 |
 |
 Pyhä Messu
Hämeenlinnan ortodoksisessa kirkossa sunnuntaina 1.11.2020, klo 15.00 (Osoite: ortodoksisessa kirkossa, Erottajakatu 2) Meillä on koronan seurauksena seuraavat rajoitustoimet Hämeenlinnan ortodoksisessa kirkossa marraskuussa:
Suu- ja nenäsuojusten käyttöä suositellaan myös seurakuntalaisille. Tässä on ENNAKKOILMOITTAUTUMISEN lista: (pitäisi ilmoittautua etukäteen!) doodle.com/poll/yptdz5d7icahxz3q Isä Tri Nguyen P. Ristin srk:n khra  Ensi kuu on marraskuu, jota pidetään myös vainajien kuukautena. Marraskuu on kautta vuosisatojen ollut se kuukausi, jolloin erityisesti muistelemme niitä, jotka ovat siirtyneet maanpäällisestä elämästä ikuisuuteen. Nyt kun ympärillämme luonto ikään kuin kuolee, on ajatus kuolemasta aivan paikallaan. Rukoilemme niiden puolesta, jotka ovat käyneet edellämme; heidän joukossaan on sukulaisia, ystäviä, tuttavia. Kerran tulee päivä, jolloin minä itsekin lähden tästä maailmasta. ”Ajattele kuolemaasi”, sanoo vanha viisas sananparsi, ”niin et tee syntiä iankaikkisesti”.
Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää eli vainajien päivää vietetään Kirkossamme ensi lauantaina 31.10. kahdella peräkkäisellä Pyhällä Messulla: Messu suomen kielellä klo 10.30 ja Messu englannin kielellä klo 12.00. Tervetuloa! Kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää vietetään Kirkossamme perinteisesti sunnuntaina 1.11. kahdella Pyhällä Messulla: klo 10.30 Päämessu suomeksi ja klo 18.00 Messu englanniksi. On myös katolinen Messu Hämeenlinnassa klo 15.00. Tervetuloa! Ja muistakaa ilmoittautua ennakkoon sunnuntain Messuihin! Isä Tri Nguyen P. Ristin srk:n khra  Apostolisten isien joukkoon laskettu Ignatios oli syyrialaista syntyperää ja tuli Antiokian piispaksi noin vuonna 68-75. Hän syntyi noin vuonna 35-50 jKr ja kuoli noin vuonna 98-117 jKr. Hänen kuolemastaan on myöhemmin kirjoitettu marttyyriakti Martyrium Ignatii, joka on kuitenkin kärsinyt useista myöhemmistä muutoksista (interpolaatioista) ja josta varhaisin säilynyt versio on 900-luvulta peräisin olevasta pariisilaisesta Codex Colbertinuksessa. Näistä muutoksista johtuen erilainen vuosien (syntymä, kuolema) arviointi on edelleen vaikeata.
Ignatios käytti arkailematta itsestään lisänimitystä ”jumalankantaja” (theophorus), sillä hän oli uskollinen nimelleen (lat. ignis, ’tuli’) antaen Kristuksen rakkauden palaa sydämessään voimallisesti. Nimitys theophorus tarkoittaa myös ”Jumalan kantamaa”. Perimätiedon mukaan Ignatios oli apostoli Johanneksen oppilas, joka olisi saattanut nuoruudessaan kohdata Jeesuksenkin. Erään vanhan legendan mukaan Ignatios oli se pieni lapsi, jonka Kristus toi apostolien keskelle, kun nämä väittelivät siitä, kuka heistä oli suurin. Kristus otti lapsen syliinsä ja nosti hänet esimerkiksi apostoleille ja kaikille kristityille. ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” (Matt. 18:5, vrt. Mark. 9:37, Luuk. 9:48) Antiokian piispa Niinpä nuoruudessaan Ignatios tunsi henkilökohtaisesti monia apostoleja, erityisesti Pietarin, Paavalin ja Johanneksen. Yhdessä ystävänsä Polykarpos Smyrnalaisen kanssa hän sai opetusta uskon syvimmistä salaisuuksista evankelista Johanneksen jalkojen juuressa. Hän sai myös pappisvihkimyksensä suoraan apostoleilta. Vuosien 68-75 tienoilla Ignatioksesta tuli Syyrian provinssin keskuksen ja idän mahtavimman kaupungin Antiokian piispa. Hänen edeltäjänsä Euodos oli ensimmäinen Antiokian piispa apostoli Pietarin jälkeen ja johtanut Antiokian seurakuntaa 40-luvun alkupuolelta alkaen. Antiokia oli kaupunki, jossa Jeesuksen seuraajia ensimmäistä kertaa ruvettiin kutsumaan kristityiksi (Ap.t. 11:26). Ignatios toimi Antiokian piispana nelisenkymmentä vuotta ja oli seurakunnalleen hyvä ja huolehtiva esipaimen. Uskonvainot Keisari Domitianuksen (81-96) aikana Ignatios lohdutti vainottuja kristittyjä kaikkialla ja salaa toivoi itsekin voivansa seurata Kristusta mielestään täydellisellä tavalla, kokemalla marttyyrikuoleman. Näin ei kuitenkaan tuolloin tapahtunut. Seuranneina rauhan vuosina Ignatios järjesteli kirkon elämää ja oloja. Hän otti käyttöön antifonisen laulutavan nähtyään näyssä, kuinka enkelit taivaassa ylistivät Jumalaa vuoron perään kahtena kuorona. Hän loi seurakuntiinsa ja kristittyihin uutta uskoa apostolien helluntaina saamasta armosta ja sen läsnäolosta kirkollisessa elämässä. Hän kannusti kristittyjä välttämään kaikenlaista hajaannusta, pysymään yhtenäisinä rakkaudessa, kukin oman piispansa ympärillä. Hän kehotti uskovia olemaan kuuliaisia piispalle ja papistolle jakamattomin sydämin ja murtamaan Herran päivänä yhtä ainoaa leipää, joka on kuolemattomuuden lääke. Hänen tavoitteenaan oli pitää kirkko puhtaana, yhtenäisenä ja harhaoppien tavoittamattomissa. Keisari Trajanuksen (98-117) aikana Ignatios joutui Syyrian provinssia kohdanneiden vainojen uhriksi. Hänet tuomittiin kuolemaan, vangittiin ja vietiin vartioituna laivalla Roomaan villipetojen tapettavaksi. Häntä vartioi koko matkan ajan kymmenen sotilasta, joita hän kutsui leopardeiksi. Ryhmä matkasi vuoroin laivalla ja vuoroin jalan. Reitti kulki Vähän-Aasian ja Kreikan kautta. Kaikkialla, missä he pysähtyivät, Ignatios vahvisti sanoillaan kristittyjä, jotka tulivat katsomaan Antiokian piispaa. Myrskyn ajamina seurue rantautui Smyrnaan, jossa Ignatiosta tuli tervehtimään piispa Polykarpos, joka tunsi syvää rakkautta ja surumielistä iloa tietäessään näkevänsä Ignatioksen viimeisen kerran tässä maailmassa. Ignatios uskoi kirkkonsa Polykarpoksen haltuun. Myös häntä kävivät katsomassa naapurikaupunkien piispat, joille hän jätti viimeiset opetuksensa kehottaen heitä ottamaan vastaan pakanoiden solvaukset ja pilkan jäljitellen Kristuksen sävyisyyttä ja nöyryyttä vainoojiensa edessä. Ignatioksen ilo ja palava marttyyrikuoleman kaipaus levisivät kaikkiin kristittyihin. He eivät enää hyvästelleet häntä kuten kuolemaan tuomittua, vaan tervehtivät häntä kuin jo voittanutta sankaria ja taivaaseen lähdössä olevaa matkalaista. Seitsemän kirjettä Koko matkan aikana Ignatioksen annettiin tavata paikallisia kristittyjä ja kirjoittaa kirjeitä, mm. Efesoksen, Magnesian, Trallesin, Filadelfian, Smyrnan ja Rooman seurakunnille sekä Polykarpokselle. Kirjeet antavat selkeän kuvan apostolien ajan kristillisyydestä. Ne näyttävät Ignatioksen syvästi uskollisena Kristukselle, jonka jumaluuden ja ylösnousemuksen ne selkeästi vahvistavat. Ignatios pyysi kristittyjä yhä uudelleen, etteivät nämä yrittäisi estää hänen marttyyrikuolemaansa. Tunnetuin on hänen lauseensa, jolla hän ilmaisee kaipauksensa saada kuolla Kristuksen tähden: ”Minä olen Jumalan vehnää. Petojen on jauhettava se hampaissaan, niin että minusta tulee Kristuksen puhdasta leipää.” Ignatios tiesi seuraavansa Kristusta kärsimyksessä ja saavansa häneltä iankaikkisen elämän: ”Mieluummin haluan kuolla ja päästä Jeesuksen luo kuin tulla koko maailman valtiaaksi.” Muut tärkeimmät teemat käsittelevät kirkkoa, kirkon ykseyttä ja virkahierarkiaa, erityisesti piispuutta. Kirjeet ovat ensimmäisiä kirjallisia lähteitä, joissa näkyy kolmiportainen pappeus: piispa, pappi ja diakoni. Apostolinen suksessio on kirjeissä selvästi nähtävillä: helluntaina apostoleille annettu armolahja siirtyi kätten päällepanemisen kautta piispoille sukupolvesta toiseen. Ignatios kuvasi Rooman kirkon Pietarin ja Paavalin perustamaksi, ja sen tähden erityisen kunnioituksen arvoiseksi. Hän vaati kristittyjä pysymään lujina apostoleilta saamassaan uskossa ja olemaan kuuliaisia piispoillensa. Hän käytti ensimmäisen kerran kirjeissään ilmaisua ”katolinen kirkko”. Ignatioksen kirjeitä pidettiin yhtä suuressa arvossa kuin Paavalinkin kirjeitä, niitä jopa luettiin messussa, ikään kuin ne kuuluisivat pyhiin kirjoituksiin. Marttyyrikuolema Ignatios kuoli marttyyrikuoleman Rooman Colosseumilla, missä raivokkaat leijonat tappoivat hänet ja söivät hänet niin, että jäljelle jäi vain muutamia isompia luita. Näin hänestä tuli todella Kristuksen puhdasta leipää. Perimätiedon mukaan hän oli ensimmäinen kristitty joka kuoli marttyyrinä Colosseumilla. Kaikki muut, jotka tuomittiin ”ad bestias” eli heitettäviksi villieläinten eteen, kuolivat Circus Maximuksessa, Aventinuksen juurella. Kristityt kokosivat talteen Ignatioksen reliikit, joita lähdettiin kuljettamaan takaisin Antiokiaan. Matkan varrella kristityt tervehtivät niitä kuin pyhä itse olisi palannut heidän keskuuteensa voittajana ja tunsivat syvää iloa siitä, että heidän rakastamansa esipaimen oli saanut päättää kilvoituksensa voitokkaasti. Kirkon liturgia Alla on pyhä Ignatios Antiokialaisen, piispan ja marttyyrin, muistopäivän (17. lokakuuta) Messun osat Roomalaisesta messukirjasta, ss. 718-719: Alkuvirsi (Gal. 2:19-20) Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minä elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Päivän rukous Kaikkivaltias Jumala, sinä kaunistat kirkkoasi pyhien marttyyriesi veritodistuksella ja sinä kruunasit pyhän Ignatiuksen iankaikkisella kunnialla. Suo meidän, jotka vietämme hänen juhlapäiväänsä, saada alati voimaa hänen jalosta kilvoituksestaan. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Uhrilahjarukous Taivaallinen Isä, marttyyrikuoleman kautta sinä valmistit pyhästä Ignatiuksesta, Kristuksen viljasta, puhtaan, sinulle otollisen leivän. Ota laupiaasti vastaan myös nämä nöyrästi sinun eteesi kantamamme uhrilahjat. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta. Ehtoollisvirsi Olen Kristuksen vilja, petojen hampailla jauhettava, jotta minusta tulee Jumalalle puhdas leipä. Päätösrukous Isä Jumala, me olemme tänä pyhän Ignatiuksen juhlapäivänä vastaanottaneet sinun taivaallisen sakramenttisi. Antakoon se meille voimaa kantaa rohkeasti kristityn nimeä ja todistaa siitä elämällämme. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta. Isä Tri Nguyen Lähteet:
 Ruusukkokuukautena pidetty lokakuu on myös omistettu lähetystyölle, sillä se alkaa heti pyhän Jeesus-lapsen Teresan, lähetystyön suojelijan, muistopäivän vietolla (1.10.). Varsinaista maailman lähetyspäivää vietetään yleiskirkollisesti lokakuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina, joka tänä vuonna osuu hiippakunnassamme 18. päivään. Vatikaanin II kirkolliskokouksen mukaan jokainen kastettu on kutsuttu omalla elämällään, saamiensa lahjojen ja aseman mukaan antamaan oman panoksensa Jumalan valtakunnan levittämiselle omassa ympäristössään tai kotimaansa ulkopuolella (Apostolicam actuositatem, 2). Rakkaus ja lähetys Viime viikonvaihteena (10.-11.10.) katolilaiset, ortodoksit ja luterilaiset viettivät yhdessä ns. ekumeenista lähetyspyhää, jonka teema oli tänä vuonna Rakkauden kaksoiskäsky. Tämä teema korostaa kristittyjen yhteistä lähetysidentiteettiä ja samalla yhteisen todistuksen merkitystä. Rakkauden kaksoiskäsky muistuttaa meitä kristityn tehtävästä pysyä rakkauden lähteellä ja ammentaa siitä joka päivä iloa työhömme. Rakkauden ja huolenpidon osoittaminen toisille ihmisille on erityisen tärkeää pandemian aikana. Myös paavimme Franciscus korostaa rakkauden merkitystä viestissään Maailman lähetyspäivää varten 2020. Kaikki kastetut osallistuvat Jumalan missioon, joka on rakkauden lähetystyötä. Rakkauden kautta Jumala lähetti Poikansa vapauttamaan langenneen maailman: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Jeesus Kristus perusti kirkkonsa rakkauden missiota varten. Hänen antamansa lähetyskäsky ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19) perustuu rakkauden kaksoiskäskylle. Rakkaus liittää meidät osallisiksi Jumalan rakkaudesta ja lähettää palvelemaan rakkaudessa lähimmäistä. Samalla rakkauden kautta Pyhä Henki jatkaa lähetystyötä kutsuen, hoitaen ja parantaen. Pyhä Henki, jonka kautta Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme (Room. 5:5), johtaa meitä rakastamaan ja viemään myös toisille tätä rakkauden viestiä Jeesuksesta Kristuksesta. ”Minun kutsumukseni on rakkaus!” Rakkaus antaa pyhälle Jeesus-lapsen Teresalle avaimen kutsumukseen. Mietiskellessään Paavalin ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13. lukua hän huomasi, että hänen kutsumuksensa oli olla rakkautena kirkossa, sillä rakkaus on kaiken toiminnan edellytys. Hän ymmärsi, että jos kirkko, Kristuksen mystinen ruumis, koostuu erilaisista jäsenistä, siinä täytyy olla mukana myös kaikkein tärkein ja jaloin jäsen. Kirkolla täytyy olla sydän, joka palaa rakkaudesta. Sydän pumppaa verta kaikkiin muihin jäseniin ja saa ne toimimaan. Niinpä jos rakkaus olisi hetkeksikään seisahtanut tai sammunut, apostolit eivät olisi julistaneet evankeliumia eivätkä marttyyrit olisi vuodattaneet vertaan. Pikku Teresalle valkeni, että kaikki kutsumukset sisältyvät rakkauteen. Siksi kirkossa ei ole ensi sijassa kysymys siitä, minkälainen virka meille on annettu, vaan miten me täytämme sen. Teresa täytti tehtävänsä rakkaudella. Hän teki pienimmätkin asiat rakkaudesta Jumalaan, hän myös kärsi iloiten rakkaudesta Jumalaan. Hänen kutsumuksensa oli rakastaa niin, että kirkko syntyy uudestaan, että kaikki ihmiset tulevat tietämään ja ymmärtämään, että Isä Jumala on lähettänyt Poikansa Kristuksen. (vrt. Joh. 17:23-26) Jo eläessään pikku Teresa oli aavistanut, että hänen lähetystyönsä alkaisi vasta hänen kuoltuaan. Hän oli luvannut lähettää taivaasta ruususateen maan päälle. Hänen omaelämäkertansa välityksellä lupaus on toteutunut ja toteutuu vieläkin lukemattomien ihmisten kohdalla, niiden kohdalla, jotka Teresan lailla ovat käsittäneet, että kaikista hyveistä suurin on rakkaus. Niin kuin pyhä Franciscus Xavier edustaa lähetyskentällä tapahtuvaa työtä, samoin pikku Teresa edustaa lähetystyön toista, yhtä tärkeää puolta, nimittäin uskovien kotirintamaa, joka tukee kirkon lähetystyötä esirukouksillaan, uhrauksillaan ja pienillä rakkaudenteoilla. Tässä rintamassa on jokaisella paikkansa, myös lapsilla ja nuorilla, vanhuksista puhumattakaan. Lähetystyö tarvitsee molempia rintamia kuten soutaja kumpaakin airoa.  Pohjoismaiden Missio Maailmanlaajuista lähetystyötä johtaa Kansojen evankelioimisen kongregaatio (ent. Pro propaganda Fide, per. 1622) Rooman kuuriassa. Sen yhteydessä toimii neljä paavillista lähetysseuraa, jotka huolehtivat lähetystyön rahoituksesta ja koulutuksesta sekä innostavat lähetystyöhön. Uskon levittämisen yhdistys (Association for the Propagation of the Faith) on yksi lähetysseuroista, jonka kanssa Pohjoismaiden paikalliskirkot tekevät yhteistyötä ja jota Pohjoismaissa kutsutaan nimellä MISSIO. Tämä vastaa maailman lähetyspäivän järjestelyistä ja antaa uusille, vasta perustetuille tai köyhille hiippakunnille välttämätöntä tukea niiden ponnistellessa kohti omavaraisuutta. Lähetystyö on koko Kirkon vastuutehtävä, ja Pohjoismaiden katoliset hiippakunnat pyrkivät auliisti tukemaan paavillisten lähetysseurojen koordinoimaa evankelioimistyötä. Pyydämme teidän rukouksianne ja avustustanne. Lähetysviestin lopussa paavi Franciscus muistuttaa, että maailman lähetyspäivä on meille kaikille tilaisuus osallistua aktiivisesti Jeesuksen missioon rukouksin, uhrauksin ja taloudellisesti. Oikeastaan kaikki katoliset hiippakunnat antavat ”lähimmäisenrakkauden pienen rovon” lähetyspäivänä. Sen ansiosta voimme yhdessä koko Kirkon kanssa viedä hengellistä ja aineellista apua niille, jotka sitä kaikkein kipeimmin tarvitsevat. Meidän rukouksemme ja lahjoituksemme auttavat tukemaan kirkkoja, sairaaloita, kouluja ja kutsumuksia maissa, joissa kirkko on uusi, vasta perustettu tai köyhä. Se on tilaisuutemme osoittaa rakkautta ja solidaarisuutta veljiämme ja sisariamme kohtaan, jotka jakavat kanssamme saman uskon. Kolehdit kerätään 18. lokakuuta 2020 kaikissa messuissa Kirkon lähetystyön hyväksi. MUUT AVUSTUKSET SUORAAN PIISPAN KANSLIAN LÄHETYSAVUSTUSTILILLE: FI09 1745 3000 1270 60 tilille voi tehdä lahjoituksia viitteellä 5005. Hiippakunnan lähetystyöasioiden hoitaja Isä Tri Nguyen *** RUKOUKSET LÄHETYSTYÖN PUOLESTA Jumala, sinä teit kirkostasi pelastuksen sakramentin kaikille kansoille, jotta Kristuksen lunastustyö pysyisi ihmisten keskellä aikojen loppuun asti. Sytytä rakkautesi liekki uskoviesi sydämiin, ja herätä heissä kutsumus palvella ihmisten pelastusta, niin että kaikista kansoista kasvaisi sinulle yksi perhe ja yksi kansa. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, Messu evankeliumin levittämisen puolesta, B, päivän rukous, s. 929) *** Lähetystyöntekijän rukous Kristus on aina sama. Hän sanoo: Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle. (Matt. 25:40) Kun olin koditon, sinä avasit minulle ovesi. Kun olin alaston, sinä vaatetit minut. Kun olin väsynyt, sinä lahjoitit minulle levon. Kun olin peloissani, sinä tyynnytit pelkoni. Kun olin pieni, sinä opetit minua lukemaan. Kun olin yksinäinen, sinä annoit minulle rakkautta. Kun olin vankilassa, sinä kävit luonani. Kun makasin sairasvuoteella, sinä hoidit minua. Kun olin työtön, sinä hankit minulle työtä. Kun kaipasin hyvyyttä, sinä pidit minua kädestä. Kun olin mustaihoinen tai kiinalainen tai valkoinen kun minua pilkattiin ja loukattiin, sinä kannoit ristiäni. Kun olin vanha, sinä lahjoitit minulle hymysi. Kun olin levoton, sinä kuuntelit minua kärsivällisesti. Sinä näit minut syljen ja veren tahrimana, ja vaikka olin hien ja lian peittämä, sinä kuitenkin tunsit minut. Kun minulle naurettiin, sinä seisoit vierelläni. Kun olin onnellinen, sinä jaoit minun iloni (Pyhä Teresa Kalkuttalainen) *** 
 Edellisellä kerralla tutkimme Pyhän Messun alussa vietettävää yhteistä synnintunnustusta, johon sisältyi monia rikkaita vaihtoehtoja. Tämä katumuksen vietto asettaa kaikki uskovat asemaansa, syntisiksi pyhän ja transsendenttisen Jumalan eteen. Siinä käännytään myös Neitsyt Marian, kaikkien enkelien ja pyhien sekä Jumalan kansan puoleen ja turvaudutaan yhteiseen esirukoukseen, joka muistuttaa meitä siitä, että Kirkko on pyhien yhteys (KKK 946). Tämänkertaisessa kirjoituksessa etenemme Pyhän Messun kulussa.
Mitä seuraa yhteisen synnintunnustuksen jälkeen? Oikeastaan sitä seuraavat rukouslauseet ”Herra armahda”, paitsi jos ne sisältyvät jo katumuksen viettoon. Tämä ”Kyrie eleison” on kolmikertaisesti toistettu rukoushuudahdus vuorotellen papin ja seurakunnan välillä: Pappi: ”Herra, armahda.” Kansa: ”Herra, armahda.” Pappi: ”Kristus, armahda.” Kansa: ”Kristus, armahda.” Pappi: ”Herra, armahda.” Kansa: ”Herra, armahda.” Jokainen lause toistetaan yleensä kerran, mutta jos kielen erityislaatu, musiikin muoto tai muut olosuhteet sitä edellyttävät, voidaan käyttää useampiakin toistoja tai trooppeja. Jos Kyrietä ei lauleta, se on lausuttava. Tässä rukoushuudahduksessa uskovat sekä ylistävät Herraa että pyytävät hänen armahdustaan. ”Kyrie eleison” on ainoa kreikankielinen rukoushuudahdus, joka vielä säilytetään sellaisenaan roomalaisen riituksen liturgiassa. ”Kyrios” (Herra) on kreikankielinen korvike heprean kielen ilmaisulle ”YHWH”, jonka Jumala ilmoitti Moosekselle nimekseen (2 Moos. 3:14) ja jota juutalaiset eivät myöhemmin saaneet lausua turhaan väärinkäytettynä. Käytetty ”Adonai” (Herra) oli kuin peitenimi Jumalan todelliselle nimelle ”JHWH”, joka tarkoittaa ”Minä Olen”. Siksi nimi ”Herra” on kaikkein tavallisin ilmaisu kuvaamaan Israelin Jumalan jumaluutta. Uudessa testamentissa ihmiset, jotka kääntyvät Jeesuksen puoleen odottaen Häneltä apua ja parantumista, kutsuvat Häntä hyvin usein ”Herraksi”. Sanassa ”Herra” kuuluu kunnioitus ja luottamus, samalla se sisältää myös uskon Jeesuksen jumaluuteen. Itse asiassa ”kukaan ei voi sanoa: ’Jeesus on Herra’, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta” (1 Kor. 12:3), siksi sana ”Herra” ilmaisee silloin Jeesuksen jumalallisen salaisuuden tunnistamista. Varsinkin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen nimi ”Herra” ilmaisee palvontaa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28), huudahti apostoli Tuomas uskonkriisin jälkeen. Kirkon ensimmäiset uskontunnustukset liittävätkin Jeesukseen alusta asti jumalallisen arvonimen ”Herra”. Ne korostavat, että Isälle Jumalalle kuuluva valta, kunnia ja kirkkaus kuuluvat myös Jeesukselle (Ilm. 5:13), koska Hän on ”Jumalan vertainen” (Fil. 2:6). Isä Jumala on asettanut ylösnousseen Kristuksen kaiken Herraksi (Ef. 1:20-22). Niinpä ”jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9). Tässä on esitetty selkeästi kristillisen uskon ydin. Toisessa rukoushuudahduksessa esiintyvä nimi ”Christe” on myös kreikankielinen vastine heprean kielen ilmaisulle ”Messias”, joka merkitsee ”Voideltu”. Jeesus on Kristus, koska ”Jumala voiteli hänet Pyhällä Hengellä ja voimalla” (Apt. 10:38). Tämä tapahtui Hänen maallisen elämänsä aikana Johanneksen antamassa kasteessa, jolla ilmaistiin Hänen ikuinen pyhittämisensä Messiaaksi. Hänen tuli samalla kertaa olla Jumalan Hengen kuninkaaksi, papiksi ja profeetaksi voitelema. Kolminaisella virallaan kuninkaana, pappina ja profeettana Jeesus on täyttänyt Israelin messiaanisen toivon, sillä Israelissa voideltiin Jumalan nimessä yksittäisiä kuninkaita, pappeja ja myös profeettoja, jotka oli pyhitetty Jumalalle Hänen antamaansa tehtävää varten. Jeesus on se, ”jonka oli määrä tulla” (Luuk. 7:19) täyttämään kokonaan ”Israelin yhteisen toivon” (Luuk. 2:25). Hänen sanansa ja tekonsa osoittavat Hänet ”Jumalan Pyhäksi” (Apt. 3:14). Me Kristuksen seuraajat saamme siis Kristuksen mukaan nimen ”kristityt”. Se on vaativa nimitys, jolla on myös omat seurauksensa. Kuten olemme nähneet, ilmaisut ”Herra” ja ”Kristus” antavat leimansa kristillisille rukoushuudahduksille. Ne koskevat rukoilijan sydämen nöyryyttä: ”Kyrie eleison! Christe eleison!” Tätä äärimmäisen yksinkertaista, uskosta nousevaa avuksihuutamista kehitettiin sekä idän että lännen rukouksen traditiossa monin tavoin myös Pyhän Messun ulkopuolella. Tavallisin muoto, jonka Siinain, Syyrian ja Athosvuoren isät ovat välittäneet, on huuto: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä syntisiä!” Tämä rukous liittää yhteen Filippiläiskirjeen Kristus-hymnin (Fil. 2:6-11), publikaanin rukouksen ja sokeiden miesten pyynnön valosta. Sokeiden harras pyyntö: ”Armahda meitä, Daavidin Poika!” (Matt. 9:26); ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” (Mark. 10:48) otettiin mukaan Jeesuksen rukouksen perinteeseen: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!” Sen kautta sydän virittyy havaitsemaan ihmisten kurjuutta ja heidän Pelastajansa laupeutta. Kuten sanottu varsinkin Pyhän Messun alussa nämä rukoushuudahdukset asettavat kaikki uskovat asemaansa, syntisiksi pyhän ja transsendenttisen Jumalan eteen. Samalla ne korostavat ihmisen sisäistä kaipausta Jumalan armoon ja laupeuteen. Ne esiintyvät jo alkutervehdyksessä ”Herra olkoon teidän kanssanne” ja myös rukousten päätössanoissa ”Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta”. Isä Tri Nguyen Lähteet:
|
Uutissivu
Tällä sivulla tiedotamme seurakunnan tapahtumista, pääasiassa suomeksi mutta mahdollisuuksien mukaan myös muilla kielillä. Etusivun uutisotsikoissa näkyvät myös nuorten Ankkuri-blogin otsikot. Arkisto
April 2025
Hakusanat
All
For news items in English, please select In English under Hakusanat above.
Do wiadomości w języku polskim, proszę kliknąć "Polski" powyżej. Församlingen publicerar väldigt få nyheter på svenska, men den information som finns på svenska får du fram genom att klicka på På svenska under Hakusanat ovan. |
RSS Feed