| Amurinkujalla sijaitsevan seurakuntakeskuksen ja rakennuksessa olevan kirkon on suunnitellut Tampereen kaupunginarkkitehti Jaakko Ilveskoski ja se on valmistunut 1969. Kirkko on omistettu Pyhälle Ristille, josta se saa nimensä. Samassa rakennuksessa sijaitsevat pappila, englantilaisen koulun tilat ja seurakuntasali. Kirkko vihittiin 22.11.1969. Kirkon graniittialttari on kuorin keskiosassa ja sen sekä sivukappelin on suunnitellut silloinen kirkkoherra Gerard Schiljen, joka suunnitteli myös kirkon takorautaesineet. Alttarissa on Ugandan marttyyrien reliikki. Alttarikaapin eli tabernaakkelin edessä olevan taideteoksen on valmistanut tamperelainen kivimosaiikkitaiteilija Ritva Luukkanen. Astuessaan sisään katoliseen kirkkoon ihminen ymmärtää, että kirkko ei ole vain kokoontumistila, vaan paikka, johon Jeesus Kristus itse kokoaa seurakuntansa. Hän elää ja vaikuttaa sen keskellä sanansa ja sakramenttiensa kautta. Siksi katolilainen astuu kirkkoon kunnioittavin mielin, hän kastaa sormensa oven vieressä olevaan vihkivesiastiaan ja tekee ristinmerkin. Vihkivesi muistuttaa uskovaa kasteesta, jonka kautta hänet on liitetty kirkon yhteyteen. Ristinmerkki otsalta rinnalle ja vasemmalta olkapäältä oikealle olkapäälle on uskontunnustus: Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Kirkon lasimaalaukset on suunnitellut hollantilainen taiteilija René Groenen. (Hän on suunnitellut myös Jyväskylän Pyhän Olavin kirkon lasimaalaukset). Lasimaalauksiin sisältyy paljon vertauskuvallisuutta: Sivukappelin ikkunoiden lasimaalaukset kuvaavat vanhojen vertauskuvien mukaan katolisen kirkon seitsemää sakramenttia: Vasemmalla ovat kaste, vahvistus ja eukaristia, oikealla pappeus, avioliitto, parannuksen sakramentti eli rippi ja sairaiden voitelu. Keskellä kirkkoa seisottaessa selkä alttariin päin, nähdään kaikki kirkkosalin ikkunat samaan aikaan: Ylärivin pienten ikkunoiden aiheena on luominen. Kaikkeuden synty esitetään klassisen alkuaineteorian avulla ja ne ovat vasemmalta oikealle: valo ja valon synty, tuli, vesi ja maa. Alarivin suuret ikkunat kertovat uudesta luomisesta vasemmalta oikealle: paha ja taistelu pahaa vastaan, vapahdus Kristuksen ristin kautta, ylösnousemus ja kohoaminen kirkkauteen, täydellisyys sekä rikkumaton rauha ja lepo. Kirkon portaikon ikkunoiden aiheet ovat vasemmalta oikealle alkuaineiden järjestyminen, läpitunkeva voima, luotettavuus, kaiken olevaisen sopusointu. Eteisen ikkuna kuvaa kolmea jumalallista hyvettä uskoa, toivoa ja rakkautta. Lasimaalaukset jatkuvat sakariston puolelle. Ne muodostavat yhden kokonaisuuden, jonka sanoma on: Ihmisen kaikki vilpittömät pyrkimykset toteutuvat, kun luotu tunnustaa Luojansa ja palvelee häntä Vapahtajan esimerkin mukaisesti ja hänen armonsa avulla. Taiteilija René Groenen on suunnitellut myös ristintien asemien kohokuvat, jotka esittävät Kristuksen kärsimyshistorian tapahtumia. Ensimmäinen asema, Jeesus tuomitaan kuolemaan, on kirkon takaosasta katsottuna edessä alttarista oikealle. Viimeinen, Jeesus lasketaan hautaan, on edessä alttarista vasemmalle. Ristintie rukoillaan siten, että rukoilija kulkee yksin tai yhdessä toisten kanssa ristintien asemalta seuraavalle seuraten Herraa hänen kärsimystiellään. Kunkin aseman kohdalla rukoillaan niihin kuuluvat rukoukset. Sarjaan kuuluva viidestoista asema, ylösnoussut Herra ilmestyy opetuslapsilleen, sijaitsee ulkoportaikossa. Kirkkosalissa vasemmalla ovat Kangasalan urkutehtaan 1981 valmistamat urut. Seinillä kiertää 12 vihkiristin sarja kynttilöineen. Sivualttarin Neitsyt Marian patsas on saksalainen puuveistos. (Tekstin on koonnut v. 2021 Elina Grönlund. Pohjana on 1967-1984 kirkkoherrana toimineen Gérard Schiljenin selvitys). |
