Blog Archives

Pyhiinvaellus Vilnaan, ”Jumalan laupeuden kaupunkiin” torstai 5. syyskuuta- maanantai alkuyö 9. syyskuuta

28/8/2024

Tampereen katolisen Pyhän Ristin seurakunnan piirissä on syntynyt ajatus Vilnan pyhiinvaelluksesta torstai 5. syyskuuta – maanantai aamuyö 9. syyskuuta. Matkalle voi lähteä kuin mille tahansa kulttuurimatkalle.

Matkalla on myös ekumeeninen luonne: vierailemme muun muassa Autuaan Jumalansynnyttäjän ortodoksikatedraalissa eli Theotokisin katedraalissa. Perinteen mukaan sen rakennutti Liettuan suuriruhtinatar Julijana, Algirdasin puoliso ja Jogailan (Jagiellon) äiti. Perinteen mukaan Vitsebskin prinsessa Julija on haudattu katedraaliin. Katedraalin arvon kirkko sai 1415, oliko Moskovaa silloin edes olemassa? Ohjelmaan kuuluu myös vierailu upean Basileoksen portin takana olevaan Ukrainalaiskatoliseen itäisen riituksen (ns. uniaattikirkko) perinteikkäässä kirkossa. Niin ikään käymme 1500-luvulla rakennetussa Evankelisluterilaisessa kirkossa ja halukkaat voivat mennä sinne sunnuntaiaamuna Vilnius International Church´in jumalanpalvelukseen.

Pyhän Paraskevan ortodoksikirkon kupeessa vanhankaupungin sydämessä on puun alla kaivauksista löytynyt liettualaisen muinaisuskon oluenjumala Ragutisin uhrikivi. Liettuahan oli Euroopan viimeinen ”pakanallinen” maa joka otti virallisesti kasteen vasta vuonna 1387 sen jälkeen kun suuriruhtinas Jogaila (Jagiello) nousi myös Puolan valtaistuimelle naituaan kruununprinsessa Jadwigan (Hedvig). Jadwiga oli hurskas nuori nainen, joka j julistettiin pyhäksi vuosisatoja myöhemmin. Liettuan ja Puolan jagellonisen dynastian personaaliunioni kesti pari vuosisataa ja valtakunta oli Euroopan suurimpia ulottuen Mustalle merelle.

Matka tehdään AirBalticin lennoilla Tampere, Pirkkalan lentokenttä- Vilnan lentokenttä, koneen vaihto Riiassa. Lähtö torstaina 5.9.-24 klo 05.25 Tampere, Pirkkalan lentokenttä- klo 08.25 Vilnan lentokenttä, alkaen 88,99 euroa. Paluu sunnuntaina 8.9.-24 klo 21.40 Vilnan lentokenttä – ma klo 00.35 Tampere, Pirkkalan lentokenttä, alkaen 88,99 euroa. HUOM! Kukin varaa itse lentomatkan. (Helsingistä lähtevät Helsinki-Vantaalta eri lennolla ja tamperelaiset odottavat heitä tunnin Vilnan lentokentällä. Helsinki-Vantaalta lentävät voisivat ottaa yhteyttä Aki Rogeliin ([email protected]).

Kat. uskonnonopetus /Cat. Regilion Class: Hämeenlinna 2024/2025: Su 1.9.

28/8/2024

Katolinen uskonnonopetus Hämeenlinnassa 2024/2025

Hyvät vanhemmat,
meidän seurakuntamme järjestää katolista uskonnonopetusta kouluikäisille lapsille ja nuorille, jotka asuvat Hämeenlinnassa ja lähialueella.

Tapaamme Hämeenlinnan ortodoksisen kirkon seurakuntasalissa.
osoite: Matti Alangon katu 11 A, 13130 Hämeenlinna
Aika: sunnuntaisin klo 13.00 – 15.00

Tässä on päivämäärät syyskaudella 2024 ja kevätkaudella 2025:
Syyskausi 2024
SU 01.09.2024
SU 06.10.2024
SU 03.11.2024
SU 01.12.2024

Kevätkausi 2025
SU 05.01.2025
SU 02.02.2025
SU 02.03.2025
SU 06.04.2025
SU 04.05.2025

Opettajina toimivat ursuliinisisaret, jotka tulevat Helsingistä (Sr Barbara Ogieniewska USJK, +358409644529). Vanhemmat/huoltajat voivat olla läsnä opetuksen aikana.

Lapset tuovat mukaan vihon ja kirjoitusvälineet. Opetuskirjat he saavat opettajalta. Ottakaa myös sisäkengät tai tossut lapsille!

Toivon, että te, hyvät vanhemmat, toisitte lapsenne uskonnonopetukselle ja selittäisitte heille, kuinka tärkeää on oppia Kristuksesta, kasvaa uskossa ja valmistautua tapaamiseen Jumalan kanssa pyhissä sakramenteissa, erityisesti Eukaristiassa, parannuksen ja vahvistuksen sakramentissa. Opetuksessa pyrimme rakentamaan lapsille katolista identiteettiä ja itsetuntoa ympäristössä, jossa he voivat tuntea olevansa kuin kotonaan suuressa katolisessa perheessä. Huomatkaa myös, että Hämeenlinnassa vietetään katolisia messuja, kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, siis samana päivänä kuten opetuspäivänä, ortodoksisessa kirkossa Erottajakadulla 2. Haluaisin korostaa, että Pyhään Messuun osallistuminen on erittäin tärkeä osa lapsenne kasvussa uskossa. Pyhä Messu on aina tarkoitettu kaikille, koko perheelle.

Vanhemmat osallistuvat opetuksen kustannusten kattamiseen osittain. Lahjoitus on 5 euroa hengeltä opetuspäivästä. Tällä lahjalla yritetään peittää seurakunnalle koituvat kulut (kirjat ja opettajien matkakulut). Jos perheen taloudellinen tilanne on vaikea, seurakunta ei ota rahaa opetuspäivästä.

TÄRKEÄ PYYNTÖ: Voisitteko ystävällisesti vahvistaa teidän lapsenne tulon seurakunnan järjestämälle opetukselle vastaamalla mahdollisimman pian näihin yhteystietoihin: puh. +358503617942 tai email: [email protected] tai [email protected] (isä Tri Nguyen), jotta voisimme oikein varautua opetussuunnitelmaan? Kiitos paljon teidän yhteistyöstänne!

Tampere 01.08.2024

isä Tri Nguyen

Pyhän Ristin srk:n khra
puh. +358 50 361 7942, email: [email protected] tai [email protected]

**************

Catholic Religion Classes in Hämeenlinna 2024/2025

Dear parents,
our Parish organizes the Catholic religion classes for school-aged children who live in Hämeenlinna and the surroundings.

We shall meet in the Parish Hall of the Orthodox Church.
The address: Matti Alangon katu 11 A, 13130 Hämeenlinna
Time: on Sundays at 13.00 – 15.00

Here are the dates of the Autumn 2024 and of the Spring 2025 -season for religious classes:
Autumn 2024
SU 01.09.2024
SU 06.10.2024
SU 03.11.2024
SU 01.12.2024

Spring 2025
SU 05.01.2025
SU 02.02.2025
SU 02.03.2025
SU 06.04.2025
SU 04.05.2025

The teachers are the Ursuline sisters, who come from Helsinki (Sr Barbara Ogieniewska USJK, +358409644529). The parents are allowed to be present during the teaching.

The children will bring with them notebooks and writing instruments for the religion classes. Books will be provided by the teacher. Please, take also slippers for your child.

Dear parents, I sincerely hope, that you would bring your children for the religion classes and explain to them how important is to learn about Jesus Christ and our Catholic Faith. The instruction prepares your children for receiving the Sacraments of Reconciliation, Eucharist and Confirmation. The Catechism classes help you to strengthen in your children Catholic identity and self-confidence so much needed in the environment where your children are living daily. Please notice that Holy Masses are celebrated in Hämeenlinna, on the first Sunday of the month, that’s on the same day as the teaching day, in the Orthodox church at Erottajakatu 2. I would like to emphasize that there is nothing more important in the process of growing in the Catholic Faith than child's regular and pious participation in the Holy Mass together with his/her parents.

The expenses of the Catechism classes are largely covered by the parish. I only ask You, dear parents, if you can, to participate in those expenses by giving to the teacher 5 euros any time you bring your child for the Catechism classes. Thanks for the donation!

IMPORTANT REQUEST: Could you kindly confirm your children’s attendance for the classes organized by the parish by replying as soon as possible to these contacts: tel. +358503617942 or email: [email protected] or [email protected] (Fr Tri Nguyen), so that we can properly prepare the program? Thank you very much for your cooperation!

Tampere 01.08.2024

Fr Tri Nguyen

Parish Priest of the Holy Cross Church
tel. +358 50 361 7942, email: [email protected] tai [email protected]

Elokuun pyhimys: pyhä Monica (27.8.)

27/8/2024

Afrikasta…
Monica tunnetaan erityisesti pyhän Augustinuksen äitinä. Suuri osa siitä, mitä hänestä tiedetään, on peräisin tämän kuuluisan Hippon piispan kirjoituksista. Monica syntyi kristittyyn perheeseen vuonna 332 Tagastessa Pohjois-Afrikassa, noin sata kilometriä Karthagon kaupungista. Tämä esikuvallinen kristillinen vaimo, äiti ja leski sai vanhemmiltaan kasvatuksen kristilliseen uskoon. Kodissa vallitsi hyveen ja rakkauden ilmapiiri.

Monican vanhemmat uskoivat tyttäriensä kasvatuksen naiselle, joka oli hyvin uskonnollinen ja piti ankaraa kuria. Vaikka Afrikan maat ovat ilmastollisesti hyvin lämpimiä, kasvattaja ei antanut heidän juoda tuntien aikana, vaan sanoi heille: ”Joka kerta, kun teillä nyt on jano, te menette ottamaan juotavaa sammuttaaksenne janonne. Ja myöhemmin, kun olette vanhempia ja teillä on avaimet huoneeseen, jossa on viiniä, te otatte väkijuomaa, ja se aiheuttaa teille paljon pahaa”. Monica totteli häntä ensimmäiset vuodet, mutta tultuaan vanhemmaksi alkoi mennä salaa varastoon ja joka kerta, kun hänellä oli jano, hän otti lasillisen viiniä. Eräänä päivänä Monica sattui moittimaan kiivaasti erästä työläistä, ja tämä puolustautuakseen huusi hänelle: ”Juoppo!” Se teki häneen syvän vaikutuksen, eikä hän unohtanut sitä koko elämänsä aikana, ja hän päätti, ettei koskaan enää ota alkoholijuomia. Joitakin kuukausia myöhemmin hänet kastettiin ja sen jälkeen hänen kääntymyksensä oli ihailtavaa.

Vaikea perhe-elämä
Monica halusi omistautua rukouselämälle ja yksinäisyydelle, mutta hänen vanhempansa määräsivät, että hänen piti mennä naimisiin Patricius-nimisen miehen kanssa. Tämä oli hyvä työntekijä, mutta pahanluonteinen, naisiin menevä, peluri ja pakana, jolla ei ollut mitään kiinnostusta hengellisiin asioihin ja joka tuotti Monicalle paljon kärsimystä. Kolmekymmentä vuotta Monican täytyi sietää hänen raivonpuuskiaan, sillä hän huusi pienimmästäkin syystä, mutta ei koskaan uskaltanut nostaa kättään vaimoaan vastaan. Monica sanoi usein toisille vaimoille, jotka valittivat miestensä väkivaltaista käytöstä, että he olivat aiheuttaneet sen itse terävällä kielellään. Kun muut vaimot kysyivät häneltä, miksi hänen miehensä, joka oli eräs kaupungin pahaluonteisimpia miehiä, ei koskaan lyönyt häntä, kun sen sijaan heidän puolisonsa löivät heitä säälittä, hän vastasi heille: ”Katsokaas, kun puolisoni on pahalla tuulella, minä yritän olla hyvällä tuulella. Kun hän huutaa, minä vaikenen. Ja koska tappeluun tarvitaan kaksi ja minä en suostu ryhtymään tappeluun, niinpä … emme tappele”.

Kerrotaan, että Monicalla ei ollut vaikeuksia ainoastaan kiivasluonteisen miehensä vaan myös anoppinsa kanssa, joka asui heidän luonaan. Anoppi oli sekaantunut liikaa miniänsä asioihin ja katkeroittanut suuresti Monica-paran elämää. Lempeydellään ja kärsivällisyydellään, rukouksillaan ja omalla esimerkillään Monica onnistui käännyttämään kristinuskoon molemmat. Monica rukoili ja uhrasi miehensä puolesta ja vihdoin sai Jumalalta sen armon, että Patricius kastettiin vuotta ennen kuolemaansa vuonna 371. Monican vaikutuksesta kristityksi kääntyi myös hänen anoppinsa, jonka läsnäolo heidän kodissaan oli aiheuttanut hänelle paljon harmia.

Perheeseen syntyi kolme lasta: kaksi poikaa Augustinus ja Navigius ja yksi tytär Perpetua. Kaksi nuorimmaista lasta oli äidille ilo ja lohdutus, mutta vanhin, Augustinus, sai äidin kärsimään vuosikymmeniä. Vanhimmalla pojalla oli aivan erinomaiset lahjat, mutta hän oli perinyt isänsä rauhattoman luonteen. Yhtä kiihkeästi hän sekä rakasti että vihasi, teki sekä hyvää että pahaa. Vuosi kasteensa jälkeen Patricius kuoli jättäen leskiparan yksin vanhimman pojan ongelmien kanssa. Augustinuksen levoton ja huikentelevainen elämä tuotti suurta huolta Monicalle, joka rukoili jatkuvasti ja kärsivällisesti holtittoman poikansa kääntymyksen puolesta.

Leski ja lapset
Leskenä Monica keskittyi viettämään hurskasta elämää ja kasvattamaan lapsiaan. Augustinus oli jo nuorena saanut katekumeeniopetusta, ja kerran, kun hänen luultiin olevan kuolemansairas, hänet aiottiin kastaa, mutta kaste lykkäytyi hänen parannuttuaan yhtäkkiä sairaudestaan. Oikeastaan pelätessään kuolevansa sairauteen Augustinus turvautui uskontoon ja aikoi tulla katoliseksi, mutta parannuttuaan sairaudesta hän luopui aikomuksestaan. Isänsä kuollessa Augustinus oli 17-vuotias ja opiskeli retoriikkaa Karthagossa.

Oikeastaan Patricius ja Monica olivat huomanneet, että Augustinus oli harvinaisen älykäs ja niinpä he päättivät lähettää hänet maan pääkaupunkiin, Karthagoon, opiskelemaan filosofiaa, kirjallisuutta ja puhetaitoa. Patriciusta kiinnosti tietenkin siihen aikaan vain se, että Augustinus menestyisi opinnoissaan, olisi tunnettu ja juhlittu seuraelämässä ja erinomainen fyysisessä liikunnassa. Isä ei välittänyt vähääkään hengellisestä elämästä ja sen puuttumisesta pojassaan, ja Augustinus, joka ei ollut arka eikä laiska, etääntyi yhä enemmän uskosta ja lankesi yhä suurempiin ja pahempiin synteihin ja erehdyksiin. Toisaalta äiti aina halusi pojan käyttävän lahjansa Jumalan palvelemiseen ja kirkon hyväksi.

Kun Monica kaksi vuotta myöhemmin sai tietää, että poika vietti paheellista elämää ja oli langennut manikealaisten harhaoppiin, hän suri poikansa hengellistä kuolemaa enemmän kuin jos tämä olisi kuollut ruumiillisesti. Augustinus omaksui muita uskomuksia ja tapoja manikealaiselta lahkolta, joka julisti, ettei Jumala ollut luonut maailmaa, vaan paholainen. Kun Augustinus palasi kotiin lomalle, niin Monica, joka oli hyväntahtoinen, mutta ei pelkuri eikä heikkoluonteinen, kuunneltuaan perättömyyksiä todellista uskontoa vastaan, heitti Augustinuksen muitta mutkitta ulos talosta ja sulki ovet, sillä hän ei majoittanut kattonsa alle Jumalan vihollisia.

Kun Augustinuksen villit nuoruusvuodet olivat pahimmillaan, Monica oli lähes menettänyt toivonsa poikansa kääntymisestä, mutta silloin Jumala lohdutti Monicaa unessa ja vakuutti hänelle, että hänen pojastaan tulisi vielä pyhä. Niinpä äiti rukoili edelleen uudistuneella rakkaudella syntisen poikansa puolesta. Lakkaamatta äiti rukoili poikansa puolesta, että tämä löytäisi oikean tien.

Eräänä päivänä Monica näki unen, jossa hän näki itsensä metsässä itkien poikansa hengellisyyden menetystä. Häntä lähestyi hyvin loistava hahmo ja sanoi hänelle: ”Sinun poikasi palaa sinun luoksesi” ja heti hän näki Augustinuksen kanssaan. Hän kertoi pojalleen unen, ja tämä sanoi hänelle täynnä ylpeyttä, että se merkitsi sitä, että äidistä tulisi manikealainen kuten hänkin. Siihen Monica vastasi: ”Unessa ei minulle sanottu, että äiti menee sinne, missä poika on, vaan poika palaa äidin luo”. Hänen älykäs vastauksensa teki suuren vaikutuksen hänen poikaansa Augustinukseen, joka myöhemmin piti näkyä taivaan inspiraationa. Tämä tapahtui vuonna 378. Vielä oli jäljellä yhdeksän vuotta ennen kuin Augustinus koki kääntymyksen.

Aikansa Monica rukoili ja itki, paastosi ja valvoi ja pyysi pyhiä kirjoituksia hyvin tuntevaa piispaa, joka oli itse aiemmin ollut manikealainen, käyttämään järkiperäisiä argumentteja saadakseen Augustinuksen vakuuttuneeksi. Piispa kuitenkin oli sitä mieltä, että nuoren miehen oli parempi itse löytää Totuus. Näin piispa vastasi Monicalle: ”Ole rauhassa, on mahdotonta, että niin monien kyynelten poika joutuisi turmioon”. Tämä erinomainen vastaus ja se, mitä hän oli kuullut sanottavan unessa, lohduttivat häntä ja täyttivät hänet toivolla huolimatta siitä, ettei Augustinus näyttänyt pienintäkään merkkiä katumuksesta.

… Italiaan
Monica seurasi uskollisesti poikaansa tämän levottomilla harharetkillä. Ollessaan 29-vuotias Augustinus päätti lähteä Roomaan luennoimaan. Hän oli jo valmistunut opettajaksi. Oikeastaan poika pyrki karkaamaan äidiltään Roomaan, mutta äiti seurasi poikaansa sitkeästi. Monica päätti seurata häntä pitääkseen hänet erossa huonoista vaikutuksista, sillä Roomaa pidettiin paheiden pesänä. Äiti oli tulossa matkalle mukaan, mutta poika eksytti hänet kannoiltaan kertomalla hänelle menevänsä ensin tapaamaan erästä ystävää. Äidin ollessa kirkossa rukoilemassa pojan laiva lähti. Augustinus kirjoitti myöhemmin Tunnustuksissaan: ”Minä valehtelin hänelle, kun hän oli rukoilemassa ja itkemässä minun puolestani.” Näin kun he saapuivat satamaan, Augustinus huiputti häntä ja astui laivaan ja lähti Roomaan ilman häntä. Monica, jota ei lannistettu niin helpolla, matkusti tietenkin toisella laivalla ja meni hänen perässään.

Roomaan saapuessaan Monica sai tietää pojan menneen Milanoon, jossa poika oli tullut Italian sen ajan kuuluisimman piispan Ambrosiuksen vaikutuspiiriin. Tällä maineikkaalla kaupungin arkkipiispalla oli suuri vaikutus Augustinukseen, jota viehätti alun perin hänen suuri tietomääränsä ja voimakas persoonallisuutensa. Vähitellen alkoi Augustinuksessa näkyä huomattava muutos, hän kuunteli suurella tarkkaavaisuudella ja kunnioituksella piispa Ambrosiusta, kiintyi häneen syvästi ja avasi lopulta mielensä ja sydämensä katolisen uskon totuudelle.

Löydettyään poikansa Milanosta Monica sai kuulla, että poika oli luopunut manikealaisesta harhaopista. Äiti tutustui myös piispa Ambrosiukseen, jossa hän kohtasi todellisen isän, täynnä hyvyyttä ja viisautta. Vihdoin Monican rukoukset palkittiin: vuonna 387 tapahtui Augustinuksen kääntymys, hän perehtyi katoliseen uskoon ja saman vuoden ylösnousemuksen Pääsiäisjuhlassa hänet kastettiin. Kasteeseen valmistautuessaan Augustinus kokoontui ystäviensä kanssa uskonnollisiin ja filosofisiin keskusteluihin, joissa hänen äitinsä osoitti huomattavaa arvostelukykyä ja pyhien kirjoitusten tuntemusta. Lopulta piispa Ambrosius kastoi Augustinuksen ja useita hänen ystäviään pääsiäisenä 387. Monican surun kyyneleet muuttuivat ilon kyyneliksi. Äiti oli yrittänyt järjestää pojalleen avioliittoa, mutta nyt tämä ilmoitti aikovansa ruveta viettämään askeettista elämää.

Saatuaan rauhan Jumalassa Augustinus päätti palata äitinsä ja veljensä kanssa kotimaahansa Afrikkaan ja he menivät Ostian satamaan odottamaan laivaa. Lähtöä edeltävänä yönä Monica istui Augustinuksen kanssa ikkunan ääressä. He katselivat Välimeren yllä tuikkivia tähtiä ja juttelivat pyhistä ja taivaan kunniasta. Monica tajusi, että hänen pojastaan ei ainoastaan ollut tullut kristitty vaan että tämä kaipasi koko olemuksellaan pyhyyttä. Nyt äidillä ei ollut enää mitään syytä viipyä maan päällä. Augustinus kirjoitti Tunnustuksissaan: ”Silloin äitini sanoi: 'Poikani, mitä minuun tulee niin ei minua maallisessa elämässä enää mikään houkuta. Oli vain yksi syy, minkä tähden toivoin eläväni tässä maailmassa vielä jonkin aikaa: että näkisin sinut katolisena kristittynä ennen kuin kuolen. Tämän on Jumala minulle ylenmäärin antanut. Mitä minä täällä enää tekisin?” (lib. 9, 10-11)

Viisi päivää myöhemmin Monica sairastui kuumeeseen ja joutui vuoteen omaksi. Hän sanoi pojilleen, ettei ollut väliä sillä, minne hänet haudattaisiin, sillä Jumala kyllä löytäisi hänet herättääkseen hänet viimeisenä päivänä. Hän pyysi poikiaan muistamaan häntä jumalallisessa liturgiassa, Herran alttarilla. "Poikani, kaikki toiveeni ovat täyttyneet, kun näen sinun tulevan Jumalan palvelijaksi," sanoi Monica Augustinukselle kuolinvuoteellaan. Kuume paheni parissa päivässä ja johti kuolemaan. Monica nukkui pois viidenkymmenenviiden vuoden ikäisenä vuonna 387.

… taivaan kunniaan
Augustinus itki koko yön äitinsä kuoleman johdosta, mutta äidin rukoukset olivat ankkuroineet hänen elämänsä piispana ja kirkon suurena opettajana lujasti Jumalaan. Monica oli joskus ollut varsin hankala äiti eikä Augustinus pojista parhaita, mutta Augustinus piti Monicaa sekä hengellisenä että ruumiillisena äitinään. Myöhemmin Augustinus vertasi vanhemmuutta eräänlaiseen piispanvirkaan.

Tunnustuksissaan Augustinus pyytää rukoilemaan Monican ja isänsä Patriciuksen puolesta, mutta monet uskovien sukupolvet ovat päinvastoin pyytäneet Monican esirukouksia. Pyhää Monicaa on kunnioitettu erityisesti naimisissa olevien naisten suojelijana, vaikeiden avioliittojen ja sukulaisten kääntymyksen suojeluspyhimyksenä. Vuosisatojen kuluessa tuhannet ihmiset ovat turvautuneet pyhään Monicaan rakkaiden perheenjäsentensä puolesta ja saaneet todistaa ihmeellisistä kääntymyksistä.

Pyhää Monicaa pidetään kaikkien kristittyjen äitien esikuvana: ”Hän synnytti poikansa sekä maailmalle että taivaalle.” Hänen juhlansa oli aikaisemmin 4. toukokuuta ja nykyään 27. elokuuta eli yhden päivän ennen poikansa Augustinuksen juhlapäivää.

Pyhän Monican varhaisesta kunnioituksesta ei ole tietoja, mutta vuonna 1162 hänen jäännöksensä siirrettiin Arrouaiseen, josta hänen kunnioituksensa alkoi levitä laajemmalle. Vuonna 1430 muut reliikit siirrettiin Ostiasta Roomaan, jossa ne yhä ovat San Agostinon kirkossa.

Pyhän Monican muistopäivänä (27.8.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Jumala, murheellisten lohduttaja, sinä katsoit laupiaasti pyhän Monican hartaiden kyynelten puoleen ja lahjoitit hänen pojalleen Augustinukselle kääntymyksen armon. Heidän esirukoustensa tähden opeta meitäkin itkemään syntejämme ja vastaanottamaan sinun anteeksiantosi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, ss. 682-683)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 185.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 266-267.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 80.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 76.
· Augustinus: Kirkkoisä Augustinuksen tunnustukset. Latinan kielestä lyhennellen suomentanut ja selityksillä varustanut Osv. Stenroth. Alkulause Herman Råbergh. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1905.
· Augustinus: Tunnustukset. Latinasta suomentanut Otto Lakka. Suomennoksen tarkistanut Yrjö-Otto Lakka. Kristikunnan klassikkoja 1. Ilmestynyt aiemmin 1947. Helsinki: SLEY-kirjat, 1981 (2. painos 2003).
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Kuukauden pyhimys: Pyhä Jean Eudes, pappi (19.8.)

14/8/2024

Kuuluisa saarnaaja
Jean Eudes syntyi 14. marraskuuta 1601 vähävaraiseen maanviljelijän perheeseen pienessä Rin kylässä lähellä Argentania Normandiassa. Perheen köyhyydestä huolimatta hän sai hyvän koulutuksen, etenkin Caenin jesuiittojen oppilaitoksessa. Vuonna 1623, kahdenkymmenenkahden vuoden iässä, hän liittyi Pariisissa Pierre Bérullen vähän aikaisemmin perustamaan hiippakuntapappien yhteisöön, oratoriaaneihin, ja hänet vihittiin papiksi 24-vuotiaana. Papiksi vihkimisen jälkeen hän alkoi saarnata kansalle. Hän oli saarnaaja, joka liikutti kuulijoidensa sydämiä.

Ruttoepidemiasta sisälähetystyöhön
Kun kauhea ruttoepidemia alkoi riehua Normandiassa, Jean sai luvan palata kotiseudulleen hoitamaan sairaita. Välttyäkseen tartunnalta hän vieritti suuren viiniastian keskelle niittyä korkean heinäauman päälle ja asui siinä, kunnes epidemia laantui. Juuri kun vaara näytti olevan ohi, hän sai kuitenkin ruttotartunnan mutta pysyi hengissä ja palasi Pariisiin.

Heti voimiensa palattua hän alkoi uudelleen saarnata ja selittää evankeliumia kaikkialla Ranskassa. Joku on laskenut, että hän kävi 110 kertaa lähetysmatkoilla ja sai kaikkialla suuret kansanjoukot kuulijoikseen. Näinä vuosina hän alkoi käsittää yhä selkeämmin, että kirkolla oli suurin puute hyvistä sielunhoitajista. Hänestä tuli ns. aktiivinen seurakuntalähetystyöntekijä, joka saarnasi siis yli 100 seurakuntamissiossa, joista jotkin kestivät muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Valtaosan elämästään hän teki kansan keskuudessa sisälähetystyötä. Näin hän oli vuosisatansa merkittävä uskonnollinen uudistaja Ranskassa.

Aktiivinen perustaja
Uudenlaisen pastoraalityön vuoksi Jean jätti lopulta oratoriaanit ja alkoi kehitellä omaa sääntökuntaansa. Vuoden 1643 maaliskuun 25. päivänä hän perusti ns. Congregatio Iesu et Mariae eli eudistien yhteisön. Tämän pappiskongregaation tarkoituksena oli saada papiston tiedollinen ja hengellinen taso nousemaan.

Jeanin päämäärä oli kasvattaa hengellisesti pappiskokelaita tekemään kansan keskuudessa lähetystyötä. Niinpä eudistit avasivat useita pappisseminaareja. Jeanin elinaikana yhteisö perusti seminaarit Caeniin (1643), Coutancesiin (1650), Lisieuxiin (1653), Roueniin (1658), Evreuxiin (1667) ja Rennesiin (1670). Lisäksi Jean perusti myös Kristillisen rakkauden sisarten kongregaation auttamaan siveellisiin vaikeuksiin joutuneita nuoria naisia. Tämä sisarkunta, Armon ja turvan Neitsyen sisarkunta, huolehti huonomaineisista naisista antaen heille suuren toivon uudesta tulevaisuudesta.

Jeesuksen pyhä sydän ja Marian tahraton sydän
Kirkon pahin vaiva oli Jeanin aikaan etenevä jansenismi. Se oli synkkä ja iloton hengellinen oppi, joka oli ulkonaisissa asioissa ankaran moralistinen mutta joka hengellisessä ylpeydessään esti ihmisiä osallistumasta sakramentteihin.

Vastapainona tälle kirkon tuomitsemalle opille Jean saarnasi Jeesuksen pyhän sydämen ja Marian tahrattoman sydämen hartautta. Jeesuksen ja Marian sydän ovat Jumalan laupeuden ja Marian äidillisyyden symboleita. Jean voimisti Jeesuksen Pyhän sydämen hartauden leviämistä antamalla sille lujan opillisen pohjan, mikä puolestaan täydensi hänen aikalaisensa Margareta Maria Alacoquen (1647-1690) saamia ilmestyksiä. Näin hän herätti aikansa kuivuneessa hengellisessä ilmapiirissä aitoja inhimillisiä tunteita. Jansenistit vastasivat panettelukampanjalla ja lietsomalla vihaa, mutta he epäonnistuivat.

Kaikkialla Jean edisti Jeesuksen ja Marian sydämen kunnioitusta. Hän laati myös Pyhän Messun ja hetkipalveluksen tekstejä Jeesuksen pyhän sydämen ja Marian tahrattoman sydämen juhlille.

Kuolema ja kunnioitus
Jean Eudes kuoli 19. elokuuta 1680 Caenissa, Englannin kanaalin rannikolla. Näin Ranskan suurin lähetyssaarnaaja nukkui pois 79-vuotiaana. Hän eli seuraavien 10 paavien hallintoaikoina: Klemens VIII (1592-1605), Leo XI (1605), Paavali V (1605-1621), Gregorius XV (1621-1623), Urbanus VIII (1623-1644), Innocentius X (1644-1655), Aleksanteri VII (1655-1667), Klemens IX (1667-1669), Klemens X (1670-1676), ja autuas Innocentius XI (1676-1689).

Paavi Leo XIII julisti 6. tammikuuta 1903 Jeanin hyveitten olleen sankarillisia. Sitten pyhä paavi Pius X julisti hänet autuaaksi 25. huhtikuuta 1909 ja lopulta paavi Pius XI kanonisoi hänet vuonna 1925. Pyhän Jean Eudeksen juhlaa vietetään 19. elokuuta. Häntä kuvataan symbolisesti yleensä pappina Jeesuksen ja Neitsyt Marian sydänten kanssa.

Pyhän Jean Eudeksen tunnetaan laatineen ainakin seuraavat kirjat: Le Royaume de Jésus, Le contrat de l'homme avec Dieu par le Saint Baptême, Le Mémorial de la vie Ecclésiastique, Le Bon Confesseur, Le Prédicateur Apostolique, Le Cœur Admirable de la Très Sainte Mère de Dieu.

Pyhän Jean Eudeksen muistopäivänä (19.8.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä valitsit pyhän pappi Johanneksen julistamaan kansallesi Kristuksen tutkimattomia rikkauksia. Suo meidän hänen esimerkkinsä ja opetuksensa kautta kasvaa sinun tuntemisessasi ja uskollisesti kulkea Evankeliumin tietä. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, s. 676)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 172.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 258-259.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 182.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       Catholic Encyclopedia

Kuukauden pyhimys: pyhä Rosa, neitsyt (23.8.)

14/8/2024

Elokuun 23. päivänä vietämme pyhä Rosa Limalaisen, Amerikan ensimmäisen pyhimyksen, muistopäivää.

Kaunis ruusu
Rosa syntyi vuonna 1586 Perun pääkaupungissa Limassa maanviljelijäperheeseen, ja oli kymmenes kolmestatoista lapsesta. Hänen vanhempansa olivat espanjalaisia siirtolaisia. Kasteessa hän sai nimeksi Isabella Flores, mutta saadessaan vahvistuksen sakramentin Liman arkkipiispalta, pyhältä Turibiukselta, hän otti nimen Rosa. On myös kerrottu, että kerran hänen äitinsä näki kehdon yllä leijumassa kauniin ruusun, joka oli täynnä piikkejä. Siitä lähtien kaikki kutsuivat lasta Rosaksi. Nimestä tuli hänen piikkejä täynnä olevan elämänsä vertauskuva.

Hiljainen kärsijä
Rosassa näkyi jo lapsena uskomaton kyky kärsiä hiljaa. Kun tyttö oli loukannut sormensa niin pahasti, että se piti amputoida – eikä siihen aikaan osattu antaa puudutusta – hänen huuliltaan ei päässyt äännähdystäkään. Tyttö varttui, ja vanhemmat alkoivat miettiä avioliiton mahdollisuutta. Rosa oli kuitenkin päättänyt jo sen asian. Hän halusi kiihkeästi omistaa elämänsä Kristukselle, joten hän pilasi kasvonsa pippurilla ja lipeällä, jottei kukaan haluaisi häntä vaimokseen. Itse asiassa kaikki jatkuvasti ihailivat hänen kauneuttaan, siksi hän hieroi kasvojaan pippurilla niin, että ne tulivat täyteen rakkoja. Kun joku ylisti hänen käsiensä kaunista ihoa, hän hieroi käsiään hapoilla niin, ettei pystynyt pukeutumaan kuukauteen. Hän myös leikkasi kauniit pitkät hiuksensa ja ilmoitti vanhemmilleen, että hän halusi luostariin. Pettynyt äiti tuli niin vihaiseksi, että hän antoi aikuiselle tyttärelleen kovan selkäsaunan.

Erakkodominikaani
Kaikesta huolimatta Rosa aina vahvisti itseään ulkoisia vaaroja vastaan rakkaudesta Kristukseen. Vaikka perhe halusi hänen menevän naimisiin, hän aina kieltäytyi, koska hän oli tehnyt naimattomuuslupauksen. Vuonna 1606 Rosa pääsi toivottuun päämääräänsä. Hän oli syvästi kiintynyt pyhään Katariina Sienalaiseen ja varmaan tästä syystä hänestä tuli maallikkodominikaani. Hänet otettiin 20-vuotiaana pyhän Dominicuksen kolmanteen sääntökuntaan, mutta hän ei asettunutkaan luostariin vaan ryhtyi erakoksi. Hän rakensi perheensä puutarhaan puusta pienen vajan, jossa hän eli rukouksessa ja ankarassa katumuksenteossa kuolemaansa asti. Erakkona puutarhamajassa hän piti päässään ”orjantappurakruunua”, ohutta hopeakruunua, jossa oli teräviä nauloja. Hän söi tuskin mitään ja nukkui tuskin lainkaan. Monet pitivät hänen katumusharjoituksiaan itsensä kiduttamisena. Hän joutui usein mystiseen hurmioon, ja silloin hän usein rukoili: ”Herra, lisää kärsimyksiäni, mutta myös rakkauttani.” Herra kuuli Rosan rukoukset. Harvoilla ihmisillä olisi voimaa kestää hänen ruumiillinen ja sielua ahdistava kärsimyksensä, jonka hän itse kuitenkin kantoi iloisena ja kiitollisena. Ikuisesta tuomiosta hän sanoi, että hän halusi olla kivinä ja laastina sulkeakseen helvetin kaikilta.

Rosa eli jatkuvasti askeesissa ja rukouksessa. Hänen rukouselämänsä oli syvää ja harrasta. Hän rukoili jatkuvasti ja tarjosi omat kärsimyksensä pakanallisten intiaanien käännyttämiseksi. Hänen rukouksensa pelastivat myös Liman asukkaat vuonna 1615, kun kaupunki säästyi merirosvojen hyökkäykseltä. Näin Rosa vähitellen johdatti monet sisäisen rukouksen tielle, myös levittämällä hengellistä kirjallisuutta ja kehottamalla pappeja johtamaan ihmisiä kontemplatiiviseen rukoukseen. Hän oli pyhän Martino de Porresin (1579-1639) ystävä.

”Köyhien äiti”
Rosa myös piti huolta köyhistä lapsista, orjista, intiaaneista ja vanhuksista sairaalassa, jonka hän perusti omaan kotiinsa. Kun hänen vanhempansa joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin epäonnistuneen kaivosyrityksen takia, hän työskenteli päivät puutarhassa ja öisin hän ompeli. Näin hän auttoi perheen toimeentuloa tekemällä kirjontatöitä ja kasvattamalla kukkia myyntiin, samalla hän ei jättänyt harjoittamatta myöskään laajaa hyväntekeväisyyttä. Rosa oli onnellinen työssään ja rukoillessaan. Hän omistautui perheensä ja Liman köyhien auttamiseen ja näin hänestä tuli Liman sosiaalityön aloittaja. Hänet tunnettiinkin nimellä ”Köyhien äiti”.

Kärsimys ja kunnia
Viimeiset elinvuotensa Rosa vietti erään hallituksen virkailijan palveluksessa. Hän joutui kokemaan halveksuntaa ystäviensä taholta ja kärsi sisäisestä yksinäisyydestä ja tunsi suurta sieluntuskaa. Hän kuoli sairauden murtamana 31-vuotiaana. Tämän suuren mystikon kuoltua 24.8.1617 monet ihmiset halusivat päästä näkemään hänet viimeisen kerran, siksi hautausta jouduttiin siirtämään monta kertaa. Häntä pidettiin pyhänä heti kuolemansa jälkeen, ja hänet julistettiin pyhimykseksi vuonna 1671, vain 54 vuotta kuolemansa jälkeen, ensimmäisenä syntyperäisenä amerikkalaisena. Hänen haudallaan dominikaanien kirkossa Limassa tapahtui ja tapahtuu monia paranemisia.

Pyhää Rosaa kunnioitetaan kotikaupunkinsa Liman, kotimaansa Perun, koko Etelä-Amerikan, Filippiinien ja neulojien suojelijana.

Suomalaisia etunimiä: Roosa, Ruusu.

Pyhän Rosan muistopäivänä (23.8.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinun rakkautesi innoittamana pyhä Rosa jätti maalliset asiat ja eli ankaraa katumuselämää. Hänen esirukoustensa tähden opeta meitäkin kulkemaan osoittamaasi elämän tietä ja auta meitä saamaan kerran osaksemme täydellisen ilon runsaus luonasi taivaassa. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, s. 680)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 178-179.

Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 262.
Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 173.
Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, s. 165.
David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Elokuun pyhimys: Pyhä Clara, neitsyt (11.8.)

10/8/2024

Clara syntyi Italian Assisissa 16.7.1194 Offreduccion aateliseen perheeseen. Isä oli vanhan roomalaisen suvun rikas jäsen ja äiti oli todella hurskas nainen, joka kuului myös Fiumin aatelisperheeseen.

Claran lapsuus- ja nuoruusvuosista tiedetään varsin vähän. Perimätiedon mukaan hänen äitinsä, Torculana, rukoili eräänä päivänä kirkossa, ja hänen polvistuessaan ristiinnaulitun kuvan eteen hänelle puhui ääni korkeudesta: "Torculana. Sinä tulet synnyttämään ihmeellisen valon, joka tulee loistamaan yli koko maailman." Silloin Torculana tuli iloiseksi ja meni kotiinsa. Vähän ajan kuluttua hänelle syntyi tytär, ja hän antoi tämän nimeksi Clara (kirkas).

Franciscuksen vaikutus
Ollessaan 18-vuotias Clara kuuli Franciscuksen saarnaavan San Giorgion kirkossa Assisissa. Franciscuksen saarnat innoittivat häntä ja palmusunnuntaina 1212 hän kristillisen köyhyyden ihanteen lumoamana karkasi kotoa ja meni Porziuncolaan, jossa Franciscus asui pienessä yhteisössään. Franciscus veljineen tapasi hänet Enkelien Neitsyen kappelissa. Franciscus leikkasi hänen tukkansa ja antoi hänelle säkkikankaisen katumusviittansa, joka sidottiin hänen ympärilleen köydellä. Koska fransiskaaneilla ei vielä silloin ollut nunnaluostaria, Franciscus lähetti hänet benediktiiniluostariin Bastian lähelle. Nimittäin perhe, varsinkin isä, vastusti ankarasti Claran luostariin menoa, mutta taipui vähitellen.

Clara sai turvapaikan siis ensin San Paolon benediktiinisisarten luota, kunnes Franciscus pystyi tarjoamaan hänelle ja hänen kumppaneilleen pienen talon San Damianon kirkon yhteydestä. Clarasta tuli 1215 tämän naisyhteisön abbedissa, yhteisön joka halusi elää Franciscuksen hengen ja säännön mukaisesti. Clara oli siis ensimmäinen samanhenkisten naisten joukossa Franciscuksen toisessa sääntökunnassa, joka myöhemmin sai Claran mukaan nimen «klarissat». Myöhemmin Claran kaksi sisarta ja isän kuoltua äitikin liittyivät tähän yhteisöön, samoin kuin joitakin varakkaan firenzeläisen Ubaldinin perheen jäseniä. Clara toimi luostarin johdossa melkein 40 vuotta. Hän ei koskaan mennyt San Damianon muurien ulkopuolelle ja hän kuoli siellä 60-vuotiaana.

Privilegium paupertatis
Klarissojen sääntökunnasta tuli fransiskaanien sisarjärjestö, joka toteutti ehdottoman köyhyyden. Se vaati varmaan paljon rikkaalta porvarin tyttäreltä, mutta Clara eli tämän lupauksen mukaan loppuun asti. Hän nukkui kuivuneilla viiniköynnöksillä lattialla ja käytti tyynynään puunpalaa. Hän söi kerjäämiään leivänkannikoita ja pukeutui karkeaan säkkiin köysi kapean uumansa ympärillä.

Kun paavi Gregorius IX (1227-1241) vieraili San Damianossa, hän järkyttyi nähdessään sisarten äärimmäisen köyhyyden. Hän halusi lieventää heidän lupauksiaan, mutta Clara ei suostunut siihen. Sääntö ei ollut kuitenkaan vielä saanut hyväksymistä, ja Clara saikin kamppailla koko ikänsä, ennen kuin Roomassa käsitettiin, että naisetkin saattoivat elää näin kovaa elämää, jos Jumala kutsuu heidät siihen.

Paavi halusi myös antaa heille vuotuisen avustuksen, mutta Clara kieltäytyi siitä. Vuonna 1228 paavi antoi heille etuoikeuden elää köyhyydessä (privilegium paupertatis), jotta kukaan ei voisi pakottaa heitä ottamaan vastaan omaisuutta. He tulivat toimeen pelkillä tilapäisavustuksilla. He elivät ainoastaan almuista, omistamatta mitään omaisuutta, sen paremmin yksityistä kuin yhteistäkään. Clara joutui ajoittain taistelemaan tämän etuoikeuden säilyttämiseksi, samoin kuin Franciscuksen suunnitteleman sisarten säännön puolesta joidenkin paavien ja muiden kirkon auktoriteettien esittämiä lievennyksiä vastaan. Köyhien klarissojen elämäntapa oli ankarampi kuin minkään muun sen aikaisen sisarkunnan.

Clara oli hengessään vahva mutta ruumiiltaan heikko. Ankara elämäntapa johti sairastumiseen. Heinäkuun helteessä 1253 Clara ei jaksanut enää syödä. Paavi Innocentius IV (1243-1254) oli juuri silloin käymässä Assisissa ja sai tietää, että pyhä nainen odotti San Damianossa sääntönsä hyväksymistä. Lopultakin, 11. elokuuta, Claran luostariin saapui kivistä polkua pitkin sanantuoja mukanaan paavin bulla, jossa klarissojen sääntö hyväksyttiin. Clara voi nyt sulkea silmänsä iloiten. Hän kuoli painaen paavin bullaa rintaansa vasten ja kasvoillaan hymy, joka vielä tänäänkin kaunistaa hänen säilyneitä kasvonpiirteitänsä.

Suuri kontemplatiivi
Clara eli koko elämänsä luostarissaan ja oli eräs keskiajan suurista kontemplatiiveista. Häntä on sanottu "evankelisen täydellisyyden aidoimmaksi ilmaisuksi sellaisena kuin Franciscus sen käsitti". Vuosikymmeniä kestäneestä sairaudestaan huolimatta Clara ohjasi sääntökuntaansa ja oli muille nöyryyden ja ilon esikuvana. Hän piti sisaristaan erittäin hyvää huolta ja kirjoitti eräälle nunnalle, joka oli perustanut luostarin Prahaan, ettei tämä liioittelisi ankaruuttaan, sillä "ruumiimme eivät ole pronssia".

Vaikka klarissojen sääntökunta eli ankaraa elämää köyhyydessä, hiljaisuudessa ja askeesissa, se levisi nopeasti muualle Eurooppaan, etenkin Espanjaan, jossa 13. vuosisadalla oli 47 luostaria, sekä Böömiin, Ranskaan ja Englantiin. Tänä päivänä klarissoja on useissa maissa kontemplatiivisena sääntökuntana, jäsenmäärältään vähäisenä, mutta yhä samojen ihanteiden merkitseminä, joita Franciscus ja Clara edustivat.

Clara kirjoitti: ”Autuas köyhyys! Niille, jotka sitä rakastavat ja syleilevät, se takaa ikuiset rikkaudet. Pyhä köyhyys! Sille, joka sen omistaa ja sitä kaipaa, Jumala lupaa taivasten valtakunnan ja – se on varmaa – ikuisen kunnian ja autuuden. Jumalalle otollinen köyhyys! Herra Jeesus Kristus, joka hallitsi ja hallitsee taivasta ja maata ja jonka sanat toteutuivat, piti sitä enemmän kuin mitään muuta syleilemisen arvoisena.”

Clara oli käsittänyt, että Kristuksen mystisen ruumiin kaikki jäsenet ovat vastuussa toisistaan. Rukous- ja katumuselämällään hän antoi oman osuutensa luostarin hiljaisuudessa. Sairaana hän oli silloinkin, kun keisari Fredrik II:n saraseenit piirittivät Assisia, Clara antoi kantaa itsensä suljetun portin eteen ollakseen ensimmäisenä vaaran kohteena. Sitten hän antoi tuoda siihen ciboriumin tabernaakkelista ja syventyi rukoukseen pyhimmän sakramentin eteen. Silloin hän kuuli ciboriumista äänen, nuoren pojan äänen kaltaisen, joka sanoi: "Minä tulen aina olemaan suojananne." Kohta sen jälkeen saraseenit lopettivat piirityksen ja vetäytyivät pois. Neljä vuotta myöhemmin oli sekä kaupunki että luostari jälleen keisarin saraseenijoukkojen piirittämänä. Silloin Clara ciboriumi käsissään meni saraseeneja vastaan, ja he pakenivat kauhuissaan.

Paavi Aleksanteri IV julisti hänet pyhäksi vuonna 1255, vain kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Paavi Pius XII julisti pyhän Claran television suojeluspyhimykseksi vuonna 1958, koska tarinan mukaan ollessaan hyvin sairas Clara näki ja kuuli Messun huoneensa seinällä; hän oli näyssä katsellut jumalanpalvelusta sairasvuoteella maaten. Clara on siis erityisesti television, näyttelijöiden, kameramiesten, käsikirjoittajien, ilmoittajien ja tuottajien suojeluspyhimys.

Pyhän Claran muistopäivänä (11.8.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Isä Jumala, suuressa laupeudessasi sinä sytytit pyhän Claran sydämessä rakkauden köyhyyteen. Hänen esirukoustensa tähden suo meidän hengellisesti köyhinä seurata Kristusta ja saada kerran nähdä sinut taivaallisessa valtakunnassasi. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, s. 668)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, ss. 166-167.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 249-250.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 135.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 132-133.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       https://fi.wikipedia.org/wiki/Klaara_Assisilainen
·       Tekniikan Maailma 4/1982, s. 36

Tervetuloa hiippakuntajuhlaan, la 17.8.2024 Lohjalle!

10/8/2024

Welcome to the Diocesan Feast, which will be held on Saturday the 17th of August 2024 in Lohja (in English below)

Tervetuloa hiippakuntajuhlaan, joka vietetään lauantaina 17.8.2024 Lohjalla

Ohjelma:
8.00 Lähtö tilausbussilla kirkon edestä (Amurinkuja 21, Tampere)
10.15 Saapuminen Lohjan pyhän Laurin kirkkoon (Kirkkokatu 1, Lohja)
11.00 Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen Messu (pääselebranttina Helsingin piispa Raimo Goyarrola)
Messun jälkeen kevyt lounas läheisessä paikassa klo 13.00
noin klo 15.00 Mariaaninen hartaus
noin klo 16.00 Lähtö Tampereelle à noin klo 18.30 saapuminen Tampereelle

Ilmoittaudu 31.7. mennessä kirkkosalin ilmoitustaululla olevaan listaan tai sähköpostitse ([email protected])

Hinta:
Bussimatka + lounas
Aikuiset: 25e + 5e lounas
Lapset (alle 12-v.): ilmaiseksi + 5e lounas
Kaikki, jotka lähtevät hiippakuntajuhlaan omalla autolla pyydetään ilmoittautumaan kirkkosalin ilmoitustaululla olevaan erilliseen listaan tai sähköpostitse, jotta lounasta/kahvia riittäisi kaikille.

Sydämellisesti tervetuloa!

Maksu suoritetaan seurakunnalle joko juhlapäivänä bussissa käteisenä tai seurakunnan pankkitilille (Pyhän ristin srk: FI08 2236 1800 0045 66 ”hiippakuntajuhla”)

***

Welcome to the Diocesan Feast in Lohja on August 17th

Vahvistusnuorten Vanhempien kokous /Parents' meeting Su 25.8.2024 + albojen jakaminen

10/8/2024

Vahvistusnuorten Vanhempien kokous Su 25.8.2024
Valmistautuminen vahvistuksen sakramentin vastaanottamiseen

Hyvät Vanhemmat,

lauantaina 14.9.2024 lapsenne saa vahvistuksen sakramentin.

Pidämme viimeisen info-tilaisuuden juhlasta ja sen käytännöstä 25. elokuuta 2024 välittömästi sunnuntain päämessun jälkeen (klo 11.30) kirkkorakennuksessa olevassa englantilaisessa koulussa; pääsy sinne kirkosta sakariston kautta.

Tilaisuudessa ovat läsnä kaikki vanhemmat, joiden lapsensa saavat vahvistuksen sakramentin. Tapaamisessa kertaamme sovitut asiat ja kerron myös tärkeimmistä asioista, jotka liittyvät vahvistuksen sakramenttiin valmistautumiseen ja sen viettämiseen. Samalla jaetaan myös valkoiset albat nuorille.

Päivää ennen vahvistusjuhlaa, perjantaina 13.9.2024 pidetään Aleksanterin kirkossa harjoitus (klo 17.00) vahvistuksen juhlaa varten. Samalla nuoret osallistuvat parannuksen sakramenttiin, jotta he voivat arvokkaasti ottaa vastaan vahvistuksen sakramentin. Myös vanhemmat voivat osallistua parannuksen sakramenttiin.

Vahvistuksen sakramentin jälkeen nuorilta kristityiltä odotetaan, että he aktiivisesti osallistuvat seurakunnan elämään, ennen kaikkea sunnuntain messuun, ja elävät katolisen uskon mukaan. Siihen tarvitaan jälleen vanhempien esimerkkiä ja jatkuvaa tukea. Pyydän siis teitä, hyvät vanhemmat, auttamaan lastanne valmistautumaan hyvin vahvistuksen sakramentin vastaanottamiseen ja tukemaan hänen hengellistä elämäänsä.

Kiittäen hyvästä yhteistyöstä,

Tampere 10.8.2024

isä Tri Nguyen

Pyhän Ristin srk:n kirkkoherra
puh. +358 50 361 7942, email: [email protected]

*******

The Parents’ Meeting, August 25, 2024

Preparing to receive the sacrament of Confirmation

Dear parents,

on Saturday, September 14, 2024, your child will receive the sacrament of Confirmation.

We will hold the last information session on the celebration and its practice on August 25, 2024, immediately after Sunday High Mass (at 11:30 am) in our church building in the rooms of the English School, accessed from the church hall through the sacristy.

The session will be attended by all parents whose children receive the sacrament of Confirmation. In the meeting, we will review the things agreed upon and I will also talk about the most important things related to preparing for and celebrating of the sacrament of Confirmation. At the same time we also distribute the white albas to the young.

The day before Confirmation, on Friday, September 13, 2024, a rehearsal will be held at the Alexander’s church (at 17.00 pm) for the feast of Confirmation. At the same time, young people participate in the sacrament of reconciliation (confession) so that they could worthily receive the sacrament of Confirmation. Parents can also participate in the sacrament of repentance.

After the sacrament of Confirmation, young Christians are expected to actively participate in the life of the Church, especially the Sunday Mass, and to live the Catholic faith. This again requires the example of parents and a continuous support. So I ask you, dear parents, to help your child prepare well for receiving the sacrament of Confirmation and support his/her spiritual life.

Thanks for the good cooperation,

Tampere 10.8.2024

Fr Tri Nguyen

Parish priest of the Holy Cross Church
tel. +358 50 361 7942, email: [email protected]

Pyhiinvaellus Vilnaan, ”Jumalan laupeuden kaupunkiin” torstai 5. syyskuuta- maanantai alkuyö 9. syyskuuta

Kat. uskonnonopetus /Cat. Regilion Class: Hämeenlinna 2024/2025: Su 1.9.

Elokuun pyhimys: pyhä Monica (27.8.)

Kuukauden pyhimys: Pyhä Jean Eudes, pappi (19.8.)

Kuukauden pyhimys: pyhä Rosa, neitsyt (23.8.)

Elokuun pyhimys: Pyhä Clara, neitsyt (11.8.)

Tervetuloa hiippakuntajuhlaan, la 17.8.2024 Lohjalle!

Welcome to the Diocesan Feast in Lohja on August 17th

Vahvistusnuorten Vanhempien kokous /Parents' meeting Su 25.8.2024 + albojen jakaminen

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat

Welcome to the Diocesan Feast in Lohja​ on August 17th

Arkisto

Hakusanat

Welcome to the Diocesan Feast in Lohja on August 17th