Tulevana maanantaina 2.2. vietämme kynttiläpäivää eli Herran Temppeliintuomisen juhlaa, jolloin Pyhän Ristin seurakuntamme ottaa kolme aikuista vastaan kirkon yhteyteen ns. initiaation sakramenttien (kasteen, vahvistuksen ja Eukaristian) kautta. Kiittäkäämme Jumalaa tästä lahjasta ja rukoilkaamme näiden uusien kirkonjäsenten puolesta!
***
Kirkko muistaa tässä 4. vuosisadalta lähtien vietetyssä juhlassa, miten Maria ja Joosef toivat Jeesuksen temppeliin täyttääkseen Mooseksen lain säädökset (Luuk. 2:22ss). Vanha Simeon sai ottaa lapsen syliinsä ja hän kiitti Jumalaa siitä siunauksesta, että sai ennen kuolemaansa vielä nähdä Jumalan pelastuksen. Myös naisprofeetta Hanna ylisti Jumalaa. Kirkossa pidettävä kynttilä kulkue muistuttaa Simeonin sanoista, että Kristus on valo pakanakansoille ja kirkkaus Jumalan kansalle.
Kaikkivaltias Jumala, sinun ainosyntyinen, ihmiseksi tullut Poikasi on tänään tuotu eteesi temppeliin. Salli meidänkin puhdistetuin mielin saapua kasvojesi eteen.
(Päivän rukous)
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
[Päivän evankeliumi (Luuk. 2:25-32)]
Tänä päivänä tuotiin temppeliin Kristus-lapsi. Hän on sinun Poikasi iankaikkisesti, ja hänet Pyhä Henki Simeonin suulla julisti Israelin kirkkaudeksi ja kansojen valkeudeksi.
(Kynttilänpäivän prefaatiosta)
Ottakaamme vastaan kirkas ja iäinen valo
Rientäkäämme kaikki Kristusta vastaan, me, jotka vietämme ja kunnioitamme hurskaasti hänen salaisuuttaan, lähtekäämme kaikki vilpittömin mielin! Älköön kukaan vetäytykö pois tästä kohtaamisesta, älköön kukaan jääkö syrjään soihdun kantamisesta. Me sytytämme kynttilät loistamaan osoittaaksemme hänen saapumisensa jumalallista kirkkautta, hänen, joka valaisee kaiken, karkottaa pahimmankin pimeyden ja kirkastaa kaiken iäisen valon runsaudella. Me sytytämme kynttilät myös näyttääksemme, miten kirkas sielumme pitää olla, kun kiiruhdamme Kristusta kohti.
Niin kuin Jumalanäiti ja puhtain Neitsyt kantoi käsi varsillaan todellista valoa ja oli lähellä niitä, jotka istuivat kuoleman varjossa (vrt. Luuk. 1:79), niin mekin tahdomme hänen kirkkaiden säteittensä valaisemina kantaa käsissämme valoa, joka ilmestyy kaikille, ja riennämme kiireisin askelin häntä vastaan, joka on todella valo.
Valo tuli näet maailmaan ja valaisi sen, kun se oli pimeyden ympäröimä. Korkeudesta saapui luoksemme aamun koitto (Luuk. 1:78) ja säteili niille, jotka istuivat pimeydessä. Tämä on meidän salaisuutemme. Sen tähden astumme sisään kantaen soihtuja, siksi olemme kiiruhtaneet tänne kynttilät käsissä. Siten ilmoitamme, että meille on syttynyt valo, ja näytämme, millainen kirkkaus hänestä on virtaava meihin. Juoskaamme sen tähden kaikki yhdessä, rientäkäämme kaikki Jumalaa vastaan! Tuo todellinen valo, joka valaisee jokaisen tähän maailmaan tulevan ihmisen (vrt. Joh. 1:9), on saapunut. Tulkaamme siis kaikki valoon, rakkaat veljet, säteilkäämme kaikki valoa!
Älköön kukaan meistä jääkö vaille tämän valon vihkimystä, älköön kukaan sen täyttämä jääkö yön pimeyteen. Astukaamme kaikki esiin loistaen valoa, käykäämme kaikki yhdessä säteillen häntä kohti. Ottakaamme vastaan vanhan Simeonin kanssa tuo kirkas ja iäinen valkeus. Riemuitkoot mielemme ja sydämemme hänen kanssaan, kohottakaamme yhdessä ylistyslaulu valkeuden Isälle ja Luojalle, joka lähetti todellisen valon, karkotti yön pimeyden ja teki meidät kaikki loistaviksi lyhdyiksi. Mekin olemme nähneet hänen kauttaan Jumalan pelastuksen, jonka hän valmisti kaikkien kansojen kas vojen edessä ja ilmoitti kirkkaudeksi meille, uudelle Israelille. Me elimme vanhan synnin synkässä pimeydessä, mutta vapauduimme Simeonin tavoin nykyisen elämän kahleista heti nähtyämme Kristuksen.
Mekin olemme uskossa syleilleet Kristusta, joka tuli luoksemme Betlehemistä, ja meistä, jotka olimme pakanoita, on tullut Jumalan kansa, sillä hän on Isän Jumalan antama pelastus. Olemme nähneet omin silmin ihmiseksi tulleen Jumalan, ja koska olemme nähneet ja kokeneet Jumalan läsnäolon ja ottaneet hänet henkemme käsivarsille, meitä kutsutaan uudeksi Israeliksi. Siksi vietämme vuosittain hänen läsnäolonsa juhlaa emmekä koskaan tule sitä unohtamaan.
Pyhä piispa Sofronius (k. 638)
(Ote Katolisesta rukouskirjasta, KATT 2013, ss. 338-341)