“Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut yhteenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” (Ap.t. 8:14-17)
Vahvistuksen sakramentti vie täyttymykseen kasteessa saadun armon ja Jumalan Hengen vaikutuksen. Se antaa Pyhän Hengen lahjat, joita kastettu tarvitsee voidakseen juurtua syvemmin Jumalan lapseuteen, liittyä läheisemmin Kristukseen sekä vahvistua yhteydessään kirkkoon, jonka lähetystehtävästä hän on osallinen. Samalla se auttaa häntä todistamaan kirkon uskosta sanoin ja teoin.
Kun on tullut aika, jolloin nuoren tulee kantaa vastuu omasta hengellisestä elämästään, hän saa vahvistuksen sakramentin. Sitä edeltää vanhempien ja seurakunnan antama opetus, joka johdattaa häntä kristilliseen elämään.
Vahvistuksen sakramentin jakaa tavallisesti piispa. Vahvistettavat tunnustavat seurakunnan edessä uskonsa ja uudistavat kastelupaukset, jotka vanhemmat ja kummit heidän puolestaan ovat kasteessa antaneet. Sitten piispa antaa vahvistuksen sakramentin vahvistettaville panemalla kätensä heidän päälleen ja voitelemalla ristinmerkin heidän otsaansa pyhällä krismalla, vihityllä öljyllä. Vahvistettavalla on kummi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen.
Kun muissa kirkkokunnissa kastettuja aikuisia otetaan kirkon täyteen yhteyteen, pääsääntöisesti samassa yhteydessä heille annetaan vahvistuksen sakramentti, elleivät he aikaisemmin ole sitä saaneet.
Vahvistuksen sakramentti
(KATOLISEN KIRKON KATEKISMUKSEN KOMPENDIUM, nrot 265-270)
265. Mikä sija vahvistuksella on jumalallisessa pelastussuunnitelmassa?
Vanhassa liitossa profeetat julistivat Herran Hengen vuodattamista odotetulle Messiaalle ja koko messiaaniselle kansalle. Koko Jeesuksen elämä ja tehtävä toteutuvat täydellisessä yhteydessä Pyhän Hengen kanssa. Helluntaina apostolit saavat Pyhän Hengen ja julistavat ”Jumalan suuria tekoja” (Ap.t. 2:11). Kätten päällepanemisen kautta he välittävät vastakastetuille tämän saman Hengen lahjan. Kirkko on vuosisatojen ajan jatkuvasti elänyt Hengestä ja välittänyt hänet lapsilleen.
266. Miksi tätä sakramenttia nimitetään krismalla voiteluksi tai vahvistukseksi?
Sitä kutsutaan krismalla voiteluksi (idän kirkoissa pyhällä mirhalla voiteluksi), koska sen olennainen riitti on voiteleminen. Sitä kutsutaan vahvistukseksi, koska se vahvistaa ja lujittaa kasteen armon.
267. Mikä on vahvistuksen olennainen riitti?
Vahvistuksen olennainen riitti on voitelu pyhällä krismalla (balsamilla sekoitetulla oliiviöljyllä, jonka piispa on vihkinyt). Sen jakaja panee käden kastetun pään päälle ja lausuu riittiin kuuluvat sakramentaaliset sanat. Lännessä voidellaan otsa ja lausutaan sanat: ”Ota vastaan Pyhän Hengen lahjan sinetti”. Bysanttilaisen riituksen idän kirkoissa voidellaan myös muita ruumiinosia ja lausutaan sanat: ”Pyhän Hengen lahjan sinetti”.
Kätten päällepaneminen oli vahvistuksen sakramentin ensimmäinen nimi tai muoto, ja Raamattu antaa siitä muutamia esimerkkejä. Selvin kertomus vahvistuksen sakramentin apostolisesta käytännöstä on luettavissa Apostolien teoista: ”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” (Ap.t. 8:14-17)
Toinen esimerkki samasta kirjasta todistaa siitä, että kaste ja vahvistus annettiin ensimmäisillä vuosisadoilla usein yhdessä niin, että ne muodostivat ns. ”kaksoissakramentin” (KKK 1290): ”he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin” (Ap.t. 19:5-6). Idän traditio on säilyttänyt tämän käytännön, kun taas lännessä päädyttiin erottamaan kaste ja vahvistus ajallisesti toisistaan (KKK 1290, 1318). Tämä ero on siis käytännöllinen eikä dogmaattinen.
Idän kirkkojen käytäntö korostaa kristillisen initiaation ykseyttä; lännen käytäntö havainnollistaa uuden kristityn yhteyttä piispaansa, joka on kirkkonsa ykseyden, sen katolisuuden ja apostolisuuden takaaja ja palvelija. Hänen kauttaan paikalliskirkko yhdistyy Kristuksen kirkon apostoliseen alkuperään. (KKK 1292) Lännessä initiaation ykseys ei välttämättä edellytä ajallista ykseyttä. Initiaation sakramenttien pitäisi vastata sielun tarpeeseen, kun se kehittyy vähitellen.
268. Miten vahvistus vaikuttaa?
Vahvistuksen vaikutus on Pyhän Hengen erityinen vuodattaminen niin kuin kerran helluntaina. Tämä vuodattaminen painaa sieluun katoamattoman luonteen (character) ja saa kasteen armon kasvamaan. Se juurruttaa syvemmälle Jumalan lapseuteen; se liittää lujemmin Kristukseen ja hänen kirkkoonsa; se vahvistaa sielussa Pyhän Hengen lahjoja; se antaa erityisen voiman todistaa kristillisestä uskosta.
Vahvistus jaetaan vain kerran, koska se kasteen tavoin painaa sieluun katoamattoman hengellisen merkin siitä, että Jeesus Kristus on merkinnyt kristityn Henkensä sinetillä. Sinetti on henkilön vertauskuva, hänen auktoriteettinsa merkki, merkki hänen omistusoikeudestaan johonkin esineeseen; esimerkiksi sotilaat merkittiin heidän johtajansa sinetillä ja orjat herransa sinetillä. Sinetti vahvistaa oikeustoimen päteväksi tai asiakirjan oikeaksi ja tekee sen tilanteesta riippuen salaiseksi. (KKK 1295)
Tämä Pyhän Hengen sinetti merkitsee, että kristitty kuuluu kokonaan Kristukselle, hänet on asetettu ainiaaksi Herran palvelukseen, mutta myös sitä, että hänelle on luvattu Jumalan varjelus lopun ajan suuressa koetuksessa. (KKK 1296)
Seitsemän Pyhän Hengen lahjaa (Jes. 11:1-2):Viisaus, Ymmärrys, Neuvo, Voima, Tieto, Hurskaus ja Jumalanpelko.
”Jumala on rakkaus” (1 Joh. 4:8), ja rakkaus on lahjoista ensimmäinen; kaikki muut lahjat sisältyvät siihen. ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).
Pyhän Hengen voimassa Jumalan lapset voivat kantaa hedelmää. Hän, joka on oksastanut meidät tosi viinipuuhun, saa meidät kantamaan ”Hengen hedelmää”. à Kaksitoista Pyhän Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23): Rakkaus, Ilo, Rauha, Kärsivällisyys, Ystävällisyys, Hyvyys, Pitkämielisyys, Lempeys, Uskollisuus, Vaatimattomuus, Itsehillintä ja Siveys.
269. Kuka voi saada tämän sakramentin?
Se, joka on jo kastettu, voi ja hänen tulee vastaanottaa tämä sakramentti, joka voidaan saada vain kerran. Sen hedelmälliseen vastaanottamiseen kuuluu, että vahvistettava on armon tilassa.
Kummi
Vahvistettavalla on kummi, jonka on oltava 16 vuotta täyttänyt ja vahvistuksen saanut katolilainen. Kummin tehtävänä on tukea nuorta kristittyä osallistumisessa kirkon ja seurakunnan elämään sekä rukoilla hänen puolestaan. Kummin on oltava Katolisen kirkon täydessä sakramenttiyhteydessä elävä henkilö, ja hänen on ennen vahvistustilaisuutta otettava vastaan parannuksen sakramentti. Vanhempien kasteessa valitsema kummi voi toimia myös vahvistuskummina, jos hän täyttä nämä ehdot.
Suojeluspyhä
Kummin lisäksi vahvistuksen sakramenttiin liittyy suojeluspyhä, joka tukee nuorta kristittyä esirukouksillaan. Jokaisella on varmaankin jo vanhempien kasteessa valitsema suojeluspyhä ja nimi, mutta nyt vahvistettavalla uuden elämän merkkinä on mahdollisuus valita uusi suojeluspyhä ja uusi nimi hänen mukaansa. Toki voi valita myös saman pyhän, jonka nimeen on aikanaan kastettu. On tärkeää tutustua omaan suojeluspyhäänsä ja pyytää hänen esirukouksiaan.
270. Kuka on vahvistuksen jakaja?
Alkuperäinen jakaja on piispa. Silloin käy selvästi ilmi vahvistetun yhteys kirkkoon ja sen apostoliseen rakenteeseen. Kun pappi jakaa tämän sakramentin, kuten tavallisesti idässä ja erityisissä tapauksissa myös lännessä, tulee yhteys piispaan ja kirkkoon ilmi papin kautta, joka on piispan työtoveri, ja pyhän krisman kautta, jonka piispa itse on vihkinyt.
”Pyhä Henki asettaa takaisin paratiisiin, ohjaa taivaan valtakuntaan ja lapsen asemaan, saa meidät kutsumaan täysin luottavaisesti Jumalaa Isäksi ja olemaan osallisia Kristuksen armosta, saamaan valon lapsen nimen ja omistamaan Kristuksen kanssa ikuisen kunnian”. (p. Basileios Suuri, Liber de Spiritu Sancto 15)