risti.katolinen.fi
  • Pyhän Ristin seurakunta
    • Seurakuntalehti
    • Uutisia seurakunnasta >
      • Suomenkieliset uutiset
      • Pankkiyhteys
      • Facebook
    • Kalenteri >
      • Messuajat
      • Messut Tampereen ulkopuolella
    • Yhteystiedot >
      • Ota yhteyttä
      • Pankkiyhteys
      • Papit
      • Seurakuntaneuvosto
      • Seurakunnan alue
      • Seurakunnan historia
      • Linkkejä
    • Toiminta ja palvelut >
      • Caritas
      • Katekeesi >
        • Vaasassa
        • Hämeenlinnassa
      • Sakramenttiopetus
      • Lastenkerho
      • Seniorit
      • Raamattupiiri
      • Informaatiokurssi
      • Usko & Elämä -sarja
      • Surun kosketus
    • Usko >
      • Sakramentit >
        • Kaste
        • Eukaristia
        • Vahvistus
        • Parannuksen sakramentti >
          • Omantunnon tutkiskelu
          • Ripittäytyjän rukous
          • Sakramentin viettäminen
          • Kiitosrukous
        • Sairaiden voitelu
        • Avioliitto
      • Katekismus (linkki)
      • Katolisesta uskosta kiinnostuneille
  • På svenska
    • Nyheter på svenska
    • Alla nyheter
    • Kalender
    • Mässtider
    • Mässor utanför Tammerfors
  • In English
    • News in English
    • All News
    • Calendar
    • Priests of the Parish
    • Activities and Services >
      • To the Parish
      • Catechism Classes >
        • In Vaasa
        • In Hämeenlinna
      • Sacrament Classes
      • Children's Club
      • Parish Council
      • Welcome to Finland
      • Catholic Funeral
      • Links
    • Our Faith >
      • Catholic?
      • The Faith Explained (link)
      • Sacraments >
        • Baptism >
          • Baptism of Children
          • Baptism of Adults
        • Eucharist >
          • First Communion
          • Holy Mass Intentions
        • Confirmation
        • Confession
        • Anointing of the Sick
        • Marriage
        • Holy Orders
      • Catechism of the Catholic Church (link)
  • Po polsku
    • Zapisywanie się do parafii
    • Prośba do Parafian
    • Kalendarz
  • Live Stream

”Dilexit nos” ja marraskuun pyhimys: Pyhä Gertrud, neitsyt (16.11.)

30/11/2024

 
Picture
Älykäs oblaatti
Gertrudin varhaislapsuudesta tiedetään hyvin vähän. Hän syntyi Pyhään Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneessa Thüringenissä, oletettavasti Eislebenin kaupungissa, loppiaisena vuonna 1256. Hänen vanhemmistaan ei ole mitään tietoa, mutta tiedetään että noin viisivuotiaana tyttö siirtyi oblaatiksi benediktiiniluostariin Helftaan. Ei tiedetä varmasti, olivatko Gertrudin vanhemmat hänen luostariin tulonsa takana, vai oliko hän mahdollisesti jäänyt orvoksi. Tarkat tiedot puuttuvat.

Helftan luostarissa oli jo silloin kaksi suuret mystiset lahjat saanutta pyhää sisarta: luostarin abbedissa, hänkin nimeltään Gertrud (Hackebornin Gertrud), ja hänen nuorempi sisarensa Mechtild. Sellaisten opettajien ja hengellisten esikuvien ohjauksessa tähän lahjakkaaseen ja syvästi uskovaan Gertrud-tyttöön tarttui pian harras kaipaus rakastaa Jumalaa. Heti, kun hänen ikänsä sen salli, hänkin liittyi rakkaaseen Helftan luostariyhteisöön vuonna 1266.

Molemmat sisarukset, Hackebornin Gertrud ja Mechtild, antoivat Gertrudille hyvän ja perusteellisen, humanistisen ja teologisen kasvatuksen. Niinpä Gertrud tunsi kirjoitukset, kirkkoisät kuten Augustinuksen ja Gregorius Suuren, ja tutustui myös aikalaistensa, kuten Bernhard Clairvaux'laisen kirjoituksiin. Hän oli perehtynyt retoriikkaan ja hänen latinankielensä oli erittäin sujuvaa. Lisäksi sisaret opettivat Gertrudia tuntemaan Raamatun hyvin ja kirjoittamaan myös saksaksi, että tavallinen kansakin ymmärtäisi ja voisi lukea Herran sanaa. Näin Gertrud oli aikakautensa sivistyneimpiä naisia.

Lahjakkuus ja vaara
Gertrud eli koko elämänsä nunnana Helftan luostarissa. Hän oli älykäs ja hyväpäinen opiskellessaan kieliä, kirjallisuutta, filosofiaa ja teologiaa. Lahjakkuus oli koitua hänen turmiokseen, sillä hän oli tulossa turhamaiseksi suurten hyveittensä, tietojensa ja oppineisuutensa, kauneudentajunsa ja iloisuutensa vuoksi. Gertrud huomasi vaaran ja pyysi Jumalalta apua. Herra opetti häntä olemaan kärsivällinen. Hän joutui odottamaan monta kuukautta, ennen kuin hän sai vastauksen Herralta: ”Sinun pelastuksesi on lähellä. Miksi olet surullinen? Eikö sinulla ole ketään neuvonantajaa, kun noin vääntelehdit tuskissasi? Tähän asti olet syönyt vihollisteni kanssa maan tomua ja etsinyt hunajaa orjantappuroista. Tule taas minun luokseni, niin minä annan sinun juoda jumalallisen autuuteni virrasta.”

Sinä hetkenä Gertrud luopui kaikesta tyhjänpäiväisestä ja kaikesta, mikä liittyi häneen itseensä. Siitä lähtien hän keskittyi ainoastaan Kristukseen ja sai Kristukselta vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä. Herra ilmestyi hänelle aina kun hän pyysi, ja hänen käskettiin kirjoittaa näkynsä muistiin jälkimaailmaa varten. Hän suostui tehtävään vastahakoisesti, sillä vieläkin hän pelkäsi tulevansa turhamaiseksi.

Nöyryys lääkkeenä
Kristuksen antamista monista armolahjoista huolimatta Gertrud oli omasta mielestään ”arvoton palvelija”. Nöyryys on siis lääkkeenä pyhyyteen. Siinä suhteessa hän oli samanlainen kuin kaikki suuret pyhät. Kaikkein yksinkertaista palvelustyttöäkin hän piti arvokkaampana kuin itseään. Hän käytti aina toisten hylkäämiä vaatteita, ja niitäkin hän valitsi silmät ummessa. Hän osallistui luostarin kaikkiin töihin. Usein hän jätti henkisen työn kesken ja lähti auttamaan muita keittiössä tai puutarhassa. Hän oli usein sairas, mutta sairauskaan ei estänyt häntä jatkamasta palvelutyötään. Silloin hän saneli ilmestyksiään muille sisarille. Hän sanoi: ”Minä olen kanava, jota myöten Jumala lähettää armonsa ihmisille.”

Kristuksen esimerkin mukaan Gertrud itki säälistä kohdatessaan sairaita, köyhiä ja pakanoita. Herran kärsimyshistoria liikutti häntä niin syvästi, että hän irrotti krusifiksista naulat ja pani naulojen reikiin kukkia. Täten hän tahtoi osoittaa, että rakkaus Kristukseen voi lieventää hänen tuskiaan. Aluksi hän kaipasi koko sydämestään saada kuolla Kristuksen tähden. Ajan mittaan hän oppi hallitsemaan kaipauksensa ja rukoili sen sijaan, että Jumalan tahto tapahtuisi.

Näyt Jeesuksen pyhästä sydämestä
Vuodesta 1281 lähtien Gertrudilla oli voimakkaita armonkokemuksia ja näkyjä, joissa hän itse näki Jeesuksen ja sai puhua tämän kanssa. Hän oli kappelissa lukemassa päivittäisiä rukouksiaan, kun hän kuuli äänen sanovan: ”Pelastan sinut, älä pelkää.” Näin Jeesus ilmestyi Gertrudille monta kertaa ja puhui hänelle pyhän sydämensä kunnioittamisesta ja Eukaristian salaisuudesta. Jeesus kehotti Gertrudia ajattelemaan pyhän sydämensä rakkautta ja pyrkimään pyhyyteen. Pyhän ehtoollisen vastaanottaminen on tie pyhyyteen, siksi uskovan pitäisi saada kommuunio mahdollisimman usein. Niinpä siitä tuli Gertrudille tärkeä asia, vaikka se noina aikoina ei yleensä ollut tapana.

Gertrudin näkyjen aiheina olivat siis useimmiten Eukaristian salaisuus ja Jeesuksen sydämen kunnioitus. Näyt jatkuivat koko hänen loppuelämänsä ajan ja muuttivat hänen elämänsä suunnan. Hän omistautui kokonaan teologialle ja Raamatun tutkimiselle. Henkilökohtainen rukous ja meditaatio saivat vahvan aseman hänen elämässään.

Hengelliset kirjoitukset
Gertrud koki ensimmäiset näkynsä 26-vuotiaana, mutta vasta monta vuotta myöhemmin hän alkoi kertoa niistä ja kirjoittaa ne muistiin saksaksi ja latinaksi. Hän kirjoitti näyistään kirjoja, joissa hän kertoi omasta hengellisestä kehityksestään. Hän tahtoi välittää mystiset armonkokemuksensa lohdutukseksi muillekin, ja hän vaikutti laajalti luostarin ulkopuoliseenkin maailmaan. Vaikka hän ei itse liikkunutkaan luostarin ulkopuolella, hän vaikutti kirjojensa kautta muihin ihmisiin.

Hän kirjoitti kaikki tunteensa ja hengelliset kokemuksensa kirjoihinsa ”Jumalan rakkauden sanansaattaja” ja ”Hengellisiä harjoituksia”. Näillä kirjoituksilla oli ratkaiseva osuus Jeesuksen pyhän sydämen hartauden leviämiseen. Lähes kaikki nykyisen Jeesuksen pyhän Sydämen litanian rukoukset esiintyvät jo Gertrudin kirjoituksissa. Lisäksi hän kirjoitti monia kauniita rukouksia, ja hänen kielensä oli niin selkeää ja yksinkertaista, että kansa omaksui sen helposti.
Gertrud on yksi 13. vuosisadan suurimpia mystikkoja. Yhdessä ystävänsä ja opettajansa Mechtildin kanssa hän harjoitti hengellisyyden muotoa, joka tunnettiin "morsiusmystiikkana", siinä hän näki itsensä Kristuksen morsiamena. Kuolemaansa saakka hän koki kerran toisensa jälkeen mystisen yhdistymisen taivaalliseen Ylkäänsä.

Kuolema ja ”Suuri”
Gertrud kuoli Helftan luostarissa noin vuonna 1302. Tarkka tieto hänen kuolinpäivästään puuttuu, sillä se sekoitettiin jossakin vaiheessa Hackebornin Gertrudin kuolinpäivään. Kerrottiin, että hänen viimeiset sanansa kuuluivat: ”Kristus, omistan sinulle sieluni tullakseni yhdeksi Henkesi, tahtosi, rakkautesi kanssa.”

Gertrudia ei milloinkaan muodollisesti kanonisoitu, mutta Rooma hyväksyi vuonna 1606 hänelle omistetun liturgisen hetkirukouksen, sen lukukappaleet ja psalmit. Paavi Clemens XII (1730-1740) määräsi Gertrudin juhlapäiväksi 16. marraskuuta, ja paavi Benedictus XIV (1740-1758) antoi hänelle lisänimen ”Suuri” erotukseksi abbedissa Hackebornin Gertrudista. Toisaalta ehkä Gertrud juuri näkyjensä tai oikeastaan nöyryytensä vuoksi sai tuon melko harvinaisen lisänimen ”Suuri”. On vielä vaikeampaa olla suuri nöyryydessä kuin suuri sodassa.

Espanjan kuningas Filip IV (1605-1665) anoi Gertrudin nimeämistä Länsi-Intian suojelijaksi. Gertrudia juhlitaan riemukkain menoin myös Perussa, ja New Mexicossa on pieni Santa Gertrudi de lo de Moran kaupunki, jossa on pyhälle Gertrudille omistettu kirkko.

Suomalaisia etunimiä: Kerttu, Kerttuli.

”Dilexit nos”
Pyhää Gertrudia kutsutaan perustellusti ”hengellisen elämän profeetaksi”. Monet aikalaisemme, jotka pyrkivät täydelliseen yhteyteen Jeesuksen ja hänen pyhän sydämensä kanssa, ovat löytäneet uudelleen Gertrudin kirjoitukset, esimerkiksi nykypaavimme Franciscus.

Tämän vuoden lokakuun lopussa julkaistiin paavi Franciscuksen neljäs kiertokirje Dilexit nos (Hän on rakastanut meitä, 24.10.2024). Siinä käsitellään Jeesuksen pyhän sydämen merkitystä uskon ja rakkauden ilmentymänä. Jeesuksen pyhä sydän kehottaa meitä rakastamaan ja lähettää meidät veljiemme ja sisartemme luo.

Dilexit nos -kiertokirje tulee maailmamme kriittiseen vaiheeseen, jota leimaavat sota, konfliktit, sosiaalinen eriarvoisuus ja rehottava kulutus. Nämä yhteiskunnalliset sairaudet johtuvat sydämellisen yhteyden puutteesta yksilöiden välillä, mikä johtaa henkiseen kriisiin. Niinpä paavi kutsuu meitä kaikkia uudistamaan hengellistä elämäämme rohkaisten ymmärtämään Kristuksen sydämen rakkauden jumalallisena ja inhimillisenä voimana, joka palauttaa uskon hellyyden, palvelemisen ilon ja lähetysinnon. Hän kutsuu kristittyjä elämään yhteisöllisesti ja hengellistä elämää arvostaen, jotta he voivat kohdata aikamme haasteet ja löytää arjessa hengellisen kasvun tukipilarit. 

Pyhän sydämen kultti tuo lohtua ja auttaa meitä syventämään suhdettamme Kristukseen. Meidän tulisi olla lohdutuksen lähteitä toinen toisillemme ammentamalla voimaa Kristuksen rakkaudesta ja myötätunnosta. 

Palveleva rakkaus
Kiertokirje alkaa viittauksella Paavalin sanoihin, joiden mukaan mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta (Room. 8:39). Tämä rakkaus haastaa meitä toimimaan välinpitämättömyyden ja kulutuskeskeisyyden sijasta rakkaudella, joka kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa. Kristuksen sydämen rakkaus velvoittaa meitä palvelemaan maailmaa oikeudenmukaisuuden, rauhan ja veljeyden periaatteiden mukaisesti. Rakkauden palveluksessa oleminen on paavin mukaan paras tapa elää todeksi Kristuksen opetusta. 

Dilexit nos -kiertokirje esittelee ihmiskunnasta näkemyksen, joka keskittyy rakkauteen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen muutoksen perustana. Se on jälleen kutsu rakastaa Jumalaa ja toisia ihmisiä aidosta sydämestä. Tällä rakkauden polulla niin yksittäinen ihminen kuin koko yhteiskuntakin voivat löytää sitä eheyttä ja yhteyttä, joka muuttaa maailmaa. Paavi rohkaisee meitä kaikkia viljelemään ”rakkauden sivilisaatiota”, jossa sovinto, rauha ja keskinäinen ymmärrys vallitsevat nykypäivän eksyneessä ja pirstoutuneessa maailmassa.
​
Pyhän Gertrudin muistopäivänä (16.11.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
 
Kaikkivaltias Jumala, sinä valmistit pyhän Gertrudin sydämessä itsellesi arvollisen asunnon. Hänen esirukoustensa tähden valaise laupiaasti meidän sydämemme, jotta iloiten saisimme kokea sinun olevan läsnä ja vaikuttavan meissä. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 737-738)
 
 
Isä Tri Nguyen
 
Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 253.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 354.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 140.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 121-122.
·       Alfred Müller-Felsenburg, Tapahtumia pyhien elämässä, KATT, Helsinki 1987, ss. 78-79.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       Catholic Encyclopedia
·       https://fides.katolinen.fi/paavin-uusi-kiertokirje-julkaistiin/
·       Paavi Franciscus, kiertokirje Dilexit nos (Hän on rakastanut meitä, 24.10.2024).
 


Picture

Pyhän Ristin kirkon vihkimisen vuosipäivä ja pyhä Cecilia, neitsyt ja marttyyri (22.11.)

18/11/2024

 
Picture
​Perjantaina 22.11.2024 vietämme Pyhän Ristin kirkkomme vihkimisjuhlaa. On kulunut 55 vuotta siitä kun tämä katolinen kirkko vihittiin Tampereella (22.11.1969). Kirkon vihkimisen vuosipäivä herättää mieleemme niiden naisten ja miesten muiston, jotka ovat edeltäneet meitä ja jotka ovat rakentaneet tämän temppelin. Samalla meissä syntyy kiitollisuuden tunne heitä kohtaan, ei pelkästään tämän rakennuksen vuoksi, jonka olemme heiltä perineet, vaan ensisijaisesti uskon todistuksesta, josta tämä kaunis rakennus on merkkinä. Kirkkorakennus ei ole vain yhdistelmä tiiliskiviä ja sementtiä vaan ennen kaikkea ihmissydänten ykseyden merkki. Samalla tämä vihkimisjuhla kehottaa meitä uudistamaan lupaukset, jotka olemme antaneet kasteemme hetkellä.
 
Kirkkomme vihkimisjuhlana on syytä onnitella teitä kaikkia. Jokaiselle teistä haluaisin toivottaa sitä varmuutta, että juuri sinä olet tämän perheen tärkeä jäsen, jolla on hengellinen koti ja kannustava perhe. Jokainen teistä on elävä kivi tässä rakennuksessa, joka on Kristuksen ruumis, Kirkko. Ja heikkoudestamme huolimatta olemme kaikki rakastettuja Jumalan lapsia. Toivon teille kaikille rohkeutta, halua ja voimaa tunnustaa yhteistä uskoamme. Olkoon meidän sydämemme täynnä iloa ja rauhaa, koska me olemme ”valittu kansa, kuninkaallinen papisto” (1 Piet. 2:9). Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia teitä, jotka olette ottaneet rohkeasti vastuuta seurakunnassamme. Näin te olette palvelleet meitä kaikkia kauniilla tavalla. Toivotan teille kaikille hyvää vihkimisjuhlaa ja paljon Jumalan siunausta!


Picture
Samana päivänä (22.11.) vietämme myös pyhä Cecilian muistopäivää. Hän on eräs Rooman kirkon tunnetuimmista marttyyreista, mutta hänestä on valitettavasti hyvin vähän historiallista tietoa. Hänen nimensä tarkoittaa taivaan liljaa.
 
Roomalainen patriisityttö
Emme tiedä tarkasti, milloin Cecilia eli ja kuoli marttyyrikuoleman. Meidän on tänä päivänä vaikea erottaa hänen marttyyriutensa kuvauksessa historiallisia tosiasioita legendasta, sillä ensimmäisinä vuosisatoina ei välitetty kronologiasta eikä tarkoista elämäkertatiedoista. Perusdokumenttina pyhästä Ceciliasta on hänen 400-luvulta peräisin oleva marttyyrikuolemansa kuvaus (passio). Sen todenperäisyys on epävarma, mutta siitä huolimatta hän on ollut hyvin suosittu pyhimys jo varhain.
 
Passio kertoo, että Cecilia oli 200-luvun alussa syntynyt roomalainen patriisityttö, joka oli saanut kristillisen kasvatuksen. Hän paastosi monta päivää viikossa ja käytti silloin karheaa aluspaitaa säätynsä mukaisen asun alla katumustyönä. Hänen kerrotaan olleen häikäisevän kaunis. Vanhan perimätiedon mukaan hän oli rakkaudesta Kristukseen antanut neitsyyslupauksen, mutta vanhemmat olivatkin naittaneet hänet yhtä jalosukuiselle Valerianukselle, pakanalle. Vanhemmilla oli nimittäin Roomassa hyvin suuri valta lapsiinsa.
 
Häät ja yllätykset
Kun iloiset häälaulut kaikuivat, ei Cecilia niihin yhtynyt, vaan hän lauloi sydämessään Jumalalle ja rukoili häntä säilyttämään hänessä sen neitsyyden, minkä hän oli Jumalalle luvannut. Kun nuori pari oli saapunut hääkammioon, Cecilia kääntyi ylkänsä puoleen ja sanoi hänelle: "Tiedä, oi Valerianus, että Jumalan enkeli rakastaa minua ja suojaa minua niin, että jos sinä yrität rakastaa minua ruumiillisesti, tulet menettämään henkesi, mutta jos haluat kanssani rakastaa ja palvella Jumalaa, tulet saamaan runsaasti siunausta." Pelästyneenä Valerianus vastasi: "Jos puhut totta, tulen tietenkin tottelemaan sinua tässä asiassa. Mutta en minä sitä usko ennen kuin näen enkelisi. Ja jollei hän ole enkeli vaan toinen mies, niin tapan sekä hänet että sinut."
 
Cecilia sanoi, että jos Valerius uskoo Jumalaan ja antaa kastaa itsensä, hän saa nähdä enkelin. Sitten Cecilia kehotti Valerianusta menemään heti kaupungin muurien ulkopuolella asuvien köyhien luo sanomaan heille terveiset Cecilialta. Näin Valerius teki ja nämä köyhät kristityt veivät Valerianuksen paavi Urbanuksen luo, joka silloin vainojen takia eleli piilossa katakombien suojassa. Paavi selitti Valerianukselle uskon salaisuudet ja antoi hänelle kasteen. Kun hän sen saatuaan palasi Cecilian luo, näki hän Ceciliaa suojelevan enkelin ja lupasi elää vaimonsa kanssa kuten veli ja sisar, koska Cecilia oli ensin lupautunut Jumalalle. Silloin enkeli kruunasi heidät punaisin ja valkoisin kukkaseppelein. Samalla enkeli sanoi: "Säilyttäkää puhtaina pysyen nämä seppeleet koskemattomina, koska olen tuonut ne teille Jumalalta". Valerianuksen veli Tiburtius oli kuitenkin sattunut kuulemaan, miten he puhuivat enkelin kanssa kammiossaan ja uteli seuraavana päivänä ihmeissään veljeltään, kuka heidän kanssaan oli ollut. Silloin Valerianus uuden uskonsa innossa kertoi kaiken veljelleen ja käännytti hänetkin kristinuskoon.
 
Elämä uskossa ja vainossa
Yksin mielin nämä kolme ylhäistä nuorta palvelivat nyt Jumalaa, auttoivat köyhiä ja sairaita sekä vankiloissa viruvia kristittyjä. Lisäksi veljet hakivat tapettujen kristittyjen ruumiit ja hautasivat ne. Eivätkä veljekset uskon innossa jaksaneet olla vaiti, vaan tuttaviensa kanssa keskustellessaan he olivat ylen valmiit puolustamaan kristittyjä. Tästä heräsi tietenkin epäluuloja ja huhuja, heitä seurattiin ja kohta prefekti Alamachius katsoi aiheelliseksi vangita heidät ja tuoda heidät tuomioistuimen eteen. Siinä he iloisina tunnustivat uskonsa, ja niin heidät pantiin vankilaan, mutta he käännyttivät vartijansa Maximuksen, joka tunnustautuikin kristityksi nähdessään heidän rohkeutensa. Sen seurauksena kaikki kolme miestä tuomittiin kuolemaan ja heidän omaisuutensa takavarikoitavaksi.
 
Kun virkamiehet saapuivat takavarikoimaan Valerianuksen omaisuutta, kävikin ilmi, että Cecilia heti saatuaan tiedon miehensä vangitsemisesta oli jakanut koko heidän suuren omaisuutensa Rooman köyhille. Ainoastaan asuintalo, jota ei saanut takavarikoida, oli vielä hänen hallussaan, mutta senkin hän oli määrännyt paaville toivoen, että siitä tehtäisiin kirkko niin pian kuin ajat sen sallisivat. Tästä Alamachius vihastui, ja Cecilian ylhäisten sukulaisten vastaväitteistä huolimatta hän murtautui taloon ja vei Ceciliankin tuomioistuimen eteen. Cecilia tunnusti rauhallisesti ja arvokkaasti uskonsa ja kielsi kylmästi kaikki yritykset saada hänet luopumaan uskostaan.
 
Käännytykset ja marttyyrius
Silloin hänet heitettiin ensin vankilaan, ehkä toivossa, että hänen laatuisensa hienostonainen pehmenisi siinä ympäristössä. Mutta sitä ei Cecilia tehnyt. Sen sijaan hän käännytti vanginvartijan perheineen kristinuskoon. Myös sotilaat anoivat hänen kauneutensa lumoamina häntä säästämään nuori elämänsä. Cecilia kuitenkin sanoi: "Älkää pelätkö täyttää käskyä, koska muutatte minun maallisen nuoruuteni iankaikkiseen nuoruuteen ylkäni Kristuksen luona". Hänen vastauksensa sai 400 sotilasta kääntymään, ja Cecilia vei heidät paavin luo kasteelle. Myös tuomari hänen kauneutensa hämmästyttämänä rukoili häntä ottamaan huomioon nuoruutensa. Kun Cecilia ei hellittänyt, tämä yritti saada hänet luopumaan uskosta kiduttamalla. Hänet ripustettiin tulen yläpuolelle kylpylässä ja häntä kuumennettiin höyryllä. Vaikka uunia lämmitettiin seitsenkertaisesti, hänelle ei tapahtunut mitään, hän oli siellä yhtä viileänä kuin illalla puutarhassaan. Jumalan ihmeen vaikutuksesta Cecilia tunsi savun sijasta virkistävän tuulenvireen.
 
Silloin raivostunut käskynhaltija määräsi hänet mestattavaksi. Nähdessään niin kauniin ja nuoren naisen, pyöveli ei rohjennut surmata häntä. Mestaaja oli niin otettu Cecilian kauneudesta ja hänen säteilevästä onnestaan, että hänen kätensä vapisi eikä hänen lyönnissään ollut pontta. Hän ei kolmellakaan lyönnillä saanut Cecilialta päätä poikki, ja laki kielsi käyttämästä enempää kuin kolmea lyöntiä mestaukseen. Niinpä Cecilia jätettiin virumaan. Kolme päivää kesti hänen kuolinkamppailunsa. Hän ei pystynyt liikkumaan eikä puhumaan, mutta sormillaan hän osoitti uskonsa yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan. Hänen kaulastaan vuotaneen veren kristityt keräsivät talteen arvokkaana reliikkinä. Kolmen päivän kitumisen jälkeen Cecilia antoi henkensä Jumalalle (n. v. 250). Hänet haudattiin Callixtuksen katakombiin.
 
Kotikirkko ja hauta
Cecilia toivoi omasta talostaan tulevan kirkko. Niinpä kirkko pystytettiin paikalla, jolla Cecilia kerran oli asunut miehensä kanssa. Se on rakennettu 300-luvulla hänen kuolemansa jälkeen (Santa Cecilia in Trastevere). Lähimmät vuosikymmenet ja vuosisadat olivat sotaista, sotkuista aikaa, ja niin hänen hautansa sijainti pääsi painumaan unhoon. Kuitenkin hänen kirkkonsa oli olemassa ja perimätieto hänestä. 800-luvulla paavi Pascalius I kiinnostui Cecilian passiosta ja halusi päästä selville kertomuksen todellisuuspohjasta. Sen vuoksi paavi rupesi etsimään Cecilian hautaa, mutta pitkän aikaa hän etsi turhaan. Kun paavi huusi Ceciliaa avukseen, tämä näyttäytyi hänelle unessa ja kertoi, mistä hän löytäisi tämän haudan.
 
Kun hauta avattiin vuonna 824, löytyi Cecilian ruumis turmeltumattomana makuuasennossa kumartuneena maahan. Hänet oli haudattu aivan samassa asennossa kuin hän oli kuollut. Rippeitä kalliista mutta veren tahraamasta puvusta verhosi vielä ruumista. Paavi nostatti varovasti ruumiin marmorilevylle ja siirsi sen sitten Cecilian omaan kirkkoon Trastevereen, minne hänet nyt haudattiin. Sen basilikan ympärillä on viime vuosikymmeninä tehty kaivauksia ja on löydetty muinaisroomalaisen talon jäänteet.
 
Kirkon musiikin suojelija?
Pyhä Cecilia mainitaan Roomalaisessa kaanonissa (I Eukaristinen rukous). Hän on kuorolaisten, luutunsoittajien, muusikkojen, urkurien sekä laulu- ja soittoryhmien suojelija. Perimätiedon mukaan hän nimittäin soitti urkuja. Vesiurut tunnettiin Roomassa jo hänen aikanaan, mutta ne olivat suuri harvinaisuus. Sellaiset oli saanut mm. keisari Nero lahjana idästä. Ei tiedetä, oliko pyhällä Cecilialla todella mahdollisuus soittaa urkuja – todennäköisesti hän kuitenkin soitti jotain muuta soitinta. Senaikaiset roomalaisnaiset opettelivat usein harpunsoittoa. Vai johtuuko hänen suojelijatehtävänsä perimätiedossa mainitusta häämusiikista ja myös niistä pyhimyksen juhlamessun teksteistä, joka lukee mm. ”Soitinten soidessa neitsyt Cecilia lauloi sydämessään yksin Jumalalle”, sillä Cecilian ja Valerianuksen häät kyllä pidettiin, mutta heidän avioliitonsa synty jäi kesken?
 
Ikonografia esittää pyhän Cecilian oranttina (rukoilemassa). Myöhemmissä kuvissa hän on tunikassa marttyyrin palmu kädessään. Joskus hän soittaa urkuja. Hänen tunnusmerkkejään ovat enkeli, musiikki-instrumentit - sitra, harppu, luuttu, urut, palava lamppu, miekka, seppele punaisista ja valkoisista ruusuista - hänen viattomuutensa ja marttyyriutensa merkkinä.
 
Isä Tri Nguyen
 
Lähteet:
  • Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s..
  • Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 359.
  • Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 51-52.
  • Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 52-53.
  • Pyhän Cecilian marttyyrikuolema Jacobus de Voraginen OP (n. 1230-1298) mukaan
  • David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
  • The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
  • Catholic Encyclopedia
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Picture

Kuukauden pyhimys: Pyhä Katariina Aleksandrialainen, neitsyt ja marttyyri (25.11.)

18/11/2024

 
Picture
Pyhä Katariina Aleksandrialainen oli 200- tai 300-luvun lopulla elänyt kristitty, jonka olemassaolosta ei ole saatu varmoja todisteita. Häntä oli aikoinaan epäilty täysin keksityksi henkilöksi, siksi Katolinen kirkko poisti hänet pyhimyskalenteristaan vuonna 1969, mutta palautti hänet jälleen kalenteriin vuonna 2002.
 
Älykäs ja oppinut
Kertomusten mukaan Katariina oli ylhäistä sukua, patriisiperheen tytär Egyptin Aleksandriassa. Hän sai koulutusta sekä tieteissä että retoriikassa. Tiedonjanossaan hän paneutui lääketieteeseen ja luonnontieteisiin, joten kaikki tuon ajan inhimillisen tiedon alueet olivat hänelle tuttuja. Oppineet ihmettelivät hänen saavutuksiaan. Kaupungin parhaiden opettajien johdolla hän perehtyi niin filosofiaan kuin kirjallisuuteenkin, joiden opintojen ohessa hän oli kääntynyt kristityksi.
 
Nuorena, älykkäänä ja oppineena kaunottarena hän oli torjunut lukuisia kosijoita, koska kukaan mies ei kelvannut hänelle. Hän tahtoi puolison, joka olisi kaikissa suhteissa hänen vertaisensa. Hänen epätoivoinen äitinsä lähetti hänet erään erakkomunkin luokse, joka kertoi hänelle paremmasta sulhasesta, Jeesuksesta Kristuksesta. Katariina itse toisti sanansa, ettei hän huolinut kenestäkään miehestä, joka ei olisi häntä itseänsä viisaampi, kauniimpi, rikkaampi ja ylhäisempi. Silloin erakko sanoi: "Tunnen erään, jolla on kaikki nämä ominaisuudet. Hän on ylhäisin, sillä hän on ylimmän kuninkaan poika. Hän on viisain, sillä hän on luonut taivaan ja maan ja kaikki, mitä niissä on. Hän on kaunein, sillä aurinko ja kuu sekä tähdet julistavat hänen kauneuttaan, ja hän on rikkain, sillä hän on taivaan ja maan valtias. Hänen nimensä on Jeesus Kristus, ja jos sinä tahdot palvella häntä ja ottaa kasteen, tulet hänen morsiamekseen." Katariina sanoi: "Onnellinen olisin, jos sellaisen yljän saisin." Erakko antoi hänelle Jumalanäidin ikonin sanoen: "Sinun tulee turvautua äitiin saavuttaaksesi Pojan rakkauden. Rukoile häntä auttamaan itseäsi." Yöllä Neitsyt Maria ilmestyi Katariinalle unessa, mutta Jeesus-lapsi sanoi, ettei ylpeä Katariina kelvannut hänelle. Järkyttynyt Katariina meni takaisin erakon luo, joka antoi hänelle kristillistä opetusta ja lopulta kastoi hänet. Sitten Katariina näki taas näyn, jossa Jeesus-lapsi äitinsä käsivarrella pani hänelle kihlasormuksen sormeen, mistä lähtien hän piti itseään Kristuksen morsiamena.
 
Kääntymykset ja marttyyrikuolemat
Diocletianuksen seuraajana keisari Maximianus (305-311) tahtoi saada kaikki alamaisensa alistumaan valtaansa pakottamalla heidät uhraamaan keisarikultin mukaisesti. Kun Aleksandriassa toimitettiin näitä menoja, Katariina tuli keisarin eteen ja vakuutti tälle uskollisuuttaan mutta moitti tätä ankarasti epäjumalien kulttimenojen tähden. Keisari hämmästeli Katariinan rohkeutta ja kauneutta, mutta niitäkin suuremman vaikutuksen keisariin teki Katariinan viisaus. Niinpä keisari toi kymmeniä pakanafilosofeja käännyttämään Katariinaa pois kristinuskosta, mutta filosofit kääntyivätkin itse kristityiksi Katariinan puheen vaikutuksesta. Oikeastaan Katariina oli saanut ylienkeli Mikaelilta vakuutuksen, että Jumala puhuisi hänen suunsa kautta. Hän esitti epäjumalanpalveluksen mielettömyyden kuvaillen pakanajumalia ihmisten intohimojen tuotteiksi. Hän viittasi vanhoihin oraakkelilausumiin, joissa ennustettiin Jumalan ihmiseksi tuloa ja Jumalan Pojan kärsimyksiä. Pitkän keskustelun päätteeksi pakanafilosofeilla ei ollut enää mitään muuta sanottavaa kuin tunnustaa erehdyksensä ja pyytää kastetta. Tästä keisari raivostui ja tuomitsi heidät kaikki poltettaviksi roviolla. Näin he kärsivät marttyyrikuoleman heti uskoon tulonsa jälkeen.
 
Tämän jälkeen keisari antoi ruoskia Katariinaa ja sulkea hänet pimeään vankilaan ilman ruokaa. Perimätiedon mukaan enkelit voitelivat hänen haavansa ja valkoinen kyyhkynen toi hänelle syötävää. Jeesus ilmestyi hänelle ja vahvisti häntä tulevien kärsimysten varalle. Kerran utelias keisarinna Faustina ja keisarin upseeri Porfyrios menivät vankiselliin tapaamaan Katariinaa. Hekin kääntyivät kristityiksi Katariinan vaikutuksesta ja kyseinen upseeri käännytti tämän jälkeen myös 200 sotilastaan. He kaikki kärsivät marttyyrikuoleman heti keisarin saatua tietää kääntymyksestä.
 
Riemukas marttyyrius
Marraskuun 25. päivänä Katariina tuotiin ulos vankilasta tuomioistuimen eteen. Perimätiedon mukaan hänet tuomittiin kuolemaan teilauspyörässä, mutta teilipyörä tuhoutui hänen koskettaessaan sitä. Toisen legendan mukaan Katariina kiinnitettiin neljään akselilla yhdistettyyn piikkipyörään, mutta enkeli vapautti hänet siitä; pyörä irtosi ja syöksyi rinnettä alas surmaten monia katselijoita. Tästä syystä teilipyörä tunnetaan myös katariinanpyöränä. Hänet yritettiin myös polttaa roviolla, mutta tuli ei tarttunut häneen. Tämän jälkeen hänet mestattiin. Matka mestauspaikalle oli riemukulkua. Väkijoukko seurasi Katariinaa, joka rukoili ääneen koko Egyptin kansan puolesta, rikkaiden ja köyhien, terveiden ja sairasten: kaikille ruumiillista ja hengellistä hyvinvointia. Kun hän oli viimeisessä rukouksessaan kiittänyt Herraa, joka oli paljastanut hänelle todellisen viisauden ehtymättömät lähteet, hän taivutti päänsä miekan alle ja antoi henkensä Jumalan haltuun. Näin hän voitti marttyyrinkruunun 25.11.305.
 
Siinai ja Normandia
Perimätiedon mukaan kaksi enkeliä (toisen tulkinnan mukaan kaksi munkkia) kantoi Katariinan ruumiin Aleksandriasta Siinain vuoren huipulle. Sieltä sen löysi joskus 700- tai 800-luvulla maatumattomana lähellä elänyt erakko, joka oli unessa saanut ilmoituksen sen olemassaolosta. Sitten Katariinan maalliset jäännökset siirrettiin juhlallisesti Siinain linnoitettuun luostariin, jonka keisari Justinianus oli rakennuttanut vuonna 527 paikalla asuville erakoille. Luostarin nimi muutettiin Pyhän Neitsyen luostarista Pyhän Katariinan luostariksi, jonka kirkossa ovat edelleen Katariinan reliikit, pääkallo ja vasen käsi. Niistä leviää taivaallinen tuoksu ja niiden äärellä tapahtuu lukuisia ihmeitä. Parantavan voiman maineen vuoksi luostarista tuli pyhiinvaeltajien suosikkipaikka. Kerrottiin, että 1000-luvulla Siinain munkki Simeon luovutti pienen osan pyhän Katariinan reliikeistä Normandian herttualle Richardille.
 
Vaikka Katariinan elämästä ja marttyyrikuolemasta ei ole löydetty mitään kirjallisia todisteita, hänen kunnioituksensa idässä oli laajalle levinnyt jo ennen 10. vuosisataa, ja ristiretkien jälkeen Katariinan suosio lännessä oli jopa suurempaa. Lännessä pyhä Katariina kuului neljäntoista pyhän hädässäauttajan ryhmään, joita keskiajalla kunnioitettiin suuresti sekä ryhmänä että yksilöinä.
 
Pyhä Jeanne d’Arc ja lukuisat muut pyhät ovat kertoneet pyhän Katariinan ilmestyneen heille. Jeanne d’Arc kertoi pyhän Katariinan miekan laskeutuneen taivaasta hänen avukseen.
 
Kultti Suomessa
Suomessa Katariina tuli tunnetuksi dominikaanijärjestön suojeluspyhimyksenä 1200-luvulla. Hänestä tuli pyhän Annan jälkeen merkittävin naispyhimyksemme, jolle omistettiin monia keskiaikaisia kirkkoja ja joka esiintyi paljon kirkkotaiteen aiheena. Esimerkiksi Katariinan tarina on esitetty kuvin yhdessä Lohjan pyhän Laurin kirkon holveista.
 
Pyhä Katariina esitetään tavallisesti kruunupäisenä, miekka ja usein kirja kädessä, myös pyörän osa jalan vieressä. Ikoneissa Katariinan tunnuksina ovat kruunu, risti, palmunoksa, kirja, hengen miekka ja rikkoontunut teilipyörä. Taiteessa kuvataan usein myös enkelit, jotka ovat kantamassa Katariinan jäännöksiä Siinain vuoren huipulle.
 
Oppineisuutensa tähden pyhä Katariina on filosofian ja filosofien, opiskelun ja etenkin naisopettajien ja -opiskelijoiden suojelija. Myös kirjastojen ja kirjastonhoitajien sanotaan nauttivan hänen suojelustaan.
 
Itse nimi Katariina eli Aikatherine merkitsi varhaisille kristityille kreikaksi puhdasta, syytöntä tai synnitöntä. Tästä syystä Katariinaa pidetään myös erityisesti neitsyiden ja nuorten naisten suojelijana.
 
Suomalaisia etunimiä: Katri, Katriina, Kaisa, Kaija, Katja, Kaarina, Kati, Kaisu, Riina.
 
Pyhän Katariinan Aleksandrialaisen muistopäivänä (25.11.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, sinä annoit kansallesi pyhän Katariinan, neitsyen ja voittamattoman marttyyrin. Vahvista meitä hänen esirukoustensa tähden uskossa ja kestävyydessä ja anna meidän innokkaasti ponnistella kirkon ykseyden puolesta. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Messukirjan täydennyksiä 2011, s. 22)
 
Isä Tri Nguyen
 
Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. .
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 363-364.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 58.
  • Helena Edgren & Anneli Mäkelä-Alitalo, Katariina Aleksandrialainen. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       Catholic Encyclopedia
  • www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Marraskuun pyhimys: Unkarin pyhä Elisabet, sääntökuntalainen (17.11.)

17/11/2024

 
Picture
Varhaiset kihlajaiset, onnellinen avioliitto
Unkarin kuninkaalle Andreas II:lle ja hänen vaimolleen Gertrudille syntyi Thüringenin Presburgissa vuonna 1207 tytär, joka sai nimen Elisabet. Ajan tavan mukaan hänet kihlattiin jo vuoden ikäisenä Thüringenin maakreivin vanhimmalle pojalle Hermannille. Nelivuotiaana tyttönen erotettiin kihlajaisjuhlan jälkeen vanhemmistaan ja kodistaan ja vietiin uuteen kotiin, Wartburgin hoviin. Sairaalloinen Hermann kuoli Elisabetin ollessa kymmenvuotias, mutta Elisabet meni 14-vuotiaana naimisiin maakreivin nuoremman pojan Ludvigin kanssa. He rakastivat suuresti toisiaan, saivat kolme lasta ja elivät onnellisessa avioliitossa.

Heidän avioelämänsä oli hyvin suotuisaa ja onnen täyttämää. Tästä Elisabet voi sanoa: "Jos rakastan näin paljon kuolevaista ihmistä, kuinka paljon enemmän minun tulisi rakastaa ikuista Jumalaa!” Hänen avioliittonsa todistaa, että rakkaus Jumalaan syventää ihmisten rakkautta toisiinsa. Elisabetissa on kuvaavinta hänen hellä rakkautensa sekä puolisona että äitinä.
 
Tavallinen elämä, tuhlaavaisen antelias
Eläessään Wartburgin linnassa Elisabetia ei oikein pystynyt erottamaan palvelusväen joukosta, sillä hän askaroi kaiket päivät taloustoimissa lapsiaan hoitaen yksinkertaisesti pukeutuneena ja ilman koruja. Ylpeät sukulaiset halveksivat häntä: ”Sinä teet sellaista, mikä ei ole ruhtinattarelle soveliasta.” Myös hänen miehensä Ludvig ajatteli, että jotkin hänen hurskautensa muodot olivat liioiteltuja, esimerkiksi tapa polvistua öisin rukoilemaan paljaalle lattialle. Kerran rukoillessaan kappelissa krusifiksin edessä Elisabet heitti pois kultaisen kruununsa: ”Enhän voi pitää kultakruunua, kun Kristuksella oli orjantappurakruunu.”
 
Syvästi uskonnollisena Elisabet oli myös iloinen ja vaatimaton, niinpä hovin jäykät muodollisuudet olivat hänelle vaikea koettelemus. Koko elämänsä ajan hän oli suorastaan tuhlaavaisen antelias. Hän kulutti suunnattomia summia almuihin, perusti sairaaloita ja auttoi varsinkin orpolapsia. Hän antautui köyhien ja sairaiden huoltamiseen käyden päivittäin hoitamassa potilaita. Hän näki Kristuksen kaikissa lähimmäisissään ja erityisesti hyljätyimmissä ja vähäosaisimmissa. Nälänhädän aikana hän jakoi linnan viljavarastot köyhille. Ludvig ei pahastunut vaimonsa laupeudentöistä, sillä hän uskoi, että hänen varallisuutensa jakaminen köyhille tuottaisi ian­kaikkisen palkinnon. 
 
Köyhä leski, uskollinen vaimo
Elisabetin elämä muuttui peruutta­matto­masti 11. syyskuuta 1227, kun Ludvig kuoli kuumeeseen Otrantossa, Italiassa, lähdettyään kuudennelle ristiretkelle keisari Fredrik II:n mukana. Kuultuaan uutisen avio­miehensä kuolemasta Elisabetin kerrotaan sanoneen: ”Hän on kuollut. Hän on kuollut. Se on minulle ikään kuin koko maailma olisi kuollut tänään.”
 
Ludvigin sukulaiset eivät olleet koskaan hyväksyneet Elisabetin syvää uskonnollisuutta ja ylenpalttista anteliaisuutta ja Ludvigin kuoltua he ajoivat Elisabetin lapsineen pois hovista. Elisabetin setä Bambergin piispa Eckembert yritti järjestää Elisabetia uuteen avioliittoon keisari Fredrik II:n kanssa, mutta Elisabet kieltäytyi.
 
Elisabet oli tutustunut Franciscus Assisilaisen köyhyydenihanteeseen ja tahtoi toteuttaa sitä käytännössä. Hän uskoi lastensa kasvatuksen muille, perusti perintövaroillaan Marburgiin sairaalan ja eli fransiskaanien kolmannen sääntökunnan jäsenenä köyhänä ja sairaita hoitaen. Jokaisessa sairaassa hän näki Kristuksen: ”On suloista, kun saamme hoitaa omaa Herraamme!”
 
Leskenä Elisabet vietti neljä vuotta ankarissa katumusharjoituksissa ja vuodatti rakkauttaan kaikkialle. Hän eli hyväntuulisena ja sopeutuvaisena, teki halpaa ruumiillista työtä, kutoi, kehräsi, siivosi ja kalasti auttaakseen köyhiä. Tuskin hän edes söi ja nukkui. Hän antoi kaiken aikansa köyhille ja kärsiville omistaen koko loppuelämänsä sairaille ja spitaalisille. Hän kuoli uupumukseen 24-vuotiaana 17. marraskuuta 1231.
 
Nuori pyhimys, kauniit tarinat
Pian Elisabetin kuoleman jälkeen hänen haudallaan sairaalan kirkossa kerrottiin tapahtuneen ihmeitä, varsinkin ihmeparantumisia. Paavin käskystä alettiin tutkia niitä, jotka olivat parantuneet elokuun 1232 ja tammikuun 1235 välisenä aikana. Tutkimusten tuloksen liitteeksi laadittiin lyhyt Elisabetin elämä­kerta, ja yhdessä hänen palve­lijattariensa ja ystäviensä lausuntojen kanssa ne riittivät siihen, että paavi Gregorius IX (1227-1241) julisti Elisabetin pyhimykseksi jo 27. touko­kuuta 1235 Perugiassa.
 
Niinpä vain neljä vuotta kuolemansa jälkeen Elisabet julistettiin pyhäksi ja seuraavana vuonna hänen jäännöksensä siirrettiin Marburgin Pyhän Elisabetin kirkkoon, hänen oman nimensä kunniaksi rakennettuun pyhäkköön. Pyhäinjäännökset olivat suosittujen pyhiinvaellusten kohteena aina vuoteen 1539, jolloin luterilainen protestantti Filip Hesseniläinen siirsi ne tuntemattomaan paikkaan.
 
Elisabet esitetään taiteessa tavallisesti almuja jakamassa. Hänen muistoaan kunnioittaen ja hänen hengellisyytensä mukaan on aikanaan perustettu sairaanhoitoa ja laupeudentyötä harjoittava sisarkunta nimeltään ”Elisabeths-Schwestern”, Elisabet-sisaret. Tästä syystä Elisabet on mm. Ruotsissa 1800-luvulta asti toimineiden Elisabet-sisarten suojelija. Hän on myös katolisen laupeudentyön ja maallikkofransiskaanien suojeluspyhimys.
 
Elisabetista kerrotaan monia kauniita tarinoita. Ehkä parhaiten tunnettu on ns. "ruusujen ihme". Viedessään salaa köyhille leipää hänen kerrotaan kohdanneen aviomiehensä Ludvigin metsästys­seurueessa. Jotta säätyläiset eivät epäilisi hänen varastaneen linnan aarteita, Ludvig pyysi puolisoaan näyttämään, mitä hän oli piilottanut takkinsa alle. Samalla hetkellä takki avautui ja näkyviin tuli valkoisia ja punaisia ruusuja, jotka saivat Ludvigin vakuuttuneeksi siitä, että Jumalan suojeleva käsi oli toiminnassa. Elisabetin elämäkerran mukaan Ludvigia eivät hänen puolisonsa laupeudentyöt koskaan häirinneet ja hän kannatti niitä aina. Tarinan toisen version mukaan Elisabet oli kerran menossa viemään leipää köyhille kori käsivarrellaan. Sukulaiset, joilla oli tapana vahtia, ettei hän tuhlaisi varoja köyhien auttamiseen, kysyivät häneltä, mitä korissa oli. "Ruusuja," vastasi Elisabet ja nosti vaatteen korin päältä, ja leivät olivat muuttuneet ruusuiksi. Elisabet kuvataankin taiteessa usein leipä ja ruusuja käsissään.
 
Toinen tunnettu tarina pyhästä Elisabetista kertoo, kuinka hän salli spitaalisen Helias von Eisenachin levätä vuoteessa, joka oli hänen ja hänen avio­miehensä yhteinen, kun sairaalassa ei ollut tilaa. Hänen anoppinsa kauhistui ja kertoi asiasta Ludvigille heti tämän palattua kotiin. Kun Ludvig raivoissaan poisti vuode­vaatteet, samalla hetkellä ”Kaikki­valtias Jumala avasi hänen sielunsa silmät, ja spitaalisen sijasta hän näki Kristuksen hahmon ristiin­naulittuna levittäytyneenä vuoteen ylle.”
 
Unkarin pyhän Elisabetin muistopäivänä (17.11.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
 
Isä Jumala, sinä avasit pyhän Elisabetin silmät, niin että hän näki Poikasi Kristuksen jokaisessa köyhässä ja kunnioitti häntä heissä. Anna meidänkin hänen esirukoustensa tähden rakastaa ja palvella hädässä olevia lähimmäisiämme. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 738)
 
 
Isä Tri Nguyen
 
Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 255.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 354-355.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 130-131.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 133-134.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.

Picture

Marraskuun pyhimys: pyhä Martino de Porres, sääntökuntalainen (3.11.)

1/11/2024

 
Picture
Mulattipoika
Juan Martino de Porres syntyi aviottomana lapsena 9. joulukuuta 1579 Liman kaupungissa Perussa. Hänen isänsä oli espanjalainen ylimys, Alcantaran ritari Don Juan ja äitinsä musta vapautettu orjatar Ana Velásquez Limasta, toisten tietojen mukaan alunperin Panamasta kotoisin. Ylpeän valkoisen aatelismiehen oli luonnollisesti mahdotonta avioitua orjattaren kanssa, mutta mies antoi tälle vapauden ja adoptoi kuusi vuotta myöhemmin aviottoman poikansa. Mulattipoika sai siis isänsä nimen, mutta hän joutui elämään edelleen kurjuudessa äitinsä kanssa.
 
Äiti antoi pojalleen kristillisen kasvatuksen. Poika opetteli parturin ammatin auttaakseen äitiään elannon hankkimisessa. Käytyään peruskoulua muutamia vuosia 12-vuotias Martino opiskeli parturiksi, joka oli 1600-luvulla samalla eräänlainen sairaanhoitaja ja suoritti yksinkertaisia kirurgisia toimenpiteitä, esimerkiksi suoneniskentää. Näin Martino pääsi lääkärin apulaiseksi, ja hänestä tuli taitava sairaanhoitaja.
 

Dominikaaniveli
Martino pyrki ja pääsi dominikaanien maallikkoveljeksi Limassa. Papiksi ei mulatti sen ajan käsityksen mukaan kelvannut. Tultuaan maallikkoveljeksi dominikaaniluostarissa Martino leikkasi edelleen muiden munkkien hiukset ja hoiti heidän haavansa. Lisäksi hänen rakkautensa ja huolenpitonsa kohdistui ensi sijassa kaikkein köyhimpiin, sairaisiin, intiaaneihin ja mustiin orjiin. Nämä tulivat hänen luokseen kaikkine huolineen. Martino auttoi heitä sekä ruumiillisessa että sielullisessa hädässä. Hänen yönsä kuluivat rukouksessa ja katumuksenteossa Ristiinnaulitun kuvan edessä, päivisin hän hoiti sairaita, huolehti vähäisistä tehtävistä keittiössä ja pesulassa. Hänestä tuli kaikkien hylättyjen, huonosti kohdeltujen orjien ja muiden onnettomien ystävä. Hänen nöyryytensä ja palvelualttiutensa tuntuivat rajattomilta.
 
Jo hänen oma yhteisönsä tunnisti hänen pyhyytensä ja otti vastaan häneltä hengellistä ohjausta. Vaikka ”pyhällä parturilla”, niin kuin köyhät kutsuivat häntä, ei ollut mitään korkeampaa koulutusta, Liman papit, jopa piispa, tulivat usein kysymään häneltä neuvoa, elleivät he keksineet, kuinka ratkaista vaivalloiset sielunhoito-ongelmat. Suuri osa hänen syvällisestä hengellisestä viisaudestaan johtui ahkerasta seurustelusta kahden muun, samaan aikaan ja samassa kaupungissa eläneen pyhän, Rosan ja Juan Maciasin, kanssa.


Ihmeparantaja
Martino kohteli aatelisia ja orjia yhtä lailla ottamatta huomioon heidän rotuaan tai sosiaalista asemaansa. Ihmiset kutsuivat häntä armon isäksi, mutta itse hän käytti itsestään nimitystä mulattikoira. Muuan hänen suojattinsa kuvasi häntä käytännölliseksi ja taitavaksi mieheksi.
 
Hänellä kerrotaan olleen näkyjä ja haltioitumisen tiloja. Hänen sanotaan pystyneen sekä levitoimaan että olemaan kahdessa paikassa yhtaikaa. Hän saattoi käsitellä pyykkiä kaikessa rauhassa samalla kun hoiti potilasta Algeriassa. Väitteet hänen vierailuistaan tulivat niiltä, ​​joita hän auttoi. Vaikka Martino ei koskaan lähtenyt Limasta, ihmisten mukaan hän ilmestyi heille Algeriassa, Kiinassa, Ranskassa, Japanissa, Meksikossa ja Filippiineillä. Lukitut ovet eivät voineet estää häntä hoitamasta sairaita. Epidemian aikana kuusikymmentä luostarin lukitussa osassa asunutta aloittelevaa veljeä sairastui. Useat heistä kertoivat Martinon kulkevan lukittujen ovien läpi hoitamassa heitä. Luostarin esimiehet jopa vahvistivat nämä väitteet. Näin luostarissa ja sen ulkopuolella hän tuli tunnetuksi ihmeellisistä parantamisistaan.
 
Martinon myötätunto ei rajoittunut ihmisiin. Hän hoiti ja paransi myös eläimiä. Hänellä kerrotaan olleen kyky kommunikoida eläinten kanssa. Pyhän Franciscuksen tavoin Martino kohteli eläimiä ikään kuin he olisivat veljiä ja sisaria. Jopa mahdollisesti ruttoa kantavat tuholaiset hyötyivät Martinon armollisuudesta. Hiirien tekoset pappilan liinavaatekaapissa aiheuttivat työtä siivoushuollolle: alttarin liinavaatteet olivat hiiren kakan peitossa. Munkit halusivat myrkyttää pörröiset hyökkääjät, mutta Martinolla oli muita suunnitelmia. Kuten pyhä Franciscus neuvottelussaan Gubbion tappajasuden kanssa Martino vain lupasi säästää hiiret tältä kunnialta, jos ne muuttaisivat pieneen puutarhan päässä olevaan onkaloon. Martino tarjosi heille jopa ruokaa ja sitten ohjasi heidät uusiin kaivuukohteisiinsa. Hiiret pysyivät poissa liinavaatteista, ja Martino piti oman osansa sopimuksesta.
 

Suojeluspyhä
Martinolle kuuluu myös suuri ansio siitä, että kasvavaan pääkaupunkiin saatiin suuri koti hylätyille lapsille. Kun kaupungissa riehui rutto, tämä musta dominikaaniveli osoitti ihmettä hipovaa sankarillista rakkautta ja kuoli lopulta ruttoon 3. marraskuuta 1639. Hän siis kuoli 60-vuotiaana rajuun malariaan, ns. neljän päivän kuumeeseen. Kun hän oli kuolemaisillaan, Espanjan varakuningas, Chinchonin kreivi tuli ja polvistui hänen vuoteensa viereen pyytäen hänen siunaustaan.
 
Kaikissa yhteiskuntapiireissä Martinoa alettiin kunnioittaa ihmelääkärinä ja pyhimyksenä. Erityisesti intiaanit ja Liman mustat alkoivat kunnioittaa häntä pyhänä heti hänen kuoltuaan, mutta kesti yli 300 vuotta, ennen kuin hänen nimensä oli kiirinyt maailmalle. Vasta vuonna 1962 paavi Johannes XXIII julisti hänet pyhäksi, vaikka hänen haudallaan tapahtui monia ihmeparantumisia ja kanoniset tutkimukset alkoivat 1660.
 
Martino de Porres on nyt Latinalaisen Amerikan rakastetuimpia pyhimyksiä. Hänet on tunnustettu Amerikan ensimmäiseksi mustaksi pyhimykseksi. Hän on rotujen välisten suhteiden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, julkisen koulutuksen ja television suojelija, samoin kuin julkisen terveydenhoidon, sekarotuisten ihmisten, partureiden ja kampaajien suojelija.
 
Pyhän Martino de Porresin muistopäivänä (3.11.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
 
Jumala, sinä johdatit pyhän Martinon nöyryyden tietä taivaan kunniaan. Anna meidän tässä elämässä seurata hänen ihailtavaa esimerkkiään, niin että meidätkin hänen kanssaan kerran korotettaisiin ikuiseen kirkkauteen. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 732)
 
 
Isä Tri Nguyen
 
Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 243.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 340-341.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 172-173.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

LA 2.11. Vainajienpäivä/All souls & Su 3.11. Pyhäinpäivä/All Saints

1/11/2024

 
Picture
Ensi kuu on marraskuu, jota pidetään myös vainajien kuukautena. Marraskuu on kautta vuosisatojen ollut se kuukausi, jolloin erityisesti muistelemme niitä, jotka ovat siirtyneet maanpäällisestä elämästä ikuisuuteen. Nyt kun ympärillämme luonto ikään kuin kuolee, keltaiset lehdet putoilevat, on ajatus kuolemasta aivan paikallaan. Rukoilemme niiden puolesta, jotka ovat käyneet edellämme; heidän joukossaan on sukulaisia, ystäviä, tuttavia. Kerran tulee päivä, jolloin minä itsekin lähden tästä maailmasta. ”Ajattele kuolemaasi”, sanoo vanha viisas sananparsi, ”niin et tee syntiä iankaikkisesti”.

Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää eli vainajien päivää vietetään Tampereen Pyhän Ristin kirkossamme ensi lauantaina 2.11.2024 vain yhdellä Pyhällä Messulla: Messu suomen kielellä klo 10.30 (tämän Messun lopussa on tilaisuus sytyttää muistokynttilöitä edesmenneiden omaistemme puolesta hautausmaalla käynnin sijaan, sillä meillä ei ole katolista hautausmaata täällä Tampereella). Tervetuloa!

Kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää vietetään Kirkossamme perinteisesti sunnuntaina 3.11.2024 kolmella Pyhällä Messulla: klo 10.30 Päämessu suomeksi, klo 12.30 Messu tagalogiksi ja klo 17.00 Messu englanniksi. Näiden lisäksi on myös katolinen Messu Hämeenlinnassa klo 15.00. Tervetuloa!

Isä Tri Nguyen
P. Ristin srk:n khra

Picture
​PS: Seuraava on ote Paavi Franciscuksen synodinjälkeisestä apostolisesta kehotuskirjeestä Amoris laetitia (Rakkauden ilo, 19.3.2016), joka käsittelee myös tätä marraskuun aihetta, nimittäin kuolemaa ja vainajien puolesta rukoilemista:

Kuoleman pistin

253. Joskus perhe-elämää haastaa rakkaan ihmisen kuolema. Emme voi jättää tarjoamatta uskon valoa saattaaksemme näinä hetkinä kärsiviä perheitä. Perheen hylkääminen kuoleman sitä haavoittaessa olisi laupeuden puutetta, pastoraalisen mahdollisuuden menettämistä, ja tämä asenne voi sulkea ovet kaikelta muulta evankelioimistoiminnalta.

254. Ymmärrän sen ihmisen ahdingon, joka on menettänyt rakkaan ihmisen, puolison, jonka kanssa hän on jakanut niin monet asiat. Jeesus itse liikuttui ja itki ystävänsä kuoleman vuoksi (vrt. Joh. 11:33, 35). Ja miten voisimme olla ymmärtämättä sellaisen ihmisen valitushuutoa, joka on menettänyt lapsensa? Se on ”kuin aika pysähtyisi: avautuu syvyys, joka nielee sekä menneisyyden että tulevan... Joskus myös syytetään Jumalaa. Kuinka monet – ja ymmärrän heitä – suuttuvatkaan Jumalalle”. ”Leskeys on erityisen vaikea kokemus… Jotkut osaavat kanavoida energiansa omistautumalla vielä enemmän lapsille ja lapsenlapsille ja löytävät tästä rakkauden ilmaisusta uuden kasvatustehtävän… Niiden, jotka eivät voi laskea perheenjäsenten läsnäolon varaan, omistautua heille ja saada heiltä kiintymystä ja läheisyyttä, on saatava kristilliseltä yhteisöltä erityisen huomaavaista ja aulista tukea, ennen kaikkea, jos he ovat vähävaraisia.”

255. Yleensä suru vainajan vuoksi voi kestää melko pitkän ajan, ja jos paimen tahtoo saattaa ihmistä tällä tiellä, hänen on sopeuduttava kaikkien sen vaiheiden tarpeisiin. Koko matka on täynnä kysymyksiä: kuoleman syy, mitä olisi voinut tehdä, mitä ihminen kokee kuolemaa edeltävinä hetkinä... Vilpittömällä ja kärsivällisellä rukouksen ja sisäisen vapautumisen tiellä rauha palaa. Tietyssä surun vaiheessa auttaa sen huomaaminen, että meillä, jotka olemme menettäneet rakkaan ihmisen, on vielä tehtävä toteutettavanamme. Kärsimyksen pitkittäminen ei tee meille hyvää, ikään kuin se olisi kunnianosoitus. Rakastettu ihminen ei tarvitse kärsimystämme, eikä häntä imartele se, että tuhoamme elämämme. Ei myöskään ole paras rakkaudenilmaus muistaa ja mainita häntä joka hetki, koska se merkitsee kiinnittymistä menneisyyteen, joka ei ole enää olemassa, sen sijaan että rakastaisi todellista ihmistä, joka nyt on tuonpuoleisessa. Hänen fyysinen läsnäolonsa ei enää ole mahdollinen, mutta jos kuolema onkin voimakas, ”rakkaus on väkevä kuin kuolema” (Laul. l. 8:6). Rakkaudella on intuitio, joka sallii kuulla äänettömän ja nähdä näkymättömän. Tämä ei ole rakkaan ihmisen kuvittelemista sellaisena, kuin hän oli, vaan hänen hyväksymistään muuttuneena, sellaisena, kuin hän nyt on. Ylösnoussut Jeesus pyysi ystäväänsä Mariaa, joka halusi syleillä häntä, olemaan koskettamatta häntä (vrt. Joh. 20:17) johdattaakseen Marian toisenlaiseen kohtaamiseen.

256. Meitä lohduttaa tietää, että kuolevat eivät tuhoudu täysin, ja usko vakuuttaa meille, että Ylösnoussut ei hylkää meitä koskaan. Näin voimme estää sen, että kuolema ”myrkyttää elämämme, tekee tyhjäksi kiintymyksemme, saa meidät lankeamaan pimeimpään tyhjyyteen”. Raamattu puhuu Jumalasta, joka loi meidät rakkaudesta ja joka toimii niin, että elämämme ei pääty kuolemaan (vrt.  Viis.  3:2-3). Pyhä Paavali puhuu Kristuksen kohtaamisesta välittömästi kuoleman jälkeen: ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo” (Fil. 1:23). Hänen kanssaan kuoleman jälkeen meitä odottaa se, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä (vrt. 1. Kor. 2:9). Vainajien liturgian prefaatio ilmaisee sen suurenmoisesti: ”Niitä, joita ahdistaa kuoleman varmuus, lohduttaa lupaus tulevasta kuolemattomuudesta. Sillä sinun uskoviltasi, Herra, ei elämää oteta pois vaan se muutetaan.” ”Rakkaamme eivät ole kadonneet tyhjyyden pimeyteen: toivo vakuuttaa meille, että he ovat Jumalan hyvissä ja vahvoissa käsissä.”

257. Eräs tapa olla yhteydessä kuolleiden rakkaidemme kanssa on rukoilla heidän puolestaan. Raamattu sanoo, että ”rukoileminen kuolleiden puolesta” on ”pyhää ja hurskasta” (vrt. 2. Makk. 12:44-45). Rukoileminen heidän puolestaan ”ei ainoastaan auta heitä, vaan voi tehdä heidän esirukouksensa meidän puolestamme vaikuttavammaksi” (KKK 958). Ilmestyskirja kuvaa marttyyrien rukoilevan niiden puolesta, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisuudesta maan päällä (vrt. 6:9-11), solidaarisina tämän matkalla olevan maailman kanssa. Jotkut pyhät lohduttivat rakkaitaan ennen kuolemaansa luvaten olla heitä lähellä ja auttaa heitä. Pyhä Lisieux’n Teresa halusi jatkaa hyvän tekemistä taivaasta käsin. Pyhä Dominicus sanoi, että ”olisi hyödyllisempi kuolemansa jälkeen... voimakkaampi armojen hankkimisessa”. Nämä ovat rakkauden siteitä, sillä ”maan päällä vaeltavien yhteys niihin veljiin, jotka ovat nukkuneet Kristuksen rauhaan, ei millään tavoin katkea, vaan... se pikemminkin vahvistuu hengellisten rikkauksien keskinäisen vaihdon kautta” (LG 49). 

258. Jos hyväksymme kuoleman, voimme valmistautua siihen. Tienä on kasvaa rakkaudessa niitä kohtaan, jotka vaeltavat kanssamme, aina siihen päivään saakka, jolloin ”kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa” (Ilm. 21:4). Tällä tavalla valmistaudumme myös kohtaamaan uudelleen kuolleet rakkaamme. Kuten Jeesus palautti kuolleen pojan äidilleen (vrt. Luuk. 7:15), niin hän tekee meidänkin kanssamme. Älkäämme tuhlatko voimiamme pysähtyen vuosikausiksi menneisyyteen. Mitä paremmin elämme täällä maan päällä, sitä suuremman onnen voimme jakaa rakkaittemme kanssa taivaassa. Mitä enemmän onnistumme kypsymään ja kasvamaan, sitä enemmän voimme tuoda hyviä asioita taivaalliselle juhla-aterialle.

Roomassa pyhän Pietarin luona, laupeuden ylimääräisenä riemuvuonna, pyhän Joosefin juhlapyhänä 19. maaliskuuta 2016, paaviuteni neljäntenä vuonna. 

Paavi FRANCISCUS

Picture

    Uutissivu

    Tällä sivulla tiedotamme seurakunnan tapahtumista, pääasiassa suomeksi mutta mahdollisuuksien mukaan myös muilla kielillä. Etusivun uutisotsikoissa näkyvät myös nuorten Ankkuri-blogin otsikot.

    Uutissivulle

    Arkisto

    April 2025
    March 2025
    February 2025
    January 2025
    December 2024
    November 2024
    October 2024
    September 2024
    August 2024
    June 2024
    May 2024
    April 2024
    March 2024
    February 2024
    January 2024
    December 2023
    November 2023
    October 2023
    September 2023
    August 2023
    June 2023
    May 2023
    April 2023
    March 2023
    February 2023
    January 2023
    December 2022
    November 2022
    October 2022
    September 2022
    August 2022
    July 2022
    June 2022
    May 2022
    April 2022
    March 2022
    February 2022
    January 2022
    December 2021
    November 2021
    October 2021
    September 2021
    August 2021
    July 2021
    June 2021
    May 2021
    April 2021
    March 2021
    February 2021
    January 2021
    December 2020
    November 2020
    October 2020
    September 2020
    August 2020
    July 2020
    June 2020
    May 2020
    April 2020
    March 2020
    February 2020
    January 2020
    December 2019
    November 2019
    October 2019
    September 2019
    July 2019
    June 2019
    May 2019
    March 2019
    February 2019
    December 2018
    October 2018
    August 2018
    June 2018
    March 2018
    February 2018
    January 2018
    December 2017
    November 2017
    October 2017
    September 2017
    August 2017
    July 2017
    June 2017
    May 2017
    April 2017
    March 2017
    February 2017
    January 2017
    December 2016
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    August 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    November 2015
    October 2015
    September 2015
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014

    Hakusanat

    All
    24 Hours For The Lord
    24 Timmar För Herren
    24 Tuntia Herralle
    60 Vuotta / år / Years
    Adoraatio
    Adventti
    Adventtikalenteri
    Bilder
    Bishop Teemu
    Biskop Teemu
    Caritas
    Catechism
    Catholic In English Newsletter
    Collection
    Corpus Christi
    Diaspora
    Diocese
    Drodzy Parafianie
    Ensikommuunio Opetus
    Ensikommuunio-opetus
    Eukaristia
    Fastan
    Fides
    Församlingsrådet
    Församlingsval
    From The Parish Priest
    Heliga Hjärtats Kapell
    Henkilöstö
    Herran Rukous
    Hiippakunta
    HIss
    In English
    Informaatiokurssi
    Insamling
    In The Light Of The Cross
    Jakobstad Pietarsaari
    Jakobstad - Pietarsaari
    Jäsenmaksuohjeet
    Jeesuksen Pikkusisaret
    Kalleimman Veren Sisaret
    Katekeesi
    Keräys
    Kirkkoherralta
    Kirkkovuosi
    Kirkon Opetus
    Konstens Natt
    Kuukauden Pyhimys
    Kuvia
    Kyrkoherden Har Ordet
    Lent
    Mässtider
    Mass Times
    Matka
    Medlemsavgift
    Membership Fee
    Messuajat
    Night Of Arts
    Nuoret
    Österbotten
    Paasto
    Paavi
    Parish Council
    Parish Elections
    På Svenska
    Photos
    Pietarsaari Jakobstad
    Pietarsaari - Jakobstad
    Piispa Teemu
    Pilgrimage
    Pohjanmaa
    Polski
    Pope
    Porrashissi
    P. Ristin Kirkkorakennus
    Proboszcz
    Pyhän Sydämen Kappeli
    Pyhän Sydämen Papit (SCJ)
    Pyhiinvaellus
    Pyhimykset
    Refugeeswelcome
    Retretti
    Ristin Valossa
    Sacred Heart Chapel
    Sakramenttiopetus
    Seurakuntaneuvosto
    Seurakuntavaalit
    Sisters Of The Most Precious Blood
    Stairlift
    Stiftet
    Suomeksi
    Taiteiden Yö
    Tallinn
    Tallinna
    Triduum Sacrum
    Trip
    Undervisning
    Usko
    Vaasa Vasa
    Vaasa - Vasa
    Vahvistusopetus

    For news items in English, please select In English under Hakusanat above.

    Do wiadomości w języku polskim, proszę kliknąć "Polski" powyżej.

    Församlingen publicerar väldigt få nyheter på svenska, men den information som finns på svenska får du fram genom att klicka på På svenska under Hakusanat ovan.

    RSS Feed

+ Pyhän Ristin seurakunta + Katolinen kirkko Suomessa
[email protected] + Amurinkuja 21 A + 33230 Tampere + Puh. (03) 2127280