Lahjakkaana poikana Julius sai koulutuksensa fransiskaanimunkeilta ja myöhemmin sedältään Pyhän Markuksen koulussa Venetsiassa. Kuusitoistavuotiaana hän liittyi kapusiinifransiskaaneihin Veronassa ja sai luostarinimekseen Laurentius (Lorenzo). Hän opiskeli Padovan yliopistossa filosofian ja teologian lisäksi vieraita kieliä, joihin hänellä oli erityistä lahjakkuutta. Hän puhui italian lisäksi kuutta muuta kieltä: saksaa, tšekkiä, hepreaa, kreikkaa, ranskaa ja espanjaa. Hän tunsi Raamatun hyvin ja hänet vihittiin papiksi 23-vuotiaana. Loistavan kielilahjakkuuden takia paavi Klemens VIII pyysi häntä erityisesti työskentelemään juutalaisten ja luterilaisten kääntymyksen puolesta.
Lorenzo kulki monta vuotta kiertävänä saarnaajana useissa Pohjois-Italian kaupungeissa. Hänestä tuli 1587 Venetsiassa sijaitsevan luostarinsa esimies, jolle avautui loistava ura. Vuosina 1602-1605 hän toimi koko kapusiinisääntökunnan yleisesimiehenä. Hän johdatti sääntökuntansa Itävalta-Unkariin ja perusti kapusiiniluostareita Wieniin, Prahaan ja Goriziaan.
Myöhemmin Lorenzo kulki saarnamatkoilla ympäri Eurooppaa ja hänet nimitettiin arkkiherttua Matthiaksen sotajoukkojen kappalaiseksi. Keisari Rudolf II antoi hänen tehtäväkseen yhdistää saksalaiset ruhtinaat taisteluun turkkilaisia vastaan. Nimittäin turkkilaisten armeija oli edelleen vahvin maailmassa ja merkitsi vakavaa uhkaa Euroopalle, vaikka heidän laivastonsa oli jo tuhoutunut Lepanton taistelussa 1571. Lorenzo auttoi kristityn armeijan voittoa paitsi rukouksillaan myös terävillä sotilaallisilla neuvoillaan ja taidoillaan. Ratkaiseva taistelu käytiin Székes-Fehervárissa, Unkarissa 1601. Kahdeksantoistatuhatta kristittyä sotilasta seisoi rintamassa vastassaan kahdeksankymmentätuhatta turkkilaista. Kerrotaan, että Lorenzo ratsasti krusifiksi kädessään keisarin armeijan etunenässä ja valoi sotilaihin rohkeutta. Häntä kohti ammuttiin yhteislaukaus toisensa jälkeen, mutta ne eivät osuneet. Turkkilaisilta kaatui kolmekymmentätuhatta miestä, ja he perääntyivät. He olivat edelleen monin kerroin ylivoimaisia ja hyökkäsivät muutaman päivän kuluttua uudelleen. Tälläkin kertaa kristityt voittivat heidät. Näin turkkilaisten mahti oli kukistettu kerta kaikkiaan kapusiiniveljen ja hänen uskomattoman urhoollisuutensa ansiosta.
Lorenzo oli siis joutunut mukaan suurpolitiikkaan. Paavi antoi hänelle tehtäväksi perustaa niin kutsutun Katolisen liigan yhdistämään katoliset maat pian käytävään taisteluun protestanttisia maita vastaan. Keisarin hovissa hänellä oli kaksoisvirka paavin nuntiuksena ja Espanjan lähettiläänä. Myöhemmin Lorenzo taivutti Espanjan kuninkaan Filip III:n liittymään Katoliseen liigaan ja perusti kapusiinitalon Madridiin. Pian sen jälkeen hänet nimitettiin nuntiukseksi Müncheniin, jossa hän koordinoi liigan ponnisteluja ja oli aktiivinen sekä saarnatoimessaan että rauhantyössä.
Vuonna 1618 Lorenzo vetäytyi kontemplatiiviseen elämään Casertan luostarissa toivoen saavansa olla rauhassa suurpolitiikasta, mutta häntä tarvittiin jälleen välittäjäksi riitojen sovittelussa. Voittaakseen espanjalaisten ja napolilaisten erimielisyydet hänet lähetettiin vielä kerran Espanjaan ja Portugaliin taivuttamaan Filip III nimittämään Napolin uuden varakuninkaan. Lorenzo sairastui matkojen rasituksista ja ponnisteluista vaikeissa välitystehtävissä ja kuoli uupumukseen 60-vuotiaana Lissabonissa 22. heinäkuuta 1619. Hänet haudattiin klarissojen hautausmaahan.
Lorenzo Brindisiläinen julistettiin pyhimykseksi 1881. Hän jätti jälkeensä paljon kirjoituksia, saarnoja, Genesiksen kommentaareja ja joitakin luterilaisuuden vastaisia kirjoituksia. Taitavan raamatunselityksensä tähden hänet on korotettu kirkonopettajaksi 1959.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 222-223.
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 169.
- Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, s. 163.
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm