Claran lapsuus- ja nuoruusvuosista tiedetään varsin vähän. Perimätiedon mukaan hänen äitinsä, Torculana, rukoili eräänä päivänä kirkossa, ja hänen polvistuessaan ristiinnaulitun kuvan eteen hänelle puhui ääni korkeudesta: "Torculana. Sinä tulet synnyttämään ihmeellisen valon, joka tulee loistamaan yli koko maailman." Silloin Torculana tuli iloiseksi ja meni kotiinsa. Vähän ajan kuluttua hänelle syntyi tytär, ja hän antoi tämän nimeksi Clara (kirkas).
Franciscuksen vaikutus
Ollessaan 18-vuotias Clara kuuli Franciscuksen saarnaavan San Giorgion kirkossa Assisissa. Franciscuksen saarnat innoittivat häntä ja palmusunnuntaina 1212 hän kristillisen köyhyyden ihanteen lumoamana karkasi kotoa ja meni Porziuncolaan, jossa Franciscus asui pienessä yhteisössään. Franciscus veljineen tapasi hänet Enkelien Neitsyen kappelissa. Franciscus leikkasi hänen tukkansa ja antoi hänelle säkkikankaisen katumusviittansa, joka sidottiin hänen ympärilleen köydellä. Koska fransiskaaneilla ei vielä silloin ollut nunnaluostaria, Franciscus lähetti hänet benediktiiniluostariin Bastian lähelle. Nimittäin perhe, varsinkin isä, vastusti ankarasti Claran luostariin menoa, mutta taipui vähitellen.
Clara sai turvapaikan siis ensin San Paolon benediktiinisisarten luota, kunnes Franciscus pystyi tarjoamaan hänelle ja hänen kumppaneilleen pienen talon San Damianon kirkon yhteydestä. Clarasta tuli 1215 tämän naisyhteisön abbedissa, yhteisön joka halusi elää Franciscuksen hengen ja säännön mukaisesti. Clara oli siis ensimmäinen samanhenkisten naisten joukossa Franciscuksen toisessa sääntökunnassa, joka myöhemmin sai Claran mukaan nimen «klarissat». Myöhemmin Claran kaksi sisarta ja isän kuoltua äitikin liittyivät tähän yhteisöön, samoin kuin joitakin varakkaan firenzeläisen Ubaldinin perheen jäseniä. Clara toimi luostarin johdossa melkein 40 vuotta. Hän ei koskaan mennyt San Damianon muurien ulkopuolelle ja hän kuoli siellä 60-vuotiaana.
Privilegium paupertatis
Klarissojen sääntökunnasta tuli fransiskaanien sisarjärjestö, joka toteutti ehdottoman köyhyyden. Se vaati varmaan paljon rikkaalta porvarin tyttäreltä, mutta Clara eli tämän lupauksen mukaan loppuun asti. Hän nukkui kuivuneilla viiniköynnöksillä lattialla ja käytti tyynynään puunpalaa. Hän söi kerjäämiään leivänkannikoita ja pukeutui karkeaan säkkiin köysi kapean uumansa ympärillä.
Kun paavi Gregorius IX (1227-1241) vieraili San Damianossa, hän järkyttyi nähdessään sisarten äärimmäisen köyhyyden. Hän halusi lieventää heidän lupauksiaan, mutta Clara ei suostunut siihen. Sääntö ei ollut kuitenkaan vielä saanut hyväksymistä, ja Clara saikin kamppailla koko ikänsä, ennen kuin Roomassa käsitettiin, että naisetkin saattoivat elää näin kovaa elämää, jos Jumala kutsuu heidät siihen.
Paavi halusi myös antaa heille vuotuisen avustuksen, mutta Clara kieltäytyi siitä. Vuonna 1228 paavi antoi heille etuoikeuden elää köyhyydessä (privilegium paupertatis), jotta kukaan ei voisi pakottaa heitä ottamaan vastaan omaisuutta. He tulivat toimeen pelkillä tilapäisavustuksilla. He elivät ainoastaan almuista, omistamatta mitään omaisuutta, sen paremmin yksityistä kuin yhteistäkään. Clara joutui ajoittain taistelemaan tämän etuoikeuden säilyttämiseksi, samoin kuin Franciscuksen suunnitteleman sisarten säännön puolesta joidenkin paavien ja muiden kirkon auktoriteettien esittämiä lievennyksiä vastaan. Köyhien klarissojen elämäntapa oli ankarampi kuin minkään muun sen aikaisen sisarkunnan.
Clara oli hengessään vahva mutta ruumiiltaan heikko. Ankara elämäntapa johti sairastumiseen. Heinäkuun helteessä 1253 Clara ei jaksanut enää syödä. Paavi Innocentius IV (1243-1254) oli juuri silloin käymässä Assisissa ja sai tietää, että pyhä nainen odotti San Damianossa sääntönsä hyväksymistä. Lopultakin, 11. elokuuta, Claran luostariin saapui kivistä polkua pitkin sanantuoja mukanaan paavin bulla, jossa klarissojen sääntö hyväksyttiin. Clara voi nyt sulkea silmänsä iloiten. Hän kuoli painaen paavin bullaa rintaansa vasten ja kasvoillaan hymy, joka vielä tänäänkin kaunistaa hänen säilyneitä kasvonpiirteitänsä.
Suuri kontemplatiivi
Clara eli koko elämänsä luostarissaan ja oli eräs keskiajan suurista kontemplatiiveista. Häntä on sanottu "evankelisen täydellisyyden aidoimmaksi ilmaisuksi sellaisena kuin Franciscus sen käsitti". Vuosikymmeniä kestäneestä sairaudestaan huolimatta Clara ohjasi sääntökuntaansa ja oli muille nöyryyden ja ilon esikuvana. Hän piti sisaristaan erittäin hyvää huolta ja kirjoitti eräälle nunnalle, joka oli perustanut luostarin Prahaan, ettei tämä liioittelisi ankaruuttaan, sillä "ruumiimme eivät ole pronssia".
Vaikka klarissojen sääntökunta eli ankaraa elämää köyhyydessä, hiljaisuudessa ja askeesissa, se levisi nopeasti muualle Eurooppaan, etenkin Espanjaan, jossa 13. vuosisadalla oli 47 luostaria, sekä Böömiin, Ranskaan ja Englantiin. Tänä päivänä klarissoja on useissa maissa kontemplatiivisena sääntökuntana, jäsenmäärältään vähäisenä, mutta yhä samojen ihanteiden merkitseminä, joita Franciscus ja Clara edustivat.
Clara kirjoitti: ”Autuas köyhyys! Niille, jotka sitä rakastavat ja syleilevät, se takaa ikuiset rikkaudet. Pyhä köyhyys! Sille, joka sen omistaa ja sitä kaipaa, Jumala lupaa taivasten valtakunnan ja – se on varmaa – ikuisen kunnian ja autuuden. Jumalalle otollinen köyhyys! Herra Jeesus Kristus, joka hallitsi ja hallitsee taivasta ja maata ja jonka sanat toteutuivat, piti sitä enemmän kuin mitään muuta syleilemisen arvoisena.”
Clara oli käsittänyt, että Kristuksen mystisen ruumiin kaikki jäsenet ovat vastuussa toisistaan. Rukous- ja katumuselämällään hän antoi oman osuutensa luostarin hiljaisuudessa. Sairaana hän oli silloinkin, kun keisari Fredrik II:n saraseenit piirittivät Assisia, Clara antoi kantaa itsensä suljetun portin eteen ollakseen ensimmäisenä vaaran kohteena. Sitten hän antoi tuoda siihen ciboriumin tabernaakkelista ja syventyi rukoukseen pyhimmän sakramentin eteen. Silloin hän kuuli ciboriumista äänen, nuoren pojan äänen kaltaisen, joka sanoi: "Minä tulen aina olemaan suojananne." Kohta sen jälkeen saraseenit lopettivat piirityksen ja vetäytyivät pois. Neljä vuotta myöhemmin oli sekä kaupunki että luostari jälleen keisarin saraseenijoukkojen piirittämänä. Silloin Clara ciboriumi käsissään meni saraseeneja vastaan, ja he pakenivat kauhuissaan.
Paavi Aleksanteri IV julisti hänet pyhäksi vuonna 1255, vain kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Paavi Pius XII julisti pyhän Claran television suojeluspyhimykseksi vuonna 1958, koska tarinan mukaan ollessaan hyvin sairas Clara näki ja kuuli Messun huoneensa seinällä; hän oli näyssä katsellut jumalanpalvelusta sairasvuoteella maaten. Clara on siis erityisesti television, näyttelijöiden, kameramiesten, käsikirjoittajien, ilmoittajien ja tuottajien suojeluspyhimys.
Pyhän Claran muistopäivänä (11.8.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Isä Jumala, suuressa laupeudessasi sinä sytytit pyhän Claran sydämessä rakkauden köyhyyteen. Hänen esirukoustensa tähden suo meidän hengellisesti köyhinä seurata Kristusta ja saada kerran nähdä sinut taivaallisessa valtakunnassasi. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, s. 668)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, ss. 166-167.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 249-250.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 135.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 132-133.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· https://fi.wikipedia.org/wiki/Klaara_Assisilainen
· Tekniikan Maailma 4/1982, s. 36