Nuori erakko
Rosalia syntyi noin vuonna 1130 Palermossa, Sisiliassa. Erakkona ja ihmeidentekijänä hänet tunnettiin katumuselämänsä ankaruudesta. Hänen kerrotaan nuoruudessaan jättäneen kotinsa ja piiloutuneen luolaan lähellä Bivonaa ja myöhemmin toiseen Monte Pellegrinossa lähellä Palermoa, jossa hän kuoli ja hänet haudattiin. Hän ehti viettää 16 vuotta Monte Pellegrinossa ja kuoli 30-vuotiaana.
Jatkuva pakolainen
Miksi Rosalia jätti kotinsa ja piiloutui sitten moniin luoliin kuolemaansa asti? Rosalian isä, joka oli herttua Sinibaldo ja Sisilian kuninkaan, Vilhelm I:n, serkku, halusi naittaa tyttärensä poliittisista syistä eräälle aatelismiehelle. Rosalia ei suostunut siihen, sillä hän oli salassa antanut lupauksen pysyä elämänsä ajan naimattomana. Hän oli hyvin hurskas ja halusi omistaa koko elämänsä taivaalliselle sulhaselle, Kristukselle. Päivänä, jona kihlatut oli tarkoitus esitellä julkisuudessa, Rosalia katosi jälkeä jättämättä. Hän oli paennut villeille ja metsäisille vuorille Quisquinian lähistölle. Hän kätkeytyi sinne niin hyvin, etteivät isä ja sulhanen löytäneet häntä. Kun yksi piilopaikka oli käynyt epävarmaksi, hän muutti toiseen, ensin Lercaraan, sitten Prizziin, Rocca Busambraan ja niin edelleen, kunnes enkeli kerran näyssä antoi hänelle neuvon muuttaa luolaan Monte Pellegrinolle, josta avautui näköala Palermon yli.
1900-luvun alussa paikalta löydettiin latinankielinen rukousteksti, jonka Rosalia oli raaputtanut luolan kallioseinämään. Tekstin allekirjoituksena olivat sanat «Ego Rosalia Sinibaldi». Tekstin mukaan hän on saanut monia taivaallisia ilmestyksiä, mutta joutunut kestämään myös monia vaikeita kiusauksia. Tiedon siitä, mitä ne olivat olleet, hän vei mukanaan hautaan.
Pyhä kommuunio ja kuolema
Elämä luolassa oli liian kovaa Rosalialle, joka oli varttunut palatsissa. Muutaman vuoden kuluttua hän tunsi kuoleman lähestyvän ja alkoi kaivata pyhää kommuuniota. Cyrillus-niminen luostariveli näki silloin näyn ja tuli sen johdosta luolalle Herran ruumis mukanaan. Hän oli paikalla, kun Rosalia kuoli 4. syyskuuta 1160 otettuaan Kristuksen ruumiin vastaan matkaevääksi.
Rosalian luolasta on tullut pyhiinvaelluskohde, jonne tulee hänen kuolinpäivänään ristisaattoja Palermosta, jonka hän pelasti rutolta viisisataa vuotta kuolemansa jälkeen. Nimittäin Rosalian jäännökset löydettiin 1624 luolasta Monte Pellegrinon jyrkänteiltä, läheltä Palermoa. Ne siirrettiin tähän Sisilian kaupunkiin, jota juuri silloin vaivasi kauhea ruttoepidemia. Tauti päättyi juuri sinä silmänräpäyksenä, kun saatto saapui Palermoon. Tämän tapahtuman muistoksi Rosalia haudattiin Palermon katedraaliin. Monet ihmiset saapuvat vielä tänäänkin rukoilemaan hänen jäännöstensä ääressä.
Rosalia tunnetaan myös nimellä La Santuzza eli “pieni pyhimys”. Paavi Urban VIII (1623-1644) lisäsi hänen nimensä Martyrologium Romanumiin ja määräsi juhlapäivän vietettäväksi 4. syyskuuta. Rosalia on seuraavien Italian paikkakuntien suojeluspyhimys: Baucina, Benetutti, Bivona, Campofelice di Roccella, Delia, Isola delle Femine, Lentiscosa, Palermo, Pegli, Racalmuto, San Mango Cilento, Santo Stefano Quisquina, Sisilia ja Vicari.
Historia ja perinne
Tänä vuonna Palermo juhlistaa vuoden 1624 tapahtumista käynnistynyttä vaellustaan ja perinteitään. Nimittäin kaupungin suojeluspyhimyksen pyhän Rosalian ihmeellisen ruumiin löytämisestä tulee kuluneeksi 400 vuotta. Se on uudelleensyntymisen ja toivon symboli. Pyhään juhlaan liittyy runsaasti tapahtumia, jotka jatkuvat vuoteen 2025 asti ja elävöittävät koko Palermon maakuntaa.
Pyhän Rosalian 400-vuotisjuhla avaa Palermon kaupungille uuden vision: se kertoo Jumalan armosta ja luonnon uudistavaan voimaan liittyvästä kauneudesta. Aivan kuten ruusu tarvitsee aikaa, vettä, valoa ja omistautumista kukkiakseen uudelleen, myös Palermo tarvitsee hoitoa ja huomiota Pyhän Rosalian johdolla.
Pyhän Rosalian esirukous avaa myös meille näkymiä elämään Jumalan yhteydessä ja rikastuttaa aspektia pelastukseen Jumalan luona, sillä pyhien näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Pyhien esirukoukset johdattelevat meitä aina Jeesuksen luo. Pyhät ovat jo saavuttaneet sen, mihin me olemme pyrkimässä.
Pyhän Rosalian muistopäivänä (4.9.) vietettävän Pyhän Messun mahdollinen päivän rukous:
Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, sinä kirkastat ihmeellisellä tavalla pyhät palvelijasi ja osoitat heissä suuren rakkautesi ihmiskuntaa kohtaan. Suo heidän esimerkkinsä ja puoltorukouksensa alati auttaa meitä uskollisesti seuraamaan Herraamme Jeesusta Kristusta, sinun Poikaasi, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, s. 817)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 275-276.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia – Saint Rosalia: CatholicSaints.Info.
· https://ilfestinodisantarosalia.it/en/
Rosalia syntyi noin vuonna 1130 Palermossa, Sisiliassa. Erakkona ja ihmeidentekijänä hänet tunnettiin katumuselämänsä ankaruudesta. Hänen kerrotaan nuoruudessaan jättäneen kotinsa ja piiloutuneen luolaan lähellä Bivonaa ja myöhemmin toiseen Monte Pellegrinossa lähellä Palermoa, jossa hän kuoli ja hänet haudattiin. Hän ehti viettää 16 vuotta Monte Pellegrinossa ja kuoli 30-vuotiaana.
Jatkuva pakolainen
Miksi Rosalia jätti kotinsa ja piiloutui sitten moniin luoliin kuolemaansa asti? Rosalian isä, joka oli herttua Sinibaldo ja Sisilian kuninkaan, Vilhelm I:n, serkku, halusi naittaa tyttärensä poliittisista syistä eräälle aatelismiehelle. Rosalia ei suostunut siihen, sillä hän oli salassa antanut lupauksen pysyä elämänsä ajan naimattomana. Hän oli hyvin hurskas ja halusi omistaa koko elämänsä taivaalliselle sulhaselle, Kristukselle. Päivänä, jona kihlatut oli tarkoitus esitellä julkisuudessa, Rosalia katosi jälkeä jättämättä. Hän oli paennut villeille ja metsäisille vuorille Quisquinian lähistölle. Hän kätkeytyi sinne niin hyvin, etteivät isä ja sulhanen löytäneet häntä. Kun yksi piilopaikka oli käynyt epävarmaksi, hän muutti toiseen, ensin Lercaraan, sitten Prizziin, Rocca Busambraan ja niin edelleen, kunnes enkeli kerran näyssä antoi hänelle neuvon muuttaa luolaan Monte Pellegrinolle, josta avautui näköala Palermon yli.
1900-luvun alussa paikalta löydettiin latinankielinen rukousteksti, jonka Rosalia oli raaputtanut luolan kallioseinämään. Tekstin allekirjoituksena olivat sanat «Ego Rosalia Sinibaldi». Tekstin mukaan hän on saanut monia taivaallisia ilmestyksiä, mutta joutunut kestämään myös monia vaikeita kiusauksia. Tiedon siitä, mitä ne olivat olleet, hän vei mukanaan hautaan.
Pyhä kommuunio ja kuolema
Elämä luolassa oli liian kovaa Rosalialle, joka oli varttunut palatsissa. Muutaman vuoden kuluttua hän tunsi kuoleman lähestyvän ja alkoi kaivata pyhää kommuuniota. Cyrillus-niminen luostariveli näki silloin näyn ja tuli sen johdosta luolalle Herran ruumis mukanaan. Hän oli paikalla, kun Rosalia kuoli 4. syyskuuta 1160 otettuaan Kristuksen ruumiin vastaan matkaevääksi.
Rosalian luolasta on tullut pyhiinvaelluskohde, jonne tulee hänen kuolinpäivänään ristisaattoja Palermosta, jonka hän pelasti rutolta viisisataa vuotta kuolemansa jälkeen. Nimittäin Rosalian jäännökset löydettiin 1624 luolasta Monte Pellegrinon jyrkänteiltä, läheltä Palermoa. Ne siirrettiin tähän Sisilian kaupunkiin, jota juuri silloin vaivasi kauhea ruttoepidemia. Tauti päättyi juuri sinä silmänräpäyksenä, kun saatto saapui Palermoon. Tämän tapahtuman muistoksi Rosalia haudattiin Palermon katedraaliin. Monet ihmiset saapuvat vielä tänäänkin rukoilemaan hänen jäännöstensä ääressä.
Rosalia tunnetaan myös nimellä La Santuzza eli “pieni pyhimys”. Paavi Urban VIII (1623-1644) lisäsi hänen nimensä Martyrologium Romanumiin ja määräsi juhlapäivän vietettäväksi 4. syyskuuta. Rosalia on seuraavien Italian paikkakuntien suojeluspyhimys: Baucina, Benetutti, Bivona, Campofelice di Roccella, Delia, Isola delle Femine, Lentiscosa, Palermo, Pegli, Racalmuto, San Mango Cilento, Santo Stefano Quisquina, Sisilia ja Vicari.
Historia ja perinne
Tänä vuonna Palermo juhlistaa vuoden 1624 tapahtumista käynnistynyttä vaellustaan ja perinteitään. Nimittäin kaupungin suojeluspyhimyksen pyhän Rosalian ihmeellisen ruumiin löytämisestä tulee kuluneeksi 400 vuotta. Se on uudelleensyntymisen ja toivon symboli. Pyhään juhlaan liittyy runsaasti tapahtumia, jotka jatkuvat vuoteen 2025 asti ja elävöittävät koko Palermon maakuntaa.
Pyhän Rosalian 400-vuotisjuhla avaa Palermon kaupungille uuden vision: se kertoo Jumalan armosta ja luonnon uudistavaan voimaan liittyvästä kauneudesta. Aivan kuten ruusu tarvitsee aikaa, vettä, valoa ja omistautumista kukkiakseen uudelleen, myös Palermo tarvitsee hoitoa ja huomiota Pyhän Rosalian johdolla.
Pyhän Rosalian esirukous avaa myös meille näkymiä elämään Jumalan yhteydessä ja rikastuttaa aspektia pelastukseen Jumalan luona, sillä pyhien näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Pyhien esirukoukset johdattelevat meitä aina Jeesuksen luo. Pyhät ovat jo saavuttaneet sen, mihin me olemme pyrkimässä.
Pyhän Rosalian muistopäivänä (4.9.) vietettävän Pyhän Messun mahdollinen päivän rukous:
Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, sinä kirkastat ihmeellisellä tavalla pyhät palvelijasi ja osoitat heissä suuren rakkautesi ihmiskuntaa kohtaan. Suo heidän esimerkkinsä ja puoltorukouksensa alati auttaa meitä uskollisesti seuraamaan Herraamme Jeesusta Kristusta, sinun Poikaasi, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, s. 817)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 275-276.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· Catholic Encyclopedia – Saint Rosalia: CatholicSaints.Info.
· https://ilfestinodisantarosalia.it/en/
RSS Feed