Lokakuun 1. päivänä vietämme pyhä Jeesus-lapsen Teresan eli Pikku Teresan eli Lisieux’n Teresan muistopäivää. Hän on kirkonopettaja ja lähetystyön taivaallinen suojelija.
Pieni tie
Teresa syntyi Alençonissa vuonna 1873 hartaaseen katoliseen perheeseen, jonka yhdeksästä lapsesta oli vain neljä selvinnyt varhaislapsuudesta. Hän oli iloinen ja voimakastahtoinen lapsi, kunnes hänen äitinsä kuoli 1877. Äidin kuoleman jälkeen perhe muutti Lisieux’hön ja Teresasta tuli neuroottinen, sisäänpäin suuntautunut ja ujo. Vuonna 1886 hän muuttui jälleen iloiseksi ja avoimeksi saatuaan ns. kääntymyksen armon joulumessun yhteydessä. Seuraavana vuonna hän teki isänsä kanssa pyhiinvaelluksen Roomaan, jossa hän pyysi paavi Leo XIII:lta lupaa liittyä siskojensa tavoin karmeliittaluostariin, mutta paavi neuvoi kuuntelemaan paikallisia päättäjiä. Bayeux’n piispa antoi Teresalle poikkeusluvan liittyä normaalia nuorempana karmeliittoihin vuonna 1888. Luostarissa hän kirjoitti paljon erilaisia kirjoituksia, päiväkirjaa, runoja ja lauluja. Yksi hänen tunnetuimmistaan kirjoituksistaan on Pieni tie, jossa hän kertoi vaelluksestaan pientä tietään vaatimattomana, nöyränä ja iloisena. Se on opettava ja liikuttava kertomus ”pikku kukasta”, joka on pienten uhrien kautta saavuttanut pyhyyden korkeimmat huiput. Teresa sairastui 1896 tuberkuloosiin, johon hän lopulta kuoli 25-vuotiaana vuonna 1897.
Uhrit ja lähetystyö
Kun Lisieux’n Teresa julistettiin pyhimykseksi vuonna 1925, vain 28 vuotta kuolemansa jälkeen, hänen pyhyytensä merkitys kirkkokansan hurskauselämälle oli kiistämätön. Paavi Pius XI nimitti hänet Kirkon lähetystyön suojeluspyhimykseksi jo vuonna 1927, samanarvoiseksi maailmaa kiertäneen pyhä Franciscus Xavierin kanssa, vaikka Teresa ei elämässään tehnyt matkaa pidemmälle kuin Roomaan, jonne hän lähti pyytämään paavilta lupaa päästä alaikäisenä karmeliittaluostariin. Lähetystyö oli hänen elinaikanaan puhjennut kukkimaan kauniimmin kuin koskaan ennen, ja se todennäköisesti johtui hänen päivittäisistä rukouksistaan ja uhrautumisistaan.
Teresa olisi mielellään halunnut tulla papiksi. Siksi hän luostarilupauksia antaessaan pyysi Jumalaa kutsumaan hänen sijastaan jonkun nuoren miehen papiksi ja lähettämään tämän lähetystyöhön. Elämänsä viimeisinä vuosina hän ryhtyi hengelliseksi sisareksi kahdelle nuorelle papille, joista toinen lähti työhän Kiinaan, toinen Malawiin, Afrikkaan. Teresa oli itsekin valmistautunut lähtemään lähetystyöhön, kun Lisieux’n karmeliittaluostari suunnitteli tytäryhteisön perustamista Saigoniin, Vietnamiin, mutta sairaus esti hänen lähtönsä.
Helpottaakseen rukousyhteyttä lähetystyössä olevien pappien ja sisarten kanssa Teresalla oli huoneessaan kuva, johon oli merkitty kellonajat eri puolilla maailmaa. Kuvan avulla hän näki, milloin pyhää Messua vietettiin eri maissa. Näin hän saattoi hengessä osallistua Eukaristiaan paikallisessa lähetystyössä ja rukoillen liittyä Kristuksen uhriin, jota jokaisessa Messussa vietetään kaikkien ihmisten pelastukseksi.
”Minun kutsumukseni on rakkaus!”
Rakkaus antaa pyhälle Jeesus-lapsen Teresalle avaimen kutsumukseen. Mietiskellessään Paavalin ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. lukua hän huomasi, että hänen kutsumuksensa oli olla rakkautena Kirkossa, sillä rakkaus on kaiken toiminnan edellytys. Hän ymmärsi, että jos Kirkko, Kristuksen mystinen ruumis, koostuu erilaisista jäsenistä, siinä täytyy olla mukana myös kaikkein tärkein ja jaloin jäsen. Kirkolla täytyy olla sydän, joka palaa rakkaudesta. Sydän pumppaa verta kaikkiin muihin jäseniin ja saa ne toimimaan. Niinpä jos rakkaus olisi hetkeksikään seisahtanut tai sammunut, apostolit eivät olisi julistaneet evankeliumia eivätkä marttyyrit olisi vuodattaneet vertaan. Pikku Teresalle valkeni, että kaikki kutsumukset sisältyvät rakkauteen. Siksi Kirkossa ei ole ensi sijassa kysymys siitä, minkälainen virka meille on annettu, vaan miten me täytämme sen. Teresa täytti tehtävänsä rakkaudella. Hän teki pienimmätkin asiat rakkaudesta Jumalaan, hän myös kärsi iloiten rakkaudesta Jumalaan. Hänen kutsumuksensa oli rakastaa niin, että Kirkko syntyy uudestaan, että kaikki ihmiset tulevat tietämään ja ymmärtämään, että Isä Jumala on lähettänyt Poikansa Kristuksen. (vrt. Joh. 17:23-26)
Jo eläessään pikku Teresa oli aavistanut, että hänen lähetystyönsä alkaisi vasta hänen kuoltuaan. Hän oli luvannut lähettää taivaasta ruususateen maan päälle. Hänen omaelämäkertansa välityksellä lupaus on toteutunut ja toteutuu vieläkin lukemattomien ihmisten kohdalla, niiden kohdalla, jotka Teresan lailla ovat käsittäneet, että kaikista hyveistä suurin on rakkaus.
Niin kuin pyhä Franciscus Xavier edustaa lähetyskentällä tapahtuvaa työtä, samoin pikku Teresa edustaa lähetystyön toista, yhtä tärkeää puolta, nimittäin uskovien kotirintamaa, joka tukee kirkon lähetystyötä esirukouksillaan, uhrauksillaan ja pienillä rakkaudenteoilla. Tässä rintamassa on jokaisella paikkansa, myös lapsilla ja nuorilla, vanhuksista puhumattakaan. Lähetystyö tarvitsee molempia rintamia kuten soutaja kumpaakin airoa.
Pieni kirkonopettaja
Hänen kuolemansa 100-vuotisjuhlavuonna 1997 paavi Johannes Paavali II julisti hänet myös kirkonopettajaksi. Tällaisen kunnianimen saavat vain sellaiset pyhimykset, joiden kirjoitusten teologinen ja hengellinen merkitys on erittäin suuri. Ennen Teresaa vain kaksi naista, Sienan Katariina ja Jeesuksen (Avilan) Teresa, olivat saaneet saman kunnianimen. Liittäessään hänet tähän kunniakkaaseen seuraan Kirkko muistaa sitä, miten Teresa luotti kaikessa Jumalan armoon ja uskalsi jättäytyä sen varaan. Niin hänestä tuli oman aikamme vaikuttavin uskon tien opettaja.
Pikku Teresa muistuttaa meitä kaikkia siitä, että kaiken apostolaatin ja lähetystyön alku ja voima on hyvin hoidettu sisäinen uskonelämä, jotta työskennellessämme paremman maailman hyväksi täyttäisimme tehtävämme Jumalan tahdon mukaisesti ja uudistaisimme itsemme ja maailmamme Jumalan rakkauden hengessä.
Pyhän Jeesus-lapsen Teresan muistopäivänä (1.10.) vietettävän Pyhän Messun rukoukset:
Alkuvirsi (5. Moos. 32:10-12)
Herra otti hänet hoiviinsa ja huolehti hänestä, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Niin kuin kotka liitelee poikastensa yllä ja niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herra otti hänet ja kantoi häntä. Herra yksin johdatti häntä.
Päivän rukous
Kaikkivaltias Jumala, sinä lahjoitat valtakuntasi nöyrille ja lapsenmielisille. Auta meitä kulkemaan pyhän Teresan osoittamaa tietä ja johdata meidät hänen esirukoustensa tähden kerran näkemään sinun taivaallinen kirkkautesi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Jumala, pyhässä Teresassa sinä osoitit armotekojesi voiman. Me rukoilemme sinua: olkoon tämä meidän palvelumme sinulle otollinen niinkuin Teresan elämä oli otollinen sinun silmissäsi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (Matt. 18:3)
Jeesus sanoi: Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Päätösrukous
Laupias Jumala, sinä olet jälleen ravinnut meidät taivaallisella sakramentillasi. Sytytä sen kautta meissä sama rakkaus, joka sai pyhän Teresan rukoilemaan kaikkien pelastuksen puolesta. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, ss. 708-709)
i. Tri Nguyen
Lähteet:
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 304-305.
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 193-194.
- Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 205.
- Jeesus-lapsen Teresa: Pieni tie: Omaelämäkerrallisia kirjoituksia. ((Histoire d’une âme, 1898.) Suomennos: Helena Langinvainio) Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 1997.
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
- Catholic Encyclopedia