Pyhä Sharbel Makhluf (arab. شربل مخلوف, Šarbil Maḫlūf; 1828–1898) on libanonilainen maroniittinen munkki ja pappi, askeettinen erakko, joka tunnetaan ihmeistä sekä elämänsä aikana että kuolemansa jälkeen. Hänestä on tullut suosittu hahmo viime aikoina, ja useimmat tietävät kuvan vanhasta miehestä, jolla on valkoinen parta ja musta kaapu ja joka on rukousasennossa.
Orpo lapsuus
Sharbel Makhluf syntyi Bekaa-Kafran kylässä, Annayassa, Libanonissa 8. toukokuuta 1828 nimellä Youssef Antoun Makhluf. Pyhän Maan osan lisäksi Libanon on kaikkien maroniittien pääpaikka, jossa on myös patriarkaatin istuin.
Youssef oli maanviljelijäperheen viides lapsi, joka syntyi Antoun Makhlufin ja Brigitte Chidiacin avioliitosta. Kerrotaan, että hänen isänsä Antoun oli muulinajaja, joka kuoli hänen ollessa vain kolmevuotias. Niinpä hänen setänsä, joka oli hurskas kristitty, kasvatti hänet sitten kristilliseen elämään. Myös hänen äitinsä Brigitte piti hänestä hyvää huolta ja opetti hänelle ja hänen veljilleen, kuinka elää hyveen ja uskon esimerkin mukaisesti. Äiti Brigitte meni toisen kerran naimisiin hyvän ja hurskaan miehen kanssa, josta tuli myös maroniittimunkki, koska tässä idän riituksessa naimisissa oleva mies voidaan vihkiä papiksi.
Varhainen erakko
Youssef suoritti opintojaan seurakuntakoulussa. Hän auttoi myös isäpuoltaan, joka meni pappispalvelukseen ja opetti hänelle rukouselämän. 14-vuotiaana Youssef työskenteli lammaspaimenena, ja eräänä päivänä hän löysi luolan ja päätti mennä sinne joka päivä rukoillakseen hyvin usein ja säännöllisesti. Muut kylän nuoret pilkkasivat häntä tämän tavan vuoksi.
20-vuotiaana Youssef auttoi perheensä elättämisessä, ja vaikka hän oli tarpeeksi vanha mennäkseen naimisiin, hän halusi odottaa. Täytettyään 23 vuotta Youssef teki päätöksen ja muutti Mayfouqin kaupunkiin, jossa hän astui maroniittien ritarikuntaan noviisina Mayfouqin Neitsyt Marian luostarissa. Siellä hän sai myöhemmin nimen Fray Sharbel, erään 200-luvun marttyyrin kunniaksi. Sharbel meni myös San Cypriano de Kfifenin luostariin opiskellakseen filosofiaa ja teologiaa. Siellä hän sai myös monia ohjeita ja opetuksia teologian opettajaltaan, nykyään autuaalta Nemtala El Hardinilta. Tämä viisas hengellinen opas kertoi hänelle, että pappina oleminen on kuin olisi toinen Kristus, ja siksi hänen oli seurattava Golgatan polkua sitoutuen kokonaan Kristukseen, joka itse auttaisi häntä pappeuden tiellä.
Kypsä erakko
Sharbel Makhluf antoi lopulliset luostarilupauksensa 1. marraskuuta 1853 ja hänet vihittiin papiksi 23. heinäkuuta 1859. Mayfouqin luostarissa hän vietti koko elämänsä munkkina kuolemaansa asti. Erämaaisien tavoin hän halusi elää erakkona ja saikin siihen luostarinsa apotilta erityisluvan. Elämänsä viimeiset 23 vuotta hän vietti yksin erakkona luostarin yhteydessä.
Katolisen kirkon mukaan erakot ”vihkivät elämänsä Jumalan ylistykselle ja maailman pelastukselle vetäytymällä tavallista ankarammin maailmasta hiljaiseen yksinäisyyteen, rukoilemalla lakkaamatta ja tekemällä parannusta”. (CIC k. 603, §1) He osoittavat jokaiselle kirkon salaisuuden ytimen: henkilökohtaisen, läheisen suhteen Kristukseen. Ihmisten silmiltä salattuna erakon elämä on Kristuksen hiljaista saarnaa. Erakko on luovuttanut elämänsä kokonaan Kristukselle, koska Kristus on hänelle kaikki. Erakkous on erityinen kutsumus löytää autiomaassa, hengellisessä taistelussa, Ristiinnaulitun kunnia. (KKK 921)
Munkkielämänsä aikana Sharbel harjoitti askeettista elämää ja herätti huomiota rakkaudestaan Kristusta ja Neitsyt Mariaa kohtaan. Jatkuvan rukouselämän, paastoamisen ja katumusharjoitusten lisäksi hän saarnasi ja eli Kristuksen kaltaista elämää uhraten itsensä muiden puolesta. Hän sai myös sairaiden parantamisen lahjan, jota hän monien uskovien mukaan jatkoi myös kuolemansa jälkeen.
Ihmeiden tekijä
Sharbel Makhluf kuoli Mayfouqin maroniittiluostarissa 24. joulukuuta 1898 70-vuotiaana sairauteen, joka halvaannutti hänet. Kuolemansa jälkeen hänen ruumiinsa pysyi siellä turmeltumattomana. Monet uskovat ovat sanoneet, että hänen haudastaan voidaan nähdä tulevan veren kaltaista nestettä, eli tapahtuu ns. veren nesteytyminen, jollainen on nähty myös Napolin pyhän Januariuksen tai pyhän Nicolás de Tolentinon tai pyhän Pantaleónin kohdalla. On myös sanottu, että hänen ruumiillaan ei ole kuoleman jäykkyyttä ja että hänellä on elävän ihmisen lämpötila. Vuonna 1950 alkoi näkyä hänen arkussaan öljytahroja, jotka todettiin ihmeeksi ja monia sairaita parantavaksi.
Hänen kulttinsa alkoi levitä nopeasti johtuen siitä, että hänen esirukoustensa ansiosta tapahtui ihmeitä. Hänen kauttaan on todettu tapahtuneen yli 20 tuhatta ihmettä, jotka ovat olleet Katolisen kirkon tutkinnan ja rekisteröinnin kohteena. Näitä ihmeitä löytyy ympäri maailmaa, mm. Libanonista, Irakista, Brasiliasta, Egyptistä, Ranskasta, Yhdysvalloista, Australiasta, Argentiinasta ja Venäjältä. Monien mielestä Jumala on käyttänyt tätä pyhimystä ylläpitämään harmoniaa idän ja lännen välillä.
Hänet julistettiin autuaaksi vuonna 1965 ja sitten paavi Paavali VI julisti hänet pyhäksi vuonna 1977. Hänen muistopäivänsä pyhimyskalenterissa on 24. heinäkuuta.
Pyhän Sharbel Makhlufin muistopäivänä (24.7.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä kutsuit pyhän pappi Sharbelin kilvoittelemaan erakkona ja vuodatit häneen runsaana hurskauden hengen. Anna meidänkin olla Kristuksen kärsimyksen seuraajia ja vie meidät viimein hänen valtakuntaansa. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, Messukirjan täydennyksiä 2011, s. 13)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 196.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· https://www.ioamogesu.com/fi/p%C3%A4iv%C3%A4n-pyh%C3%A4-24.-hein%C3%A4kuuta-san-charbel-makhlouf/
· https://www.postposmo.com/fi/pyhimys-charbel/
Orpo lapsuus
Sharbel Makhluf syntyi Bekaa-Kafran kylässä, Annayassa, Libanonissa 8. toukokuuta 1828 nimellä Youssef Antoun Makhluf. Pyhän Maan osan lisäksi Libanon on kaikkien maroniittien pääpaikka, jossa on myös patriarkaatin istuin.
Youssef oli maanviljelijäperheen viides lapsi, joka syntyi Antoun Makhlufin ja Brigitte Chidiacin avioliitosta. Kerrotaan, että hänen isänsä Antoun oli muulinajaja, joka kuoli hänen ollessa vain kolmevuotias. Niinpä hänen setänsä, joka oli hurskas kristitty, kasvatti hänet sitten kristilliseen elämään. Myös hänen äitinsä Brigitte piti hänestä hyvää huolta ja opetti hänelle ja hänen veljilleen, kuinka elää hyveen ja uskon esimerkin mukaisesti. Äiti Brigitte meni toisen kerran naimisiin hyvän ja hurskaan miehen kanssa, josta tuli myös maroniittimunkki, koska tässä idän riituksessa naimisissa oleva mies voidaan vihkiä papiksi.
Varhainen erakko
Youssef suoritti opintojaan seurakuntakoulussa. Hän auttoi myös isäpuoltaan, joka meni pappispalvelukseen ja opetti hänelle rukouselämän. 14-vuotiaana Youssef työskenteli lammaspaimenena, ja eräänä päivänä hän löysi luolan ja päätti mennä sinne joka päivä rukoillakseen hyvin usein ja säännöllisesti. Muut kylän nuoret pilkkasivat häntä tämän tavan vuoksi.
20-vuotiaana Youssef auttoi perheensä elättämisessä, ja vaikka hän oli tarpeeksi vanha mennäkseen naimisiin, hän halusi odottaa. Täytettyään 23 vuotta Youssef teki päätöksen ja muutti Mayfouqin kaupunkiin, jossa hän astui maroniittien ritarikuntaan noviisina Mayfouqin Neitsyt Marian luostarissa. Siellä hän sai myöhemmin nimen Fray Sharbel, erään 200-luvun marttyyrin kunniaksi. Sharbel meni myös San Cypriano de Kfifenin luostariin opiskellakseen filosofiaa ja teologiaa. Siellä hän sai myös monia ohjeita ja opetuksia teologian opettajaltaan, nykyään autuaalta Nemtala El Hardinilta. Tämä viisas hengellinen opas kertoi hänelle, että pappina oleminen on kuin olisi toinen Kristus, ja siksi hänen oli seurattava Golgatan polkua sitoutuen kokonaan Kristukseen, joka itse auttaisi häntä pappeuden tiellä.
Kypsä erakko
Sharbel Makhluf antoi lopulliset luostarilupauksensa 1. marraskuuta 1853 ja hänet vihittiin papiksi 23. heinäkuuta 1859. Mayfouqin luostarissa hän vietti koko elämänsä munkkina kuolemaansa asti. Erämaaisien tavoin hän halusi elää erakkona ja saikin siihen luostarinsa apotilta erityisluvan. Elämänsä viimeiset 23 vuotta hän vietti yksin erakkona luostarin yhteydessä.
Katolisen kirkon mukaan erakot ”vihkivät elämänsä Jumalan ylistykselle ja maailman pelastukselle vetäytymällä tavallista ankarammin maailmasta hiljaiseen yksinäisyyteen, rukoilemalla lakkaamatta ja tekemällä parannusta”. (CIC k. 603, §1) He osoittavat jokaiselle kirkon salaisuuden ytimen: henkilökohtaisen, läheisen suhteen Kristukseen. Ihmisten silmiltä salattuna erakon elämä on Kristuksen hiljaista saarnaa. Erakko on luovuttanut elämänsä kokonaan Kristukselle, koska Kristus on hänelle kaikki. Erakkous on erityinen kutsumus löytää autiomaassa, hengellisessä taistelussa, Ristiinnaulitun kunnia. (KKK 921)
Munkkielämänsä aikana Sharbel harjoitti askeettista elämää ja herätti huomiota rakkaudestaan Kristusta ja Neitsyt Mariaa kohtaan. Jatkuvan rukouselämän, paastoamisen ja katumusharjoitusten lisäksi hän saarnasi ja eli Kristuksen kaltaista elämää uhraten itsensä muiden puolesta. Hän sai myös sairaiden parantamisen lahjan, jota hän monien uskovien mukaan jatkoi myös kuolemansa jälkeen.
Ihmeiden tekijä
Sharbel Makhluf kuoli Mayfouqin maroniittiluostarissa 24. joulukuuta 1898 70-vuotiaana sairauteen, joka halvaannutti hänet. Kuolemansa jälkeen hänen ruumiinsa pysyi siellä turmeltumattomana. Monet uskovat ovat sanoneet, että hänen haudastaan voidaan nähdä tulevan veren kaltaista nestettä, eli tapahtuu ns. veren nesteytyminen, jollainen on nähty myös Napolin pyhän Januariuksen tai pyhän Nicolás de Tolentinon tai pyhän Pantaleónin kohdalla. On myös sanottu, että hänen ruumiillaan ei ole kuoleman jäykkyyttä ja että hänellä on elävän ihmisen lämpötila. Vuonna 1950 alkoi näkyä hänen arkussaan öljytahroja, jotka todettiin ihmeeksi ja monia sairaita parantavaksi.
Hänen kulttinsa alkoi levitä nopeasti johtuen siitä, että hänen esirukoustensa ansiosta tapahtui ihmeitä. Hänen kauttaan on todettu tapahtuneen yli 20 tuhatta ihmettä, jotka ovat olleet Katolisen kirkon tutkinnan ja rekisteröinnin kohteena. Näitä ihmeitä löytyy ympäri maailmaa, mm. Libanonista, Irakista, Brasiliasta, Egyptistä, Ranskasta, Yhdysvalloista, Australiasta, Argentiinasta ja Venäjältä. Monien mielestä Jumala on käyttänyt tätä pyhimystä ylläpitämään harmoniaa idän ja lännen välillä.
Hänet julistettiin autuaaksi vuonna 1965 ja sitten paavi Paavali VI julisti hänet pyhäksi vuonna 1977. Hänen muistopäivänsä pyhimyskalenterissa on 24. heinäkuuta.
Pyhän Sharbel Makhlufin muistopäivänä (24.7.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä kutsuit pyhän pappi Sharbelin kilvoittelemaan erakkona ja vuodatit häneen runsaana hurskauden hengen. Anna meidänkin olla Kristuksen kärsimyksen seuraajia ja vie meidät viimein hänen valtakuntaansa. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, Messukirjan täydennyksiä 2011, s. 13)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 196.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· https://www.ioamogesu.com/fi/p%C3%A4iv%C3%A4n-pyh%C3%A4-24.-hein%C3%A4kuuta-san-charbel-makhlouf/
· https://www.postposmo.com/fi/pyhimys-charbel/
RSS Feed