Elämme edelleen keskellä tavallista riemuvuotta, Jubileumia 2025. Riemuvuoden julistamisbullassaan Spes non confundit (Eikä toivo ole turha) edesmennyt paavi Franciscus kutsuu meitä olemaan toivon pyhiinvaeltajia, elämään toivossa.
Oikea ja kestävä toivo on vain Jumalassa, vain Kristuksessa, joka on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6). Kristus on meidän toivomme, mutta hän antaa meille myös toivon oppaita hänen itsensä lisäksi, sillä hän rakastaa meitä paljon ja haluaa huolehtia meistä monella muullakin tavalla, näkymättömällä ja näkyvällä tavalla. Tästä syystä on hyvää turvautua myös hänen antamiinsa toivon oppaisiin, erityisesti pyhimyksiin. Kun kirkko julistaa pyhiksi joitakin uskovia, eli julistaa juhlallisesti, että nämä uskovat ovat harjoittaneet sankarillisesti hyveitä ja eläneet uskollisina Jumalan armolle, se tunnustaa heissä pyhyyden Hengen voiman. Kirkko vahvistaa uskovien toivoa antamalla heille pyhät esikuviksi ja esirukoilijoiksi. (KKK 828) Tätä yhteistä toivon juhlaa, ns. kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää, Kirkko viettää liturgisesti marraskuun ensimmäisenä päivänä (Suomessa marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina). Se on ainoa juhlapyhä, jota koko Kirkko viettää kaikkia tunnettuja ja tuntemattomia pyhiä varten, jotka ovat nyt taivaassa.
Toivon oppaat
Pyhät ovat siis toivon oppaita, joita tarvitsemme kovasti tässä ”kyynelten laaksossa” (Salve Regina). Maailma on aina kaivannut ja tulee kaipaamaan iloisia, toiveikkaita, rauhallisia ja hyväntahtoisia ihmisiä. Historiassa aina on ollut ihmisiä, jotka kukoistavat ja tuovat valoa ja toivoa muiden ihmisten elämään. He osoittavat meille tien Jeesuksen luo. Otamme mallia siitä, miten he elävät. Juuri näin Riemuvuoden bullassaan paavimme Franciscus kirjoittaa: ”Vakuuttavimman todistuksen tästä toivosta antavat marttyyrit. Lujina uskossaan ylösnousseeseen Kristukseen he mieluummin luopuivat elämästä maan päällä kuin pettivät Herransa. Heitä on kaikkina aikoina ja heitä on paljon, ehkä enemmän kuin koskaan meidän aikanamme; he tunnustavat elämän, jolla ei ole loppua. Meidän on vaalittava heidän todistustaan, jotta toivomme olisi hedelmällistä.” (SNC 20)
Tässä yhteydessä haluaisin ottaa esille kirjeen, jonka kirjoitti vietnamilainen pappi ja marttyyri Paolo Le-Bao-Thinh. Kirjeessä hän kuvaa vaikeuksien ja kärsimysten muuttumista toivon voiman kautta. Pyhä Paolo Le-Bao-Thinh oli vietnamilaispappi, joka kuoli marttyyrina uskonsa vuoksi vuonna 1857. Hän kuoli katolilaisia vastaan kohdistuneen vainon julmimman jakson aikana, joka alkoi 1820-luvulla ja jatkui 1860-luvulle saakka. Itse asiassa Vietnamin historiassa oli pitkä ketju sotia, taisteluja ja vallanvaihtoja. Vuonna 1792 kuoli keisari Quang Trung jättäen pojalleen Canh Thinh’ille kruunun, jota havitteli mies nimeltä Nguyen Anh. Jossakin taistelujen vaiheessa Nguyen Anh joutui pakenemaan Phu Quocin saarelle, jossa oli siihen aikaan ranskalaisten lähetyssaarnaajien ylläpitämä seminaari. Seminaarin piispa kehotti Nguyen Anhia pyytämään apua Ranskan kuningas Ludvig kuudenneltatoista. Kun keisari Canh Thinh kuuli tämän, hän pelästyi koska pelkäsi katolilaisten kääntyvän häntä vastaan ja liittoutuvan vallantavoittelijan kanssa. Hän alkoi rajoittaa katolisen uskon harjoittamista ja vuonna 1798 käski tuhota kokonaan kaikki Vietnamin katoliset kirkot ja pappisseminaarit. Myös kaikki ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta yhdellä kertaa, ja maahan jäi vain kolme kotimaista pappia, jotka puolestaan jatkoivat lähetystyötä koko maassa niukkuudessa ja vaikeuksissa. Siitä alkoi pitkä tuskan kausi. Vaikka hallitsijat vuosien mittaan vaihtuivat, katolilaisten vainot jatkuivat mitä hirveimmillä tavoilla aina vuoteen 1886 saakka.
Kirje helvetistä
Paolo Le-Bao-Thinh syntyi vuonna 1793 varakkaaseen perheeseen, joka lähetti hänet 12-vuotiaana opiskelemaan katoliseen seminaariin. Hänet tunnettiin ahkerana ja rukoilevana, ja hän päätti elää erakkona, kunnes paikallinen piispa pyysi häntä tuomaan lähetyssaarnaajapappeja takaisin alueelleen. Hän vastasi piispan kutsuun osallistua lähetystyöhön, ja hänet pidätettiin hallituksen virkamiesten toimesta kristittyjen vainon aikana vuonna 1841. Hän vietti seuraavat seitsemän vuotta vankilassa Hanoissa, jossa hän kuvasi vaikeaa kokemustaan kirjeessään seminaarilaisille. Hän kirjoitti näin:
”Minä Paolo kahleissa Kristuksen nimen tähden haluan kertoa teille päivittäisistä koettelemuksistani, jotta te voitte syttyä Jumalan rakkaudesta ja yhtyä minun kanssani ylistämään häntä, sillä hänen armonsa kestää ikuisesti (Ps. 136). Vankila täällä on ikuisen helvetin tosi kuva: Kaikenlaisiin julmiin kidutuksiin – kahleet, rautaketjut, käsiraudat – lisätään viha, kosto, herjaukset, sopimattomat puheet, riidat, pahat teot, kiroileminen, kiroukset samoin kuin ahdistus ja suru. Mutta Jumala, joka kerran vapautti kolme lasta tulisesta uunista, on minun kanssani aina. Hän on vapauttanut minut näistä koettelemuksista ja tehnyt ne suloisiksi, sillä hänen armonsa kestää ikuisesti. Näiden tuskien keskellä, jotka tavallisesti kauhistuttavat muita, minä olen Jumalan armosta täynnä iloa ja onnellisuutta, sillä minä en ole yksin – Kristus on minun kanssani… Kuinka voin kestää näytöstä, kun joka päivä näen keisareita, mandariineja ja heidän seuruettaan jatkuvasti pilkkaamassa sinun pyhää nimeäsi, Herra, joka istut valtaistuimella kerubien ja serafien yläpuolella? (vrt. Ps. 80:1) Katso, pakanat ovat tallanneet ristin jalkoihinsa! Missä on sinun kunniasi? Kun näen kaiken tämän, palavassa rakkaudessani sinua kohtaan minut saisi mieluummin repiä jäsen jäseneltä ja kuolisin rakkautesi todistajana. Herra, näytä voimasi, pelasta minut, anna minulle voimia, että heikkoudessani sinun voimasi saisi tulla esiin ja kirkastetuksi kansojen edessä… Rakkaat veljet, kun kuulette kaikki nämä asiat, antakaa loppumaton kiitos iloiten Jumalalle, josta kaikki hyvä lähtee. Kiittäkää Herraa kanssani, sillä hänen armonsa kestää ikuisesti… Kirjoitan näitä asioita teille, että teidän uskonne ja minun yhdistyisivät. Tämän myrskyn keskellä heitän ankkurini kohti Jumalan valtakuntaa, ankkurin, joka on elävä toivo sydämessäni”.
Kiertokirjeessä Spe Salvi (30.11.2007) eli Toivossa pelastetut edesmennyt paavi Benedictus XVI siteerasi tämän kuuluisan kirjeen osan (nro 37). Paavi analysoi tätä kirjettä ja kommentoi seuraavasti: ”Tämä on kirje ’helvetistä’. Se paljastaa kaikki keskitysleirin kauheudet, jossa tyrannien uhreilleen aiheuttamiin koettelemuksiin lisätään pahan puhkeaminen uhreissa itsessään, niin että heistä vuorostaan tulee vainoajiensa julmuuden välineitä. Tämä on todella kirje helvetistä, mutta se paljastaa myös psalmin tekstin totuuden: ’Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet… Vaikka sanoisin: Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänvalo, pimeys kuin kirkas valo’ (Ps. 139:8-12; vrt. myös Ps. 23:4). Kristus laskeutui ’helvettiin’ ja on siksi lähellä niitä, jotka on sinne heitetty, muuttaen heidän pimeytensä valoksi. Kärsimys ja koettelemus on yhä kauheaa ja lähes sietämätöntä. Toivon tähti on kuitenkin noussut – sydämen ankkuri tavoittaa itse Jumalan valtaistuimen. Sen sijasta, että paha päästettäisiin irti ihmisessä, valo loistaa voitokkaana: Kärsimyksestä tulee kaikesta huolimatta ylistyslaulu.” (SS 37)
Valo loistaa pimeydessä
Meidän kärsimyksemme ja koettelemuksemme ovat joskus hirveitä ja lähes kestämättömiä. Todellisen toivon tähti, Kristus, on kuitenkin ylösnoussut ja hänen mukanaan pyhimykset, toivon oppaat, ovat meidän toivomme kuolemaan saakka. Näin valo loistaa pimeydessä toivon kautta.
Oikein siunattua kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää teille kaikille!
i. Nguyen Toan Tri
Lähteet ja kirjallisuudet:
- paavi Benedictus XVI, kiertokirje Spe salvi (30.11.2007)
- paavi Franciscus, Spes non confundit (Eikä toivo ole turha), Bulla tavallisen riemuvuoden 2025 julistamisesta, 9.5.2024, KATT, Picaset, Helsinki 2024.
- P. O’Callaghan, Cristo, Speranza per l’Umanità. Un trattato di Escatologia Cristiana, Sussidi di Teologia, Edusc: Roma 2012, ss. 347-392
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
- Catholic Encyclopedia