunnan perustuslain, johon hän sisällytti yleisesimiehen eroamisehdon. Kun se hyväksyttiin vuoden 1240 seuraavassa yleisessä kokouksessa, hän käytti välittömästi hyväkseen tätä vaihtoehtoa ja erosi virastaan vain kahden vuoden kauden jälkeen.

Iloiten nähdessään itsensä jälleen vapaana johtajan virasta Raimundus paneutui uudella tarmolla kristilliseen palvelutyöhön, erityisesti työskennellen maurien kääntymyksen hyväksi. Tätä varten hän rohkaisi toista dominikaania, Tuomas Akvinolaista, kirjoittamaan teoksensa Summa Contra Gentiles eli Kokonaisesitys pakanoita vastaan. Hänen elinaikanaan suuri osa Espanjaa oli vielä islaminuskoisten hallussa. Edistääkseen lähetystyötä sekä islaminuskoisten että juutalaisten keskuudessa hän perusti eri puolille Espanjaa kouluja, joissa opetettiin itämaisia kieliä, arabiaa ja hepreaa. Hän perusti myös Studia Linguarumin ensimmäisen koulun Tunisiin, jossa se tunnettiin nimellä Studium arabicum. Oppilaitosten tavoitteena oli auttaa dominikaaneja vapauttamaan kristittyjä vankeja islamilaisissa maissa.

Uskontojen välinen dialogi
Raimunduksen aloitteesta järjestettiin myös julkinen väittely juutalaisuuden ja kristinuskon välillä. Juutalaisuutta edusti rabbi Nahmanides eli Moshe ben Nahman, kristinuskoa puolestaan Fra Pablo eli Pablo Christiani, kristityksi kääntynyt juutalainen dominikaanimunkki. Dialogi käytiin Barcelonan kuninkaallisessa palatsissa 20.-31. heinäkuuta 1263 kuninkaan ja ylimmän papiston läsnä ollessa. Tässä keskustelussa Raimunduksella oli tärkeä osa, sillä hän johti paikalla olleita teologeja. Myös yhteisymmärryksessä kuninkaan kanssa hän antoi rabbille täydellisen sananvapauden. Hän vain yksinkertaisesti huomautti rabbi Moshe ben Nahmanille, ettei hän saa sallia itselleen kristinuskon pilkkaamista, mihin Moshe vastasi tietävänsä, mitä soveliaisuuslait vaativat. Väittelyn päättymistä seuranneena juutalaisena sapattina kuningas vieraili synagogassa yhdessä monien dominikaanimunkkien ja muun papiston kanssa.

Myöhemmin Aragonian kuningas antoi Raimunduksen suojatille, Pablo Christianille, oikeuden jatkaa lähetystyötä ja määräsi kaikkia maassaan olleita juutalaisia kuuntelemaan Pablon ja muiden dominikaanien saarnoja. Samaan aikaan juutalaisten kirjat sensuroitiin kristinuskon vastaisina. Sensurointikomiteaan kuuluivat Raimunduksen lisäksi Barcelonan piispa Arnoldo de Guerbo sekä dominikaanit Arnoldo de Legarra, Pedro de Janua ja Ramón Martí, joka kirjoitti teoksensa Pugio Fidei.

Muut tarinat
Kerrotaan, että Raimundus perusti kuningas Jaakko I:n ja Pedro Nolascon kanssa ns. mersedaarien sääntökunnan, Orden Real y Militar de Nuestra Señora de la Merced de la Redención de los Cautivos, joka omistautui maurien vangiksi joutuneiden kristittyjen vapauttamiselle. Sääntökuntalaiset olivat valmiit uhraamaan oman vapautensa, jos tarve vaati. Tarinalta puuttuvat kuitenkin luotettavat todisteet, joten sitä on pidettävä sangen epävarmana. Oli hyvin mahdollista, että Raimunduksella oli jonkinlaista vaikutusta tämän mersedaarien sääntökunnan perustamiseen. Kun Pedro Nolasco lähestyi Raimundusta tässä asiassa, Raimundus rohkaisi ja auttoi Pedroa saamaan kuningas Jaakko I:n suostumuksen ritarikunnan perustamiseen. Mahdollisesti Raimundus kirjoitti uudelle järjestölle säännön.

Toinen tunnetuimmista tapauksista Raimunduksen elämästä kerrotaan ”viittalegendassa”. Tullessaan Mallorcan saarelle aloittaakseen kampanjan siellä asuvien maurien käännyttämiseksi kuningas Jaakko I toi rakastajattarensa mukanaan. Raimundus nuhteli kuningasta ja pyysi häntä toistuvasti erottamaan jalkavaimonsa. Kuningas kieltäytyi tekemästä niin. Lopulta Raimundus kertoi kuninkaalle, ettei hän voisi enää jäädä tämän luokse ja että hän suunnitteli lähtevänsä takaisin Barcelonaan. Mutta kuningas kielsi häntä lähtemästä saarelta ja uhkasi rangaista jokaista laivan kapteenia, joka uskaltaisi ottaa hänet kyytiin. Raimundus ja hänen dominikaaniveljensä menivät alas meren rannalle, jossa Raimundus riisui mustan viittansa, joka kuuluu dominikaanien asuun, ja levitti sen toisen pään veteen kiinnittäen toisen pään kävelysauvaansa. Kun Raimundus oli näin muodostanut pienoismaston, hän pyysi toista dominikaania hyppäämään kyytiin, mutta hänen veljensä, jolta puuttui vahva usko, kieltäytyi tekemästä niin. Sitten Raimundus hyvästeli hänet, ja tehden ristinmerkin hän työntyi pois rannasta ja purjehti viittansa päällä meren yli kuin veneellä ikään. Kun hän kiersi juuri niitä laivoja, jotka olivat kieltäneet häneltä matkustamisen, hänet näkivät kymmenet merimiehet, jotka huusivat hämmästyneinä ja kannustivat häntä eteenpäin. Raimundus purjehti 160 mailia Barcelonaan kuudessa tunnissa, ja hänen purjehtimistaan todisti joukko hämmästyneitä katsojia. Tämän ihmeen johdosta kuningas Jaakko I teki parannuksen siveettömästä elämästään.

Raimundus kuoli Barcelonassa 6. tammikuuta 1275 lähes satavuotiaana. Hänet haudattiin Santa Eulalian katedraaliin Barcelonassa. Paavi Klemens VIII julisti hänet pyhimykseksi 29. huhtikuuta 1601. Hänen juhlapäivänsä lisättiin yleiseen roomalaiseen kalenteriin vuonna 1671 vietettäväksi 23. tammikuuta. Vuonna 1969 se siirrettiin tammikuun 7. päivään, hänen kuolemansa jälkeiseen päivään.

Raimundus on kaniikkien, lakimiesten, asianajajien, kanonisen lain asiantuntijoiden, lääketieteellisten kirjastojen hoitajien, Barcelonan ja Navarran suojeluspyhimys. Taiteessa hänet kuvataan kirjan, viitan tai avaimen kanssa tai dominikaanina käyttämässä viittaansa purjeena.

Suomalainen etunimi: Raimo

Pyhä Raimundus Peñafortilaisen muistopäivänä (7.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä annoit autuaalle pappi Raimundukselle suuren rakkauden syntisiä kohtaan. Suo meidän aina luottaa hänen esirukouksiinsa ja synnin orjuudesta vapautettuina iloiten täyttää sinun tahtoasi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, s. 563)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 15.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 16.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 123-124.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       Attwater, Donald & Catherine Rachel John: The Penguin Dictionary of Saints. 3rd edition. New York: Penguin Books, 1993.
·       Catholic Encyclopedia: St. Raymond of Penafort, www.newadvent.org
·       Cecil Roth, The Disputation of Barcelona (1263), Harvard Theological Review, Vol. 43, No. 2 (Apr., 1950), ss. 117-144.

Tammikuun pyhimys: pyhä Fabianus, paavi ja marttyyri (20.1.)

6/1/2025

Pyhä Fabianus oli paavina vuosina 236-250. Hän seurasi kreikkalaissyntyistä pyhää Anterusta paavina ja hoiti tätä Pietarin-virkaa 14 vuotta.

Valinta
Fabianus ei ollut vielä saanut pappisvihkimystä, kun hänestä tuli paavi. Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen mukaan hänet valittiin "vaikka hän oli maallikko ja muukalainen". Legenda kertoo Fabianuksen paaviksi valitsemisesta, että Fabianus oli sattumalta mukana Rooman kristittyjen valitessa uutta paavia, ja kun valinnasta keskusteltiin, valkoinen kyyhkynen lensi paikalle ja laskeutui maaseudulta paikalle tulleen Fabianus-nimisen maallikon ylle. Tämä merkki muistutti Pyhän Hengen laskeutumista Herran kasteessa Jordan-virrassa ja sai sekä papiston että kansan tukemaan häntä. Sitä pidettiin taivaan antamana merkkinä ja näin Fabianus valittiin yksimielisesti suoraan maallikosta Rooman piispaksi. Kaikki huusivat yhteen ääneen: ”Otollinen! Aksios!” Vastusteluista huolimatta Fabianus vihittiin paavin virkaan 10.1.236.

Paimen

Paavi Fabianus sai johtaa kirkkoa rauhassa 14 vuotta. Ne olivat kirkolle poikkeuksellisen kasvun ja kukoistuksen vuosia. Hän osoittautui niin tavattoman hyväksi organisaattoriksi, että itse keisari lausui ottavansa hänet mielellään neuvonantajakseen hoviinsa.

Liber pontificalisin mukaan Fabianus järjesti Rooman seurakunnan toiminnan uudelleen jakamalla sen seitsemään osaan ja nimesi jokaiseen oman diakoninsa sekä tämän avuksi alidiakonin ja kuusi muuta apuria. Roomassa oli siihen aikaan jo noin 50.000 kristittyä. Niinpä jakamalla Rooman seitsemään diakoniapiiriin Fabianus hallitsi mm. kirkon köyhäinhoitoa viisaasti ja tehokkaasti.

Paavi Fabianus pani toimeen kunnostus- ja laajennustöitä Rooman katakombeissa. Hänen ansiostaan pyhän marttyyrin paavi Pontianuksen (230–235) ruumis ja karkotuksessa kuolleiden pyhien Pontianuksen ja Hippolytoksen reliikit saatiin tuotua Sardiniasta Roomaan. Siirtojen toteuttamiseen tarvittiin keisarin lupa ja tuolloinen keisari Filippus Arabialainen (244–249) suhtautui kristinuskoon myönteisesti paavin pastoraalisen toiminnan takia.

Hallinnollisten taitojensa lisäksi paavi tunnettiin oppia koskevista toimistaan varsinkin Afrikan levottomassa kirkossa. Hän lähetti lähetystyöntekijöitä Galliaan ja kirjoitti kirjeitä, joista muutama on säilynyt meidän aikoihimme saakka. Hän myös tallensi marttyyrien oikeudenkäyntien pöytäkirjoja kirkon arkistoon.

Hänen aikalaisensa pyhä Cyprianus kuvasi häntä vertaansa vailla olevaksi mieheksi, jonka kuolema vastasi hänen elämänsä pyhyyttä ja puhtautta.

Marttyyrius

Keisari Decius (249–251) aloitti verisen kristittyjen vainon, jonka ensimmäinen uhri oli pyhä Fabianus. Hänet vangittiin, vietiin kidutettavaksi ja mestattiin Deciuksen vainojen alkuvaiheessa vuonna 250 Roomassa. Näin pyhä Fabianus siirtyi marttyyrien kunniakkaaseen joukkoon.

Hänen ruumiinsa haudattiin Callixtuksen katakombiin ja myöhemmin osa hänen jäännöksistään siirrettiin pyhän Sebastianuksen basilikaan. Tästä syystä näitä marttyyreita juhlittiin yhdessä, tammikuun 20. päivänä.

Pyhän Fabianuksen alkuperäinen kreikankielinen hautakivi löydettiin katakombista vuonna 1854. Pyhän Sebastianuksen kirkon alta puolestaan löytyi vuonna 1915 sarkofagi, jossa hänen reliikkinsä olivat.

Kuvataiteessa pyhää Fabianusta on kuvattu usein paavinristi rinnallaan, miekka kädessään, kyyhkynen päänsä päällä ja paavin tiaran kanssa.

Kreikkalaisessa traditiossa hänelle vakiintui oma muistopäivänsä 5.8. ja muussa idässä 18.12.

Pyhän Fabianuksen muistopäivänä (20.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Jumala, sinä itse olet pappiesi kunnia. Suo meidän pyhän marttyyri Fabianuksen esirukousten tähden kasvaa siinä uskossa, jota hän tunnusti, ja hänen laillaan palvella sinua arvollisesti. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee, Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, s. 571)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 28.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 48.
·       Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, ss. 41-42.
·       Jussi Hanska, Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Loppiaisen kodinsiunaus 2025 / House blessing on Epiphany 2025

5/1/2025

Uuden vuoden alussa on seurakunnissa saatavissa kodinsiunaustarroja idän tietäjien käynnin muistoksi. Muistamme, kuinka he saapuivat tähden opastamina Betlehemiin palvomaan Jeesus-lasta, joka täytti heidän sydämensä toivolla, että hän kerran tulee pelastamaan heidän omat kansansa. Tämän siunauksen kanssa jokainen lähti takaisin omaan kotimaahansa, jossa he kertoivat ihmisille Vapahtajan syntymästä. Idän tietäjistä tuli näin Kirkon ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä, ja loppiaista (6.1.) on perinteisesti pidetty myös lähetystyön juhlana.

Pohjoismaiden Missiolta (Missio Nordica) saatu loppiaisen kodinsiunaustarra muistuttaa meitä tästä kauniista perinteestä. Se muistuttaa meitä koko vuoden Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä kaikkia perheenjäseniä ja heidän luonaan käyviä ystäviä ja muita vierailijoita kohtaan.

20*C+M+B+25 = Jumala siunatkoon tätä taloa vuonna 2025

Kirjaimet C+M+B toimivat siis latinankielisenä rukouksena, joka on oikeastaan lyhennys sanoista Christus Mansionem Benedicat (Kristus taloa siunatkoon). Ne myös viittaavat nimiin, jotka aikojen kuluessa on annettu kolmelle idän viisaalle: Caspar, Melchior ja Balthasar.

TÄRKEÄ: Voimme saada kotimme siunatuksi ja samalla tukea lähetystyötä lahjoittamalla esim. 2 € tai enemmän jokaista siunaustarraa ja tekstiä kohtaan, kun hankimme niitä omasta seurakunnastamme.

IMPORTANT: We can have our homes blessed and at the same time support missionary work by donating e.g. 2 € or more for each blessing sticker and text when we buy them from our parish.

Siunaustarroja saadaan kirkon sakaristosta, olkaa hyvä!
Blessing stickers are available in the church sacristy, please!

KAIKKI AVUSTUKSET SUORAAN HIIPPAKUNNAN PÄÄTILILLE:
FI37 2219 3800 0043 24
Tilille voi tehdä lahjoituksia viitteellä 5005.

Isä/Fr Tri Nguyen
Khra/Parish priest

***

Miten siunataan koti loppiaisena?
Kun koko perhe on kokoontunut yhteen, aloitetaan siunausrukous ristinmerkillä ja lausutaan yhdessä Herran rukous ja Terve Maria -rukous. Sitten isä tai äiti lukee yksin tai yhdessä lasten kanssa siunauksen. Sen jälkeen joku kiinnittää siunaustarran asunnon oveen tai sisäänkäynnin läheisyyteen niin, että se muistuttaa siunauksesta ohikulkijoille.

Siunausrukous:

Esilukija: Jumala, taivaallinen Isämme! Saattakoon siunauksesi kaikkia niitä, jotka käyvät ulos ja sisään tästä ovesta. Pidä suojeleva kätesi meidän kotimme yllä tämän vuoden aikana.
Kaikki: Aamen.

***

How do you bless your home on the feast of the three Kings (Epiphany)?
When the whole family has gathered together, they make the sign of the cross and pray the Our Father and the Hail Mary. Then one of the parents will say the blessing, or it can be said together with the children. After that someone attaches the blessed sticker to the front door or near the entrance, so that it will remind those passing by of the blessing.

The blessing of the home:

Intercessor: O God, Our heavenly Father! Bless everyone who goes in and out of this door. May Your protective hand rest over our home during the whole year.
All respond: Amen.

***

Hur välsignar man ett hem på trettondagen?
När hela familjen är samlad inleds välsignelsebönen med korstecknet. – Vi gör korstecknet och ber bönerna Fader vår och Hell dig Maria tillsammans. Därefter läser pappan eller mamman ensam eller tillsammans med barnen välsignelsen. Efter det fäster någon klister märket med välsignelsen på hemmets dörr eller i närheten av den så att den som stiger in i hemmet blir påmind om att det är ett välsignat hem.

Välsignelsebönen:

Ledare: Gud, vår himmelske Fader! Må din välsignelse följa alla dem som går ut eller in genom den här dörren. Håll dina beskyddande händer över vårt hem det här året.
Alla: Amen.

Ekumeeninen kirkkoilta Vaasassa to 23.1. klo 17.00 / The ecumenical church evening in Vaasa

Tammikuun pyhimys: Pyhä Angela Merici, neitsyt (27.1.)

Tammikuun pyhimys: pyhä Agnes, neitsyt ja marttyyri (21.1.)

Tammikuun pyhimys: Pyhä Raimundus Peñafortilainen, pappi (7.1.)

Tammikuun pyhimys: pyhä Fabianus, paavi ja marttyyri (20.1.)

Loppiaisen kodinsiunaus 2025 / House blessing on Epiphany 2025

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat