Alkuevankeliumi
Evankeliumit eivät mainitse Neitsyt Marian vanhempien nimiä, ei edes evankelista Matteus, joka alkaa Jeesuksen sukuluettelolla. Se esittää, että profetiat olivat täyttyneet Jeesuksessa, ja siksi siinä valitaan tie, joka kulkee Joosefin, Abrahamin ja Daavidin pojan, kautta. Ainoa lähde, joka puhuu Joakimista ja Annasta, on alkukirkon ajoilta, toiselta vuosisadalta, oleva apokryfinen kirjoitus, jota kutsutaan ”Jaakobin protoevankeliumiksi”.
Tämä vanha kristillinen perimätieto kertoo, että Joakim kuului Juudan sukukuntaan ja polveutui suoraan kuningas Daavidista; Anna oli pappi Matthanin tytär ja kuului Leevin sukukuntaan, kuten ylipappi Aaron. Matthanilla oli kolme tytärtä: Maria, Zoia ja Anna. Maria oli naimisissa Betlehemissä ja synnytti Salomen; Zoia oli myös naimisissa Betlehemissä ja synnytti Elisabethin, pyhän Johannes Kastajan äidin; ja Anna oli naimisissa Nasaretissa Joakimin kanssa ja vielä vanhoilla päivillään synnytti Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian.
Vanhurskas pariskunta
Joakim ja Anna olivat olleet naimisissa jo viisikymmentä vuotta ja heidän avioliittonsa oli lapseton. He elivät hurskaasti ja hiljaisesti käyttäen ainoastaan kolmanneksen tuloistaan itse, antaen toisen kolmanneksen köyhille ja viimeisen kolmanneksen temppelille, eikä heiltä itseltään silti puuttunut mitään. Kerran, kun he olivat Jerusalemissa uhraamassa Jumalalle, ylipappi Isaskar nuhteli Joakimia: ”Et ole sen arvoinen, että voisit uhrata Jumalalle noilla lapsettomilla käsilläsi.” Toiset, joilla oli lapsia, tönivät Joakimia temmaten hänet röyhkeästi pois. Tämä murehdutti suuresti kumpaakin iäkästä vanhusta ja he menivät raskain sydämin kotiinsa. Tämän jälkeen kumpikin rukoili Jumalaa, että Hän antaisi ihmeen tapahtua heillekin, kuten hän oli tehnyt Abrahamille ja Saaralle ja antaisi avioparille lapsen lohduttamaan heitä vanhalla iällä. Jumala lähettikin enkelin heidän luokseen ja enkeli toi sanoman tyttären syntymästä, joka ”olisi kaikkein siunatuin ja jota kaikki kansat ylistäisivät ja jonka kautta tulisi pelastus maailmaan.” Anna tulikin heti raskaaksi ja synnytti yhdeksän kuukauden kuluttua hyvin ihmeellisen lapsen, pyhän Neitsyt Marian.
Toinen perimätieto kertoo, että Joakim oli Jerusalemin temppelin pappeja. Silloin kun hänellä ei ollut palvelusvuoroa temppelissä, hän kaitsi lammaslaumaansa Jerusalemia ympäröivillä vuorilla. Siihen aikaan avioliiton lapsettomuutta pidettiin lähes kirouksena. Kun Joakimin vuoro kerran oli toimittaa uhri, ylipappi kieltäytyi hyväksymästä hänen uhriaan, koska hänen yltään puuttui Jumalan siunaus. Syvästi loukkaantunut Joakim ajoi silloin laumansa kauemmas kuin tavallisesti ja rukoili epätoivoissaan Jumalalta laupeutta. Silloin arkkienkeli Gabriel ilmestyi hänelle ja käski hänen palata Jerusalemiin. Anna synnyttäisi tytön, josta tulisi odotetun Messiaan äiti. Annakin sai samanlaisen näyn. Puolisot riensivät kiireesti toisiaan vastaan ja tapasivat toisensa Jerusalemin Kultaisella portilla. Monet suuret taiteilijat, mm. kuuluisa Giotto, on maalannut tämän kohtaamisen ja pannut pyhän avioparin syleilyyn kaiken hellyyden, minkä ihminen pystyy ilmaisemaan.
Joakim ja Anna vihdoin korkeassa iässä saivat kaipaamansa ihmeellisen tyttären. Vanhempien kiitollisuus oli niin suuri, että he antoivat lapsensa Jumalan omaisuudeksi. Rakastaen he hoitivat lasta sen ensimmäiset ikävuodet ja lupauksensa mukaisesti antoivat lapsen Jerusalemin temppeliin, jossa lapsi palveli Jumalaa ja sai opetusta. Tämän tapahtuman muistoa vietetään marraskuun 21:ntena, Neitsyt Marian temppelissä käynnin päivänä.
Joakim oli 80-vuotias ja Anna 79-vuotias kun heidät kutsuttiin Jumalan valtakuntaan. Joakimin sanotaan tulleen haudatuksi Jerusalemiin. Toisaalta Annan reliikkejä sanotaan olleen Dårenissa Saksassa ja myös Apt-en-Provencessa, Canterburyssä, Readingissä ja Durhamissa.
Kunnioitus ja muistopäivä
Kirkko pitää Jeesuksen isovanhempia pelastuksemme välittäjinä, sillä heidän kauttaan syntyi Jumalamme äiti. Kirkko muistelee heitä esikuvallisina perheen kasvattajina ja uskon säilyttäjinä. Vaikka meillä ei ole paljon tietoa tästä pariskunnasta eikä Raamattukaan kerro mitään heistä, sekä Katolinen että Ortodoksinen kirkko ovat kunnioittaneet heitä rakentamalla kirkkoja ja alttareita, jotka on nimetty heidän mukaansa.
Idässä pyhä Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) ylisti Annaa monissa kirjoituksissaan ja keisari Justinianus (483-565) rakennutti Annan kunniaksi kirkon Konstantinopoliin. Lännessä Annan kunnioitus lisääntyi vasta keskiajalla. Hänen kunniakseen nimettiin useita kirkkoja jo 700-luvulta lähtien.
Samalla tavoin Joakimin kunnioitus alkoi idässä ja tuli tunnetuksi vasta myöhäiskeskiajalla lännessä, jossa sitä auttoi Neitsyt Marian kunnioitus monine ihmeineen. Lännen kirkko epäröi pitkään ennen kuin se virallisesti hyväksyi Joakimin kultin ja se tunnetaankin vasta 15. vuosisadalta. Paavi Julius II virallisti Joakimin juhlan, Pius V kielsi sen ja Gregorius XV otti sen jälleen käyttöön. Paavi Clemens II sijoitti sen elokuulle ja Leo XIII korotti sen arvoa.
Viimeksi suoritetun pyhimysten kalenteriuudistuksen jälkeen Joakimin ja Annan muistoa vietetään yhdessä. Aikaisemmin Joakimin muistoa vietettiin 16. elokuuta. Nyt Katolinen kirkko on jälleen yhdistänyt liturgiassaan tämän pyhän avioparin, jonka muistopäivä on 26. heinäkuuta.
Ortodoksisessa kirkossa heidän muistopäivänsä on vuosittain heti Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian syntymäjuhlan jälkeisenä päivänä eli syyskuun 9. päivänä. Sen lisäksi heinäkuun 25. päivänä muistellaan pyhän Annan kuolonuneen nukkumista ja joulukuun 9. päivänä tai 12. päivänä hänen hedelmöittymistään.
Suojelus ja taide
Pyhää Annaa rukoiltiin erityisesti naisten ja varsinkin synnyttäjien suojelijana, mutta myös isoäitien ja naimattomien naisten sekä kaivosmiesten ja kauppiaiden suojelijana. Annasta tuli sittemmin myös Britannian ja Kanadan sekä monien alueiden ja paikkakuntien suojeluspyhimys.
Pyhä Anna oli yleinen aihe kirkollisessa taiteessa keskiajan loppupuolelta lähtien. Häntä kuvattiin niin kirkkojen seinämaalauksissa, maalauksissa kuin veistoksissakin. Hänet esitettiin usein taiteessa opettamassa Neitsyt Mariaa lukemaan. Monissa taideteoksissa näemme myös Annan, Marian ja Jeesus-lapsen yhdessä. Tällaisia kolmen sukupolven kuvia ja veistoksia kutsutaan nimellä ”Anna itse kolmantena”, joka oli keskiajan taiteessa suosittu aihe. Toinen yleinen ja suosittu aihe on Annan ja Joakimin kihlaus.
Kunnioitus ja muisto Suomessa
Annan nimi tuli tunnetuksi Suomessa kirkon piirissä jo 1300-luvulla kirkkojen suojelijana. Annalle omistettuja kirkkoja oli katolisella ajalla Salossa, Kumlingessa ja mahdollisesti Vöyrillä. Hattulassa hän oli toinen nimikkopyhimys Pyhän Ristin rinnalla, samoin Naantalin luostarissa pyhän Birgitan ohella. Sinetistä päätellen hän oli myös Kökarin fransiskaaniluostarin suojelija. Turun tuomiokirkossa oli Pyhän Annan nimikkoalttari ja kaupungissa toimi myös hänen nimelleen omistettu kilta. Myös Turun dominikaanisisarten luostari, jonka olemassaolosta ollaan nykyisin kohtalaisen varmoja, oli omistettu pyhälle Annalle.
Pyhän Annan kultin erityinen kukoistusaika Suomessa oli 1300-luvun loppu ja 1400-luvun alku, mistä todistavat lukuisat ”Anna itse kolmantena” -veistokset Suomen kirkoissa. Myös Joakimin ja Annan elämää kuvaavia seinämaalauksia on mm. Hattulan ja Lohjan kirkoissa. 1400-luvun alkupuolella Anna ohitti suosiossa kaikki muut naispyhimykset. Kalenterin muuttuessa vähitellen kirkon liturgisesta kalenterista maalliseksi nimipäiväkalenteriksi, Annasta tuli myös varhain yleinen pyhimyksen mukaan tytöille kasteessa annettu nimi.
Pyhän Annan suosion seurauksena hänen nimestään on muotoutunut eri kieliin, Annan lisäksi, suuri määrä naisten etunimiä, joista voidaan tässä mainita esimerkkeinä seuraavat: Ann, Ani, Anita, Anitta, Anja, Anki, Anne, Annele, Anneli, Annette, Anni, Anniina, Niina, Annika, Annikka, Annikki, Annu, Anu, Annukka, Hanna, Hanne, Hannele sekä yhdistettyjä nimiä kuten Anna-Liisa, Anna-Maija ym.
Muita suomalaisia etunimiä, etenkin Joakim-nimestä juontuvia miesten nimiä: Aki, Kim, Jaakkima…
Pyhien Joakimin ja Annan, Neitsyt Marian vanhempien muistopäivänä (26.7.) vietettävän Pyhän Messun rukousosat:
Alkuvirsi
Ylistäkäämme Joakimia ja Annaa heidän lapsestaan, sillä hänessä Herra antoi heille siunauksen, joka oli tuleva kaikille kansoille.
Päivän rukous
Herra, meidän isiemme Jumala, sinä annoit pyhille Joakimille ja Annalle sen armon, että heistä oli syntyvä ihmiseksitulleen Poikasi Äiti. Heidän esirukoustensa tähden suo meidän päästä osallisiksi kansallesi lupaamastasi pelastuksesta. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Isä Jumala, ota vastaan nämä hartain mielin eteesi kantamamme uhrilahjat ja suo armossasi meillekin osallisuus siitä siunauksesta, jonka lupasit Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (Vert. Ps. 24:5)
Herra soi heille siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoi heidät vanhurskaiksi.
Päätösrukous
Jumala, sinä halusit ainoan Poikasi syntyvän ihmisestä, jotta ihminen puolestaan syntyisi uudelleen sinusta. Me rukoilemme sinua: pyhitä laupeuden hengellä meidät, jotka olet ruokkinut lastesi leivällä. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, s. 654-655)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 145.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 228-229.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 16.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 10-11.
· Edgren H. & Alitalo-Mäkelä A., Anna, pyhimys, Neitsyt Marian äiti. Suomen kansallisbiografia 1, Aaku – Browallius. SKS Helsinki, Hämeenlinna 2003, ss. 309-310.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Evankeliumit eivät mainitse Neitsyt Marian vanhempien nimiä, ei edes evankelista Matteus, joka alkaa Jeesuksen sukuluettelolla. Se esittää, että profetiat olivat täyttyneet Jeesuksessa, ja siksi siinä valitaan tie, joka kulkee Joosefin, Abrahamin ja Daavidin pojan, kautta. Ainoa lähde, joka puhuu Joakimista ja Annasta, on alkukirkon ajoilta, toiselta vuosisadalta, oleva apokryfinen kirjoitus, jota kutsutaan ”Jaakobin protoevankeliumiksi”.
Tämä vanha kristillinen perimätieto kertoo, että Joakim kuului Juudan sukukuntaan ja polveutui suoraan kuningas Daavidista; Anna oli pappi Matthanin tytär ja kuului Leevin sukukuntaan, kuten ylipappi Aaron. Matthanilla oli kolme tytärtä: Maria, Zoia ja Anna. Maria oli naimisissa Betlehemissä ja synnytti Salomen; Zoia oli myös naimisissa Betlehemissä ja synnytti Elisabethin, pyhän Johannes Kastajan äidin; ja Anna oli naimisissa Nasaretissa Joakimin kanssa ja vielä vanhoilla päivillään synnytti Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian.
Vanhurskas pariskunta
Joakim ja Anna olivat olleet naimisissa jo viisikymmentä vuotta ja heidän avioliittonsa oli lapseton. He elivät hurskaasti ja hiljaisesti käyttäen ainoastaan kolmanneksen tuloistaan itse, antaen toisen kolmanneksen köyhille ja viimeisen kolmanneksen temppelille, eikä heiltä itseltään silti puuttunut mitään. Kerran, kun he olivat Jerusalemissa uhraamassa Jumalalle, ylipappi Isaskar nuhteli Joakimia: ”Et ole sen arvoinen, että voisit uhrata Jumalalle noilla lapsettomilla käsilläsi.” Toiset, joilla oli lapsia, tönivät Joakimia temmaten hänet röyhkeästi pois. Tämä murehdutti suuresti kumpaakin iäkästä vanhusta ja he menivät raskain sydämin kotiinsa. Tämän jälkeen kumpikin rukoili Jumalaa, että Hän antaisi ihmeen tapahtua heillekin, kuten hän oli tehnyt Abrahamille ja Saaralle ja antaisi avioparille lapsen lohduttamaan heitä vanhalla iällä. Jumala lähettikin enkelin heidän luokseen ja enkeli toi sanoman tyttären syntymästä, joka ”olisi kaikkein siunatuin ja jota kaikki kansat ylistäisivät ja jonka kautta tulisi pelastus maailmaan.” Anna tulikin heti raskaaksi ja synnytti yhdeksän kuukauden kuluttua hyvin ihmeellisen lapsen, pyhän Neitsyt Marian.
Toinen perimätieto kertoo, että Joakim oli Jerusalemin temppelin pappeja. Silloin kun hänellä ei ollut palvelusvuoroa temppelissä, hän kaitsi lammaslaumaansa Jerusalemia ympäröivillä vuorilla. Siihen aikaan avioliiton lapsettomuutta pidettiin lähes kirouksena. Kun Joakimin vuoro kerran oli toimittaa uhri, ylipappi kieltäytyi hyväksymästä hänen uhriaan, koska hänen yltään puuttui Jumalan siunaus. Syvästi loukkaantunut Joakim ajoi silloin laumansa kauemmas kuin tavallisesti ja rukoili epätoivoissaan Jumalalta laupeutta. Silloin arkkienkeli Gabriel ilmestyi hänelle ja käski hänen palata Jerusalemiin. Anna synnyttäisi tytön, josta tulisi odotetun Messiaan äiti. Annakin sai samanlaisen näyn. Puolisot riensivät kiireesti toisiaan vastaan ja tapasivat toisensa Jerusalemin Kultaisella portilla. Monet suuret taiteilijat, mm. kuuluisa Giotto, on maalannut tämän kohtaamisen ja pannut pyhän avioparin syleilyyn kaiken hellyyden, minkä ihminen pystyy ilmaisemaan.
Joakim ja Anna vihdoin korkeassa iässä saivat kaipaamansa ihmeellisen tyttären. Vanhempien kiitollisuus oli niin suuri, että he antoivat lapsensa Jumalan omaisuudeksi. Rakastaen he hoitivat lasta sen ensimmäiset ikävuodet ja lupauksensa mukaisesti antoivat lapsen Jerusalemin temppeliin, jossa lapsi palveli Jumalaa ja sai opetusta. Tämän tapahtuman muistoa vietetään marraskuun 21:ntena, Neitsyt Marian temppelissä käynnin päivänä.
Joakim oli 80-vuotias ja Anna 79-vuotias kun heidät kutsuttiin Jumalan valtakuntaan. Joakimin sanotaan tulleen haudatuksi Jerusalemiin. Toisaalta Annan reliikkejä sanotaan olleen Dårenissa Saksassa ja myös Apt-en-Provencessa, Canterburyssä, Readingissä ja Durhamissa.
Kunnioitus ja muistopäivä
Kirkko pitää Jeesuksen isovanhempia pelastuksemme välittäjinä, sillä heidän kauttaan syntyi Jumalamme äiti. Kirkko muistelee heitä esikuvallisina perheen kasvattajina ja uskon säilyttäjinä. Vaikka meillä ei ole paljon tietoa tästä pariskunnasta eikä Raamattukaan kerro mitään heistä, sekä Katolinen että Ortodoksinen kirkko ovat kunnioittaneet heitä rakentamalla kirkkoja ja alttareita, jotka on nimetty heidän mukaansa.
Idässä pyhä Gregorios Nyssalainen (n. 335-395) ylisti Annaa monissa kirjoituksissaan ja keisari Justinianus (483-565) rakennutti Annan kunniaksi kirkon Konstantinopoliin. Lännessä Annan kunnioitus lisääntyi vasta keskiajalla. Hänen kunniakseen nimettiin useita kirkkoja jo 700-luvulta lähtien.
Samalla tavoin Joakimin kunnioitus alkoi idässä ja tuli tunnetuksi vasta myöhäiskeskiajalla lännessä, jossa sitä auttoi Neitsyt Marian kunnioitus monine ihmeineen. Lännen kirkko epäröi pitkään ennen kuin se virallisesti hyväksyi Joakimin kultin ja se tunnetaankin vasta 15. vuosisadalta. Paavi Julius II virallisti Joakimin juhlan, Pius V kielsi sen ja Gregorius XV otti sen jälleen käyttöön. Paavi Clemens II sijoitti sen elokuulle ja Leo XIII korotti sen arvoa.
Viimeksi suoritetun pyhimysten kalenteriuudistuksen jälkeen Joakimin ja Annan muistoa vietetään yhdessä. Aikaisemmin Joakimin muistoa vietettiin 16. elokuuta. Nyt Katolinen kirkko on jälleen yhdistänyt liturgiassaan tämän pyhän avioparin, jonka muistopäivä on 26. heinäkuuta.
Ortodoksisessa kirkossa heidän muistopäivänsä on vuosittain heti Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian syntymäjuhlan jälkeisenä päivänä eli syyskuun 9. päivänä. Sen lisäksi heinäkuun 25. päivänä muistellaan pyhän Annan kuolonuneen nukkumista ja joulukuun 9. päivänä tai 12. päivänä hänen hedelmöittymistään.
Suojelus ja taide
Pyhää Annaa rukoiltiin erityisesti naisten ja varsinkin synnyttäjien suojelijana, mutta myös isoäitien ja naimattomien naisten sekä kaivosmiesten ja kauppiaiden suojelijana. Annasta tuli sittemmin myös Britannian ja Kanadan sekä monien alueiden ja paikkakuntien suojeluspyhimys.
Pyhä Anna oli yleinen aihe kirkollisessa taiteessa keskiajan loppupuolelta lähtien. Häntä kuvattiin niin kirkkojen seinämaalauksissa, maalauksissa kuin veistoksissakin. Hänet esitettiin usein taiteessa opettamassa Neitsyt Mariaa lukemaan. Monissa taideteoksissa näemme myös Annan, Marian ja Jeesus-lapsen yhdessä. Tällaisia kolmen sukupolven kuvia ja veistoksia kutsutaan nimellä ”Anna itse kolmantena”, joka oli keskiajan taiteessa suosittu aihe. Toinen yleinen ja suosittu aihe on Annan ja Joakimin kihlaus.
Kunnioitus ja muisto Suomessa
Annan nimi tuli tunnetuksi Suomessa kirkon piirissä jo 1300-luvulla kirkkojen suojelijana. Annalle omistettuja kirkkoja oli katolisella ajalla Salossa, Kumlingessa ja mahdollisesti Vöyrillä. Hattulassa hän oli toinen nimikkopyhimys Pyhän Ristin rinnalla, samoin Naantalin luostarissa pyhän Birgitan ohella. Sinetistä päätellen hän oli myös Kökarin fransiskaaniluostarin suojelija. Turun tuomiokirkossa oli Pyhän Annan nimikkoalttari ja kaupungissa toimi myös hänen nimelleen omistettu kilta. Myös Turun dominikaanisisarten luostari, jonka olemassaolosta ollaan nykyisin kohtalaisen varmoja, oli omistettu pyhälle Annalle.
Pyhän Annan kultin erityinen kukoistusaika Suomessa oli 1300-luvun loppu ja 1400-luvun alku, mistä todistavat lukuisat ”Anna itse kolmantena” -veistokset Suomen kirkoissa. Myös Joakimin ja Annan elämää kuvaavia seinämaalauksia on mm. Hattulan ja Lohjan kirkoissa. 1400-luvun alkupuolella Anna ohitti suosiossa kaikki muut naispyhimykset. Kalenterin muuttuessa vähitellen kirkon liturgisesta kalenterista maalliseksi nimipäiväkalenteriksi, Annasta tuli myös varhain yleinen pyhimyksen mukaan tytöille kasteessa annettu nimi.
Pyhän Annan suosion seurauksena hänen nimestään on muotoutunut eri kieliin, Annan lisäksi, suuri määrä naisten etunimiä, joista voidaan tässä mainita esimerkkeinä seuraavat: Ann, Ani, Anita, Anitta, Anja, Anki, Anne, Annele, Anneli, Annette, Anni, Anniina, Niina, Annika, Annikka, Annikki, Annu, Anu, Annukka, Hanna, Hanne, Hannele sekä yhdistettyjä nimiä kuten Anna-Liisa, Anna-Maija ym.
Muita suomalaisia etunimiä, etenkin Joakim-nimestä juontuvia miesten nimiä: Aki, Kim, Jaakkima…
Pyhien Joakimin ja Annan, Neitsyt Marian vanhempien muistopäivänä (26.7.) vietettävän Pyhän Messun rukousosat:
Alkuvirsi
Ylistäkäämme Joakimia ja Annaa heidän lapsestaan, sillä hänessä Herra antoi heille siunauksen, joka oli tuleva kaikille kansoille.
Päivän rukous
Herra, meidän isiemme Jumala, sinä annoit pyhille Joakimille ja Annalle sen armon, että heistä oli syntyvä ihmiseksitulleen Poikasi Äiti. Heidän esirukoustensa tähden suo meidän päästä osallisiksi kansallesi lupaamastasi pelastuksesta. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Isä Jumala, ota vastaan nämä hartain mielin eteesi kantamamme uhrilahjat ja suo armossasi meillekin osallisuus siitä siunauksesta, jonka lupasit Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi (Vert. Ps. 24:5)
Herra soi heille siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoi heidät vanhurskaiksi.
Päätösrukous
Jumala, sinä halusit ainoan Poikasi syntyvän ihmisestä, jotta ihminen puolestaan syntyisi uudelleen sinusta. Me rukoilemme sinua: pyhitä laupeuden hengellä meidät, jotka olet ruokkinut lastesi leivällä. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, s. 654-655)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 145.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 228-229.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 16.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 10-11.
· Edgren H. & Alitalo-Mäkelä A., Anna, pyhimys, Neitsyt Marian äiti. Suomen kansallisbiografia 1, Aaku – Browallius. SKS Helsinki, Hämeenlinna 2003, ss. 309-310.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed