Tuhkakeskiviikkona, helmikuun 22. päivänä, aloitamme neljäkymmentä päivää kestävän paastonajan, niin kuin Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää yksinäisyydessä paastoten (Matt. 4:1-11). Paastonajan alkupuoli korostaa parannuksen tekemistä, lähimmäisen rakkauden toteuttamista ja rukouselämän syventämistä. Sen loppuosa, varsinkin pyhä viikko, keskittyy Jeesuksen kärsimyshistorian seuraamiseen ja siten päättyy riemulliseen pääsiäisyön messuun ylösnousemuksen kunniaksi. Koko paastonaika auttaa meitä valmistautumaan tähän suureen ilon ja toivon juhlaan, Herramme synnistä ja kuolemasta saavuttamaan voittoon, ylösnousemukseen. Paasto johdattaa uskovia virittäytymään pääsiäisen salaisuuden viettoon kasteen muistamisen ja katumuksenteon kautta (SC 109).
Kirkossamme on nyt vain kaksi ainoata päivää, joihin liittyy abstinenssin ja paastoamisen velvollisuus, siis tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina; unohtamattakaan että paastonaikana kerätään myös paastouhria johonkin Suomen Caritaksen hyvään tarkoitukseen.
Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta kiirastorstain iltamessun alkuun. Paastonaika on adventtiin verrattuna vakavampi, koska sen pääaiheena on Jeesuksen kärsimys ja kuolema. Näin joka vuosi Kirkko antaa meille suotuisan liturgisen ajan syventyä Kristuksen pelastavaan kärsimykseen ja pyrkiä toteuttamaan sen vaikutusta elämässämme. Paastonajan yhteisessä ristintien hartaudessa me käymme läpi sekä Kristuksen kärsimyshistoriaa että omaa jokapäiväistä kärsimystämme. Vaikka Kristus ei kärsi enää ristillä, hän ei ole lopettanut kärsimystään, koska hän kärsii kärsivien kanssa aikojen loppuun asti (Ap.t. 9:5).
Paastonaikana kirkoissa kaikuvat yhä uudelleen sanat, jotka Jeesus Kristus itse lausui aloittaessaan toimintaansa julkisuudessa: ”Aika on täyttynyt... Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). Jeesuksen julistuksessa Jumalan valtakunnasta parannus merkitsee syvää mielenmuutosta, joka koskee ihmisen koko olemusta (Matt. 23:26). Parannus on siis synnin radikaalia hylkäämistä ja Jumalaan luottavaista turvautumista loppuun saakka. Kirkko myös yrittää lähestyä meitä tässä samassa hengessä. Se tarjoaa meille parannuksen sakramentissa sovinnonteon mahdollisuuden kirkon ja lähimmäisten ja siten myös itse Jumalan kanssa. Näin paastonaika kutsuu meitä kaikkia elämän uudistumiseen, jatkuvaan kääntymykseen ja uskon syventämiseen. On hyvin sopiva aika pohtia syvemmin hengellistä elämää, rukoilla enemmän, mietiskellä Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa, vaikkapa ristintien hartaudella. Tämän mietiskelyn ei pitäisi pelottaa meitä; paljon ennemmin sen pitäisi johtaa meitä kääntymykseen. Samalla se johtaa meitä konkreettisesti itsetutkisteluun, ripittäytymiseen, yksinkertaiseen elämäntapaan ja toisten auttamiseen.
Jeesuksen sanoihin perustuva paastonajan motto ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ilmaisee paastonajan merkityksen. Kristus itse kutsuu meitä kääntymykseen ja tarjoaa meille kääntymyksen armon. Hengellisessä ja moraalisessa elämässä tapahtuva kääntymys ilmenee ennen kaikkea paluuna Jumalan luo koko sydämestä. Samalla se tuo toivon Jumalan laupeudesta ja luottamuksen hänen armonsa apuun. Se eroaa täysin ahdistuneesta syyllisyyden tunteesta. Kääntymys ei oikeastaan ole tunteen asia, vaan on pikemminkin uskon ja tahdon toimintaa. Se on maltillista ja samalla johdonmukaista: ihminen tietää olevansa syyllinen, tahtoo parantaa tapansa ja luottaa Jumalan hyvyyteen.
Kaikki paaston viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Näin paastonaika avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen. Nämä tiet ovat niin erilaisia, että jokainen voi löytää itselleen sopivia mahdollisuuksia. Toinen voi painottaa kasteen merkitystä, toinen taas omaa kutsumustaan ja kolmas katumusta, rukousta ja itsekieltäymystä. Tärkeää on se, että otamme vastaan omaan sydämeemme paastonajan päämäärän ja sovellamme sen ikäämme, työhömme ja omaan hartauteemme. Näin me rikastumme siitä aarteesta, joka on kätketty paastonaikaan. Näin me ymmärrämme sen vanhan perinteen, jonka mukaisesti katolilaiset toivottavat toisilleen siunattua paastonaikaa.
Isä Tri Nguyen
Lähde:
Kirkossamme on nyt vain kaksi ainoata päivää, joihin liittyy abstinenssin ja paastoamisen velvollisuus, siis tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina; unohtamattakaan että paastonaikana kerätään myös paastouhria johonkin Suomen Caritaksen hyvään tarkoitukseen.
Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta kiirastorstain iltamessun alkuun. Paastonaika on adventtiin verrattuna vakavampi, koska sen pääaiheena on Jeesuksen kärsimys ja kuolema. Näin joka vuosi Kirkko antaa meille suotuisan liturgisen ajan syventyä Kristuksen pelastavaan kärsimykseen ja pyrkiä toteuttamaan sen vaikutusta elämässämme. Paastonajan yhteisessä ristintien hartaudessa me käymme läpi sekä Kristuksen kärsimyshistoriaa että omaa jokapäiväistä kärsimystämme. Vaikka Kristus ei kärsi enää ristillä, hän ei ole lopettanut kärsimystään, koska hän kärsii kärsivien kanssa aikojen loppuun asti (Ap.t. 9:5).
Paastonaikana kirkoissa kaikuvat yhä uudelleen sanat, jotka Jeesus Kristus itse lausui aloittaessaan toimintaansa julkisuudessa: ”Aika on täyttynyt... Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). Jeesuksen julistuksessa Jumalan valtakunnasta parannus merkitsee syvää mielenmuutosta, joka koskee ihmisen koko olemusta (Matt. 23:26). Parannus on siis synnin radikaalia hylkäämistä ja Jumalaan luottavaista turvautumista loppuun saakka. Kirkko myös yrittää lähestyä meitä tässä samassa hengessä. Se tarjoaa meille parannuksen sakramentissa sovinnonteon mahdollisuuden kirkon ja lähimmäisten ja siten myös itse Jumalan kanssa. Näin paastonaika kutsuu meitä kaikkia elämän uudistumiseen, jatkuvaan kääntymykseen ja uskon syventämiseen. On hyvin sopiva aika pohtia syvemmin hengellistä elämää, rukoilla enemmän, mietiskellä Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa, vaikkapa ristintien hartaudella. Tämän mietiskelyn ei pitäisi pelottaa meitä; paljon ennemmin sen pitäisi johtaa meitä kääntymykseen. Samalla se johtaa meitä konkreettisesti itsetutkisteluun, ripittäytymiseen, yksinkertaiseen elämäntapaan ja toisten auttamiseen.
Jeesuksen sanoihin perustuva paastonajan motto ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ilmaisee paastonajan merkityksen. Kristus itse kutsuu meitä kääntymykseen ja tarjoaa meille kääntymyksen armon. Hengellisessä ja moraalisessa elämässä tapahtuva kääntymys ilmenee ennen kaikkea paluuna Jumalan luo koko sydämestä. Samalla se tuo toivon Jumalan laupeudesta ja luottamuksen hänen armonsa apuun. Se eroaa täysin ahdistuneesta syyllisyyden tunteesta. Kääntymys ei oikeastaan ole tunteen asia, vaan on pikemminkin uskon ja tahdon toimintaa. Se on maltillista ja samalla johdonmukaista: ihminen tietää olevansa syyllinen, tahtoo parantaa tapansa ja luottaa Jumalan hyvyyteen.
Kaikki paaston viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Näin paastonaika avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen. Nämä tiet ovat niin erilaisia, että jokainen voi löytää itselleen sopivia mahdollisuuksia. Toinen voi painottaa kasteen merkitystä, toinen taas omaa kutsumustaan ja kolmas katumusta, rukousta ja itsekieltäymystä. Tärkeää on se, että otamme vastaan omaan sydämeemme paastonajan päämäärän ja sovellamme sen ikäämme, työhömme ja omaan hartauteemme. Näin me rikastumme siitä aarteesta, joka on kätketty paastonaikaan. Näin me ymmärrämme sen vanhan perinteen, jonka mukaisesti katolilaiset toivottavat toisilleen siunattua paastonaikaa.
Isä Tri Nguyen
Lähde:
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
- Paavi Paavali VI, apostolinen kirje Mysterii Paschalis (14.2.1969), Roomalainen Messukirja, ss. 79-81
- Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten, Roomalainen Messukirja, ss. 82-101
- Helsingin hiippakunnan kalenterin mukainen, Ordo, Kirkkovuosi 2019-2020, KATT 2019, ss. 2-7.
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1163-1178
RSS Feed