Maaliskuun 19. päivänä kunnioitamme juhlallisesti pyhää Joosefia, Neitsyt Marian puolisoa ja Jeesuksen kasvatusisää. Hänet pidetään pyhän perheen, hyvän kuoleman ja erityisesti koko Kirkon suojelijana.
Ikä
Oikeastaan evankeliumit kertovat Joosefista hyvin vähän. Vain Matteus ja Luukas mainitsevat hänet kertoessaan Jeesuksen lapsuudesta, johon liittyvät asiat alkoivat kiinnostaa kristittyjä 100-200 -luvuilla. Sen vuoksi tarinoita Joosefista riittää Uuden testamentin ulkopuolelle jääneissä evankeliumeissa. Mielenkiintoisin tarina lienee ns. Jaakobin alkuevankeliumin käsitys Joosefista leskimiehenä, joka vanhoilla päivillään arvottiin Marialle mieheksi. Tästä syystä elää kirkkotaiteessa vahva näkemys Joosefista ikäloppuna miehenä ja se juontaa juurensa kirkon opista Mariasta ikuisena neitsyenä. Vain vanha mies kykenee suojelemaan nuorikon neitsyyttä! Tällä näkemyksellä ei kuitenkaan ole mitään aitoa raamatullista perustaa, sillä Joosefin ikää ei synoptisissa evankeliumeissa kerrota. Jeesuksen syntymän aikoihin rabbit opettivat, että miesten oli avioiduttava kolmentoista ja yhdeksäntoista ikävuoden välillä. Mikäli Joosef olisi ollut poikkeuksellisen ikäinen, olisi se mainittu luultavasti erikseen. Siksi Joosef oli luultavasti aika lailla Marian ikäinen. Molemmat olivat todennäköisesti tavallinen teini-ikäinen nuoripari. Jumala ei asettanut kaikkein pyhimmän Neitsyen rinnalle vanhaa ukkoa, vaan nuoren miehen, joka oli Pyhän Hengen täyttämä. Joosef oli nuorekas persoonallisuus, jonka sielu oli puhdas ja Jumalaa pelkäävä. Evankelista Matteuksen mukaan hän oli hurskas mies (Matt. 1:19). Vain siten hän saattoi olla varma tuki Marialle ja isällinen esimerkki lapselle. Nuorena ja rohkeana Joosef pystyi varmasti puolustamaan ja suojelemaan äitiä ja lasta sekä elättämään perheensä.
Daavidin suvun takaaja
Vaikka Joosefista ei tiedetä paljoakaan, joitakin yksittäisiä tietoja hänestä tulee selvästi esille evankeliumeissa. Joosef on Marian neitseellinen puoliso ja Jumalan Jeesus-lapselle antama neitseellinen isä (Matt. 1:18), mutta juutalaisen lain mukaan hän on Jeesuksen aito isä. Hän oli ammatiltaan rakennusmies, joka teki puutöitä ja hoiti muurarinhommia Nasaretissa (Mark. 6:3). Erityisesti hän oli ”Daavidin sukua”, kuninkaallista sukua (Luuk. 1:27). Matteuksen evankeliumissa on pitkät listat sukuluetteloita, joissa osoitetaan Joosefin polveutuvan Abrahamista ja Daavidista. Daavidin dynastian jäsenyys ei enää merkinnyt mitään yhteiskunnallista etuoikeutta, mutta kuninkaallinen tausta vaikutti silti Joosefiin, jolle Jumala oli uskottu ainoasyntyisen Poikansa. Syntyperänsä ja Neitsyt Marian kanssa solmimansa aidon avioliiton avulla Joosef kykeni takaamaan Jeesus-lapselle oikeuden messiaanisuuteen todellisena ”Daavidin poikana”. Tuohon aikaan oli voimassa, että lihallinen isyys ja laillinen isyys olivat oikeudellisesti täysin samanarvoiset. Vanhan testamentin ennustuksen mukaan Messiaan oli oltava Daavidin poika (Jes. 9:6-7). Näin Daavidin jälkeläisenä oleminen olikin yksi Joosefin keskeisistä tehtävistä. Hänen osanaan oli toimia Jeesuksen neitseellisenä ja laillisena isänä, jotta myös Jeesuksessa kävisi toteen lupaus, että tuleva Vapahtaja olisi todella ”Daavidin poika”. Jeesuksen syntymä Betlehemissäkin liittyy kiinteästi Daavidin sukuun. Betlehem oli Daavidin kaupunki, johon Joosefin täytyi lähteä kihlattunsa kanssa kirjoittautuakseen veroluetteloon (Luuk. 2:4-5).
Hurskas mies
Joosefin elämä oli tavallisen yksinkertaista, vaikkei puuttunut dramaattisiakaan vaiheita. Hänen elämänsä syvin kriisi laskeutui raskaalla tavalla hänen ylleen, kun hänen kihlattunsa Maria oli raskaana ja hän tiesi varmuudella, ettei lapsi ollut hänen. Joosef oli kohdannut järkytyksen, joka oli siihen aikaan suuri skandaali. Lain mukaan Joosefin mahdollisuutena olisi myös Marian saattaminen kivitettäväksi aviorikoksen vuoksi (5 Moos. 22:23-24). Hän oli kuitenkin hurskas eikä siksi halunnut saattaa Mariaa julkiseen häpeään (Matt. 1:19). Jalona ja vaatimattomana miehenä Joosef päätti heti luopua kihlatusta morsiamestaan, ei sen takia, että hän epäili tämän siveyttä, vaan siksi, että hän piti itseään liian halpana kelvatakseen Marialle luvatun pojan isäksi. Hän rakasti selvästi Mariaa, minkä seurauksena hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa jättää Marian. Sittenkin Jumalan lähettämä enkeli puuttui Joosefin ajatuksiin ja ilmoitti hänelle unessa, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä ja että hänen tuli ottaa Maria luokseen ja antaa syntyvälle lapselle nimi Jeesus (Matt. 1:20-21). Joosef totteli ja piti hyvää huolta Mariasta sekä lapsesta, joka syntyi Betlehemin tallissa. Kun lasta uhkasi vaara kuningas Herodeksen taholta, enkeli ilmestyi jälleen Joosefille ja käski häntä pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin. Joosef totteli jälleen ja piti heitä piilossa Egyptissä siihen asti, kunnes enkeli Herodeksen kuoleman jälkeen näyttäytyi Joosefille unessa ja käski heidän palata.
Kuolema
Viimeisen kerran tapaamme Joosefin Luukkaan evankeliumissa silloin, kun Jeesus 12-vuotiaana seurasi vanhempiaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille ja jäi temppeliin keskustelemaan opettajien kanssa. Tämän jälkeen Joosef katoaa Raamatun sivuilta. Onkin oletettu, että Joosef kuoli ennen Jeesuksen julkisen elämän alkamista. Kenties Jeesus itse sulki tuon Nasaretin rakennusmiehen silmät silloin, kun kuoleman hetki tuli. Häneltä, joka oli kuollut Jeesus ja Maria vierellään, alettiin pyytää hyvää kuolemaa.
Hiljainen kuuliaisuus
Perinteinen jouluevankeliumi Luukkaan mukaan jättää Joosefin Marian varjoon, mutta evankelista Matteus kääntää asetelman päälaelleen. Matteuksen evankeliumissa Joosef on kaikkien tapahtumien ytimessä. Hän ei oikeastaan ollut sivuosassa, vaan rohkeana perheenisänä haastavissa tilanteissa. Matteuksen kuvaamassa Joosefissa on tyyliä, todellista herrasmiehen otetta. Hän ei suojellut vain omaa kunniaansa, vaan asetti perheensä edun itsensä edelle. Hän oli kuuliainen Jumalalle ja luotti siihen, että enkelin ohjeet veivät hänet oikeaan suuntaan. Hän aina vastasi myönteisesti Jumalan kutsuun – ei sanoin, vaan teoin. Hän teki, niin kuin Jumala tahtoi. Hän ei epäillyt, vaan otti Marian vaimokseen tuntien tämän äitiyden salaisuuden. Rakastaessaan Mariaa hän tunnusti rakastavansa Jumalaa. Hän on nöyryyden esikuva ja todiste siitä, ettei elämässä tarvita suuria asioita vaan hiljainen kuuliaisuus Jumalan tahdolle.
Suuri rukoilija
Joosef ei puhu paljon, mutta hän elää intensiivisesti. Yhtään hänen omaa sanaansa ei ole merkitty muistiin. Hänen vaitiolollaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä passiivisuuden tai saamattomuuden kanssa, vaan se on mykistymistä Jumalan salaperäisten säädösten suuruuden edessä. Joosef ei vaikene alistuakseen Sallimukselle vaan kunnioittaakseen Jumalan salaisuutta. Hän on suuri rukoilija. Hän on vaitelias, taustalle vetäytyvä ja vaatimaton ihmisten keskuudessa, mutta hyvin toimelias hädän keskellä. Järkevänä ja selvästi ajattelevana hän ymmärsi vaaran hetkellä toimia nopeasti ja määrätietoisesti. Saadessaan kuulla Herodeksen vainosta hän ei odottanut aamuun saakka, vaan lähti jo yöllä pakomatkalle. Hän oli syvästi uskonnollinen ja noudatti epäiröimättä Jumalan käskyjä. Luottamus ja usko Jumalaan oli niin syvä ja horjumaton, ettei epäröintiin käytetty turhaa aikaa. Hänen korvansa ja sydämensä olivat auki Jumalan sanalle. Se mitä hän tekee, on lujasti ankkuroitunut Jumalan tahtoon. Se on todellista viisautta ja samalla myös kypsyyttä.
Kirkon suojelija
Paavi Pius IX valitsi vuonna 1870 Joosefin koko kirkon suojelijaksi, kun voittoisa vapaamuurariliike uhkasi itse Kirkon keskusta. Joosef, joka oli pelastanut Jeesus-lapsen Herodeksen vainolta, puolustaisi myös Jeesuksen mystistä ruumista – Kirkkoa – pahan vihollisen hyökkäyksiltä. Joosef harkitsevasti ja toimeliaasti huolehti niistä ihmisistä, jotka hänen huostaansa oli uskottu. Avoimuus Jumalan sanalle, tehokas toiminta, auktoriteetti, viisaus ja hengellinen kypsyys tekevät hänestä maan päällä vaeltavan Kristuksen Kirkon itsestään selvän suojelijan. Toisaalta Joosef on kaikkein ensimmäiseksi koko Kirkon yleismaailmallinen suojeluspyhimys, ei mainittujen suojelutehtävien summana, vaan Jumalalta saamansa tehtävän takia, joka ulottuu yli koko Jumalan kansan. Ollessaan niin läheisesti liittynyt Kristuksen salaisuuden alkuperään Joosef kuuluu myös Kirkon salaisuuteen.
Pyhän Joosefin vuosi
Apostolisella kirjeellään Patris corde ("Isän sydämellä") paavi Franciscus muistelee pyhän Joosefin julistamista maailmanlaajuisen Kirkon suojeluspyhimykseksi 150 vuotta sitten. Merkkivuoden kunniaksi paavi Franciscus julisti alkaneeksi “Pyhän Joosefin vuoden” 8. joulukuuta 2020 alkaen 8. joulukuuta 2021 asti. Tämä apostolinen kirje on kirjoitettu Covid-19-pandemia mielessä. Tänä aikana korostuu tavallisten ja taustalla vaikuttavien ihmisten rooli. Pyhä Joosef ei ollut parrasvalossa vaan keskittyi palvelemaan Jeesusta ja Mariaa.
Tämän vuoden maaliskuun 19. päivästä lähtien alkaa myös Perheen vuosi. Joosefin vuosi ja Perheen vuosi ovat nyt rinnakkain!
Pyhän Joosefin juhlapyhänä (19.3.) vietettävän Pyhän Messun osat:
Alkuvirsi (Luuk. 12:42)
Hän on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, jonka Herra asetti pitämään huolta perheestään.
Päivän rukous
Kaikkivaltias Jumala, ihmiskunnan pelastuksen alkaessa toteutua sinä annoit Jeesuksen ja Neitsyt Marian pyhän Joosefin rakastavaan suojelukseen. Suo kirkkosi hänen avullaan uskollisesti hoitaa pelastuksen salaisuuksia niiden täyttymiseen saakka. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Isä Jumala, suo meidän puhtain sydämin toimittaa tätä alttaripalvelusta, niin kuin myös pyhä Joosef hartain mielin palveli Neitsyt Mariasta syntynyttä ainoaa Poikaasi. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (Matt. 25:21)
Sinä olet hyvä ja luotettava palvelija. Tule herrasi ilojuhlaan.
Päätösrukous
Jumala, sinä olet tänä autuaan Joosefin juhlapäivänä ruokkinut meitä pyhän alttarisi ravinnolla. Suojele perhettäsi ja auta sitä aina säilyttämään sille antamasi lahjat. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, s. 594-595)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Ikä
Oikeastaan evankeliumit kertovat Joosefista hyvin vähän. Vain Matteus ja Luukas mainitsevat hänet kertoessaan Jeesuksen lapsuudesta, johon liittyvät asiat alkoivat kiinnostaa kristittyjä 100-200 -luvuilla. Sen vuoksi tarinoita Joosefista riittää Uuden testamentin ulkopuolelle jääneissä evankeliumeissa. Mielenkiintoisin tarina lienee ns. Jaakobin alkuevankeliumin käsitys Joosefista leskimiehenä, joka vanhoilla päivillään arvottiin Marialle mieheksi. Tästä syystä elää kirkkotaiteessa vahva näkemys Joosefista ikäloppuna miehenä ja se juontaa juurensa kirkon opista Mariasta ikuisena neitsyenä. Vain vanha mies kykenee suojelemaan nuorikon neitsyyttä! Tällä näkemyksellä ei kuitenkaan ole mitään aitoa raamatullista perustaa, sillä Joosefin ikää ei synoptisissa evankeliumeissa kerrota. Jeesuksen syntymän aikoihin rabbit opettivat, että miesten oli avioiduttava kolmentoista ja yhdeksäntoista ikävuoden välillä. Mikäli Joosef olisi ollut poikkeuksellisen ikäinen, olisi se mainittu luultavasti erikseen. Siksi Joosef oli luultavasti aika lailla Marian ikäinen. Molemmat olivat todennäköisesti tavallinen teini-ikäinen nuoripari. Jumala ei asettanut kaikkein pyhimmän Neitsyen rinnalle vanhaa ukkoa, vaan nuoren miehen, joka oli Pyhän Hengen täyttämä. Joosef oli nuorekas persoonallisuus, jonka sielu oli puhdas ja Jumalaa pelkäävä. Evankelista Matteuksen mukaan hän oli hurskas mies (Matt. 1:19). Vain siten hän saattoi olla varma tuki Marialle ja isällinen esimerkki lapselle. Nuorena ja rohkeana Joosef pystyi varmasti puolustamaan ja suojelemaan äitiä ja lasta sekä elättämään perheensä.
Daavidin suvun takaaja
Vaikka Joosefista ei tiedetä paljoakaan, joitakin yksittäisiä tietoja hänestä tulee selvästi esille evankeliumeissa. Joosef on Marian neitseellinen puoliso ja Jumalan Jeesus-lapselle antama neitseellinen isä (Matt. 1:18), mutta juutalaisen lain mukaan hän on Jeesuksen aito isä. Hän oli ammatiltaan rakennusmies, joka teki puutöitä ja hoiti muurarinhommia Nasaretissa (Mark. 6:3). Erityisesti hän oli ”Daavidin sukua”, kuninkaallista sukua (Luuk. 1:27). Matteuksen evankeliumissa on pitkät listat sukuluetteloita, joissa osoitetaan Joosefin polveutuvan Abrahamista ja Daavidista. Daavidin dynastian jäsenyys ei enää merkinnyt mitään yhteiskunnallista etuoikeutta, mutta kuninkaallinen tausta vaikutti silti Joosefiin, jolle Jumala oli uskottu ainoasyntyisen Poikansa. Syntyperänsä ja Neitsyt Marian kanssa solmimansa aidon avioliiton avulla Joosef kykeni takaamaan Jeesus-lapselle oikeuden messiaanisuuteen todellisena ”Daavidin poikana”. Tuohon aikaan oli voimassa, että lihallinen isyys ja laillinen isyys olivat oikeudellisesti täysin samanarvoiset. Vanhan testamentin ennustuksen mukaan Messiaan oli oltava Daavidin poika (Jes. 9:6-7). Näin Daavidin jälkeläisenä oleminen olikin yksi Joosefin keskeisistä tehtävistä. Hänen osanaan oli toimia Jeesuksen neitseellisenä ja laillisena isänä, jotta myös Jeesuksessa kävisi toteen lupaus, että tuleva Vapahtaja olisi todella ”Daavidin poika”. Jeesuksen syntymä Betlehemissäkin liittyy kiinteästi Daavidin sukuun. Betlehem oli Daavidin kaupunki, johon Joosefin täytyi lähteä kihlattunsa kanssa kirjoittautuakseen veroluetteloon (Luuk. 2:4-5).
Hurskas mies
Joosefin elämä oli tavallisen yksinkertaista, vaikkei puuttunut dramaattisiakaan vaiheita. Hänen elämänsä syvin kriisi laskeutui raskaalla tavalla hänen ylleen, kun hänen kihlattunsa Maria oli raskaana ja hän tiesi varmuudella, ettei lapsi ollut hänen. Joosef oli kohdannut järkytyksen, joka oli siihen aikaan suuri skandaali. Lain mukaan Joosefin mahdollisuutena olisi myös Marian saattaminen kivitettäväksi aviorikoksen vuoksi (5 Moos. 22:23-24). Hän oli kuitenkin hurskas eikä siksi halunnut saattaa Mariaa julkiseen häpeään (Matt. 1:19). Jalona ja vaatimattomana miehenä Joosef päätti heti luopua kihlatusta morsiamestaan, ei sen takia, että hän epäili tämän siveyttä, vaan siksi, että hän piti itseään liian halpana kelvatakseen Marialle luvatun pojan isäksi. Hän rakasti selvästi Mariaa, minkä seurauksena hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa jättää Marian. Sittenkin Jumalan lähettämä enkeli puuttui Joosefin ajatuksiin ja ilmoitti hänelle unessa, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä ja että hänen tuli ottaa Maria luokseen ja antaa syntyvälle lapselle nimi Jeesus (Matt. 1:20-21). Joosef totteli ja piti hyvää huolta Mariasta sekä lapsesta, joka syntyi Betlehemin tallissa. Kun lasta uhkasi vaara kuningas Herodeksen taholta, enkeli ilmestyi jälleen Joosefille ja käski häntä pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin. Joosef totteli jälleen ja piti heitä piilossa Egyptissä siihen asti, kunnes enkeli Herodeksen kuoleman jälkeen näyttäytyi Joosefille unessa ja käski heidän palata.
Kuolema
Viimeisen kerran tapaamme Joosefin Luukkaan evankeliumissa silloin, kun Jeesus 12-vuotiaana seurasi vanhempiaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille ja jäi temppeliin keskustelemaan opettajien kanssa. Tämän jälkeen Joosef katoaa Raamatun sivuilta. Onkin oletettu, että Joosef kuoli ennen Jeesuksen julkisen elämän alkamista. Kenties Jeesus itse sulki tuon Nasaretin rakennusmiehen silmät silloin, kun kuoleman hetki tuli. Häneltä, joka oli kuollut Jeesus ja Maria vierellään, alettiin pyytää hyvää kuolemaa.
Hiljainen kuuliaisuus
Perinteinen jouluevankeliumi Luukkaan mukaan jättää Joosefin Marian varjoon, mutta evankelista Matteus kääntää asetelman päälaelleen. Matteuksen evankeliumissa Joosef on kaikkien tapahtumien ytimessä. Hän ei oikeastaan ollut sivuosassa, vaan rohkeana perheenisänä haastavissa tilanteissa. Matteuksen kuvaamassa Joosefissa on tyyliä, todellista herrasmiehen otetta. Hän ei suojellut vain omaa kunniaansa, vaan asetti perheensä edun itsensä edelle. Hän oli kuuliainen Jumalalle ja luotti siihen, että enkelin ohjeet veivät hänet oikeaan suuntaan. Hän aina vastasi myönteisesti Jumalan kutsuun – ei sanoin, vaan teoin. Hän teki, niin kuin Jumala tahtoi. Hän ei epäillyt, vaan otti Marian vaimokseen tuntien tämän äitiyden salaisuuden. Rakastaessaan Mariaa hän tunnusti rakastavansa Jumalaa. Hän on nöyryyden esikuva ja todiste siitä, ettei elämässä tarvita suuria asioita vaan hiljainen kuuliaisuus Jumalan tahdolle.
Suuri rukoilija
Joosef ei puhu paljon, mutta hän elää intensiivisesti. Yhtään hänen omaa sanaansa ei ole merkitty muistiin. Hänen vaitiolollaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä passiivisuuden tai saamattomuuden kanssa, vaan se on mykistymistä Jumalan salaperäisten säädösten suuruuden edessä. Joosef ei vaikene alistuakseen Sallimukselle vaan kunnioittaakseen Jumalan salaisuutta. Hän on suuri rukoilija. Hän on vaitelias, taustalle vetäytyvä ja vaatimaton ihmisten keskuudessa, mutta hyvin toimelias hädän keskellä. Järkevänä ja selvästi ajattelevana hän ymmärsi vaaran hetkellä toimia nopeasti ja määrätietoisesti. Saadessaan kuulla Herodeksen vainosta hän ei odottanut aamuun saakka, vaan lähti jo yöllä pakomatkalle. Hän oli syvästi uskonnollinen ja noudatti epäiröimättä Jumalan käskyjä. Luottamus ja usko Jumalaan oli niin syvä ja horjumaton, ettei epäröintiin käytetty turhaa aikaa. Hänen korvansa ja sydämensä olivat auki Jumalan sanalle. Se mitä hän tekee, on lujasti ankkuroitunut Jumalan tahtoon. Se on todellista viisautta ja samalla myös kypsyyttä.
Kirkon suojelija
Paavi Pius IX valitsi vuonna 1870 Joosefin koko kirkon suojelijaksi, kun voittoisa vapaamuurariliike uhkasi itse Kirkon keskusta. Joosef, joka oli pelastanut Jeesus-lapsen Herodeksen vainolta, puolustaisi myös Jeesuksen mystistä ruumista – Kirkkoa – pahan vihollisen hyökkäyksiltä. Joosef harkitsevasti ja toimeliaasti huolehti niistä ihmisistä, jotka hänen huostaansa oli uskottu. Avoimuus Jumalan sanalle, tehokas toiminta, auktoriteetti, viisaus ja hengellinen kypsyys tekevät hänestä maan päällä vaeltavan Kristuksen Kirkon itsestään selvän suojelijan. Toisaalta Joosef on kaikkein ensimmäiseksi koko Kirkon yleismaailmallinen suojeluspyhimys, ei mainittujen suojelutehtävien summana, vaan Jumalalta saamansa tehtävän takia, joka ulottuu yli koko Jumalan kansan. Ollessaan niin läheisesti liittynyt Kristuksen salaisuuden alkuperään Joosef kuuluu myös Kirkon salaisuuteen.
Pyhän Joosefin vuosi
Apostolisella kirjeellään Patris corde ("Isän sydämellä") paavi Franciscus muistelee pyhän Joosefin julistamista maailmanlaajuisen Kirkon suojeluspyhimykseksi 150 vuotta sitten. Merkkivuoden kunniaksi paavi Franciscus julisti alkaneeksi “Pyhän Joosefin vuoden” 8. joulukuuta 2020 alkaen 8. joulukuuta 2021 asti. Tämä apostolinen kirje on kirjoitettu Covid-19-pandemia mielessä. Tänä aikana korostuu tavallisten ja taustalla vaikuttavien ihmisten rooli. Pyhä Joosef ei ollut parrasvalossa vaan keskittyi palvelemaan Jeesusta ja Mariaa.
Tämän vuoden maaliskuun 19. päivästä lähtien alkaa myös Perheen vuosi. Joosefin vuosi ja Perheen vuosi ovat nyt rinnakkain!
Pyhän Joosefin juhlapyhänä (19.3.) vietettävän Pyhän Messun osat:
Alkuvirsi (Luuk. 12:42)
Hän on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, jonka Herra asetti pitämään huolta perheestään.
Päivän rukous
Kaikkivaltias Jumala, ihmiskunnan pelastuksen alkaessa toteutua sinä annoit Jeesuksen ja Neitsyt Marian pyhän Joosefin rakastavaan suojelukseen. Suo kirkkosi hänen avullaan uskollisesti hoitaa pelastuksen salaisuuksia niiden täyttymiseen saakka. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Isä Jumala, suo meidän puhtain sydämin toimittaa tätä alttaripalvelusta, niin kuin myös pyhä Joosef hartain mielin palveli Neitsyt Mariasta syntynyttä ainoaa Poikaasi. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (Matt. 25:21)
Sinä olet hyvä ja luotettava palvelija. Tule herrasi ilojuhlaan.
Päätösrukous
Jumala, sinä olet tänä autuaan Joosefin juhlapäivänä ruokkinut meitä pyhän alttarisi ravinnolla. Suojele perhettäsi ja auta sitä aina säilyttämään sille antamasi lahjat. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, s. 594-595)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Paavi Franciscus, apostolinen kirje Patris corde (Isän sydämellä), 8.12.2020 (150 vuotta pyhän Joosefin julistamisesta yleismaailmallisen kirkon suojelijaksi).
- Hiljainen suuruus: kymmenen näkökulmaa pyhään Joosefiin. (Itävaltalaisessa St. Josef –lehdessä, Heft 6, 2001).
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 88-89, 134.
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 14-15.
- Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, ss. 12-13.
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed