On olemassa erilaisia rukouksen muotoja. Niihin kuuluvat palvominen, pyyntörukous, esirukous, kiitosrukous ja ylitysrukous (KKK 2626-2643). Lisäksi rukous voi ilmentyä ääneen lausuttuna rukouksena, äänettömänä sielun rukouksena eli mietiskelynä ja kontemplaationa (KKK 2721-2724). Mietiskelyssä ihminen syventyy ajatuksissaan, mielikuvissaan ja toiveissaan ennen kaikkea Jumalan ja hänen ihmiseksi tulleen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, salaisuuksiin. Mietiskelyn kohteena voi olla myös pyhimysten elämä, varsinkin Jumalanäidin osallisuus hänen Poikansa elämän salaisuuksissa. Kaikki rukoilemisen eri tavat ovat hyviä ja ne voidaan yhdistyvät toisiinsa pyhässä ruusukossa. Mikä on pyhä ruusukko ja miksi se on niin tärkeä?
Ruusukko on eräs pidetyimpiä rukouksia katolisessa kansanhurskaudessa. Erityisesti Neitsyt Marialle omistettu toukokuu ja lokakuu mielletään ruusukkorukoukselle otollisiksi kuukausiksi. Ruusukkorukous on ollut alusta asti sekä sääntökuntien että perheiden rukous. Dominikaanien lisäksi fransiskaanit ja jesuiitat ovat käyttäneet sitä paljon ja käyttävät edelleenkin. Monet uudet sääntökunnat rukoilevat myös sitä päivittäin. Se on ollut kodeissa luettava koko perheen rukous ja sitä käytetään paljon myös pyhiinvaellusten yhteisenä rukouksena.
Rosarium Virginis Mariae
”Neitsyt Marian ruusukko, joka Jumalan Hengen vaikutuksesta on asteittain kehittynyt toisen vuosituhannen kuluessa, on lukuisien pyhien rakastama rukous ja kirkon opetusviran suosittelema rukous. Yksinkertaisuudessaan ja syvällisyydessään se on edelleenkin hedelmiä kantava rukous.” Näin kirjoitti pyhä paavi Johannes Paavali II kaikille uskoville osoittamassaan apostolisessa kirjeessä Rosarium Virginis Mariae (J-P II, RVM, n. 1).
Kirkko on ottanut lähtökohdakseen Marian ainutlaatuisen myötävaikutuksen Pyhän Hengen toimintaan ja kehittänyt rukousta pyhälle Jumalanäidille ja keskittänyt tämän rukouksen Kristuksen persoonaan, sellaisena kuin hän on nähtävissä salaisuuksissaan (KKK 2675). Tästä syntyi ns. ruusukkorukouksen traditio, jossa mietiskelemme Jeesuksen elämän keskeisiä salaisuuksia. Ruusukossa puhutellaan Mariaa, mutta mietiskelyn kohteena on itse Jeesus Kristus. Marian näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Ruusukkorukouksessa ei siis varsinaisesti katsota opasta Mariaa, vaan Marian silmin Kristusta.
Seuraavat ovat pyhän Johannes Paavali II:n sanat em. Apostolisesta kirjeestä:
”Ruusukko on näet mariaanisesta luonteestaan huolimatta sisimmältään kristologinen rukous. Se kokoaa yhteen koko evankeliumin sanoman syvyyden, jonka eräänlainen tiivistelmä se on. Ruusukon kautta kristikansa ikään kuin astuu Marian kouluun antautuen johdatettavaksi Kristuksen kasvojen kauneuden kontemplaatioon ja hänen rakkautensa syvyyden kokemiseen.” (J-P II, RVM, n. 1)
”Maria on Kristuksen kontemplaation ylittämätön esikuva. Pojan kasvot kuuluvat hänelle erityisellä tavalla. Kukaan ei ole antautunut Kristuksen kasvojen katselemiseen hartaammin kuin Maria.” (J-P II, RVM, n. 10)
”Ruusukkoa rukoillessaan kristillinen yhteisö liittyy Marian katseeseen ja elää hänen muistoistaan.” (J-P II, RVM, n. 11)
”Jos Jumalan puolelta Pyhä Henki on opettajamme, joka johdattaa meidät koko totuuteen Kristuksesta, niin luoduista kukaan ei tunne Kristusta paremmin kuin Maria; kukaan muu ei voi äidin tavoin johdattaa meitä hänen salaisuutensa syvään tuntemiseen.” (J-P II, RVM, n. 14)
”Missään Kristuksen ja Marian tiet eivät näyttäydy niin tiiviisti toisiinsa liittyneinä kuin ruusukossa. Maria elää vain ja ainoastaan Kristuksessa ja Kristuksen tähden!” (J-P II, RVM, n. 15)
Ainainen suosittu rukous
Ruusukko oli suosittu rukouksen muoto jo keskiajalla. Lännen keskiaikaisessa hurskaudessa syntyi ruusukkorukous hetkipalveluksen kansanomaiseksi korvaajaksi (KKK 2678). Erityisesti dominikaanit levittivät tätä rukousta ympäri maailmaa 1300-luvulta alkaen, jolloin hartauteen vakiintui 15 Jeesuksen elämän salaisuutta mietiskeltäväksi. Sen harras käyttö katsottiin ratkaisevasti vaikuttaneen kristittyjen joukkojen voittoon Lepanton meritaistelussa 1571. Siksi ryhdyttiin kaksi vuotta myöhemmin joissakin kirkoissa paavi Gregorius XIII:n aloitteesta viettämään erityistä muistopäivää, jonka aiheena oli Marian äidillinen suojelus. Siitä tuli koko kirkkoa velvoittava 1716. Niinpä ruusukon juhlapäiväksi määrättiin Lepanton taistelun voittopäivä 7.10., jonka vaikutuksesta koko lokakuusta on muodostunut ruusukon kuukausi.
Neitsyt Maria on kolmiyhteisen Jumalan huipputyö: me kunnioitamme häntä enemmän kuin mitään muuta Jumalan luomaa olentoa, koska hänessä on enemmän hyvyyttä ja rakkautta Jumalaa kohtaan. Mariaa rakastetaan, koska hänessä näkyvät niin ilmeisinä Jumalan ihmeelliset teot. Tietysti Jumala rakastaa häntä enemmän, siksi mekin kerromme sen hänelle ruusukossa, ”koko evankeliumin yhteenvedossa”. Itse asiassa yksikään luotu ei ole antanut meille niin hyvää lahjaa, kuin Neitsyt Maria, joka antoi meille Kristuksen. Kun muistamme tuon lahjan, muistamme myös samalla kiitollisuutemme Marialle.
Vain Jumala voi antaa meille aineellista ja hengellistä hyvää, mutta Jumala antaa sitä jollekin henkilölle, koska joku toinen on pyytänyt sitä Häneltä. Jumalan ainoa hyvyys todellisesti virtaa luoduille monin eri tavoin. Siksi me pyydämme Neitsyt Mariaa rukoilemaan Jumalaa meidän syntisten puolesta, jotta emme tuhoutuisi syntiemme tähden. Tämä ei poista mitään Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ainoasta välittäjäntoimesta, joka sitä vastoin herättää luotujen monenlaista yhteistyötä todistaen Hänen ainoan välimieheydensä voiman, koska se lähtee yhdestä ainoasta lähteestä virraten Hänen ansioidensa ylenpalttisuudesta. Marian äidillinen esirukous ei siis millään tavalla vähennä eikä himmennä Kristuksen ainoata välimieheyttä, vaan on siitä täydellisesti riippuvainen ja ammentaa siitä kaiken voimansa (KKK 970).
Pyhäin yhteys
Kristityt ovat yhden ruumiin, Kristuksen mystisen ruumiin jäseniä, ja yhden jäsenen vahvuus voi auttaa toisen heikkoutta orgaanisen periaatteen mukaisesti ja ”pyhäin yhteyden” kautta. Marian rukouksilla on voimaa Jumalan luona, koska hän on pyhin kaikista Jumalan luomuksista ja siten kaikkein mieluisin Jumalalle. Hän on täydellinen rukoilija ja kirkon kuva. Mariassa kirkko on kokonaan pyhä ja on jo saavuttanut sen täydellisyyden (KKK 829). Sen tähden hänen rukouksensa ikään kuin kannattelee kirkon rukousta; kirkko on yhdistynyt häneen toivossa. Neitsyt Mariassa näemme, mikä meitä odottaa. Hän on meille valtavan toivon merkki, joka rohkaisee meitä uskomaan Jumalan ystävällisyyteen ihmisiä kohtaan. Siksi ruusukkorukouksen, erityisesti kahden viimeisen kunniakkaan salaisuuden, mietiskely vahvistaa iankaikkisen elämän toivoa meissä. Marian taivaaseenottaminen ja hänen kruunaamisensa taivaan kuningattareksi eivät nimittäin katkaise hänen osuutta pelastustehtävässä: toistuvilla esirukouksilla hän jatkuvasti hankkii meille iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja (KKK 969).
Pyhä ruusukkorukous voi olla syvästi yhdistynyt myös meidän henkilökohtaiseen elämäämme. Ilomme, kärsimyksemme ja menetyksemme voimme yhdistää pyhää ruusukkoa rukoillessamme Vapahtajamme ja Hänen Äitinsä iloihin, kärsimykseen ja kunniaan. Rukoillessamme ruusukkoa yhdymme Marian kanssaan Isän suunnitelmaan lähettää Poikansa pelastamaan kaikki ihmiset. Kuten rakas opetuslapsi Johannes teki ristin juurella, mekin otamme luoksemme Jeesuksen äidin, josta on tullut kaikkien elävien äiti. Me voimme rukoilla hänen kanssaan ja pyytää apua häneltä, joka on aina valmiina tulemaan meidän avuksemme (KKK 2679). Me kaikki tarvitsemme todella paljon tätä taivaallista tukea niin maanpäällistä elämäämme kuin omaa pelastumistamme ajatellen.
Jumalanäiti on monet kerrat pyytänyt rukoilemaan ruusukkoa ja luvannut kirkon tunnustamissa ilmestyksissään runsaasti hengellisiä hedelmiä niille, jotka vastaavat hänen kutsuunsa. Pyhä ruusukko on hedelmällinen ja tehokas rukous, jonka hedelmiä tarvitsee todella myös nykymaailma, joka on jatkuvasti suursodan kynnyksellä ja satoja ihmisiä tapetaan sodissa, attentaateissa ja konflikteissa. Lokakuu, joka on perinteisesti omistettu Neitsyt Marialle, ruusukon kuningattarelle, tarjoaa nyt meille aiheellisen mahdollisuuden rukoilla näin maailman rauhan puolesta. Lisäksi jatkamme myös toisen ajankohtaisen teeman rukoilemista, nimittäin perheiden hyvinvoinnin puolesta, sillä vanha totuus aina pätee: ”Perhe, joka rukoilee yhdessä, myös pysyy yhdessä”.
Isä Tri Nguyen
Lähteet ja kirjallisuus:
Ruusukko on eräs pidetyimpiä rukouksia katolisessa kansanhurskaudessa. Erityisesti Neitsyt Marialle omistettu toukokuu ja lokakuu mielletään ruusukkorukoukselle otollisiksi kuukausiksi. Ruusukkorukous on ollut alusta asti sekä sääntökuntien että perheiden rukous. Dominikaanien lisäksi fransiskaanit ja jesuiitat ovat käyttäneet sitä paljon ja käyttävät edelleenkin. Monet uudet sääntökunnat rukoilevat myös sitä päivittäin. Se on ollut kodeissa luettava koko perheen rukous ja sitä käytetään paljon myös pyhiinvaellusten yhteisenä rukouksena.
Rosarium Virginis Mariae
”Neitsyt Marian ruusukko, joka Jumalan Hengen vaikutuksesta on asteittain kehittynyt toisen vuosituhannen kuluessa, on lukuisien pyhien rakastama rukous ja kirkon opetusviran suosittelema rukous. Yksinkertaisuudessaan ja syvällisyydessään se on edelleenkin hedelmiä kantava rukous.” Näin kirjoitti pyhä paavi Johannes Paavali II kaikille uskoville osoittamassaan apostolisessa kirjeessä Rosarium Virginis Mariae (J-P II, RVM, n. 1).
Kirkko on ottanut lähtökohdakseen Marian ainutlaatuisen myötävaikutuksen Pyhän Hengen toimintaan ja kehittänyt rukousta pyhälle Jumalanäidille ja keskittänyt tämän rukouksen Kristuksen persoonaan, sellaisena kuin hän on nähtävissä salaisuuksissaan (KKK 2675). Tästä syntyi ns. ruusukkorukouksen traditio, jossa mietiskelemme Jeesuksen elämän keskeisiä salaisuuksia. Ruusukossa puhutellaan Mariaa, mutta mietiskelyn kohteena on itse Jeesus Kristus. Marian näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Ruusukkorukouksessa ei siis varsinaisesti katsota opasta Mariaa, vaan Marian silmin Kristusta.
Seuraavat ovat pyhän Johannes Paavali II:n sanat em. Apostolisesta kirjeestä:
”Ruusukko on näet mariaanisesta luonteestaan huolimatta sisimmältään kristologinen rukous. Se kokoaa yhteen koko evankeliumin sanoman syvyyden, jonka eräänlainen tiivistelmä se on. Ruusukon kautta kristikansa ikään kuin astuu Marian kouluun antautuen johdatettavaksi Kristuksen kasvojen kauneuden kontemplaatioon ja hänen rakkautensa syvyyden kokemiseen.” (J-P II, RVM, n. 1)
”Maria on Kristuksen kontemplaation ylittämätön esikuva. Pojan kasvot kuuluvat hänelle erityisellä tavalla. Kukaan ei ole antautunut Kristuksen kasvojen katselemiseen hartaammin kuin Maria.” (J-P II, RVM, n. 10)
”Ruusukkoa rukoillessaan kristillinen yhteisö liittyy Marian katseeseen ja elää hänen muistoistaan.” (J-P II, RVM, n. 11)
”Jos Jumalan puolelta Pyhä Henki on opettajamme, joka johdattaa meidät koko totuuteen Kristuksesta, niin luoduista kukaan ei tunne Kristusta paremmin kuin Maria; kukaan muu ei voi äidin tavoin johdattaa meitä hänen salaisuutensa syvään tuntemiseen.” (J-P II, RVM, n. 14)
”Missään Kristuksen ja Marian tiet eivät näyttäydy niin tiiviisti toisiinsa liittyneinä kuin ruusukossa. Maria elää vain ja ainoastaan Kristuksessa ja Kristuksen tähden!” (J-P II, RVM, n. 15)
Ainainen suosittu rukous
Ruusukko oli suosittu rukouksen muoto jo keskiajalla. Lännen keskiaikaisessa hurskaudessa syntyi ruusukkorukous hetkipalveluksen kansanomaiseksi korvaajaksi (KKK 2678). Erityisesti dominikaanit levittivät tätä rukousta ympäri maailmaa 1300-luvulta alkaen, jolloin hartauteen vakiintui 15 Jeesuksen elämän salaisuutta mietiskeltäväksi. Sen harras käyttö katsottiin ratkaisevasti vaikuttaneen kristittyjen joukkojen voittoon Lepanton meritaistelussa 1571. Siksi ryhdyttiin kaksi vuotta myöhemmin joissakin kirkoissa paavi Gregorius XIII:n aloitteesta viettämään erityistä muistopäivää, jonka aiheena oli Marian äidillinen suojelus. Siitä tuli koko kirkkoa velvoittava 1716. Niinpä ruusukon juhlapäiväksi määrättiin Lepanton taistelun voittopäivä 7.10., jonka vaikutuksesta koko lokakuusta on muodostunut ruusukon kuukausi.
Neitsyt Maria on kolmiyhteisen Jumalan huipputyö: me kunnioitamme häntä enemmän kuin mitään muuta Jumalan luomaa olentoa, koska hänessä on enemmän hyvyyttä ja rakkautta Jumalaa kohtaan. Mariaa rakastetaan, koska hänessä näkyvät niin ilmeisinä Jumalan ihmeelliset teot. Tietysti Jumala rakastaa häntä enemmän, siksi mekin kerromme sen hänelle ruusukossa, ”koko evankeliumin yhteenvedossa”. Itse asiassa yksikään luotu ei ole antanut meille niin hyvää lahjaa, kuin Neitsyt Maria, joka antoi meille Kristuksen. Kun muistamme tuon lahjan, muistamme myös samalla kiitollisuutemme Marialle.
Vain Jumala voi antaa meille aineellista ja hengellistä hyvää, mutta Jumala antaa sitä jollekin henkilölle, koska joku toinen on pyytänyt sitä Häneltä. Jumalan ainoa hyvyys todellisesti virtaa luoduille monin eri tavoin. Siksi me pyydämme Neitsyt Mariaa rukoilemaan Jumalaa meidän syntisten puolesta, jotta emme tuhoutuisi syntiemme tähden. Tämä ei poista mitään Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ainoasta välittäjäntoimesta, joka sitä vastoin herättää luotujen monenlaista yhteistyötä todistaen Hänen ainoan välimieheydensä voiman, koska se lähtee yhdestä ainoasta lähteestä virraten Hänen ansioidensa ylenpalttisuudesta. Marian äidillinen esirukous ei siis millään tavalla vähennä eikä himmennä Kristuksen ainoata välimieheyttä, vaan on siitä täydellisesti riippuvainen ja ammentaa siitä kaiken voimansa (KKK 970).
Pyhäin yhteys
Kristityt ovat yhden ruumiin, Kristuksen mystisen ruumiin jäseniä, ja yhden jäsenen vahvuus voi auttaa toisen heikkoutta orgaanisen periaatteen mukaisesti ja ”pyhäin yhteyden” kautta. Marian rukouksilla on voimaa Jumalan luona, koska hän on pyhin kaikista Jumalan luomuksista ja siten kaikkein mieluisin Jumalalle. Hän on täydellinen rukoilija ja kirkon kuva. Mariassa kirkko on kokonaan pyhä ja on jo saavuttanut sen täydellisyyden (KKK 829). Sen tähden hänen rukouksensa ikään kuin kannattelee kirkon rukousta; kirkko on yhdistynyt häneen toivossa. Neitsyt Mariassa näemme, mikä meitä odottaa. Hän on meille valtavan toivon merkki, joka rohkaisee meitä uskomaan Jumalan ystävällisyyteen ihmisiä kohtaan. Siksi ruusukkorukouksen, erityisesti kahden viimeisen kunniakkaan salaisuuden, mietiskely vahvistaa iankaikkisen elämän toivoa meissä. Marian taivaaseenottaminen ja hänen kruunaamisensa taivaan kuningattareksi eivät nimittäin katkaise hänen osuutta pelastustehtävässä: toistuvilla esirukouksilla hän jatkuvasti hankkii meille iankaikkiseen pelastukseen vieviä lahjoja (KKK 969).
Pyhä ruusukkorukous voi olla syvästi yhdistynyt myös meidän henkilökohtaiseen elämäämme. Ilomme, kärsimyksemme ja menetyksemme voimme yhdistää pyhää ruusukkoa rukoillessamme Vapahtajamme ja Hänen Äitinsä iloihin, kärsimykseen ja kunniaan. Rukoillessamme ruusukkoa yhdymme Marian kanssaan Isän suunnitelmaan lähettää Poikansa pelastamaan kaikki ihmiset. Kuten rakas opetuslapsi Johannes teki ristin juurella, mekin otamme luoksemme Jeesuksen äidin, josta on tullut kaikkien elävien äiti. Me voimme rukoilla hänen kanssaan ja pyytää apua häneltä, joka on aina valmiina tulemaan meidän avuksemme (KKK 2679). Me kaikki tarvitsemme todella paljon tätä taivaallista tukea niin maanpäällistä elämäämme kuin omaa pelastumistamme ajatellen.
Jumalanäiti on monet kerrat pyytänyt rukoilemaan ruusukkoa ja luvannut kirkon tunnustamissa ilmestyksissään runsaasti hengellisiä hedelmiä niille, jotka vastaavat hänen kutsuunsa. Pyhä ruusukko on hedelmällinen ja tehokas rukous, jonka hedelmiä tarvitsee todella myös nykymaailma, joka on jatkuvasti suursodan kynnyksellä ja satoja ihmisiä tapetaan sodissa, attentaateissa ja konflikteissa. Lokakuu, joka on perinteisesti omistettu Neitsyt Marialle, ruusukon kuningattarelle, tarjoaa nyt meille aiheellisen mahdollisuuden rukoilla näin maailman rauhan puolesta. Lisäksi jatkamme myös toisen ajankohtaisen teeman rukoilemista, nimittäin perheiden hyvinvoinnin puolesta, sillä vanha totuus aina pätee: ”Perhe, joka rukoilee yhdessä, myös pysyy yhdessä”.
Isä Tri Nguyen
Lähteet ja kirjallisuus:
- Katolisen kirkon katekismus (Jyväskylä 2005), IV osa, nrot 2650-2679.
- Vatikaanin II kirk.kok., kirkkokonstituutio Lumen gentium, VIII luku
- Paavali VI, apostolinen kehotus Marialis cultus (2.2.1974)
- Johannes Paavali II, kiertokirje Redemptoris Mater (25.3.1987)
- Johannes Paavali II, apost. kirje Rosarium Virginis Mariae (18.10.2002), lyh. RVM
- Wilfrid Stinissen, Maria Raamatussa ja meidän elämässämme, KATT 1982
RSS Feed