Edellisellä kerralla jatkoimme kommuunion vieton etenemistä tutkimalla erityisesti ”leivän murtamista” ja Jumalan Karitsa -avunpyyntöä: Kun hostia murretaan ja palanen siitä pudotetaan kalkkiin, kuoro/kanttori laulaa Agnus Dein tai pappi lausuu sen, ja kansa yhtyy siihen. Tämä riitti muistuttaa meitä siitä, että Kristuksen koko elämä on uhrilahjaa taivaalliselle Isälle. Jumalan Karitsana hän uhraa itsensä maailman syntien tähden, mikä ilmaisee hänen rakkaudenyhteyttään Isään. Ja pian tämän jälkeen me tulemme osallisiksi tästä rakkaudenyhteydestä seuraavassa ehtoollisen vastaanottamisessa.
Niinpä tässä artikkelissa keskitymme kommuunion vastaanottoon, ensiksi papin sitten uskovien. Oikeastaan Pyhä Messu on yhtaikaa ja erottamattomasti sekä uhrin muiston vietto, jossa ristin uhri nykyistyy, että Herran ruumiin ja veren kommuunion pyhä ateria. Niinpä eukaristisen uhrin vietto on kokonaan suuntautunut uskovien syvään yhdistymiseen Kristuksen kanssa kommuunion kautta. Kommuunioon osallistuminen merkitsee Kristuksen itsensä vastaanottamista, hänen, joka on antanut itsensä meidän puolestamme. (KKK 1382)
Valmistautumisrukoukset
Papilla on oma valmistautumisensa kommuunioon. Hän rukoilee hiljaa, että hän voisi kelvollisesti nauttia Kristuksen ruumiin ja veren. Kädet yhteen liitettyinä pappi lausuu hiljaa näin: ”Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, joka Isän tahdosta ja Pyhän Hengen avulla annoit kuolemallasi maailmalle elämän, vapahda minut pyhän ruumiisi ja veresi tähden kaikesta vääryydestä ja kaikesta pahasta. Anna minun aina elää käskyjesi mukaan äläkä koskaan salli minun erota sinusta.” tai: ”Herra Jeesus Kristus, älköön sinun ruumiisi ja veresi nauttiminen koituko minulle tuomioksi ja kadotukseksi, vaan tulkoon se sinun laupeutesi tähden sieluni ja ruumiini turvaksi ja parannukseksi.” (RM 132) Uskovat rukoilevat samaa ääneti.
Sitten pappi näyttää uskoville kommuuniossa jaettavaa eukaristista leipää ja kutsuu heidät Herran aterialle. Pappi notkistaa polvensa, ottaa hostian, nostaa sen pateenin tai kalkin päällä kansan nähtäväksi ja lausuu kuuluvalla äänellä kansaa kohti kääntyneenä: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Pappi voi lisätä jonkin seuraavista lauseista tai muun sopivan lauseen: (1) ”Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan ehtoollispöytään.” tai: (2) ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä.” tai: (3) ”Joka syö tätä leipää (ja juo tästä maljasta), hän elää iankaikkisesti.” (RM 133)
Karitsan häät
Kolmesta lisäysvaihtoehdosta ensimmäinen on eniten käytetty ja tuttu kansalle: ”Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan ehtoollispöytään.” Nämä sanat on otettu enkelin kutsusta Karitsan häihin Ilmestyskirjassa: ”Enkeli sanoi minulle: »Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.» Ja hän jatkoi: »Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.»” (Ilm. 19:9)
Näissä kutsusanoissa näkyy koko kristillistä elämää sävyttävä Kristuksen morsiusrakkaus kirkkoa kohtaan. Jo kaste, sisäänastuminen Jumalan kansaan, on morsiussalaisuus; voidaan sanoa, että se on ”hääkylpy” (vrt. Ef. 5:26-27), joka edeltää hääateriaa, Eukaristiaa (KKK 1617). Pyhässä Messussa vietämme siis Karitsan häitä maan päällä. Se on samalla tulevan taivaallisen elämän ennakko ja toteuttaminen.
Olemme varmoja tästä asiasta Jumalan sanan nojalla. Emme jää epävarmuuteen, vaan uskomme. Saamme iloita siitä, että jo nyt saamme kuulla kutsun Karitsan hääaterialle ja toivomme kuulevamme sen viimeisenäkin päivänä. Herra käski Johannesta kirjoittamaan nuo sanat ja vakuutti vielä: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja" (Ilm. 19:9). Tällä tavoin Jumala haluaa synnyttää meissä taivaskaipuuta ja vahvistaa uskoamme, että meillä olisi varma ja luja ikuisen elämän autuaallinen taivastoivo.
Tästä suuresta toivosta, joka koskee uutta taivasta ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3:13), varmempaa panttia ja selvempää merkkiä meillä ei ole kuin Eukaristia. Niinpä joka kerta, kun tätä salaisuutta vietetään, ”toteutetaan meidän lunastuksemme työ” (Vat. II kirk.kok., Lumen gentium 3), ja me murramme ”yhden leivän, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jotta emme kuolisi, vaan eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa ikuisesti”. (p. Ignatios Antiokialainen, Epistula ad Ephesios 20,2).
Herran hyvyys ja Elämän leipä
Toinen kommuuniolle kutsun lisäysvaihtoehto ”maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä” tulee suoraan Vanhan testamentin psalmista 34, Pelastuneen kiitoslaulusta: ”Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät. Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen.” (Ps. 34:8-9) Eukaristia on kreikaksi ns. kiitoksen antaminen, kiittäminen, sillä se on täynnä Herran hyvyyttä. Pyhässä Messussa saamme sekä katsoa että maistaa tätä Herran hyvyyttä.
Kolmannen vaihtoehdon lisäyssanat ”joka syö tätä leipää (ja juo tästä maljasta), hän elää iankaikkisesti” kaikuvat Jeesuksen kuuluisasta saarnasta Elämän leivästä Kapernaumin synagogassa. Jeesus sanoo: ”Minä olen elävä leipä, joka on tullut taivaasta. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti … Sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä ja hän pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä” (Joh. 6:51,54,56). Nyt Eukaristiassa toteutuvat nämä Jeesuksen mysteeriset sanat. Eukaristian sakramentissa itse Jeesus on todella läsnä ja hän haluaa asua meissä jokaisessa kuin temppelissä. Kun me Messussa otamme hänet sydämeemme, samaan aikaan hän ottaa meidät omaan pyhään sydämeensä. Tästä keskinäisestä yhdistymisestä syntyy pyhä kommuunio eli yhdistyminen rakkaudessa. Kommuuniossa Kristus tulee meitä niin lähelle, ettei enää lähemmäksi voi tulla. Hän sulautuu meidän inhimilliseen luontoomme, lihaamme ja vereemme, koko olemukseemme. Vastaanottaessamme ehtoollisen me yhdistymme häneen korkeimmalla mahdollisella tavalla maan päällä. Siksi osallistuminen sunnuntain ja juhlapäivien Messuun on aina meidän suuri etuoikeutemme, eikä siis pelkästään velvollisuus. Ainoastaan osallistuminen Jumalan autuuteen taivaassa ylittää Eukaristian sakramentin armon.
Vastaus ja valmistautuminen
Kun pappi on kutsunut kansaa ehtoollispöytään, vastataan vielä ennen kommuuniota Evankeliumin sadanpäämiehen esikuvan mukaisesti: ”Herra, en ole sen arvoinen, että tulet luokseni. Lausu vain sana, niin minä paranen” (vrt. Matt. 8:8). Yhdessä seurakunnan kanssa pappi evankeliumin sanoja käyttäen ilmaisee nöyrää mieltään.
Oikeastaan Eukaristian sakramentin suuruuden edessä uskova voi vain nöyränä ja lujassa uskossa lausua ominaan sadanpäällikön sanat niin kuin liturgia ne vapaasti toistaa. Pyhän Johannes Khrysostomoksen jumalallisessa liturgiassa uskovat rukoilevat samassa hengessä: ”Sinun salaiseen Ehtoolliseesi osalliseksi tee minut nyt, Jumalan Poika, sillä minä en ilmoita salaisuutta vihollisillesi enkä suutele Sinua kuten Juudas, vaan niin kuin ryöväri tunnustan Sinut: Muista minua, Herra, Sinun valtakunnassasi.” (p. Johannes Khrysostomoksen liturgian anafora: Bysanttilainen liturgia).
Kapernaumin sadanpäällikön tavoin emme ole sen arvoisia, mutta saamme lahjaksi. Siinä on Eukaristian suuri siunaus. Tähän lahjaan ja siunaukseen vastataksemme meidän täytyy valmistautua näin suureen ja näin pyhään hetkeen. Pyhä Paavali kehottaa meitä tutkimaan omaatuntoamme: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion” (1 Kor. 11:27-29). Niinpä Kirkon opetuksen mukaan sen, joka tietää tehneensä raskaan synnin, on otettava ennen kommuuniota vastaan synninpäästö parannuksen sakramentissa. Sen, joka tahtoo ottaa Kristuksen vastaan eukaristisessa kommuuniossa, täytyy olla armon tilassa. (KKK 1415, 1457)
Yhteisen nöyrän vastauksen jälkeen pappi rukoilee hiljaa alttariin päin kääntyneenä: ”Kristuksen ruumis varjelkoon minut iankaikkiseen elämään,” ja nauttii kunnioittavasti Kristuksen ruumiin. Sitten hän ottaa ehtoollismaljan ja lausuu hiljaa: ”Kristuksen veri varjelkoon minut iankaikkiseen elämään”, ja nauttii sitten kunnioittavasti Kristuksen veren. (RM 134) Tämän jälkeen alkaa uskovien kommuunio.
Jeesus Kristus osoittaa meille voimakkaan kutsun ottaa hänet vastaan Eukaristian sakramentissa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne” (Joh. 6:53). Näin kommuunio antaa meille jo nyt todellisen elämän ja samalla myös ”tulevan kirkkauden pantin”. (KKK 1419)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Niinpä tässä artikkelissa keskitymme kommuunion vastaanottoon, ensiksi papin sitten uskovien. Oikeastaan Pyhä Messu on yhtaikaa ja erottamattomasti sekä uhrin muiston vietto, jossa ristin uhri nykyistyy, että Herran ruumiin ja veren kommuunion pyhä ateria. Niinpä eukaristisen uhrin vietto on kokonaan suuntautunut uskovien syvään yhdistymiseen Kristuksen kanssa kommuunion kautta. Kommuunioon osallistuminen merkitsee Kristuksen itsensä vastaanottamista, hänen, joka on antanut itsensä meidän puolestamme. (KKK 1382)
Valmistautumisrukoukset
Papilla on oma valmistautumisensa kommuunioon. Hän rukoilee hiljaa, että hän voisi kelvollisesti nauttia Kristuksen ruumiin ja veren. Kädet yhteen liitettyinä pappi lausuu hiljaa näin: ”Herra Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, joka Isän tahdosta ja Pyhän Hengen avulla annoit kuolemallasi maailmalle elämän, vapahda minut pyhän ruumiisi ja veresi tähden kaikesta vääryydestä ja kaikesta pahasta. Anna minun aina elää käskyjesi mukaan äläkä koskaan salli minun erota sinusta.” tai: ”Herra Jeesus Kristus, älköön sinun ruumiisi ja veresi nauttiminen koituko minulle tuomioksi ja kadotukseksi, vaan tulkoon se sinun laupeutesi tähden sieluni ja ruumiini turvaksi ja parannukseksi.” (RM 132) Uskovat rukoilevat samaa ääneti.
Sitten pappi näyttää uskoville kommuuniossa jaettavaa eukaristista leipää ja kutsuu heidät Herran aterialle. Pappi notkistaa polvensa, ottaa hostian, nostaa sen pateenin tai kalkin päällä kansan nähtäväksi ja lausuu kuuluvalla äänellä kansaa kohti kääntyneenä: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Pappi voi lisätä jonkin seuraavista lauseista tai muun sopivan lauseen: (1) ”Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan ehtoollispöytään.” tai: (2) ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä.” tai: (3) ”Joka syö tätä leipää (ja juo tästä maljasta), hän elää iankaikkisesti.” (RM 133)
Karitsan häät
Kolmesta lisäysvaihtoehdosta ensimmäinen on eniten käytetty ja tuttu kansalle: ”Autuaita ovat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan ehtoollispöytään.” Nämä sanat on otettu enkelin kutsusta Karitsan häihin Ilmestyskirjassa: ”Enkeli sanoi minulle: »Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.» Ja hän jatkoi: »Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.»” (Ilm. 19:9)
Näissä kutsusanoissa näkyy koko kristillistä elämää sävyttävä Kristuksen morsiusrakkaus kirkkoa kohtaan. Jo kaste, sisäänastuminen Jumalan kansaan, on morsiussalaisuus; voidaan sanoa, että se on ”hääkylpy” (vrt. Ef. 5:26-27), joka edeltää hääateriaa, Eukaristiaa (KKK 1617). Pyhässä Messussa vietämme siis Karitsan häitä maan päällä. Se on samalla tulevan taivaallisen elämän ennakko ja toteuttaminen.
Olemme varmoja tästä asiasta Jumalan sanan nojalla. Emme jää epävarmuuteen, vaan uskomme. Saamme iloita siitä, että jo nyt saamme kuulla kutsun Karitsan hääaterialle ja toivomme kuulevamme sen viimeisenäkin päivänä. Herra käski Johannesta kirjoittamaan nuo sanat ja vakuutti vielä: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja" (Ilm. 19:9). Tällä tavoin Jumala haluaa synnyttää meissä taivaskaipuuta ja vahvistaa uskoamme, että meillä olisi varma ja luja ikuisen elämän autuaallinen taivastoivo.
Tästä suuresta toivosta, joka koskee uutta taivasta ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3:13), varmempaa panttia ja selvempää merkkiä meillä ei ole kuin Eukaristia. Niinpä joka kerta, kun tätä salaisuutta vietetään, ”toteutetaan meidän lunastuksemme työ” (Vat. II kirk.kok., Lumen gentium 3), ja me murramme ”yhden leivän, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jotta emme kuolisi, vaan eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa ikuisesti”. (p. Ignatios Antiokialainen, Epistula ad Ephesios 20,2).
Herran hyvyys ja Elämän leipä
Toinen kommuuniolle kutsun lisäysvaihtoehto ”maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä” tulee suoraan Vanhan testamentin psalmista 34, Pelastuneen kiitoslaulusta: ”Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät. Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen.” (Ps. 34:8-9) Eukaristia on kreikaksi ns. kiitoksen antaminen, kiittäminen, sillä se on täynnä Herran hyvyyttä. Pyhässä Messussa saamme sekä katsoa että maistaa tätä Herran hyvyyttä.
Kolmannen vaihtoehdon lisäyssanat ”joka syö tätä leipää (ja juo tästä maljasta), hän elää iankaikkisesti” kaikuvat Jeesuksen kuuluisasta saarnasta Elämän leivästä Kapernaumin synagogassa. Jeesus sanoo: ”Minä olen elävä leipä, joka on tullut taivaasta. Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti … Sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä ja hän pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä” (Joh. 6:51,54,56). Nyt Eukaristiassa toteutuvat nämä Jeesuksen mysteeriset sanat. Eukaristian sakramentissa itse Jeesus on todella läsnä ja hän haluaa asua meissä jokaisessa kuin temppelissä. Kun me Messussa otamme hänet sydämeemme, samaan aikaan hän ottaa meidät omaan pyhään sydämeensä. Tästä keskinäisestä yhdistymisestä syntyy pyhä kommuunio eli yhdistyminen rakkaudessa. Kommuuniossa Kristus tulee meitä niin lähelle, ettei enää lähemmäksi voi tulla. Hän sulautuu meidän inhimilliseen luontoomme, lihaamme ja vereemme, koko olemukseemme. Vastaanottaessamme ehtoollisen me yhdistymme häneen korkeimmalla mahdollisella tavalla maan päällä. Siksi osallistuminen sunnuntain ja juhlapäivien Messuun on aina meidän suuri etuoikeutemme, eikä siis pelkästään velvollisuus. Ainoastaan osallistuminen Jumalan autuuteen taivaassa ylittää Eukaristian sakramentin armon.
Vastaus ja valmistautuminen
Kun pappi on kutsunut kansaa ehtoollispöytään, vastataan vielä ennen kommuuniota Evankeliumin sadanpäämiehen esikuvan mukaisesti: ”Herra, en ole sen arvoinen, että tulet luokseni. Lausu vain sana, niin minä paranen” (vrt. Matt. 8:8). Yhdessä seurakunnan kanssa pappi evankeliumin sanoja käyttäen ilmaisee nöyrää mieltään.
Oikeastaan Eukaristian sakramentin suuruuden edessä uskova voi vain nöyränä ja lujassa uskossa lausua ominaan sadanpäällikön sanat niin kuin liturgia ne vapaasti toistaa. Pyhän Johannes Khrysostomoksen jumalallisessa liturgiassa uskovat rukoilevat samassa hengessä: ”Sinun salaiseen Ehtoolliseesi osalliseksi tee minut nyt, Jumalan Poika, sillä minä en ilmoita salaisuutta vihollisillesi enkä suutele Sinua kuten Juudas, vaan niin kuin ryöväri tunnustan Sinut: Muista minua, Herra, Sinun valtakunnassasi.” (p. Johannes Khrysostomoksen liturgian anafora: Bysanttilainen liturgia).
Kapernaumin sadanpäällikön tavoin emme ole sen arvoisia, mutta saamme lahjaksi. Siinä on Eukaristian suuri siunaus. Tähän lahjaan ja siunaukseen vastataksemme meidän täytyy valmistautua näin suureen ja näin pyhään hetkeen. Pyhä Paavali kehottaa meitä tutkimaan omaatuntoamme: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion” (1 Kor. 11:27-29). Niinpä Kirkon opetuksen mukaan sen, joka tietää tehneensä raskaan synnin, on otettava ennen kommuuniota vastaan synninpäästö parannuksen sakramentissa. Sen, joka tahtoo ottaa Kristuksen vastaan eukaristisessa kommuuniossa, täytyy olla armon tilassa. (KKK 1415, 1457)
Yhteisen nöyrän vastauksen jälkeen pappi rukoilee hiljaa alttariin päin kääntyneenä: ”Kristuksen ruumis varjelkoon minut iankaikkiseen elämään,” ja nauttii kunnioittavasti Kristuksen ruumiin. Sitten hän ottaa ehtoollismaljan ja lausuu hiljaa: ”Kristuksen veri varjelkoon minut iankaikkiseen elämään”, ja nauttii sitten kunnioittavasti Kristuksen veren. (RM 134) Tämän jälkeen alkaa uskovien kommuunio.
Jeesus Kristus osoittaa meille voimakkaan kutsun ottaa hänet vastaan Eukaristian sakramentissa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne” (Joh. 6:53). Näin kommuunio antaa meille jo nyt todellisen elämän ja samalla myös ”tulevan kirkkauden pantin”. (KKK 1419)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
RSS Feed