Älykäs oblaatti
Gertrudin varhaislapsuudesta tiedetään hyvin vähän. Hän syntyi Pyhään Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneessa Thüringenissä, oletettavasti Eislebenin kaupungissa, loppiaisena vuonna 1256. Hänen vanhemmistaan ei ole mitään tietoa, mutta tiedetään että noin viisivuotiaana tyttö siirtyi oblaatiksi benediktiiniluostariin Helftaan. Ei tiedetä varmasti, olivatko Gertrudin vanhemmat hänen luostariin tulonsa takana, vai oliko hän mahdollisesti jäänyt orvoksi. Tarkat tiedot puuttuvat.
Helftan luostarissa oli jo silloin kaksi suuret mystiset lahjat saanutta pyhää sisarta: luostarin abbedissa, hänkin nimeltään Gertrud (Hackebornin Gertrud), ja hänen nuorempi sisarensa Mechtild. Sellaisten opettajien ja hengellisten esikuvien ohjauksessa tähän lahjakkaaseen ja syvästi uskovaan Gertrud-tyttöön tarttui pian harras kaipaus rakastaa Jumalaa. Heti, kun hänen ikänsä sen salli, hänkin liittyi rakkaaseen Helftan luostariyhteisöön vuonna 1266.
Molemmat sisarukset, Hackebornin Gertrud ja Mechtild, antoivat Gertrudille hyvän ja perusteellisen, humanistisen ja teologisen kasvatuksen. Niinpä Gertrud tunsi kirjoitukset, kirkkoisät kuten Augustinuksen ja Gregorius Suuren, ja tutustui myös aikalaistensa, kuten Bernhard Clairvaux'laisen kirjoituksiin. Hän oli perehtynyt retoriikkaan ja hänen latinankielensä oli erittäin sujuvaa. Lisäksi sisaret opettivat Gertrudia tuntemaan Raamatun hyvin ja kirjoittamaan myös saksaksi, että tavallinen kansakin ymmärtäisi ja voisi lukea Herran sanaa. Näin Gertrud oli aikakautensa sivistyneimpiä naisia.
Lahjakkuus ja vaara
Gertrud eli koko elämänsä nunnana Helftan luostarissa. Hän oli älykäs ja hyväpäinen opiskellessaan kieliä, kirjallisuutta, filosofiaa ja teologiaa. Lahjakkuus oli koitua hänen turmiokseen, sillä hän oli tulossa turhamaiseksi suurten hyveittensä, tietojensa ja oppineisuutensa, kauneudentajunsa ja iloisuutensa vuoksi. Gertrud huomasi vaaran ja pyysi Jumalalta apua. Herra opetti häntä olemaan kärsivällinen. Hän joutui odottamaan monta kuukautta, ennen kuin hän sai vastauksen Herralta: ”Sinun pelastuksesi on lähellä. Miksi olet surullinen? Eikö sinulla ole ketään neuvonantajaa, kun noin vääntelehdit tuskissasi? Tähän asti olet syönyt vihollisteni kanssa maan tomua ja etsinyt hunajaa orjantappuroista. Tule taas minun luokseni, niin minä annan sinun juoda jumalallisen autuuteni virrasta.”
Sinä hetkenä Gertrud luopui kaikesta tyhjänpäiväisestä ja kaikesta, mikä liittyi häneen itseensä. Siitä lähtien hän keskittyi ainoastaan Kristukseen ja sai Kristukselta vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä. Herra ilmestyi hänelle aina kun hän pyysi, ja hänen käskettiin kirjoittaa näkynsä muistiin jälkimaailmaa varten. Hän suostui tehtävään vastahakoisesti, sillä vieläkin hän pelkäsi tulevansa turhamaiseksi.
Nöyryys lääkkeenä
Kristuksen antamista monista armolahjoista huolimatta Gertrud oli omasta mielestään ”arvoton palvelija”. Nöyryys on siis lääkkeenä pyhyyteen. Siinä suhteessa hän oli samanlainen kuin kaikki suuret pyhät. Kaikkein yksinkertaista palvelustyttöäkin hän piti arvokkaampana kuin itseään. Hän käytti aina toisten hylkäämiä vaatteita, ja niitäkin hän valitsi silmät ummessa. Hän osallistui luostarin kaikkiin töihin. Usein hän jätti henkisen työn kesken ja lähti auttamaan muita keittiössä tai puutarhassa. Hän oli usein sairas, mutta sairauskaan ei estänyt häntä jatkamasta palvelutyötään. Silloin hän saneli ilmestyksiään muille sisarille. Hän sanoi: ”Minä olen kanava, jota myöten Jumala lähettää armonsa ihmisille.”
Kristuksen esimerkin mukaan Gertrud itki säälistä kohdatessaan sairaita, köyhiä ja pakanoita. Herran kärsimyshistoria liikutti häntä niin syvästi, että hän irrotti krusifiksista naulat ja pani naulojen reikiin kukkia. Täten hän tahtoi osoittaa, että rakkaus Kristukseen voi lieventää hänen tuskiaan. Aluksi hän kaipasi koko sydämestään saada kuolla Kristuksen tähden. Ajan mittaan hän oppi hallitsemaan kaipauksensa ja rukoili sen sijaan, että Jumalan tahto tapahtuisi.
Näyt Jeesuksen pyhästä sydämestä
Vuodesta 1281 lähtien Gertrudilla oli voimakkaita armonkokemuksia ja näkyjä, joissa hän itse näki Jeesuksen ja sai puhua tämän kanssa. Hän oli kappelissa lukemassa päivittäisiä rukouksiaan, kun hän kuuli äänen sanovan: ”Pelastan sinut, älä pelkää.” Näin Jeesus ilmestyi Gertrudille monta kertaa ja puhui hänelle pyhän sydämensä kunnioittamisesta ja Eukaristian salaisuudesta. Jeesus kehotti Gertrudia ajattelemaan pyhän sydämensä rakkautta ja pyrkimään pyhyyteen. Pyhän ehtoollisen vastaanottaminen on tie pyhyyteen, siksi uskovan pitäisi saada kommuunio mahdollisimman usein. Niinpä siitä tuli Gertrudille tärkeä asia, vaikka se noina aikoina ei yleensä ollut tapana.
Gertrudin näkyjen aiheina olivat siis useimmiten Eukaristian salaisuus ja Jeesuksen sydämen kunnioitus. Näyt jatkuivat koko hänen loppuelämänsä ajan ja muuttivat hänen elämänsä suunnan. Hän omistautui kokonaan teologialle ja Raamatun tutkimiselle. Henkilökohtainen rukous ja meditaatio saivat vahvan aseman hänen elämässään.
Hengelliset kirjoitukset
Gertrud koki ensimmäiset näkynsä 26-vuotiaana, mutta vasta monta vuotta myöhemmin hän alkoi kertoa niistä ja kirjoittaa ne muistiin saksaksi ja latinaksi. Hän kirjoitti näyistään kirjoja, joissa hän kertoi omasta hengellisestä kehityksestään. Hän tahtoi välittää mystiset armonkokemuksensa lohdutukseksi muillekin, ja hän vaikutti laajalti luostarin ulkopuoliseenkin maailmaan. Vaikka hän ei itse liikkunutkaan luostarin ulkopuolella, hän vaikutti kirjojensa kautta muihin ihmisiin.
Hän kirjoitti kaikki tunteensa ja hengelliset kokemuksensa kirjoihinsa ”Jumalan rakkauden sanansaattaja” ja ”Hengellisiä harjoituksia”. Näillä kirjoituksilla oli ratkaiseva osuus Jeesuksen pyhän sydämen hartauden leviämiseen. Lähes kaikki nykyisen Jeesuksen pyhän Sydämen litanian rukoukset esiintyvät jo Gertrudin kirjoituksissa. Lisäksi hän kirjoitti monia kauniita rukouksia, ja hänen kielensä oli niin selkeää ja yksinkertaista, että kansa omaksui sen helposti.
Gertrud on yksi 13. vuosisadan suurimpia mystikkoja. Yhdessä ystävänsä ja opettajansa Mechtildin kanssa hän harjoitti hengellisyyden muotoa, joka tunnettiin "morsiusmystiikkana", siinä hän näki itsensä Kristuksen morsiamena. Kuolemaansa saakka hän koki kerran toisensa jälkeen mystisen yhdistymisen taivaalliseen Ylkäänsä.
Kuolema ja ”Suuri”
Gertrud kuoli Helftan luostarissa noin vuonna 1302. Tarkka tieto hänen kuolinpäivästään puuttuu, sillä se sekoitettiin jossakin vaiheessa Hackebornin Gertrudin kuolinpäivään. Kerrottiin, että hänen viimeiset sanansa kuuluivat: ”Kristus, omistan sinulle sieluni tullakseni yhdeksi Henkesi, tahtosi, rakkautesi kanssa.”
Gertrudia ei milloinkaan muodollisesti kanonisoitu, mutta Rooma hyväksyi vuonna 1606 hänelle omistetun liturgisen hetkirukouksen, sen lukukappaleet ja psalmit. Paavi Clemens XII (1730-1740) määräsi Gertrudin juhlapäiväksi 16. marraskuuta, ja paavi Benedictus XIV (1740-1758) antoi hänelle lisänimen ”Suuri” erotukseksi abbedissa Hackebornin Gertrudista. Toisaalta ehkä Gertrud juuri näkyjensä tai oikeastaan nöyryytensä vuoksi sai tuon melko harvinaisen lisänimen ”Suuri”. On vielä vaikeampaa olla suuri nöyryydessä kuin suuri sodassa.
Espanjan kuningas Filip IV (1605-1665) anoi Gertrudin nimeämistä Länsi-Intian suojelijaksi. Gertrudia juhlitaan riemukkain menoin myös Perussa, ja New Mexicossa on pieni Santa Gertrudi de lo de Moran kaupunki, jossa on pyhälle Gertrudille omistettu kirkko.
Suomalaisia etunimiä: Kerttu, Kerttuli.
”Dilexit nos”
Pyhää Gertrudia kutsutaan perustellusti ”hengellisen elämän profeetaksi”. Monet aikalaisemme, jotka pyrkivät täydelliseen yhteyteen Jeesuksen ja hänen pyhän sydämensä kanssa, ovat löytäneet uudelleen Gertrudin kirjoitukset, esimerkiksi nykypaavimme Franciscus.
Tämän vuoden lokakuun lopussa julkaistiin paavi Franciscuksen neljäs kiertokirje Dilexit nos (Hän on rakastanut meitä, 24.10.2024). Siinä käsitellään Jeesuksen pyhän sydämen merkitystä uskon ja rakkauden ilmentymänä. Jeesuksen pyhä sydän kehottaa meitä rakastamaan ja lähettää meidät veljiemme ja sisartemme luo.
Dilexit nos -kiertokirje tulee maailmamme kriittiseen vaiheeseen, jota leimaavat sota, konfliktit, sosiaalinen eriarvoisuus ja rehottava kulutus. Nämä yhteiskunnalliset sairaudet johtuvat sydämellisen yhteyden puutteesta yksilöiden välillä, mikä johtaa henkiseen kriisiin. Niinpä paavi kutsuu meitä kaikkia uudistamaan hengellistä elämäämme rohkaisten ymmärtämään Kristuksen sydämen rakkauden jumalallisena ja inhimillisenä voimana, joka palauttaa uskon hellyyden, palvelemisen ilon ja lähetysinnon. Hän kutsuu kristittyjä elämään yhteisöllisesti ja hengellistä elämää arvostaen, jotta he voivat kohdata aikamme haasteet ja löytää arjessa hengellisen kasvun tukipilarit.
Pyhän sydämen kultti tuo lohtua ja auttaa meitä syventämään suhdettamme Kristukseen. Meidän tulisi olla lohdutuksen lähteitä toinen toisillemme ammentamalla voimaa Kristuksen rakkaudesta ja myötätunnosta.
Palveleva rakkaus
Kiertokirje alkaa viittauksella Paavalin sanoihin, joiden mukaan mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta (Room. 8:39). Tämä rakkaus haastaa meitä toimimaan välinpitämättömyyden ja kulutuskeskeisyyden sijasta rakkaudella, joka kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa. Kristuksen sydämen rakkaus velvoittaa meitä palvelemaan maailmaa oikeudenmukaisuuden, rauhan ja veljeyden periaatteiden mukaisesti. Rakkauden palveluksessa oleminen on paavin mukaan paras tapa elää todeksi Kristuksen opetusta.
Dilexit nos -kiertokirje esittelee ihmiskunnasta näkemyksen, joka keskittyy rakkauteen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen muutoksen perustana. Se on jälleen kutsu rakastaa Jumalaa ja toisia ihmisiä aidosta sydämestä. Tällä rakkauden polulla niin yksittäinen ihminen kuin koko yhteiskuntakin voivat löytää sitä eheyttä ja yhteyttä, joka muuttaa maailmaa. Paavi rohkaisee meitä kaikkia viljelemään ”rakkauden sivilisaatiota”, jossa sovinto, rauha ja keskinäinen ymmärrys vallitsevat nykypäivän eksyneessä ja pirstoutuneessa maailmassa.
Pyhän Gertrudin muistopäivänä (16.11.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, sinä valmistit pyhän Gertrudin sydämessä itsellesi arvollisen asunnon. Hänen esirukoustensa tähden valaise laupiaasti meidän sydämemme, jotta iloiten saisimme kokea sinun olevan läsnä ja vaikuttavan meissä. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 737-738)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 253.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 354.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 140.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 121-122.
· Alfred Müller-Felsenburg, Tapahtumia pyhien elämässä, KATT, Helsinki 1987, ss. 78-79.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia
· https://fides.katolinen.fi/paavin-uusi-kiertokirje-julkaistiin/
· Paavi Franciscus, kiertokirje Dilexit nos (Hän on rakastanut meitä, 24.10.2024).
Gertrudin varhaislapsuudesta tiedetään hyvin vähän. Hän syntyi Pyhään Saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneessa Thüringenissä, oletettavasti Eislebenin kaupungissa, loppiaisena vuonna 1256. Hänen vanhemmistaan ei ole mitään tietoa, mutta tiedetään että noin viisivuotiaana tyttö siirtyi oblaatiksi benediktiiniluostariin Helftaan. Ei tiedetä varmasti, olivatko Gertrudin vanhemmat hänen luostariin tulonsa takana, vai oliko hän mahdollisesti jäänyt orvoksi. Tarkat tiedot puuttuvat.
Helftan luostarissa oli jo silloin kaksi suuret mystiset lahjat saanutta pyhää sisarta: luostarin abbedissa, hänkin nimeltään Gertrud (Hackebornin Gertrud), ja hänen nuorempi sisarensa Mechtild. Sellaisten opettajien ja hengellisten esikuvien ohjauksessa tähän lahjakkaaseen ja syvästi uskovaan Gertrud-tyttöön tarttui pian harras kaipaus rakastaa Jumalaa. Heti, kun hänen ikänsä sen salli, hänkin liittyi rakkaaseen Helftan luostariyhteisöön vuonna 1266.
Molemmat sisarukset, Hackebornin Gertrud ja Mechtild, antoivat Gertrudille hyvän ja perusteellisen, humanistisen ja teologisen kasvatuksen. Niinpä Gertrud tunsi kirjoitukset, kirkkoisät kuten Augustinuksen ja Gregorius Suuren, ja tutustui myös aikalaistensa, kuten Bernhard Clairvaux'laisen kirjoituksiin. Hän oli perehtynyt retoriikkaan ja hänen latinankielensä oli erittäin sujuvaa. Lisäksi sisaret opettivat Gertrudia tuntemaan Raamatun hyvin ja kirjoittamaan myös saksaksi, että tavallinen kansakin ymmärtäisi ja voisi lukea Herran sanaa. Näin Gertrud oli aikakautensa sivistyneimpiä naisia.
Lahjakkuus ja vaara
Gertrud eli koko elämänsä nunnana Helftan luostarissa. Hän oli älykäs ja hyväpäinen opiskellessaan kieliä, kirjallisuutta, filosofiaa ja teologiaa. Lahjakkuus oli koitua hänen turmiokseen, sillä hän oli tulossa turhamaiseksi suurten hyveittensä, tietojensa ja oppineisuutensa, kauneudentajunsa ja iloisuutensa vuoksi. Gertrud huomasi vaaran ja pyysi Jumalalta apua. Herra opetti häntä olemaan kärsivällinen. Hän joutui odottamaan monta kuukautta, ennen kuin hän sai vastauksen Herralta: ”Sinun pelastuksesi on lähellä. Miksi olet surullinen? Eikö sinulla ole ketään neuvonantajaa, kun noin vääntelehdit tuskissasi? Tähän asti olet syönyt vihollisteni kanssa maan tomua ja etsinyt hunajaa orjantappuroista. Tule taas minun luokseni, niin minä annan sinun juoda jumalallisen autuuteni virrasta.”
Sinä hetkenä Gertrud luopui kaikesta tyhjänpäiväisestä ja kaikesta, mikä liittyi häneen itseensä. Siitä lähtien hän keskittyi ainoastaan Kristukseen ja sai Kristukselta vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä. Herra ilmestyi hänelle aina kun hän pyysi, ja hänen käskettiin kirjoittaa näkynsä muistiin jälkimaailmaa varten. Hän suostui tehtävään vastahakoisesti, sillä vieläkin hän pelkäsi tulevansa turhamaiseksi.
Nöyryys lääkkeenä
Kristuksen antamista monista armolahjoista huolimatta Gertrud oli omasta mielestään ”arvoton palvelija”. Nöyryys on siis lääkkeenä pyhyyteen. Siinä suhteessa hän oli samanlainen kuin kaikki suuret pyhät. Kaikkein yksinkertaista palvelustyttöäkin hän piti arvokkaampana kuin itseään. Hän käytti aina toisten hylkäämiä vaatteita, ja niitäkin hän valitsi silmät ummessa. Hän osallistui luostarin kaikkiin töihin. Usein hän jätti henkisen työn kesken ja lähti auttamaan muita keittiössä tai puutarhassa. Hän oli usein sairas, mutta sairauskaan ei estänyt häntä jatkamasta palvelutyötään. Silloin hän saneli ilmestyksiään muille sisarille. Hän sanoi: ”Minä olen kanava, jota myöten Jumala lähettää armonsa ihmisille.”
Kristuksen esimerkin mukaan Gertrud itki säälistä kohdatessaan sairaita, köyhiä ja pakanoita. Herran kärsimyshistoria liikutti häntä niin syvästi, että hän irrotti krusifiksista naulat ja pani naulojen reikiin kukkia. Täten hän tahtoi osoittaa, että rakkaus Kristukseen voi lieventää hänen tuskiaan. Aluksi hän kaipasi koko sydämestään saada kuolla Kristuksen tähden. Ajan mittaan hän oppi hallitsemaan kaipauksensa ja rukoili sen sijaan, että Jumalan tahto tapahtuisi.
Näyt Jeesuksen pyhästä sydämestä
Vuodesta 1281 lähtien Gertrudilla oli voimakkaita armonkokemuksia ja näkyjä, joissa hän itse näki Jeesuksen ja sai puhua tämän kanssa. Hän oli kappelissa lukemassa päivittäisiä rukouksiaan, kun hän kuuli äänen sanovan: ”Pelastan sinut, älä pelkää.” Näin Jeesus ilmestyi Gertrudille monta kertaa ja puhui hänelle pyhän sydämensä kunnioittamisesta ja Eukaristian salaisuudesta. Jeesus kehotti Gertrudia ajattelemaan pyhän sydämensä rakkautta ja pyrkimään pyhyyteen. Pyhän ehtoollisen vastaanottaminen on tie pyhyyteen, siksi uskovan pitäisi saada kommuunio mahdollisimman usein. Niinpä siitä tuli Gertrudille tärkeä asia, vaikka se noina aikoina ei yleensä ollut tapana.
Gertrudin näkyjen aiheina olivat siis useimmiten Eukaristian salaisuus ja Jeesuksen sydämen kunnioitus. Näyt jatkuivat koko hänen loppuelämänsä ajan ja muuttivat hänen elämänsä suunnan. Hän omistautui kokonaan teologialle ja Raamatun tutkimiselle. Henkilökohtainen rukous ja meditaatio saivat vahvan aseman hänen elämässään.
Hengelliset kirjoitukset
Gertrud koki ensimmäiset näkynsä 26-vuotiaana, mutta vasta monta vuotta myöhemmin hän alkoi kertoa niistä ja kirjoittaa ne muistiin saksaksi ja latinaksi. Hän kirjoitti näyistään kirjoja, joissa hän kertoi omasta hengellisestä kehityksestään. Hän tahtoi välittää mystiset armonkokemuksensa lohdutukseksi muillekin, ja hän vaikutti laajalti luostarin ulkopuoliseenkin maailmaan. Vaikka hän ei itse liikkunutkaan luostarin ulkopuolella, hän vaikutti kirjojensa kautta muihin ihmisiin.
Hän kirjoitti kaikki tunteensa ja hengelliset kokemuksensa kirjoihinsa ”Jumalan rakkauden sanansaattaja” ja ”Hengellisiä harjoituksia”. Näillä kirjoituksilla oli ratkaiseva osuus Jeesuksen pyhän sydämen hartauden leviämiseen. Lähes kaikki nykyisen Jeesuksen pyhän Sydämen litanian rukoukset esiintyvät jo Gertrudin kirjoituksissa. Lisäksi hän kirjoitti monia kauniita rukouksia, ja hänen kielensä oli niin selkeää ja yksinkertaista, että kansa omaksui sen helposti.
Gertrud on yksi 13. vuosisadan suurimpia mystikkoja. Yhdessä ystävänsä ja opettajansa Mechtildin kanssa hän harjoitti hengellisyyden muotoa, joka tunnettiin "morsiusmystiikkana", siinä hän näki itsensä Kristuksen morsiamena. Kuolemaansa saakka hän koki kerran toisensa jälkeen mystisen yhdistymisen taivaalliseen Ylkäänsä.
Kuolema ja ”Suuri”
Gertrud kuoli Helftan luostarissa noin vuonna 1302. Tarkka tieto hänen kuolinpäivästään puuttuu, sillä se sekoitettiin jossakin vaiheessa Hackebornin Gertrudin kuolinpäivään. Kerrottiin, että hänen viimeiset sanansa kuuluivat: ”Kristus, omistan sinulle sieluni tullakseni yhdeksi Henkesi, tahtosi, rakkautesi kanssa.”
Gertrudia ei milloinkaan muodollisesti kanonisoitu, mutta Rooma hyväksyi vuonna 1606 hänelle omistetun liturgisen hetkirukouksen, sen lukukappaleet ja psalmit. Paavi Clemens XII (1730-1740) määräsi Gertrudin juhlapäiväksi 16. marraskuuta, ja paavi Benedictus XIV (1740-1758) antoi hänelle lisänimen ”Suuri” erotukseksi abbedissa Hackebornin Gertrudista. Toisaalta ehkä Gertrud juuri näkyjensä tai oikeastaan nöyryytensä vuoksi sai tuon melko harvinaisen lisänimen ”Suuri”. On vielä vaikeampaa olla suuri nöyryydessä kuin suuri sodassa.
Espanjan kuningas Filip IV (1605-1665) anoi Gertrudin nimeämistä Länsi-Intian suojelijaksi. Gertrudia juhlitaan riemukkain menoin myös Perussa, ja New Mexicossa on pieni Santa Gertrudi de lo de Moran kaupunki, jossa on pyhälle Gertrudille omistettu kirkko.
Suomalaisia etunimiä: Kerttu, Kerttuli.
”Dilexit nos”
Pyhää Gertrudia kutsutaan perustellusti ”hengellisen elämän profeetaksi”. Monet aikalaisemme, jotka pyrkivät täydelliseen yhteyteen Jeesuksen ja hänen pyhän sydämensä kanssa, ovat löytäneet uudelleen Gertrudin kirjoitukset, esimerkiksi nykypaavimme Franciscus.
Tämän vuoden lokakuun lopussa julkaistiin paavi Franciscuksen neljäs kiertokirje Dilexit nos (Hän on rakastanut meitä, 24.10.2024). Siinä käsitellään Jeesuksen pyhän sydämen merkitystä uskon ja rakkauden ilmentymänä. Jeesuksen pyhä sydän kehottaa meitä rakastamaan ja lähettää meidät veljiemme ja sisartemme luo.
Dilexit nos -kiertokirje tulee maailmamme kriittiseen vaiheeseen, jota leimaavat sota, konfliktit, sosiaalinen eriarvoisuus ja rehottava kulutus. Nämä yhteiskunnalliset sairaudet johtuvat sydämellisen yhteyden puutteesta yksilöiden välillä, mikä johtaa henkiseen kriisiin. Niinpä paavi kutsuu meitä kaikkia uudistamaan hengellistä elämäämme rohkaisten ymmärtämään Kristuksen sydämen rakkauden jumalallisena ja inhimillisenä voimana, joka palauttaa uskon hellyyden, palvelemisen ilon ja lähetysinnon. Hän kutsuu kristittyjä elämään yhteisöllisesti ja hengellistä elämää arvostaen, jotta he voivat kohdata aikamme haasteet ja löytää arjessa hengellisen kasvun tukipilarit.
Pyhän sydämen kultti tuo lohtua ja auttaa meitä syventämään suhdettamme Kristukseen. Meidän tulisi olla lohdutuksen lähteitä toinen toisillemme ammentamalla voimaa Kristuksen rakkaudesta ja myötätunnosta.
Palveleva rakkaus
Kiertokirje alkaa viittauksella Paavalin sanoihin, joiden mukaan mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta (Room. 8:39). Tämä rakkaus haastaa meitä toimimaan välinpitämättömyyden ja kulutuskeskeisyyden sijasta rakkaudella, joka kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa. Kristuksen sydämen rakkaus velvoittaa meitä palvelemaan maailmaa oikeudenmukaisuuden, rauhan ja veljeyden periaatteiden mukaisesti. Rakkauden palveluksessa oleminen on paavin mukaan paras tapa elää todeksi Kristuksen opetusta.
Dilexit nos -kiertokirje esittelee ihmiskunnasta näkemyksen, joka keskittyy rakkauteen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen muutoksen perustana. Se on jälleen kutsu rakastaa Jumalaa ja toisia ihmisiä aidosta sydämestä. Tällä rakkauden polulla niin yksittäinen ihminen kuin koko yhteiskuntakin voivat löytää sitä eheyttä ja yhteyttä, joka muuttaa maailmaa. Paavi rohkaisee meitä kaikkia viljelemään ”rakkauden sivilisaatiota”, jossa sovinto, rauha ja keskinäinen ymmärrys vallitsevat nykypäivän eksyneessä ja pirstoutuneessa maailmassa.
Pyhän Gertrudin muistopäivänä (16.11.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, sinä valmistit pyhän Gertrudin sydämessä itsellesi arvollisen asunnon. Hänen esirukoustensa tähden valaise laupiaasti meidän sydämemme, jotta iloiten saisimme kokea sinun olevan läsnä ja vaikuttavan meissä. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 737-738)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 253.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 354.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 140.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 121-122.
· Alfred Müller-Felsenburg, Tapahtumia pyhien elämässä, KATT, Helsinki 1987, ss. 78-79.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia
· https://fides.katolinen.fi/paavin-uusi-kiertokirje-julkaistiin/
· Paavi Franciscus, kiertokirje Dilexit nos (Hän on rakastanut meitä, 24.10.2024).
RSS Feed