Edellisellä kerralla jatkoimme kommuunion vieton etenemistä Isä meidän -rukouksen jälkeen tutkimalla embolismia ja akklamaatiota, rauhantervehdyksen johdantoa ja tervehdyksen antamista. Totesimme että rauhantervehdys on samalla siunaus ja esirukous, jossa voi nähdä myös keskinäisen sovinnon ja yhteenkuuluvuuden merkin. Sen hetken ainakin Jumalan kansa on todella yhteenkuuluva Jumalan perhe. Se kuitenkin haastaa meitä elämään todella Jumalan lapsina, rauhassa ja sovinnossa kaikkien kanssa.
Mitä tapahtuu rauhantervehdyksen jälkeen? Tässä artikkelissa jatkamme kommuunion vieton etenemisen tutkimista.
Fractio Panis
Rauhantervehdyksen jälkeen pappi ottaa ehtoollisleivän ja murtaa sen pateenin päällä kolmeen eri suureen palaan ja pudottaa pienimmän niistä ehtoollismaljaan lausuen hiljaa rukouksen: ”Tämä Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren yhdistyminen koitukoon meille iankaikkiseksi elämäksi.” (RM, nro 130) Molempien muotojen sekoittaminen toisiinsa kuvaa siis Kristuksen ruumiin ja veren yhtymistä ylösnousemuksessa.
Tähän kätkeytyy syvä merkitys: pyhän hostian murtaminen on muisto siitä, että Kristuskin viimeisellä ehtoollisella mursi leivän. Sen mukaan kutsuttiin alkukirkon ajalla koko uhritoimitusta ”leivän murtamiseksi”: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap.t. 2:42)
Niinpä leivän murtaminen ei ole vain käytännön toimenpide, vaan se osoittaa, että kommuuniossa me kaikki syömme yhtä elämän leipää, joka on Kristus, ja tulemme näin yhdeksi ruumiiksi. Kommuunio ei yhdistä meitä ainoastaan Kristukseen, vaan se yhdistää meidät myös kaikkiin kristittyihin. Apostoli Paavali sanoo näet: ”Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” (1. Kor. 10:17)
Agnus Dei
Kun leipä murretaan ja palanen siitä pudotetaan kalkkiin, kuoro tai kanttori laulaa Agnus Dein, ja kansa yhtyy siihen. Ellei sitä lauleta, se lausutaan kuuluvasti:
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: anna meille rauha.
Roomalaisen messukirjan ohjeen mukaan laulua voidaan toistaa useamman kerran, jos leivän murtaminen kestää kauan. Lopuksi sanotaan kuitenkin aina: "Anna meille rauha", kun leivän murtaminen on päättynyt. (RM, nro 131)
Vähintään kolmasti lausuttu avunpyyntö osoitetaan välittömästi Jeesukselle Kristukselle Johannes Kastajan sanoin: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Kun Johannes Kastaja oli suostunut kastamaan Jeesuksen syntisten joukossa (Matt. 3:14-15), Johannes näki ja osoitti, että Jeesus on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29, 36). Näin viitaten profeetta Jesajaan hän osoittaa, että Jeesus on samalla kärsivä Herran Palvelija, joka vaieten antaa viedä itsensä teurastettavaksi: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes. 53:7) Samalla se muistuttaa meitä myös profeetta Jeremian kirjan kohdasta: ”Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: »Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!»” (Jer. 11:19)
Jumalan Karitsa -nimityksen mukaan Jeesus Kristus, kärsivä Herran Palvelija, kantaa myös monien synnit saavuttaakseen ”paikan suurten joukossa”: ”Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.” (Jes. 53:12) Samalla Kristus on siis pääsiäislammas, ensimmäisenä pääsiäisenä tapahtuneen Israelin vapautuksen vertauskuva (vrt. 2 Moos. 12:3-14; Joh. 19:36; 1 Kor. 5:7). Kristuksen koko elämä ilmentää hänen tehtäväänsä ”palvella ja antaa henkensä lunnaiksi monien puolesta”. (Mark.10:45)
Agnus Dei -laulu muistuttaa meitä siis siitä, että Kristuksen koko elämä on uhrilahjaa taivaalliselle Isälle. Hän ”ei tullut taivaasta tekemään oman tahtonsa mukaan, vaan täyttämään lähettäjänsä tahdon” (Joh. 6:38). Hän sanoo ”maailmaan tullessaan: … ’olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.’ … Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa” (Hepr. 10:5-10). Jeesus ottaa ihmiseksi tulonsa ensimmäisestä silmänräpäyksestä alkaen omakseen jumalallisen tehtävänsä olla Vapahtaja: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (Joh. 4:34). Kristuksen itsensäuhraaminen maailman syntien tähden on ilmaus hänen rakkaudenyhteydestään Isään: ”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni” (Joh. 10:17). ”Tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä.” (Joh. 14:31)
”Anna meille rauha”
Agnus Dein laulun viimeinen pyyntö päättyy sanoihin: ”Anna meille rauha.” Meidän rauhamme on Kristus, jonka ruumis ja veri koituu meille pyhässä kommuuniossa iankaikkiseksi elämäksi.
Oikeastaan maallinen rauha on Kristuksen rauhan kuva ja hedelmä; hän on messiaanisen Rauhan Ruhtinas (Jes. 9:5). Ristillä vuotaneen verensä kautta hän ”teki näin lopun vihollisuudesta” (Ef. 2:16; Kol. 1:20- 22), sovitti ihmiset Jumalan kanssa ja teki kirkosta ihmiskunnan ykseyden ja jumalayhteyden sakramentin (Vat. II, Lumen gentium, 1). ”Hän on meidän rauhamme” (Ef. 2:14). Hän kutsuu rauhantekijöitä autuaiksi: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)
”Anna meille rauha” -pyyntöä kommentoiden Katolisen kirkon katekismus kirjoittaa: ”Rauha ei ole pelkästään sodan puuttumista. Rauhaa ei saavuteta ilman, että ihmisten henkilökohtainen hyvä, vapaa yhteydenpito ihmisten kesken, ihmispersoonan ja kansojen arvokkuus ja veljeyden toteutuminen on turvattu. Rauha on ”järjestyksen lepoa” (p. Augustinus, De civitate Dei, 19, 13). Se on oikeudenmukaisuuden aikaansaannos (Jes. 32:17) ja rakkauden tulos.” (KKK 2304)
”Yksilöiden ja kansojen väliset epäoikeudenmukaisuudet, jyrkät taloudelliset ja sosiaaliset erot, samoin kateus, epäluulo ja ylpeys uhkaavat lakkaamatta rauhaa ja johtavat sotiin. Kaikki, mitä näiden voittamiseksi tehdään, edistää rauhan rakentamista ja sodan välttämistä.” (KKK 2317)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Mitä tapahtuu rauhantervehdyksen jälkeen? Tässä artikkelissa jatkamme kommuunion vieton etenemisen tutkimista.
Fractio Panis
Rauhantervehdyksen jälkeen pappi ottaa ehtoollisleivän ja murtaa sen pateenin päällä kolmeen eri suureen palaan ja pudottaa pienimmän niistä ehtoollismaljaan lausuen hiljaa rukouksen: ”Tämä Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren yhdistyminen koitukoon meille iankaikkiseksi elämäksi.” (RM, nro 130) Molempien muotojen sekoittaminen toisiinsa kuvaa siis Kristuksen ruumiin ja veren yhtymistä ylösnousemuksessa.
Tähän kätkeytyy syvä merkitys: pyhän hostian murtaminen on muisto siitä, että Kristuskin viimeisellä ehtoollisella mursi leivän. Sen mukaan kutsuttiin alkukirkon ajalla koko uhritoimitusta ”leivän murtamiseksi”: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap.t. 2:42)
Niinpä leivän murtaminen ei ole vain käytännön toimenpide, vaan se osoittaa, että kommuuniossa me kaikki syömme yhtä elämän leipää, joka on Kristus, ja tulemme näin yhdeksi ruumiiksi. Kommuunio ei yhdistä meitä ainoastaan Kristukseen, vaan se yhdistää meidät myös kaikkiin kristittyihin. Apostoli Paavali sanoo näet: ”Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” (1. Kor. 10:17)
Agnus Dei
Kun leipä murretaan ja palanen siitä pudotetaan kalkkiin, kuoro tai kanttori laulaa Agnus Dein, ja kansa yhtyy siihen. Ellei sitä lauleta, se lausutaan kuuluvasti:
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: armahda meitä.
Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin: anna meille rauha.
Roomalaisen messukirjan ohjeen mukaan laulua voidaan toistaa useamman kerran, jos leivän murtaminen kestää kauan. Lopuksi sanotaan kuitenkin aina: "Anna meille rauha", kun leivän murtaminen on päättynyt. (RM, nro 131)
Vähintään kolmasti lausuttu avunpyyntö osoitetaan välittömästi Jeesukselle Kristukselle Johannes Kastajan sanoin: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Kun Johannes Kastaja oli suostunut kastamaan Jeesuksen syntisten joukossa (Matt. 3:14-15), Johannes näki ja osoitti, että Jeesus on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29, 36). Näin viitaten profeetta Jesajaan hän osoittaa, että Jeesus on samalla kärsivä Herran Palvelija, joka vaieten antaa viedä itsensä teurastettavaksi: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.” (Jes. 53:7) Samalla se muistuttaa meitä myös profeetta Jeremian kirjan kohdasta: ”Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: »Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!»” (Jer. 11:19)
Jumalan Karitsa -nimityksen mukaan Jeesus Kristus, kärsivä Herran Palvelija, kantaa myös monien synnit saavuttaakseen ”paikan suurten joukossa”: ”Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.” (Jes. 53:12) Samalla Kristus on siis pääsiäislammas, ensimmäisenä pääsiäisenä tapahtuneen Israelin vapautuksen vertauskuva (vrt. 2 Moos. 12:3-14; Joh. 19:36; 1 Kor. 5:7). Kristuksen koko elämä ilmentää hänen tehtäväänsä ”palvella ja antaa henkensä lunnaiksi monien puolesta”. (Mark.10:45)
Agnus Dei -laulu muistuttaa meitä siis siitä, että Kristuksen koko elämä on uhrilahjaa taivaalliselle Isälle. Hän ”ei tullut taivaasta tekemään oman tahtonsa mukaan, vaan täyttämään lähettäjänsä tahdon” (Joh. 6:38). Hän sanoo ”maailmaan tullessaan: … ’olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.’ … Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa” (Hepr. 10:5-10). Jeesus ottaa ihmiseksi tulonsa ensimmäisestä silmänräpäyksestä alkaen omakseen jumalallisen tehtävänsä olla Vapahtaja: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen” (Joh. 4:34). Kristuksen itsensäuhraaminen maailman syntien tähden on ilmaus hänen rakkaudenyhteydestään Isään: ”Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni” (Joh. 10:17). ”Tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä.” (Joh. 14:31)
”Anna meille rauha”
Agnus Dein laulun viimeinen pyyntö päättyy sanoihin: ”Anna meille rauha.” Meidän rauhamme on Kristus, jonka ruumis ja veri koituu meille pyhässä kommuuniossa iankaikkiseksi elämäksi.
Oikeastaan maallinen rauha on Kristuksen rauhan kuva ja hedelmä; hän on messiaanisen Rauhan Ruhtinas (Jes. 9:5). Ristillä vuotaneen verensä kautta hän ”teki näin lopun vihollisuudesta” (Ef. 2:16; Kol. 1:20- 22), sovitti ihmiset Jumalan kanssa ja teki kirkosta ihmiskunnan ykseyden ja jumalayhteyden sakramentin (Vat. II, Lumen gentium, 1). ”Hän on meidän rauhamme” (Ef. 2:14). Hän kutsuu rauhantekijöitä autuaiksi: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)
”Anna meille rauha” -pyyntöä kommentoiden Katolisen kirkon katekismus kirjoittaa: ”Rauha ei ole pelkästään sodan puuttumista. Rauhaa ei saavuteta ilman, että ihmisten henkilökohtainen hyvä, vapaa yhteydenpito ihmisten kesken, ihmispersoonan ja kansojen arvokkuus ja veljeyden toteutuminen on turvattu. Rauha on ”järjestyksen lepoa” (p. Augustinus, De civitate Dei, 19, 13). Se on oikeudenmukaisuuden aikaansaannos (Jes. 32:17) ja rakkauden tulos.” (KKK 2304)
”Yksilöiden ja kansojen väliset epäoikeudenmukaisuudet, jyrkät taloudelliset ja sosiaaliset erot, samoin kateus, epäluulo ja ylpeys uhkaavat lakkaamatta rauhaa ja johtavat sotiin. Kaikki, mitä näiden voittamiseksi tehdään, edistää rauhan rakentamista ja sodan välttämistä.” (KKK 2317)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
RSS Feed