Pyhä Messu on Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen viettämistä. Jo pelkästään Messuun liittyvä verbi, Messun viettäminen, ilmentää katolisen jumalanpalveluksen juhlavaa ilmapiiriä. Tähän mennessä olemme jo käsitelleet sanan liturgiaa, Pyhän Messun ensimmäistä varsinaista tärkeää osaa, jota edeltävät alkumenot (alkuvirsi, alkutervehdys, katumuksen vietto, Kyrie, Gloria ja päivän rukous) ja joka alkaa Raamatun lukukappaleista päättyen niiden välisten laulujen, saarnan ja uskontunnustuksen kautta uskovien esirukouksiin. Esirukousten jälkeen alkaa Pyhän Messun toinen kahdesta tärkeimmästä osasta, Eukaristian vietto.
Sanan liturgia ja Eukaristian vietto liittyvät toisiinsa niin läheisesti, että niistä muodostuu yksi ainoa kulttitoimitus (SC 56). Tämä perusrakenne on pysynyt samana kautta vuosisatojen meidän päiviimme asti. Pyhässä Messussa valmistetaan sekä Jumalan sanan että Kristuksen ruumiin pöytä, josta uskovat saavat sekä opetusta että ravintoa (DV 21). Sama tapahtumakulku näkyi jo ylösnousseen Jeesuksen pääsiäisaterialla, jota hän vietti opetuslastensa kanssa Emmauksen tiellä. Kulkiessaan heidän kanssaan Jeesus selitti heille kirjoitukset ja asettui sitten heidän kanssaan pöytään, ”otti leivän, siunasi ja mursi sen ja antoi heille” (Luuk. 24:30). Siis sanan liturgiasta siirrytään eukaristian viettoon.
Tästä kirjoituksesta lähtien tulemme tutkimaan suoraan Eukaristian liturgiaa, johon kuuluu leivän ja viinin edeskanto eli uhrilahjojen tuominen alttarille, uhrilahjarukous, konsekroiva kiitosrukous eli eukaristinen rukous ja ehtoollisen vietto eli kommuunio, jossa Kristuksen ruumis ja veri jaetaan uskoville. Eukaristian liturgiaa seuraavat sitten vielä Pyhän Messun loppumenot, joihin kuuluvat papin tervehdys ja siunaus sekä kansan lähettäminen.
Kun kristityt kokoontuvat yhteen paikkaan viettämään Eukaristiaa, johtajana on itse Kristus, joka on Eukaristian varsinainen toimittaja. Jeesus Kristus on uuden liiton ylipappi, joka johtaa näkymättömästi jokaista Eukaristian viettoa. Piispa tai pappi (joka toimii Kristuksen, Pään, persoonassa) johtaa kokousta hänen edustajanaan, pitää saarnan lukukappaleiden jälkeen, ottaa uhrilahjat vastaan ja lausuu eukaristisen rukouksen. Uskovat osallistuvat viettoon aktiivisesti, kukin asemansa mukaan: lukijat, uhrilahjojen esiinkantajat, kommuunion jakajat ja koko kansa, joka ilmaisee osallistumisensa aamenellaan. (KKK 1348)
Viimeisellä ehtoollisella ollessaan Kristus asetti pääsiäisuhrin ja pääsiäisaterian, jonka kautta ristin uhri tulee kirkossa jatkuvasti läsnäolevaksi, kun pappi Kristusta edustaen tekee sen, minkä Kristus itse teki ja minkä hän jätti opetuslapsilleen tehtäväksi muistokseen (SC 47). Kristus otti leivän ja maljan, kiitti, mursi leivän ja antoi sitten leivän ja viinin opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, syökää ja juokaa: tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni malja. Tehkää tämä minun muistokseni." (Matt. 26:26-29; Mark. 14:22-25; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25). Siksi Kirkko on järjestänyt koko Eukaristian liturgian osista, jotka vastaavat näitä Kristuksen sanoja ja tekoja:
a. Lahjoja valmistettaessa tuodaan alttarille ne aineet, jotka Kristus otti käsiinsä: leipää ja viiniä sekä vettä.
b. Eukaristisessa rukouksessa kiitetään Jumalaa koko hänen pelastustyöstään, ja lahjat muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
c. Yhden leivän murtamisella ilmaistaan uskovien ykseyttä, ja kommuuniossa uskovat ottavat vastaan Herran ruumiin ja veren samalla tavoin, kuin apostolit kerran saivat ne Kristuksen kädestä. (RMYJ 48)
Pyhän Messun tärkeimmistä osista toisen eli Eukaristian vieton tarkoituksena on elämän leivän vastaanottaminen eli kommuunio Kristuksen kanssa. Jeesus kutsui itseään elämän leiväksi (Joh. 6). Hän antaa meille itsensä Eukaristiassa pyhitetyssä leivässä ja viinissä. Me emme vain muistele häntä, vaan otamme hänet vastaan, ja hän tulee meille elämän leiväksi.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Sanan liturgia ja Eukaristian vietto liittyvät toisiinsa niin läheisesti, että niistä muodostuu yksi ainoa kulttitoimitus (SC 56). Tämä perusrakenne on pysynyt samana kautta vuosisatojen meidän päiviimme asti. Pyhässä Messussa valmistetaan sekä Jumalan sanan että Kristuksen ruumiin pöytä, josta uskovat saavat sekä opetusta että ravintoa (DV 21). Sama tapahtumakulku näkyi jo ylösnousseen Jeesuksen pääsiäisaterialla, jota hän vietti opetuslastensa kanssa Emmauksen tiellä. Kulkiessaan heidän kanssaan Jeesus selitti heille kirjoitukset ja asettui sitten heidän kanssaan pöytään, ”otti leivän, siunasi ja mursi sen ja antoi heille” (Luuk. 24:30). Siis sanan liturgiasta siirrytään eukaristian viettoon.
Tästä kirjoituksesta lähtien tulemme tutkimaan suoraan Eukaristian liturgiaa, johon kuuluu leivän ja viinin edeskanto eli uhrilahjojen tuominen alttarille, uhrilahjarukous, konsekroiva kiitosrukous eli eukaristinen rukous ja ehtoollisen vietto eli kommuunio, jossa Kristuksen ruumis ja veri jaetaan uskoville. Eukaristian liturgiaa seuraavat sitten vielä Pyhän Messun loppumenot, joihin kuuluvat papin tervehdys ja siunaus sekä kansan lähettäminen.
Kun kristityt kokoontuvat yhteen paikkaan viettämään Eukaristiaa, johtajana on itse Kristus, joka on Eukaristian varsinainen toimittaja. Jeesus Kristus on uuden liiton ylipappi, joka johtaa näkymättömästi jokaista Eukaristian viettoa. Piispa tai pappi (joka toimii Kristuksen, Pään, persoonassa) johtaa kokousta hänen edustajanaan, pitää saarnan lukukappaleiden jälkeen, ottaa uhrilahjat vastaan ja lausuu eukaristisen rukouksen. Uskovat osallistuvat viettoon aktiivisesti, kukin asemansa mukaan: lukijat, uhrilahjojen esiinkantajat, kommuunion jakajat ja koko kansa, joka ilmaisee osallistumisensa aamenellaan. (KKK 1348)
Viimeisellä ehtoollisella ollessaan Kristus asetti pääsiäisuhrin ja pääsiäisaterian, jonka kautta ristin uhri tulee kirkossa jatkuvasti läsnäolevaksi, kun pappi Kristusta edustaen tekee sen, minkä Kristus itse teki ja minkä hän jätti opetuslapsilleen tehtäväksi muistokseen (SC 47). Kristus otti leivän ja maljan, kiitti, mursi leivän ja antoi sitten leivän ja viinin opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa, syökää ja juokaa: tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni malja. Tehkää tämä minun muistokseni." (Matt. 26:26-29; Mark. 14:22-25; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25). Siksi Kirkko on järjestänyt koko Eukaristian liturgian osista, jotka vastaavat näitä Kristuksen sanoja ja tekoja:
a. Lahjoja valmistettaessa tuodaan alttarille ne aineet, jotka Kristus otti käsiinsä: leipää ja viiniä sekä vettä.
b. Eukaristisessa rukouksessa kiitetään Jumalaa koko hänen pelastustyöstään, ja lahjat muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
c. Yhden leivän murtamisella ilmaistaan uskovien ykseyttä, ja kommuuniossa uskovat ottavat vastaan Herran ruumiin ja veren samalla tavoin, kuin apostolit kerran saivat ne Kristuksen kädestä. (RMYJ 48)
Pyhän Messun tärkeimmistä osista toisen eli Eukaristian vieton tarkoituksena on elämän leivän vastaanottaminen eli kommuunio Kristuksen kanssa. Jeesus kutsui itseään elämän leiväksi (Joh. 6). Hän antaa meille itsensä Eukaristiassa pyhitetyssä leivässä ja viinissä. Me emme vain muistele häntä, vaan otamme hänet vastaan, ja hän tulee meille elämän leiväksi.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
RSS Feed