
Joosef oli Jeesuksen kasvatusisä ja Neitsyt Marian puoliso, josta evankeliumit kertovat niukasti. Toisaalta apokryfinen Jaakobin alkuevankeliumi (2.-3. vuosisata) ja kreikkalainen "Joosef Puusepän tarina" (5.-6. vuosisata) kertovat Joosefista paljonkin, vaikuttaen näin Joosefin liturgisen kultin syntyyn, mikä luultavasti oli peräisin idästä, mutta saavutti täyden kukoistuksensa lännessä paljon myöhemmin.
Työläisten suojelija
Teollisen vallankumouksen synnyttäessä proletariaatin ja samalla uuden orjuuden, paavi Leo XIII (1810-1903) rakensi katolisen yhteiskuntaopetuksen ajatukselle, että työläinen saisi huolehtia perheestään omien kättensä työllä, niin kuin pyhä Joosef oli omin käsin elättänyt pyhän perheen. Suuren taloudellisen kriisin 1920- ja 1930-luvulla iskiessä voimakkaimmin työväestöön, paavi Pius XI antoi Joosefin kaikkien käsillään työtä tekevien suojelijaksi. Toukokuun 1. päivänä 1955 hänen seuraajansa, Pius XII, antoi tälle ajatukselle liturgiset puitteet: valtava joukko kristillisiä ammattiyhdistysten jäseniä täytti Pietarinkirkon aukion kuullakseen, kun paavi sääti pyhän Joosef työläisen juhlan. Näin työläisten päivästä, joka siihen asti oli ilmaissut kapinaa ja luokkavihaa, tuli kristillinen juhlapäivä, joka korostaa ihmiskätten työn arvokkuutta.
Kirkkoisä Ambrosiuksen mukaan ehkä ei ole sattuma, että Jeesuksella oli kasvatti-isänä puuseppä, työläinen Joosef. Siinä Vapahtajamme kuvaannollisesti näyttää meille, että hänen Isänsä on maailmankaikkeuden rakennusmestari. Se on hyvä vertaus, vaikkei inhimillistä voi verrata jumalalliseen. Jumala on kuin sielun käsityöläinen, joka höylää pois vikamme ja kaataa pois puut, jotka eivät kanna hedelmää. Hän sulattaa sielun kovuuden Hengen tulella muovatakseen meistä työkalujaan.
Pyhä Joosefin, työläisen, esimerkin mukaan mekin sekä rukoilemme että teemme työtä Jumalan kunniaksi. Ora et labora per gloriam Dei!
Ruusujen Äiti
Toukokuun toisena sunnuntaina (12.5.) vietetään täällä Suomessa ja monissa muissa maissa Äitienpäivää, jolloin muistelemme erityisesti kaikkien äitien uhrautuvaa rakkautta meitä lapsia kohtaan. Myös Neitsyt Maria on meille katolilaisille rakas ja tärkeä hengellinen Äiti.
Keskiajan taiteessa tuli tavaksi seppelöidä Äiti Mariaa esittävät patsaat ruusujen muodostamalla kruunulla, joskus myös jalokivien tai helmien. Noista ruusuista sai nimensä rukousnauha, ruusukko (lat. rosarium). Jokaista luettua Terve Mariaa verrattiin ruusuun, jonka rukoilija ojentaa Pyhälle Äidille. Useamman rukoillun Ave Marian sanat muodostavat siis eräänlaisen rakastettavalle Äidille ojennetun ruusukimpun. Niinpä toukokuu, Neitsyt Marialle omistettu kukkien kuukausi, on otollista ruusukkorukoukselle, joka on ”koko evankeliumin yhteenveto” (Paavali VI, Marialis cultus, 42).
”Neitsyt Marian ruusukko, joka Jumalan Hengen vaikutuksesta on asteittain kehittynyt toisen vuosituhannen kuluessa, on lukuisien pyhien rakastama rukous ja kirkon opetusviran suosittelema rukous. Yksinkertaisuudessaan ja syvällisyydessään se on edelleenkin hedelmiä kantava rukous”, näin kirjoittaa pyhä paavi Johannes Paavali II ruusukosta. (J-P II, Rosarium Virginis Mariae, n. 1)
Ruusukkorukouksessa mietiskellään Jeesuksen elämän keskeisiä salaisuuksia: ihmiseksi tulemista ja lapsuutta; julkista opetusta ja toimintaa; kärsimystä ja kuolemaa; ylösnousemusta ja sen jälkeisiä tapahtumia. Salaisuuksia ryhmitellään siten iloisiksi, valoisiksi, murheellisiksi ja kunniakkaiksi. Ruusukossa puhutellaan Mariaa, mutta mietiskelyn kohteena on itse Jeesus Kristus, siksi sitä on myös kutsuttu ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumiksi Marian mukaan”. Kuljemme yhdessä Marian kanssa, hänen hengessään ja hänen esikuvansa mukaisesti.
Rosarium Virginis Mariae
”Ruusukko on näet mariaanisesta luonteestaan huolimatta sisimmältään kristologinen rukous. Se kokoaa yhteen koko evankeliumin sanoman syvyyden, jonka eräänlainen tiivistelmä se on. Ruusukon kautta kristikansa ikään kuin astuu Marian kouluun antautuen johdatettavaksi Kristuksen kasvojen kauneuden kontemplaatioon ja hänen rakkautensa syvyyden kokemiseen.” (J-P II, RVM, n. 1) ”Maria on Kristuksen kontemplaation ylittämätön esikuva. Pojan kasvot kuuluvat hänelle erityisellä tavalla. Kukaan ei ole antautunut Kristuksen kasvojen katselemiseen hartaammin kuin Maria.” (J-P II, RVM, n. 10) Niinpä ”ruusukkoa rukoillessaan kristillinen yhteisö liittyy Marian katseeseen ja elää hänen muistoistaan.” (J-P II, RVM, n. 11) ”Missään Kristuksen ja Marian tiet eivät näyttäydy niin tiiviisti toisiinsa liittyneinä kuin ruusukossa. Maria elää vain ja ainoastaan Kristuksessa ja Kristuksen tähden!” (J-P II, RVM, n. 15)
Tästä syystä ruusukko on katolilaisille yksi rakastetuimpia rukouksia. Siinä mietimme Kristuksen elämää, mutta myös oman elämämme salaisuutta. Koko perheen rukouksena ruusukko on tavattoman voimakas yhdistävä side monissa kristityissä kodeissa. Vanha sanonta edelleen pätee: ”Perhe, joka rukoilee yhdessä, myös pysyy yhdessä.” Ruusukko on myös herättänyt monia pappis- ja luostarikutsumuksia.
”Jos Jumalan puolelta Pyhä Henki on opettajamme, joka johdattaa meidät koko totuuteen Kristuksesta, niin luoduista kukaan ei tunne Kristusta paremmin kuin Maria; kukaan muu ei voi äidin tavoin johdattaa meitä hänen salaisuutensa syvään tuntemiseen.” (J-P II, RVM, n. 14) Juuri näin Äiti Mariaa rakastetaan, koska hän on paras opas Jeesuksen luo.
Oikeastaan Marialle ja Joosefille osoitetut rukoukset eivät ole pelastukselle välttämättömiä, mutta ne rikastuttavat ja avaavat elämään Jumalan yhteydessä ja pelastukseen Jumalan luona. Pyhien näkökulmasta seurataan Kristuksen pelastushistoriaa. Hartauselämässä ei varsinaisesti kuitenkaan katsota pyhiä, vaan pyhien silmin Kristusta. Näin Marian ja Joosefin esirukoukset johdattelevat meitä aina Jeesuksen luo. Maria, Joosef ja muut pyhät ovat jo saavuttaneet sen, mihin me olemme pyrkimässä.
Isä Tri Nguyen
Lähde ja kirjallisuus:
· Raamattu
· Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, I osa, nrot 484-511, 963-975.
· Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, I osa, nrot 94-100, 196-199.
· Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 20. luku, ss. 257-266
· Vatikaanin II kirk.kok. (1962-1965), kirkkokonstituutio Lumen gentium (21.11.1964), VIII luku
· Paavali VI, apostolinen kehotus Marialis cultus (2.2.1974)
· Johannes Paavali II, ensyklika Redemptoris Mater (25.3.1987)
· Johannes Paavali II, apost. kirje Rosarium Virginis Mariae (18.10.2002)
· Marjatta Jaanu-Schröder, Ruusuja Neitsyt Marialle. Matkalla Jumalanäidin kanssa, Bookwell Oy, Jyväskylä 2012.
· Wilfrid Stinissen OCD, Maria Raamatussa ja meidän elämässämme, suom. Evi Koski, KATT, Hansaprint Oy, Vantaa 2015.
· Hugo Rahner, Maria ja Kirkko, suom. Katri Tenhunen & Pauli Annala, KATT, Helsinki 2019.
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 88-89, 134.
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 14-15.
- Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 12-13.