Hurskas perhe
Ristin Paavali, alkuperäiseltä nimeltään Paolo Francesco Danei, syntyi 3. tammikuuta 1694 Ovadassa, Piemontessa, Torinon ja Genovan välisessä Savoijin herttuakunnassa Pohjois-Italiassa. Hänen vanhempansa olivat Luca Daniel ja Anna Maria Massari Danei, jotka olivat esimerkillisiä katolilaisia. Isä piti pientä kuiva-ainekauppaa ja muutti perheensä ja liikkeensä kanssa kaupungista toiseen Genovan lähistöllä yrittäen näin hankkia elannon. Paolo oli toinen kuudestatoista lapsesta, joista kuusi selvisi hengissä imeväisikäisenä, joten Paolo oppi jo varhain kuoleman todellisuuden ja elämän epävarmuuden.
Kaikesta huolimatta Paolon lapsuutta ja nuoruutta leimasi syvä viattomuus ja hurskaus, joka jo silloin suuntautui ristillä kärsivään Kristukseen. Paolo sai varhaisen kasvatuksensa papilta, joka piti koulua pojille Cremolinossa, Lombardiassa. Hän edistyi hyvin, mutta 15-vuotiaana hän jätti koulun kesken ja palasi kotiinsa Castellazzoon auttaakseen perhettään. Alkuvuosina hän opetti katekismusta kotinsa lähellä olevissa kirkoissa.
Hengellinen kokemus
Paolo koki voimakkaan kutsun rukouselämään 19-vuotiaana. Francis de Salesin ” Traktaatti Jumalan rakkaudesta” -teoksen lukemisen ja kapusiinijärjestön papeilta saamiensa ohjeiden vaikutuksesta hänestä tuli koko elämänsä ajan vakuuttunut siitä, että Jumala on helpoimmin löydettävissä Kristuksen kärsimyksestä.
Hänellä oli silloin myös hengellinen kokemus, joka sai hänet haluamaan kuolemaa uskonsa tähden, ja siksi hän liittyi vapaaehtoisena turkkilaisia vastaan taistelleisiin Venetsian sotajoukkoihin. Hän lähti ns. ristiretkelle Venetsian tasavaltaa uhkaavia turkkilaisia vastaan, mutta pian hän tajusi, että sotilaan elämä ei ollut hänen kutsumuksensa. Sodan väkivaltaisuus karisti koko suunnitelman, ja hän päätti palata kotiin auttamaan perheyritystä ja sitten omistautua erakkoelämään.
Kotimatkallaan hän pysähtyi Novellossa, jossa hän auttoi ikääntyvää, lapsetonta pariskuntaa vuoden 1716 loppuun asti. He tarjoutuivat tekemään hänestä perijänsä, mutta hän kieltäytyi. Hänen setänsä, isä Christopher Danei, yritti järjestää avioliittoa hänelle, mutta hän ei aikonut mennä naimisiin. Kun setä kuoli, hän piti itsellään vain papin breviaarin rukouskirjan. Kieltäytyen sekä suuresta perinnöstä että edullisesta avioliitosta hän valmistautui Jumalan antamaan uuteen kutsumukseen.
Uusi sääntökunta
Perheyrityksen auttamisen jälkeen Paolo vietti useita vuosia syrjään vetäytynyttä rukouselämää. Ollessaan 26-vuotias hän sai useita rukouskokemuksia, jotka tekivät hänelle selväksi, että Jumala kutsui häntä perustamaan yhteisön, joka eläisi evankelista elämää ja edistäisi Jeesuksen kärsimyksessä ilmenevää Jumalan rakkautta. Hänellä oli sarja näkyjä, joiden innoittamana hän perusti Kristuksen kärsimykselle pyhitetyn passionistien kongregaation, jonka päämäärä on kahdenlainen: oman itsen pyhittyminen ja muiden ihmisten pyhittyminen.
Perimätieto kertoo, että näyssä hän näki itsensä pukeutuneena asuun, jota hän ja hänen kumppaninsa tulisivat käyttämään. Ensimmäinen nimi, jonka Paolo sai yhteisölleen, oli ”Jeesuksen köyhät”, mutta keskusteltuaan piispansa kanssa hän päätti omistaa tulevan sääntökunnan Jeesuksen kärsimykselle. Näin myöhemmin siitä syntyi veljeskunnan virallinen nimitys: Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen kongregaatio eli passionistit.
Piemonten Alessandrian piispa Francesco Arborio di Gattinara puki Paolon 22. marraskuuta 1720 mustaan luostaripukuun, joka oli juuri samanlainen kuin tämän näyssä näkemä. Piispansa rohkaisemana hän kirjoitti kongregaation säännöt ja konstituution ollessaan vielä maallikko. Uuden yhteisönsä ainoana jäsenenä hän kirjoitti säännöt neljänkymmenen päivän retriitin aikana vuoden 1720 lopussa. Yhteisön oli määrä elää katumuksellista elämää yksinäisyydessä ja köyhyydessä ja opettaa ihmisille mahdollisimman helpolla tavalla Jeesuksen kärsimyksen mietiskelyä. Uuden sääntökunnan jäsenet lupasivat elää köyhinä, naimattomina ja kuuliaisina, mutta tämän lisäksi he sitoutuivat julistamaan kärsivää Kristusta ja seuraamaan häntä hänen kärsimystiellään. Paolo itse otti nimekseen Ristin Paolo.
Monte Argentario
Paolon ensimmäinen kumppani oli hänen oma veljensä Giovanni Battista. Uskoen että oli välttämätöntä asua Roomassa säännön hyväksymisen varmistamiseksi Paolo ja Giovanni ottivat vastaan kardinaali Corrandinin kutsun asettua Monte Argentarioon Rooman lähellä. Veljekset auttoivat kardinaalia perustamaan uuden sairaalan, jossa he omistautuivat hoitotyöhön ja huolehtivat sekä potilaiden että henkilökunnan sielunhoidollisista tarpeista.
Lyhyen pastoraaliteologian kurssin jälkeen paavi Benedictus XIII vihki veljekset papeiksi 7. kesäkuuta 1727 Pyhän Pietarin basilikassa Roomassa. Pappisvihkimyksen jälkeen he omistautuivat saarnaamiseen seurakunnissa, erityisesti syrjäisillä maaseutupaikkakunnilla, joissa ei ollut riittävästi pastoraalityötä hoitavia pappeja. Ristin Paolo tunnettiin yhtenä aikansa suosituimmista saarnaajista sekä sanojensa että anteliaiden laupeudentekojensa ansiosta. Heidän saarnaamisapostolaattinsa ja retriitit, joita he pitivät seminaareissa ja kirkollisissa instituuteissa, toivat heidän lähetystehtävänsä muiden tietoisuuteen, ja vähitellen yhteisö alkoi kasvaa.
Retriitit/luostarit
Ensimmäinen retriitti (passionistien perinteinen nimi luostareilleen) avattiin vuonna 1737 Monte Argentariossa. Silloin yhteisössä oli yhdeksän jäsentä. Paolo kutsui luostareitaan ”retriiteiksi” korostaakseen yksinäistä ja mietiskelevää elämää, jota hän piti välttämättömänä jokaiselle, joka halusi julistaa ristin sanomaa. Yhteisöllisen jumalanpalveluksen viettämisen lisäksi hänen yhteisönsä jäsenten oli omistettava vähintään kolme tuntia päivässä mietiskelevälle rukoukselle. Ensimmäisten passionistien harjoittama ankara elämäntapa ei rohkaissut suurta joukkoa, mutta Paolo piti parempana hidasta, toisinaan tuskallista kasvua kuin jotakin näyttävämpää.
Paavi Benedictus XIV antoi kirkollisen vahvistuksen passionistien luostarisäännölle 15. toukokuuta 1741.
Ristin palvelijan perintö
Lähes viisikymmentä vuotta Ristin Paolo toimi väsymättömänä Jumalan rakkauden ja Kristuksen kärsimyksen lähettinä Italiassa. Hänen kirjeitään on säilynyt yli kaksituhatta, joista suurin osa käsittelee hengellistä ohjausta, askeettista ja mystistä teologiaa. Hän osoittautui erittäin suosituksi saarnaajaksi, jonka kärsimysmystiikka vetosi kuulijoiden tunteisiin. Hän puhui paljon Kristuksen kärsimyksestä, mutta hänellä sanottiin olevan myös kyky profetoida, parantaa ja lukea ihmisten sydämiä. Monista kokemistaan jumalallisen armon osoituksista huolimatta hän eli ankaran askeettisesti ja uskoi olevansa hyödytön palvelija ja suuri syntinen.
Ristin Paolo kuoli 81 vuoden ikäisenä Roomassa 18. lokakuuta 1775. Kuolemaansa mennessä hän oli perustanut Italiaan 12 retriittiä/luostaria, joissa asui yli 180 pappia ja veljeä. Cornetossa (nykyisin Tarquiniassa) oli myös kontemplatiivisten nunnien luostari, jonka Paolo perusti muutama vuosi ennen kuolemaansa edistääkseen Jeesuksen kärsimyksen muistoa rukous- ja katumuselämän avulla naisten keskuudessa.
Liturgia ja kultti
Ristin Paolo eli seuraavien 9 paavien hallintokausien aikana: Innocentius XII (1691-1700), Klemens XI (1700-1721), Innocentius XIII (1721-1724), Benedictus XIII (1724-1730), Klemens XII (1730-1740), Benedictus XIV (1740-1758), Klemens XIII (1758-1769), Klemens XIV (1769-1774) ja Pius VI (1775-1799).
Paavi Pius IX (1846-1878) julisti Ristin Paolon autuaaksi 1. lokakuuta 1852 ja sitten pyhimykseksi 29. kesäkuuta 1867. Kaksi vuotta myöhemmin hänen juhlapäivänsä lisättiin roomalaiseen kalenteriin vietettäväksi 28. huhtikuuta kaksinkertaisena lokakuun 19. päivän rinnalla. Vuonna 1962 se luokiteltiin uudelleen kolmannen luokan juhlapäiväksi eli velvoittavaksi muistopäiväksi. Vuonna 1969 liturgisen uudistuksen jälkeen siitä tuli valinnainen muistopäivä, joka sijoitettiin hänen kuolinpäivänsä (18.10.) jälkeiselle päivälle lokakuun 19. päivään, sillä nyt 18. lokakuuta on Pyhän evankelista Luukkaan juhlapäivä. Lisäksi hänen juhlaansa vietetään Yhdysvalloissa vasta 20. lokakuuta, sillä Yhdysvalloissa vietetään Pohjois-Amerikan marttyyrien juhlaa 19. lokakuuta.
Ristin Paolo on passionistisääntökunnan suojeluspyhimys ja hänen symboleitaan ovat mies passionistiasussa, risti, musta tunika ja viitta, nahkavyö ja ruusukko, kirja ja risti sekä passionistisääntökunnan sydäntunnus.
San Paolo della Croce a Corviale on Roomassa Ristin Paololle omistettu titulaarikirkko, joka on rakennettu vuonna 1983. Hänen mukaansa muita nimettyjä kirkkoja on myös Porto Ercolessa, Casonessa ja Manduriassa.
Pyhän Ristin Paavalin muistopäivänä (19.10.) vietettävän Pyhän Messun rukoukset:
Alkuvirsi (1. Kor. 2:2)
En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
Päivän rukous
Laupias Jumala, sinä herätit pyhässä pappi Paavalissa suuren rakkauden ristin salaisuuteen. Suo meidän hänen esirukoustensa vahvistamina avautua sinun armollesi ja hänen esimerkkinsä innostamina rohkeasti kantaa omaa ristiämme. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Kaikkivaltias Jumala, katso näiden lahjojen puoleen, jotka autuaan Paavalin muistopäivänä eteesi kannamme, ja suo meidän, jotka vietämme Herramme kärsimisen salaisuuksia, elämässämme toteuttaa sitä, mitä alttarillasi toimitamme. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (1. Kor. 1:23-24)
Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Päätösrukous
Jumala, autuaan Paavalin elämässä sinä valaisit meille ristin salaisuutta. Suo meidän tämän sakramenttisi vahvistamina alati pysyä Kristuksessa ja innokkaina palvella kirkossasi koko maailman pelastumista. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, ss. 721-722)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 235.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 326-327.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 183-184.
Ristin Paavali, alkuperäiseltä nimeltään Paolo Francesco Danei, syntyi 3. tammikuuta 1694 Ovadassa, Piemontessa, Torinon ja Genovan välisessä Savoijin herttuakunnassa Pohjois-Italiassa. Hänen vanhempansa olivat Luca Daniel ja Anna Maria Massari Danei, jotka olivat esimerkillisiä katolilaisia. Isä piti pientä kuiva-ainekauppaa ja muutti perheensä ja liikkeensä kanssa kaupungista toiseen Genovan lähistöllä yrittäen näin hankkia elannon. Paolo oli toinen kuudestatoista lapsesta, joista kuusi selvisi hengissä imeväisikäisenä, joten Paolo oppi jo varhain kuoleman todellisuuden ja elämän epävarmuuden.
Kaikesta huolimatta Paolon lapsuutta ja nuoruutta leimasi syvä viattomuus ja hurskaus, joka jo silloin suuntautui ristillä kärsivään Kristukseen. Paolo sai varhaisen kasvatuksensa papilta, joka piti koulua pojille Cremolinossa, Lombardiassa. Hän edistyi hyvin, mutta 15-vuotiaana hän jätti koulun kesken ja palasi kotiinsa Castellazzoon auttaakseen perhettään. Alkuvuosina hän opetti katekismusta kotinsa lähellä olevissa kirkoissa.
Hengellinen kokemus
Paolo koki voimakkaan kutsun rukouselämään 19-vuotiaana. Francis de Salesin ” Traktaatti Jumalan rakkaudesta” -teoksen lukemisen ja kapusiinijärjestön papeilta saamiensa ohjeiden vaikutuksesta hänestä tuli koko elämänsä ajan vakuuttunut siitä, että Jumala on helpoimmin löydettävissä Kristuksen kärsimyksestä.
Hänellä oli silloin myös hengellinen kokemus, joka sai hänet haluamaan kuolemaa uskonsa tähden, ja siksi hän liittyi vapaaehtoisena turkkilaisia vastaan taistelleisiin Venetsian sotajoukkoihin. Hän lähti ns. ristiretkelle Venetsian tasavaltaa uhkaavia turkkilaisia vastaan, mutta pian hän tajusi, että sotilaan elämä ei ollut hänen kutsumuksensa. Sodan väkivaltaisuus karisti koko suunnitelman, ja hän päätti palata kotiin auttamaan perheyritystä ja sitten omistautua erakkoelämään.
Kotimatkallaan hän pysähtyi Novellossa, jossa hän auttoi ikääntyvää, lapsetonta pariskuntaa vuoden 1716 loppuun asti. He tarjoutuivat tekemään hänestä perijänsä, mutta hän kieltäytyi. Hänen setänsä, isä Christopher Danei, yritti järjestää avioliittoa hänelle, mutta hän ei aikonut mennä naimisiin. Kun setä kuoli, hän piti itsellään vain papin breviaarin rukouskirjan. Kieltäytyen sekä suuresta perinnöstä että edullisesta avioliitosta hän valmistautui Jumalan antamaan uuteen kutsumukseen.
Uusi sääntökunta
Perheyrityksen auttamisen jälkeen Paolo vietti useita vuosia syrjään vetäytynyttä rukouselämää. Ollessaan 26-vuotias hän sai useita rukouskokemuksia, jotka tekivät hänelle selväksi, että Jumala kutsui häntä perustamaan yhteisön, joka eläisi evankelista elämää ja edistäisi Jeesuksen kärsimyksessä ilmenevää Jumalan rakkautta. Hänellä oli sarja näkyjä, joiden innoittamana hän perusti Kristuksen kärsimykselle pyhitetyn passionistien kongregaation, jonka päämäärä on kahdenlainen: oman itsen pyhittyminen ja muiden ihmisten pyhittyminen.
Perimätieto kertoo, että näyssä hän näki itsensä pukeutuneena asuun, jota hän ja hänen kumppaninsa tulisivat käyttämään. Ensimmäinen nimi, jonka Paolo sai yhteisölleen, oli ”Jeesuksen köyhät”, mutta keskusteltuaan piispansa kanssa hän päätti omistaa tulevan sääntökunnan Jeesuksen kärsimykselle. Näin myöhemmin siitä syntyi veljeskunnan virallinen nimitys: Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen kongregaatio eli passionistit.
Piemonten Alessandrian piispa Francesco Arborio di Gattinara puki Paolon 22. marraskuuta 1720 mustaan luostaripukuun, joka oli juuri samanlainen kuin tämän näyssä näkemä. Piispansa rohkaisemana hän kirjoitti kongregaation säännöt ja konstituution ollessaan vielä maallikko. Uuden yhteisönsä ainoana jäsenenä hän kirjoitti säännöt neljänkymmenen päivän retriitin aikana vuoden 1720 lopussa. Yhteisön oli määrä elää katumuksellista elämää yksinäisyydessä ja köyhyydessä ja opettaa ihmisille mahdollisimman helpolla tavalla Jeesuksen kärsimyksen mietiskelyä. Uuden sääntökunnan jäsenet lupasivat elää köyhinä, naimattomina ja kuuliaisina, mutta tämän lisäksi he sitoutuivat julistamaan kärsivää Kristusta ja seuraamaan häntä hänen kärsimystiellään. Paolo itse otti nimekseen Ristin Paolo.
Monte Argentario
Paolon ensimmäinen kumppani oli hänen oma veljensä Giovanni Battista. Uskoen että oli välttämätöntä asua Roomassa säännön hyväksymisen varmistamiseksi Paolo ja Giovanni ottivat vastaan kardinaali Corrandinin kutsun asettua Monte Argentarioon Rooman lähellä. Veljekset auttoivat kardinaalia perustamaan uuden sairaalan, jossa he omistautuivat hoitotyöhön ja huolehtivat sekä potilaiden että henkilökunnan sielunhoidollisista tarpeista.
Lyhyen pastoraaliteologian kurssin jälkeen paavi Benedictus XIII vihki veljekset papeiksi 7. kesäkuuta 1727 Pyhän Pietarin basilikassa Roomassa. Pappisvihkimyksen jälkeen he omistautuivat saarnaamiseen seurakunnissa, erityisesti syrjäisillä maaseutupaikkakunnilla, joissa ei ollut riittävästi pastoraalityötä hoitavia pappeja. Ristin Paolo tunnettiin yhtenä aikansa suosituimmista saarnaajista sekä sanojensa että anteliaiden laupeudentekojensa ansiosta. Heidän saarnaamisapostolaattinsa ja retriitit, joita he pitivät seminaareissa ja kirkollisissa instituuteissa, toivat heidän lähetystehtävänsä muiden tietoisuuteen, ja vähitellen yhteisö alkoi kasvaa.
Retriitit/luostarit
Ensimmäinen retriitti (passionistien perinteinen nimi luostareilleen) avattiin vuonna 1737 Monte Argentariossa. Silloin yhteisössä oli yhdeksän jäsentä. Paolo kutsui luostareitaan ”retriiteiksi” korostaakseen yksinäistä ja mietiskelevää elämää, jota hän piti välttämättömänä jokaiselle, joka halusi julistaa ristin sanomaa. Yhteisöllisen jumalanpalveluksen viettämisen lisäksi hänen yhteisönsä jäsenten oli omistettava vähintään kolme tuntia päivässä mietiskelevälle rukoukselle. Ensimmäisten passionistien harjoittama ankara elämäntapa ei rohkaissut suurta joukkoa, mutta Paolo piti parempana hidasta, toisinaan tuskallista kasvua kuin jotakin näyttävämpää.
Paavi Benedictus XIV antoi kirkollisen vahvistuksen passionistien luostarisäännölle 15. toukokuuta 1741.
Ristin palvelijan perintö
Lähes viisikymmentä vuotta Ristin Paolo toimi väsymättömänä Jumalan rakkauden ja Kristuksen kärsimyksen lähettinä Italiassa. Hänen kirjeitään on säilynyt yli kaksituhatta, joista suurin osa käsittelee hengellistä ohjausta, askeettista ja mystistä teologiaa. Hän osoittautui erittäin suosituksi saarnaajaksi, jonka kärsimysmystiikka vetosi kuulijoiden tunteisiin. Hän puhui paljon Kristuksen kärsimyksestä, mutta hänellä sanottiin olevan myös kyky profetoida, parantaa ja lukea ihmisten sydämiä. Monista kokemistaan jumalallisen armon osoituksista huolimatta hän eli ankaran askeettisesti ja uskoi olevansa hyödytön palvelija ja suuri syntinen.
Ristin Paolo kuoli 81 vuoden ikäisenä Roomassa 18. lokakuuta 1775. Kuolemaansa mennessä hän oli perustanut Italiaan 12 retriittiä/luostaria, joissa asui yli 180 pappia ja veljeä. Cornetossa (nykyisin Tarquiniassa) oli myös kontemplatiivisten nunnien luostari, jonka Paolo perusti muutama vuosi ennen kuolemaansa edistääkseen Jeesuksen kärsimyksen muistoa rukous- ja katumuselämän avulla naisten keskuudessa.
Liturgia ja kultti
Ristin Paolo eli seuraavien 9 paavien hallintokausien aikana: Innocentius XII (1691-1700), Klemens XI (1700-1721), Innocentius XIII (1721-1724), Benedictus XIII (1724-1730), Klemens XII (1730-1740), Benedictus XIV (1740-1758), Klemens XIII (1758-1769), Klemens XIV (1769-1774) ja Pius VI (1775-1799).
Paavi Pius IX (1846-1878) julisti Ristin Paolon autuaaksi 1. lokakuuta 1852 ja sitten pyhimykseksi 29. kesäkuuta 1867. Kaksi vuotta myöhemmin hänen juhlapäivänsä lisättiin roomalaiseen kalenteriin vietettäväksi 28. huhtikuuta kaksinkertaisena lokakuun 19. päivän rinnalla. Vuonna 1962 se luokiteltiin uudelleen kolmannen luokan juhlapäiväksi eli velvoittavaksi muistopäiväksi. Vuonna 1969 liturgisen uudistuksen jälkeen siitä tuli valinnainen muistopäivä, joka sijoitettiin hänen kuolinpäivänsä (18.10.) jälkeiselle päivälle lokakuun 19. päivään, sillä nyt 18. lokakuuta on Pyhän evankelista Luukkaan juhlapäivä. Lisäksi hänen juhlaansa vietetään Yhdysvalloissa vasta 20. lokakuuta, sillä Yhdysvalloissa vietetään Pohjois-Amerikan marttyyrien juhlaa 19. lokakuuta.
Ristin Paolo on passionistisääntökunnan suojeluspyhimys ja hänen symboleitaan ovat mies passionistiasussa, risti, musta tunika ja viitta, nahkavyö ja ruusukko, kirja ja risti sekä passionistisääntökunnan sydäntunnus.
San Paolo della Croce a Corviale on Roomassa Ristin Paololle omistettu titulaarikirkko, joka on rakennettu vuonna 1983. Hänen mukaansa muita nimettyjä kirkkoja on myös Porto Ercolessa, Casonessa ja Manduriassa.
Pyhän Ristin Paavalin muistopäivänä (19.10.) vietettävän Pyhän Messun rukoukset:
Alkuvirsi (1. Kor. 2:2)
En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
Päivän rukous
Laupias Jumala, sinä herätit pyhässä pappi Paavalissa suuren rakkauden ristin salaisuuteen. Suo meidän hänen esirukoustensa vahvistamina avautua sinun armollesi ja hänen esimerkkinsä innostamina rohkeasti kantaa omaa ristiämme. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Kaikkivaltias Jumala, katso näiden lahjojen puoleen, jotka autuaan Paavalin muistopäivänä eteesi kannamme, ja suo meidän, jotka vietämme Herramme kärsimisen salaisuuksia, elämässämme toteuttaa sitä, mitä alttarillasi toimitamme. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (1. Kor. 1:23-24)
Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
Päätösrukous
Jumala, autuaan Paavalin elämässä sinä valaisit meille ristin salaisuutta. Suo meidän tämän sakramenttisi vahvistamina alati pysyä Kristuksessa ja innokkaina palvella kirkossasi koko maailman pelastumista. Tätä pyydämme saman Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, ss. 721-722)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 235.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 326-327.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 183-184.
- Martin Bialas, The Mysticism of the Passion in St Paul of the Cross (Introduction by Jurgen Moltmann), San Francisco: Ignatius Press, 1990
- Gabriele Cingolani, Saint Paul of the Cross: Challenged by the Crucified, Passionist Publications, 1994
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- Catholic Encyclopedia
- http://www.passionisti.org
RSS Feed