Edellisellä kerralla jatkoimme kommuunion vieton etenemistä Isä meidän -rukouksen jälkeen tutkimalla papin lausumaa embolismia eli kehotusrukousta, jonka kansa päättää doksologialla eli ylistyslauseella. Tämä akklamaatio eli rukoushuudahdus ilmaisee myös Kristuksen ikuista kuninkuutta: hänen on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Heti tätä seuraavat ns. rauhantervehdyksen johdanto ja tervehdyksen antaminen, joihin tutustumme nyt tässä artikkelissa.
Rauhantervehdyksen johdanto
Embolismin ja doksologian jälkeen pappi kädet levitettyinä lausuu kuuluvalla äänellä: Herra Jeesus Kristus, sinä sanoit apostoleillesi: rauhan minä jätän teille, minun rauhani sen minä annan teille. Sen tähden me pyydämme: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Pappi liittää kätensä yhteen ja kansa vastaa: Aamen.
Nykyisessä Roomalaisessa messukirjassa tarjotaan myös seuraavanlaisia vaihtoehtoja rauhantervehdykseen riippuen liturgisesta ajasta (RM, ss. 518-519):
Jouluaikana pappi voi sanoa: Herra Jeesus Kristus, sinun syntymäsi toi rauhan maan päälle. Sen tähden me pyydämme: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Paastonaikana: Herra Jeesus Kristus, sinä olet meidän rauhamme ja sovituksemme. Sen tähden me pyydämme: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Pääsiäisaikana: Herra Jeesus Kristus, ylösnousemuksesi päivänä sinä astuit opetuslastesi keskelle ja sanoit: Rauha teille. Sen tähden me pyydämme sinua, joka olet synnin ja kuoleman voittaja: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Näissä rauhantervehdyksen johdantosanoissa ilmenee, että uskovat rukoilevat Kirkon ja koko ihmiskunnan perheen rauhan ja ykseyden puolesta ja osoittavat toisilleen keskinäistä rakkautta, ennen kuin he tulevat osallisiksi yhdestä leivästä ja yhdestä maljasta.
Heti näiden sanojen jälkeen kansan puoleen kääntyneenä pappi levittää kätensä ja liittäen ne yhteen sanoo: Herran rauha olkoon aina teidän kanssanne.
Tähän kansa vastaa: Niin myös sinun henkesi kanssa.
Rauhantervehdyksen antaminen
Tässä vaiheessa diakoni tai pappi voi sanoa esimerkiksi: Antakaamme toisillemme rauhan merkki.
Seuraa siis Kristuksen rauhan antaminen. Paikallisen tavan mukaan kaikki antavat toisilleen rauhan ja rakkauden merkin. Niin sekä pappi toivottaa rauhaa diakonille tai avustajille, että myös kaikki maallikot antavat rauhanmerkin toinen toisilleen. Kansojen erityisluonteen ja tavat huomioon ottaen piispainkokoukset määräävät rauhantervehdyksen muodon.
Mitä tulee konkreettisesti rauhan merkkiin ja sen antamiseen, paavi Benedictus XVI:n apostolisen kehotuskirjeen Sacramentum caritatis (13.3.2007) numero 49 valaisee sen käytäntöä hienosti näin: ”Eukaristia on luonteeltaan rauhan sakramentti. Messussa tämä eukaristisen mysteerin ulottuvuus ilmenee erityisesti rauhan merkissä. Tällä merkillä on varmasti suuri arvo (vrt. Joh 14:27). Meidän aikanamme, joka on täynnä pelkoa ja konflikteja, tämä ele on tullut erityisen puhuttelevaksi, kun Kirkko on tullut yhä tietoisemmaksi vastuustaan rukoilla sinnikkäästi rauhan ja ykseyden lahjaa itselleen ja koko ihmiskunnalle. Jokaisessa sydämessä on varmasti hillitön halu rauhaan. Kirkko antaa äänen toivolle rauhasta ja sovinnosta, joka nousee jokaisesta hyväntahtoisesta miehestä ja naisesta, ja suuntaa sen siihen, joka ”on meidän rauhamme” (Ef. 2:14) ja joka voi tuoda rauhan yksilöille ja kansoille silloin, kun kaikki inhimilliset ponnistelut epäonnistuvat. Voimme näin ollen ymmärtää sen tunteen, joka niin usein herää, kun liturgisessa vietossa annetaan rauhan merkki. Siitä huolimatta piispainsynodin aikana keskusteltiin siitä, olisiko tässä eleessä syytä noudattaa suurempaa maltillisuutta, sillä sitä voidaan liioitella ja se voi aiheuttaa tiettyä häiriötä seurakunnassa juuri ennen ehtoollisen vastaanottamista. On pidettävä mielessä, että mitään ei menetetä, kun rauhan merkkiä leimaa raittius, joka säilyttää vieton oikean hengen, kuten esimerkiksi silloin, kun se rajoitetaan kunkin välittömiin vierustovereihin.” (SCa 49)
Niinpä on tapana toivottaa ympärillä oleville Kristuksen rauhaa sekä sanoin että käden ojentamisella. Se on tervehdys, joka on samalla siunaus ja esirukous. Siinä voi nähdä myös keskinäisen sovinnon ja yhteenkuuluvuuden merkin. Sen seurauksena Kirkko tuntuu aivan säteilevän iloa ja keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta. Sen hetken ainakin Jumalan kansa on todella yhteenkuuluva Jumalan perhe.
Lisäksi Pyhässä Messussa edellytetään, että Kristuksen seuraaja on etukäteen sopinut veljensä kanssa. Muistammehan Jeesuksen vuorisaarnan painavia sanoja: ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille, ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi” (Mt 5:23-24). Jeesus korostaa, että jumalanpalvelus, joka eniten miellyttää Jumalaa, on lähimmäisenrakkaus, ja että sen on oltava myös jumalanpalveluksemme perustana. Jos tahdot antaa isällesi lahjan samaan aikaan, kun olet vihoissa veljesi kanssa (tai veljesi sinun kanssasi), mitä isäsi sanoisi? ”Sovi ensin veljesi kanssa, ja tule sitten antamaan lahjasi minulle”. Jos emme rakasta toisiamme, jumalanpalveluksemme ei miellytä Jeesusta. Hän ei ota vastaan rukoustamme, ehtoolliseen osallistumistamme ja niitä uhrauksia, joita voimme tehdä, ellei se kaikki ole lähtöisin sydämestä, joka on sovussa kaikkien kanssa ja rakastaa kaikkia.
Rauhantervehdyksen johdanto ja tervehdyksen antaminen haastavat meitä elämään todella Jumalan lapsina, rauhassa ja sovinnossa kaikkien kanssa.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Rauhantervehdyksen johdanto
Embolismin ja doksologian jälkeen pappi kädet levitettyinä lausuu kuuluvalla äänellä: Herra Jeesus Kristus, sinä sanoit apostoleillesi: rauhan minä jätän teille, minun rauhani sen minä annan teille. Sen tähden me pyydämme: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Pappi liittää kätensä yhteen ja kansa vastaa: Aamen.
Nykyisessä Roomalaisessa messukirjassa tarjotaan myös seuraavanlaisia vaihtoehtoja rauhantervehdykseen riippuen liturgisesta ajasta (RM, ss. 518-519):
Jouluaikana pappi voi sanoa: Herra Jeesus Kristus, sinun syntymäsi toi rauhan maan päälle. Sen tähden me pyydämme: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Paastonaikana: Herra Jeesus Kristus, sinä olet meidän rauhamme ja sovituksemme. Sen tähden me pyydämme: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Pääsiäisaikana: Herra Jeesus Kristus, ylösnousemuksesi päivänä sinä astuit opetuslastesi keskelle ja sanoit: Rauha teille. Sen tähden me pyydämme sinua, joka olet synnin ja kuoleman voittaja: älä katso syntejämme vaan kirkkosi uskoa. Kokoa ja varjele sitä rauhassa ja ykseydessä tahtosi mukaan, sinä, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.
Näissä rauhantervehdyksen johdantosanoissa ilmenee, että uskovat rukoilevat Kirkon ja koko ihmiskunnan perheen rauhan ja ykseyden puolesta ja osoittavat toisilleen keskinäistä rakkautta, ennen kuin he tulevat osallisiksi yhdestä leivästä ja yhdestä maljasta.
Heti näiden sanojen jälkeen kansan puoleen kääntyneenä pappi levittää kätensä ja liittäen ne yhteen sanoo: Herran rauha olkoon aina teidän kanssanne.
Tähän kansa vastaa: Niin myös sinun henkesi kanssa.
Rauhantervehdyksen antaminen
Tässä vaiheessa diakoni tai pappi voi sanoa esimerkiksi: Antakaamme toisillemme rauhan merkki.
Seuraa siis Kristuksen rauhan antaminen. Paikallisen tavan mukaan kaikki antavat toisilleen rauhan ja rakkauden merkin. Niin sekä pappi toivottaa rauhaa diakonille tai avustajille, että myös kaikki maallikot antavat rauhanmerkin toinen toisilleen. Kansojen erityisluonteen ja tavat huomioon ottaen piispainkokoukset määräävät rauhantervehdyksen muodon.
Mitä tulee konkreettisesti rauhan merkkiin ja sen antamiseen, paavi Benedictus XVI:n apostolisen kehotuskirjeen Sacramentum caritatis (13.3.2007) numero 49 valaisee sen käytäntöä hienosti näin: ”Eukaristia on luonteeltaan rauhan sakramentti. Messussa tämä eukaristisen mysteerin ulottuvuus ilmenee erityisesti rauhan merkissä. Tällä merkillä on varmasti suuri arvo (vrt. Joh 14:27). Meidän aikanamme, joka on täynnä pelkoa ja konflikteja, tämä ele on tullut erityisen puhuttelevaksi, kun Kirkko on tullut yhä tietoisemmaksi vastuustaan rukoilla sinnikkäästi rauhan ja ykseyden lahjaa itselleen ja koko ihmiskunnalle. Jokaisessa sydämessä on varmasti hillitön halu rauhaan. Kirkko antaa äänen toivolle rauhasta ja sovinnosta, joka nousee jokaisesta hyväntahtoisesta miehestä ja naisesta, ja suuntaa sen siihen, joka ”on meidän rauhamme” (Ef. 2:14) ja joka voi tuoda rauhan yksilöille ja kansoille silloin, kun kaikki inhimilliset ponnistelut epäonnistuvat. Voimme näin ollen ymmärtää sen tunteen, joka niin usein herää, kun liturgisessa vietossa annetaan rauhan merkki. Siitä huolimatta piispainsynodin aikana keskusteltiin siitä, olisiko tässä eleessä syytä noudattaa suurempaa maltillisuutta, sillä sitä voidaan liioitella ja se voi aiheuttaa tiettyä häiriötä seurakunnassa juuri ennen ehtoollisen vastaanottamista. On pidettävä mielessä, että mitään ei menetetä, kun rauhan merkkiä leimaa raittius, joka säilyttää vieton oikean hengen, kuten esimerkiksi silloin, kun se rajoitetaan kunkin välittömiin vierustovereihin.” (SCa 49)
Niinpä on tapana toivottaa ympärillä oleville Kristuksen rauhaa sekä sanoin että käden ojentamisella. Se on tervehdys, joka on samalla siunaus ja esirukous. Siinä voi nähdä myös keskinäisen sovinnon ja yhteenkuuluvuuden merkin. Sen seurauksena Kirkko tuntuu aivan säteilevän iloa ja keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta. Sen hetken ainakin Jumalan kansa on todella yhteenkuuluva Jumalan perhe.
Lisäksi Pyhässä Messussa edellytetään, että Kristuksen seuraaja on etukäteen sopinut veljensä kanssa. Muistammehan Jeesuksen vuorisaarnan painavia sanoja: ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille, ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi” (Mt 5:23-24). Jeesus korostaa, että jumalanpalvelus, joka eniten miellyttää Jumalaa, on lähimmäisenrakkaus, ja että sen on oltava myös jumalanpalveluksemme perustana. Jos tahdot antaa isällesi lahjan samaan aikaan, kun olet vihoissa veljesi kanssa (tai veljesi sinun kanssasi), mitä isäsi sanoisi? ”Sovi ensin veljesi kanssa, ja tule sitten antamaan lahjasi minulle”. Jos emme rakasta toisiamme, jumalanpalveluksemme ei miellytä Jeesusta. Hän ei ota vastaan rukoustamme, ehtoolliseen osallistumistamme ja niitä uhrauksia, joita voimme tehdä, ellei se kaikki ole lähtöisin sydämestä, joka on sovussa kaikkien kanssa ja rakastaa kaikkia.
Rauhantervehdyksen johdanto ja tervehdyksen antaminen haastavat meitä elämään todella Jumalan lapsina, rauhassa ja sovinnossa kaikkien kanssa.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
RSS Feed