Sunnuntaina 30.11.2025 aloitamme virallisesti uuden liturgisen ajan, adventtiajan. Se merkitsee meille uutta alkua, uuden kirkkovuoden käynnistymistä, muistuttaen samalla meitä siitä, että kaikki aika on Jumalan aikaa ja koko historia on Jumalan kämmenellä. Me voimme turvallisin mielin luottaa Jumalan kaitselmukseen ja elää ehtymättömässä toivossa, sillä tulevaisuuskin on Jumalan.
Kaksi tulemista
Latinankielinen sana ”adventus” tarkoittaa tulemista. Neljää adventtiviikkoa muistuttavat meitä siitä pitkästä ajasta, jolloin juutalaiskansa odotti Messiasta: ”Vihmokoon taivas, virratkoon oikeus ylhäältä pilvistä, avautukoon maa ja kasvakoon pelastuksen hedelmää ja versokoon vanhurskaus!” (Jes. 45:8). Meille kristityille Messias on jo tullut, niinpä adventtiaika on nyt meille luonteeltaan kahdenlainen. Yhtäältä me valmistaudumme viettämään joulun juhlapyhiä, joina muistelemme Jumalan Pojan ensimmäistä tulemista ihmisten luokse. Toisaalta tämä muisteleminen kuitenkin ohjaa meidän sydämemme odottamaan Kristuksen toista tulemista aikojen lopussa. Näiden molempien piirteidensä vuoksi adventtiaika on hartaan ja iloisen odotuksen aikaa (RM, johdanto 39).
Saarnassaan pyhä Bernardus puhuu Jeesuksen kolmesta tulemisesta: ensiksi Betlehemissä yli kaksi tuhatta vuotta sitten, toiseksi maailman lopulla, kun Hän tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet, ja kolmanneksi näiden välillä. Ensimmäisessä tulemisessaan Jeesus on meidän pelastuksemme, toisessa Hän on ikuinen elämämme ja niiden välillä Hän on lepomme ja lohdutuksemme.
Kolmas tuleminen
Kolmannessa tulemisessaan – Jumalan sanassa ja Kirkon sakramenteissa – Kristus kutsuu meitä kaikkia elämän uudistumiseen. Kuulemme yhä Johanneksen, Sakariaan pojan, äänen huutavan erämaassa, mikä on nyt tarkoitettu meille: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle! Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!” (Matt. 2:2-3) Varmaankin meillä jokaisella on sydämessämme monia epätasaisia polkuja, joita voimme tasoittaa. Hengellisessä elämässämme on varmasti monia ”synnin mutkia”, jotka pitäisi suoristaa. Siksi adventtiaikana on ”suuri kysyntä” raivata sisimpäämme jokin sellainen tila, joka muistuttaisi autiomaata; sellainen paikka, jossa voisi kuulla omantunnon äänen ja Jumalan äänen elämän uudistumista varten. Tästä syystä adventin liturginen väri onkin violetti kuten paastonaikana. Me elämme ikään kuin katumuksen ja paaston aikaa, jolloin Kirkon sakramentit – ennen kaikkea Eukaristia ja rippi – ovat todella meidän ”lepomme ja lohdutuksemme”. Näin iloinen odotus saa samalla toisenlaisen vakavan luonteen.
Kirkko muistuttaa meitä siitä, että elämämme tärkein asia on sielumme pelastuminen. Jeesus jo opetti tästä selvästi: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?” (Mt. 16:26) Lasaruksen sisarelle Martalle, jolle keskeinen asia oli huoli kodista ja taloudesta, hän antoi esimerkiksi Marian, joka ”on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Lk. 10:42) Koko Jeesuksen opetuksessa kuvastuu jatkuva huoli ihmisen sielusta. Sitä varten hän tuli maailmaan, että pelastuisimme. Tämän pitäisi olla tärkein asia meidänkin elämässämme.
Lahja ja tehtävä
Adventti on aikaa, jolloin voimme keskittyä ajattelemaan pelastustamme ja tarkistaa elämämme arvojärjestystä. Olemmeko valmiit kohtaamaan Kristuksen? Paljonko aikaa päivästämme ”uhraamme” Jumalalle rukoilemalla tai mietiskelemällä Hänen sanaansa? Olemmeko myös vastuullisia toisista lähimmäisistä? Usko on meille sekä lahja että tehtävä.
On hyvä valmistautua Jumalan Pojan tulemiseen myös monin ulkonaisin tavoin, mutta tärkeintä on kuitenkin sisäinen uudistuminen, ikään kuin oman sisäisen asunnon kaunistaminen hänelle. Tuo valmistautuminen voi merkitä, että taas uudelleen käydään vastaanottamassa parannuksen sakramentti, että annetaan aikaa ja tilaa rukoukselle; Pyhälle Messulle, Kirkon suurimmalle rukoukselle; Raamatun lukemiselle ja rakkaudenteolle jne.
Adventti on meille sopivaa aikaa pysähtyä miettimään, mitä Jumala on tehnyt ja tekee meidän puolestamme, mitä Hän on lahjoittanut ja lahjoittaa edelleen meille. Avatkaamme sydämemme ja mielemme Jumalalle, kun meille annetaan taas uusi armonaika, adventtiaika! Neitsyt Maria, Jumalanäiti, rukoile meidän puolestamme, jotta tästä adventtiajasta tulisi otollinen aika sinun Pojallesi!
Oikein siunattua alkavaa adventtiaikaa teille kaikille!
i. Tri Nguyen
khra
Lähteet:
- Roomalainen Messukirja, Pieksämäki 1999, ss. 82-87 [Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten, I luku: Kirkkovuosi]
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, I osa, nrot 522-534.