Blog Archives

Synodi kirkon synodaalisuudesta 2021-2023

17/6/2022

Synodaalista kirkkoa varten: yhteys, osallisuus, lähetys

Synodi kirkon synodaalisuudesta
Vuosien 2021-2023 aikana paavi Franciscus on kutsunut koko katolisen kirkon koolle keskustelemaan kirkon synodaalisuudesta, joka on ratkaisevan tärkeä aihe kirkon elämän ja lähetystehtävän kannalta.
Piispainsynodia valmisteleva valmistautuminen tapahtuu monilla eri tasoilla. Koko synodin aihe on: Synodi synodaalista kirkkoa varten: yhteys, osallisuus, lähetys.

Rukous synodia varten
Me seisomme edessäsi, Pyhä Henki (Adsumus, Sancte Spiritus)
Me seisomme edessäsi, Pyhä Henki, ja kokoonnumme sinun nimessäsi.
Sinä yksin johdat meitä, tule asumaan sydämiimme.
Opeta meille oikea tie ja kuinka meidän on sitä kuljettava.
Me olemme heikkoja ja syntisiä, älä anna meidän eksyä.
Älä anna tietämättömyyden johtaa meitä väärille poluille, älä anna puolueellisuuden vaikuttaa tekoihimme.
Anna meidän löytää sinusta ykseytemme, niin että kulkisimme yhdessä kohti iankaikkista elämää emmekä joutuisi harhaan totuuden tieltä ja siitä, mikä on oikein.
Tätä me pyydämme sinulta, joka toimit kaikkialla ja kaikkina aikoina, Isän ja Pojan yhteydessä, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
[Piispainsynodin rukous 2021-2023]

Pääkysymys keskusteltavaksi
Tämä synodi asettaa seuraavan peruskysymyksen: Julistaessaan evankeliumia synodaalinen kirkko ”kulkee yhdessä”. Kuinka tämä ”yhdessä kulkeminen” tapahtuu tänään paikalliskirkossanne? Mitä askeleita Henki kutsuu meitä ottamaan, jotta kasvaisimme ”kulkiessamme yhdessä”? (PD, 26)
Vastatessamme tähän kysymykseen meitä kehotetaan:
– Muistelemaan kokemuksiamme: Mitä paikalliskirkkomme kokemuksia tämä kysymys tuo mieleen?
– Tulkitsemaan näitä kokemuksia syvemmin: Mitä iloa ne toivat? Mitä vaikeuksia ja esteitä niissä kohdattiin? Mitä haavoja niissä paljastui? Mitä oivalluksia ne herättivät?
– Kokoamaan hedelmät jaettavaksi: Missä näissä kokemuksissa kaikuu Pyhän Hengen ääni?
Mitä Henki pyytää meiltä? Mitkä näkökohdat on vahvistettava, mitä muutosnäkymiä on, mitä askeleita on otettava? Missä olemme yksimielisiä? Mitä polkuja paikalliskirkollemme avautuu?

Alla on linkki kyselyyn Suomen katolilaisille:
docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScT-am-RoLWssHpYrncZF8eqGcfSgxd59eq22Jb5fCIFxehVg/viewform

Kuukauden pyhimys: pyhä Carolus Luanga seuralaisineen, marttyyrit (3.6.)

1/6/2022

Itä-Afrikan sisämaassa Victoriajärveltä pohjoiseen sijaitsevassa Ugandassa katolinen lähetystyö pääsi alkuun 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat kuuluivat valkoisiin isiin, jotka heidän perustajansa, kardinaali Lavigerie, oli lähetetty mustaan Afrikkaan 1879. Lähetystyö menestyi erinomaisesti, sillä itse Ugandan kuningas antoi tukensa heidän työlleen. Valkoiset isät, Pierre Simeon Lourdel Monpel ja veli Amans, otettiin vastaan kuninkaan hovissa, ja heidän kauttaan ensimmäiset käännynnäiset olivatkin kuninkaan hovin palvelijoita.

Sekä katolisten että anglikaanisten lähetystöiden ansiosta monia kastettiin ja he saivat kristilliset nimet. Heidän joukossaan olivat tuomari Mathias Murumba, joka oli kastettu 1882, virkamies Jamari Muzei, kruununprinssin hyvä ystävä Andreas Kagwa, Joseph Mukasa ja Luke Banabakintu. Heillä kaikilla oli korkea asema hovissa. He käyttivät hyväksi asemaansa auttaakseen maan monia köyhiä. Pahan kulkutaudin aikana he herättivät suurta ihailua hoitaessaan itse tartunnan saaneita.

Aluksi kuningas Muanga oli myötämielinen kristinuskoa kohtaan ja otti kristittyjä neuvonantajikseen. Vähitellen kuningas vietti moraalitonta elämää, ja siksi näiden kristittyjen olemassaolo oli hänelle alituinen kompastuskivi. He yrittivät saada häntä parantamaan elämäntapojaan, hän kääntyi heitä vastaan ja rupesi vainoamaan heitä. Sitä paitsi lähetyssaarnaajat koettivat lopettaa orjakaupan, josta kuninkaalle koitui suuret tulot. Kuningas myi voimakkaimpia alamaisiaan arabialaisille orjakauppiaille, jotka toimittivat orjansa edelleen Amerikkaan.

Carolus Luanga oli hurskas ja siveä katolilainen, joka toimi hovipoikien johtajana kuningas Muangan hovissa. Kun kuningas vaati poikia tekemään asioita, jotka olivat vastoin heidän kristillistä vakaumustaan, pojat seurasivat Caroluksen esimerkkiä ja kieltäytyivät. Itse asiassa kuningas joutui joka päivä katselemaan näitä hurskaita nuorukaisia ikään kuin ruumiillistuneena huonona omanatuntonaan. Niinpä hänen vihansa heitä kohtaan kasvoi niin suureksi, että hän kielsi heitä kuolemanrangaistuksen uhalla rukoilemasta kristittyjen tavalla.

Carolus Luanga oli ensimmäinen, joka rikkoi kuninkaan määräystä vastaan. Rangaistukseksi hänet pantiin seisomaan hehkuvilla hiilillä. Silloin kuninkaan ympärillä alkoi kuulua mutinaa: muut kristityt hovipojat rukoilivat johtajalleen kestävyyttä. Raivostunut kuningas uhkasi poikia kidutuksella ja kuolemalla ja kysyi, aikoivatko pojat edelleenkin olla kristittyjä. ”Kuolemaan asti,” vastasivat pojat. Silloin kuningas tuomitsi heidät kuolemaan ja heidät käärittiin kaislamattoihin ja poltettiin elävältä roviolla Namugongossa.

Marraskuussa 1882 alkaneiden vainojen ja niitä seuranneiden rituaaliteloitusten vuoksi valkoiset isät vetäytyivät Victoriajärven etelärannalle Tanzaniaan katoliselle Kamogan lähetysasemalle. Kaikki lähetyssaarnaajat karkotettiin Ugandasta 1885. Myös anglikaanit joutuivat epäsuosioon. Lähetyssaarnaaja McKay yritti lähteä kuningaskunnasta, mutta hänet pidätettiin yhdessä kuuden muun anglikaanin kanssa. Näiden joukosta tulivat kolme ensimmäistä Ugandan kristittyä marttyyriä. Nämä olivat nuoria 12-16-vuotiaita poikia, joiden kädet leikattiin ennen kuin heidät käristettiin kuoliaiksi hiljaisella tulella. Kristittyjen vainon päättyessä oli teloitettu 23 anglikaania ja 22 katolilaista sekä kuusi pakanaa erittäin raa’alla ja julmalla tavalla. Mathias Murumbalta hakattiin kädet ja jalat irti, ja hän vuoti verensä kuiviin. Andreas Kagwalta lyötiin pää poikki ja Jamari Muzei hukutettiin Victoriajärveen. Katolilaisten johtajaa Joseph Mukasaa oltiin viemässä mestauspaikalle, kun hän sanoi, että ”turhaan sinne asti, voitte teloittaa minut heti”. Näin häneltä välittömästi katkaistiin kaula.

Kaikki katoliset Ugandan marttyyrit kanonisoitiin 1964. Heidän juhlansa sisällytettiin Roomalaisen kalenteriin 1969 mustan Afrikan protomarttyyreina, joiden muistopäivä on 3. kesäkuuta.

Carolus Luangaa, joka kuoli 1886 ja julistettiin pyhimyksesi 1964 yhdessä 21 marttyyrin kanssa, pidetään Afrikan nuorison katolisen aktion suojeluspyhimyksenä.

Tampereen Pyhän Ristin kirkon alttarissa on Ugandan marttyyrien pyhäinjäännös eli reliikki. He ovat kirkon ja seurakunnan suojelijoita.

Pyhä Carolus Luanga seuralaisineen, marttyyrit, rukoilkaa puolestamme!

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 171-172.
Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 189.
Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, ss. 194-195.
Maila Berchtold, Ugandan marttyyrit, Fides 8/2006, s. 14.
David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Kuukauden pyhimys: pyhä Efraim, diakoni ja kirkonopettaja (9.6.)

1/6/2022

Pyhä Efraim eli vuosina 306-373. Jo elinaikanaan hän oli kuuluisa suurena opettajana, runoilijana, kommentaattorina ja uskonpuolustajana. Hänet tunnetaan myös lisänimillä ”Diakoni” ja ”Pyhän Hengen harppu”, jonka paavi Benedictus XIV (1675-1758) antoi hänelle hänen hengellisen runoutensa vuoksi.

”Oppineempi mies kuin piispat”
Efraimin syntyessä noin vuonna 306 Syyria oli Rooman provinssi. Pitkäaikainen vaino viivytti kristinuskon kasvua koko Rooman laajassa valtakunnassa. Efraim oli pakanallisen papin poika Nisibisista, Kaakkois-Turkista. Kun poika 18-vuotiaana otti kasteen, hänet ajettiin pois kotoa.

Efraim pakeni silloin Edessaan, jossa hän antautui palvelemaan köyhiä ja sairaita. Siksi hänet myös vihittiin diakoniksi. Hän palasi Nisibisiin ja kehittyi siellä hyväksi teologiksi ja hengelliseksi runoilijaksi. Kaikki lähiseudun piispat käyttivät häntä neuvonantajanaan. Diakoni oli paljon oppineempi mies kuin piispat.

Luultavasti Efraim otti osaa Nikaian kirkolliskokoukseen vuonna 325 Nisibisin kuuluisan piispan Jaakobin kanssa. Piispa Jaakobin kuoltua Efraim oli läheisessä yhteydessä kolmeen seuraavaan piispaan, luultavasti heidän koulunsa opettaja.

”Itki paljon eikä koskaan nauranut”
Efraim asui Nisibisissa persialaisten piiritysten aikana, ja joissakin hänen hymneissään on kuvauksia kaupungin uhanalaisesta elämästä, sen puolustuksesta ja hyökkäysten torjunnasta.

Kun persialaiset saivat kaupungin haltuunsa vuonna 363, kristityt pakenivat, ja Efraim lähti uudelleen Edessaan, jossa hän asui kuolemaansa asti, 9. kesäkuuta 373. Sielläkin piispa Barses käytti häntä mielellään opettajanaan ja neuvonantajanaan. Kansansuosiostaan huolimatta Efraim pysyi aina nöyränä ja tyytyväisenä. Kuta kuuluisammaksi hän tuli, sitä enemmän hän vetäytyi sivuun.

Efraim vetäytyi Edessan lähellä olevalla kukkulalla sijaitsevaan luolaan, jossa hän vietti hyvin yksinkertaista elämää. Hänellä oli askeetin ulkonäkö: sanotaan että hän oli hyvin pieni, kalju, parraton, iho kuiva ja karhea kuin ruukunpinta. Hänen viittansa oli paikattu ja likaisenvärinen. Hän itki paljon eikä koskaan nauranut.

Luolassa Efraim eli kauraleivillä ja vihanneksilla. Hän kirjoitti suurimman osan hengellisistä teoksistaan laatien Raamatun kommentaareja ja sepittäen hymnejä. Nämä hän kirjoitti äidinkielellään Syyriassa, jotta hänen kansansa ymmärtäisi ne, pysyisi katolisessa uskossaan eikä harhautuisi areiolaisuuteen.

”Kuoli munkinkammiossaan”
Vuoden 370 tienoilla Efraim kävi Kesareassa Kappadokiassa pyhän Basileios Suuren luona. Se oli hänen viimeinen julkinen tehtävänsä. Talvella 372 oli suuri nälänhätä, ja köyhien kärsimykset ahdistivat Efraimin sydäntä. Hän organisoi apua sairaille ja tarvitseville keräten suuria rahasummia ja jakaen anteliaasti ruokaa köyhille.

Hän ehkä yliarvioi voimansa, sillä hän eli vain vähän aikaa palattuaan luolaansa. Hän kuoli munkinkammiossaan sekä idän että lännen kunnioittamana.

”Mystisellä ja lyyrillisellä intuitiolla”
Efraim oli hyvin oppinut mies, joka tunsi pyhät kirjoitukset paremmin kuin kukaan muu hänen aikalaisistaan. Aitona runoilijana hän lähestyi teologisia kysymyksiä enemmän mystisellä ja lyyrillisellä intuitiollaan kuin älyn mietteillä. Tämä teologinen runous vaikutti idän kristittyihin syvemmin kuin tiukasti järkeen pitäytyvään länsimaiseen teologiaan. Pyhä Gregorios Nyssalainen ylistää Efraimia ”koko kristillisen maailman valoksi”.

Intuitionsa vuoksi Efraim kykeni kirjoittamaan Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä monta sataa vuotta aikaisemmin, kuin siitä tuli kirkon dogmi. Efraim kutsuu Mariaa ”kauttaaltaan puhtaaksi, koskemattomaksi ja tahrattomaksi”. Efraimin mariologiset hymnit ovat tärkeä lisä katoliseen oppiin Mariasta.

Efraim ymmärsi laulun merkityksen liturgiassa ja onnistui juurruttamaan omia hymnejään jumalanpalveluksiin. Efraimin hymnejä on säilynyt satamäärin meidän päiviimme asti. Kun uusia Marian juhlia varten laadittiin liturgiaa, Efraimin kirjoituksia voitiin käyttää runsain määrin hyväksi. Hänen hymninsä ja saarnansa ovat todella rikastuttaneet kirkon liturgiaa.

Paavi Benedictus XV (1854-1922) korotti Efraimin kirkonopettajaksi vuonna 1920. Hän on ainoa syyrialaisisä, joka on julistettu kirkonopettajaksi.

Erään tradition mukaan Efraimista tuli diakoni myöhemmällä iällään. Hänen omissa kirjoituksissaan on kohtia, jotka osoittavat, että hän oli saanut myös pappisvihkimyksen.

Pyhän Efraimin muistopäivänä (9.6.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Kaikkivaltias Jumala, vuodata meihin Pyhä Henkesi, jonka innoittamana pyhä Efraim hymneillään ylisti sinun salaisuuksiasi ja koko elämällään palveli yksin sinua. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, s. 627)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 178-179.
·         Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 69-70.
·         Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 73-74.
·         David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·         The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·         www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Synodi kirkon synodaalisuudesta 2021-2023

Kuukauden pyhimys: pyhä Carolus Luanga seuralaisineen, marttyyrit (3.6.)

Kuukauden pyhimys: pyhä Efraim, diakoni ja kirkonopettaja (9.6.)

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat