All Categories

Hiippakuntajuhla / Diocesan feast, Turku 13.8.2022

17/6/2022

Tervetuloa hiippakuntajuhlaan, joka vietetään lauantaina 13.8.2022 Turussa

Ohjelma:
8.00 Lähtö tilausbussilla kirkon edestä (Amurinkuja 21)
10.00 Saapuminen Turun luterilaiseen tuomiokirkkoon (Tuomiokirkonkatu 1)
11.00 Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen Messu (pääselebranttina emerituspiispa Teemu Sippo SCJ)
Messun jälkeen kevyt lounas luterilaisten seurakuntien toimitalossa klo 13.00
noin klo 15.00 Mariaaninen hartaus Koroisissa
noin klo 15.30 Lähtö Tampereelle à noin klo 18.00 saapuminen Tampereelle

Hinta:
Bussimatka + lounas
Aikuiset: 25e + 5e lounas
Lapset (alle 12-v.): ilmaiseksi + 5e lounas

Ilmoittaudu 31.7. mennessä kirkkosalin ilmoitustaululla olevaan listaan tai sähköpostitse (risti@katolinen.fi)

Kaikki, jotka lähtevät hiippakuntajuhlaan omalla autolla pyydetään ilmoittautumaan kirkkosalin ilmoitustaululla olevaan erilliseen listaan tai sähköpostitse, jotta lounasta/kahvia riittäisi kaikille.

Maksu suoritetaan seurakunnalle joko juhlapäivänä bussissa tai seurakunnan pankkitilille (Pyhän ristin seurakunta: FI08 2236 1800 0045 66 ”hiippakuntajuhla”)

Sydämellisesti tervetuloa!

Isä Tri Nguyen

Welcome to the Diocesan Feast, which will be held on Sat. 13th of August 2022 in Turku

Program:
8.00 Departure by a chartered bus from the front of the church (Amurinkuja 21)
10.00 Arrival at the Lutheran Cathedral of Turku (Tuomiokirkonkatu 1)
11.00 Holy Mass of the Assumption of Our Lady (Emeritus bishop Teemu Sippo SCJ celebrates with us).
After the Mass there is a light lunch in the Parish office building at 1.00 pm
about 3.00 pm Devotion to Mary at Koroinen
about 3.30 pm Departure to Tampere à about 6.00 pm arrival in Tampere

Price:
Bus trip + lunch
Adults: 25e + 5e lunch
Children (under 12y): free + 5e lunch

Sign up by 31st of July at the list on the notice board in the church hall or by e-mail (risti@katolinen.fi)

All other parishioners who will go to the Diocesan Feast by their own car are kindly asked to register on a separate list on the notice board in the church hall or by email, so that there is enough coffee/food for everyone.

The payment should be made to the parish bank account (Pyhän ristin seurakunta: FI08 2236 1800 0045 66 ”hiippakuntajuhla”) or by cash in the bus.

Mostly welcome!

Fr Tri Nguyen

Kirkkovuoden tavallinen aika

17/6/2022

Kirkkovuosi eli kirkon liturginen vuosi eroaa kalenterivuodesta siten, että siinä seurataan Jeesuksen elämää. Vuoden mittaan kirkko viettää Jeesuksen Kristuksen koko salaisuutta: hänen ihmiseksi tulemisestaan ja syntymästään aina taivaaseen astumiseensa ja helluntaihin sekä autuaallisen toivon ja hänen tulemisensa odotukseen asti. ”Näin muistellen lunastuksen salaisuuksia kirkko avaa uskoville Herransa voiman ja ansioiden aarteet niin, että ne tulevat läsnäoleviksi kaikkina aikoina ja uskovat pääsevät kosketuksiin niiden kanssa ja täyttyvät pelastuksen armolla” (SC 102).

Kirkkovuosi jaetaan kolmeen suureen osaan: jouluaika, pääsiäisaika ja vuoden tavallinen aika. Se alkaa siis ensimmäisestä adventista ja sisältää juhla-ajat, juhlat ja tavallisen ajan jakaantuneena vuoden ajalle. Erityisesti kirkkovuoden tavalliseen aikaan sijoittuu useita Herran juhlapäiviä, pyhimysten juhlia ja muita kirkollisia juhlia, mutta ne ovat yksittäisiä päiviä eivätkä juhla-aikoja.

Kirkkovuoden tavallinen aika sijoittuu oikeastaan kahtena jaksona joulu- ja pääsiäisajan väliin vuorotellen niiden kanssa. Ensin alkaa ensimmäinen osa maanantaina, joka seuraa tammikuun 6. päivän jälkeistä sunnuntaita (Herran kaste), ja se kestää tuhkakeskiviikkoa edeltävään tiistaihin. Helluntain jälkeisenä maanantaina alkaa uudelleen tavallinen aika, sen toinen osa, ja päättyy ensimmäiseen adventtisunnuntaihin. Tänä aikana mietiskelemme Jeesuksen julkista elämää, hänen ihmetekojaan ja opetuksiaan, erilaisia tapahtumia hänen elämässään, kun hän muovasi tulevaa kirkkoaan ja sen paimenia. Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai on Kristuksen kuninkuuden juhlapyhä.

Liturginen vuosi tuo esiin yhden ainoan pääsiäissalaisuuden eri puolia. Joulu- ja pääsiäisaika korostavat puolestaan pelastuksemme alkuvaiheita ja huipentuvia loppuvaiheita, mutta kirkkovuoden tavallinen aika antaa meille osallisuuden pääsiäissalaisuuden hedelmien täyteydestä. Pääsiäisen kolmen pyhän päivän säteilyn valaisemana ylösnousemuksen uusi aika täyttää kirkkaudellaan koko liturgisen vuoden, erityisesti koko sen tavallisen ajan. ”Herran armon vuosi” (Luuk. 4:19) läpäisee ja kirkastaa tavanomaisesti ja totunnaisesti läpi tavallisen ajan, jolloin ei erityisesti korosteta mitään Kristuksen salaisuuden puolta erikseen, vaan pikemminkin vietetään Kristuksen salaisuutta koko sen täyteydessään. Varsinkin sunnuntaisin vietettynä tämä juhla on ”koko liturgisen vuoden perustus ja ydin” (SC 106).

Nämä sunnuntait, jolloin ei ole mitään erityistä juhlaa, ovat nimeltään kirkkovuoden sunnuntaita, ja ne erotetaan järjestysnumeroilla. Tavallisena aikana on yhteensä 33 tai 34 sunnuntaita. Tämä luku puolestaan viittaa symbolisesti Jeesuksen maanpäällisen elämän pituuteen: 33 tai 34 vuoteen. Tavallisen ajan liturginen väri on vihreä, ja se ikään kuin kertoo Jeesuksen kestävästä, elävästä ja ikuisesta totuudesta. ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti” (Hepr. 13:8). Hän on siis ikivihreä Totuus, joka kiehtoo ja vetää puoleensa jatkuvasti kaikkien aikakausien ihmisiä. Hänellä on aina sama ilosanoma, ikuisen elämän sanat (Joh. 6:68), kaikille ihmisille, vaikka aikakaudet vaihtuvat.

Sana ”tavallinen” viittaa siihen, mitä yleensä tai normaalisti tehdään. Se kuulostaa usein esiintyvältä, yleiseltä ja totunnaiselta tapahtumalta, jossa ei odoteta mitään erityisen uutta. Jeesuksessa Kristuksessa on itse asiassa Jumalan ilmoituksen täyteys ja lopullisuus (DV 2). Kristus, Jumalan ihmiseksi tullut Poika, on Isän täydellinen ja lopullinen Sana: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan” (Hepr. 1:1-2). Hänen jälkeensä ei enää anneta muuta ilmoitusta, koska hänessä Isä Jumala on sanonut kaiken, eikä muuta sanaa ole olemassakaan. Pyhä Ristin Johannes korostaa vielä selvästi: ”Se joka Pojan tultua haluaisi vielä kysyä Jumalalta jotakin tai odottaisi häneltä näkyjä tai ilmestyksiä, se ei ainoastaan menettelisi järjettömästi vaan suorastaan loukkaisi Jumalaa, koska ei halua kiinnittää katsettaan yksin Kristukseen kaipaamatta enää mitään muuta tai jotakin uutta” (Subida del monte Carmelo 2, 22, 3-5).

Kirkkovuoden sunnuntaisin on siis meille aivan ”tavallista” kiinnittää katseemme yksin Kristukseen ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja hänen kunniakasta tulemistaan”, sillä Jumalan uutta ilmoitusta ei enää tule. Saarnaajan vakuuttava tunnuslause: ”Ei ole mitään uutta auringon alla” (1:9) soveltuu nyt kirkon uskon talletukseen (depositum fidei), johon ei tule enää mitään uutta. ”Tämä kristillinen pelastussuunnitelma, joka on uusi ja lopullinen liitto, ei koskaan tule katoamaan eikä ole odotettavissa uutta julkista ilmoitusta ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen kunniakasta ilmestymistä” (DV 4). Vaikka ilmoituksen antaminen on päättynyt, sen sisältöä ei ole vielä ammennettu tyhjiin. Kristillisen uskon tehtävänä on vuosisatojen kuluessa ymmärtää sen sanomaa yhä syvällisemmin.

Historian puitteissa toteutuva Jumalan pelastussuunnitelma täyttyi Jeesuksen pääsiäisessä ja Pyhän Hengen vuodattamisessa. Jeesuksen pääsiäisen ”hetki” läpäisee ja kantaa koko historian. Nyt me saamme esimakua historian päättymisestä, ja Jumalan valtakunta astuu meidän aikaamme, varsinkin Eukaristian vietossa. Vanhan testamentin lupaukset ovat jo täyttyneet, tulevaisuus löytyy nykyisyydessä: se, mitä piti tulla, on jo nyt tullut! Kirkko lukee ja elää kaikki pelastushistorian tapahtumat liturgiansa ”tämän päivän” hetkessä uudelleen. Tulevaisuus tulee ikuiseksi nykyhetkeksi, koska Jumalan lopullinen ilmoitus on jo täyttynyt ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka on aina meidän aikalaisemme. Kristus on ihmiseksi tulemisellaan yhdistänyt itsensä jokaiseen ihmiseen, ja Jumalan tarkoituksena on ”Kristuksessa yhdistää yhdeksi kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä” (Ef. 1:10).

Kirkkovuoden tavallinen aika kutsuu meitä viettämään ”tavallista” elämäämme pyhyydessä, uskollisessa ystävyyssuhteessa Jeesuksen kanssa, joka on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6). Kasteen kautta meistä on tullut ”eläviä kiviä”, jotta meistä rakentuisi ”hengellinen huone” ja muodostuisi ”pyhä papisto” (1 Piet. 2:5). Kaste tekee meidät osallisiksi yhteisestä pappeudesta. Se painaa sieluumme katoamattoman hengellisen sinetin, kasteluonteen, joka vihkii meidät kristilliseen jumalanpalvelukseen. Me kuulumme Kristukselle, siksi osallistumme myös hänen papilliseen, profeetalliseen ja kuninkaalliseen tehtäväänsä. Jos pidämme “sinettimme tallella” loppuun asti, voimme kuolla ”uskon sinetillä merkittyinä” ja ylösnousemuksen toivossa. (KKK 1267-1274)

Isä Tri Nguyen

Lähteet ja kirjallisuudet:

Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1135-1209.
Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 218-249.
Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio jumalallisesta ilmoituksesta, Dei Verbum (18.11.1965)
paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965) ja apostolinen kirje Mysterii Paschalis (14.2.1969)
Yleiset ohjeet kirkkovuotta varten ja kalenteri, Roomalainen Messukirja, Pieksämäki 1999, ss. 82-101
Wilfrid Stinissen, Ikuisuus keskellä aikaa, suom. Anna-Maija Raittila, Karas-Sana, Helsinki 1994

Synodi kirkon synodaalisuudesta 2021-2023

17/6/2022

Synodaalista kirkkoa varten: yhteys, osallisuus, lähetys

Synodi kirkon synodaalisuudesta
Vuosien 2021-2023 aikana paavi Franciscus on kutsunut koko katolisen kirkon koolle keskustelemaan kirkon synodaalisuudesta, joka on ratkaisevan tärkeä aihe kirkon elämän ja lähetystehtävän kannalta.
Piispainsynodia valmisteleva valmistautuminen tapahtuu monilla eri tasoilla. Koko synodin aihe on: Synodi synodaalista kirkkoa varten: yhteys, osallisuus, lähetys.

Rukous synodia varten
Me seisomme edessäsi, Pyhä Henki (Adsumus, Sancte Spiritus)
Me seisomme edessäsi, Pyhä Henki, ja kokoonnumme sinun nimessäsi.
Sinä yksin johdat meitä, tule asumaan sydämiimme.
Opeta meille oikea tie ja kuinka meidän on sitä kuljettava.
Me olemme heikkoja ja syntisiä, älä anna meidän eksyä.
Älä anna tietämättömyyden johtaa meitä väärille poluille, älä anna puolueellisuuden vaikuttaa tekoihimme.
Anna meidän löytää sinusta ykseytemme, niin että kulkisimme yhdessä kohti iankaikkista elämää emmekä joutuisi harhaan totuuden tieltä ja siitä, mikä on oikein.
Tätä me pyydämme sinulta, joka toimit kaikkialla ja kaikkina aikoina, Isän ja Pojan yhteydessä, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
[Piispainsynodin rukous 2021-2023]

Pääkysymys keskusteltavaksi
Tämä synodi asettaa seuraavan peruskysymyksen: Julistaessaan evankeliumia synodaalinen kirkko ”kulkee yhdessä”. Kuinka tämä ”yhdessä kulkeminen” tapahtuu tänään paikalliskirkossanne? Mitä askeleita Henki kutsuu meitä ottamaan, jotta kasvaisimme ”kulkiessamme yhdessä”? (PD, 26)
Vastatessamme tähän kysymykseen meitä kehotetaan:
– Muistelemaan kokemuksiamme: Mitä paikalliskirkkomme kokemuksia tämä kysymys tuo mieleen?
– Tulkitsemaan näitä kokemuksia syvemmin: Mitä iloa ne toivat? Mitä vaikeuksia ja esteitä niissä kohdattiin? Mitä haavoja niissä paljastui? Mitä oivalluksia ne herättivät?
– Kokoamaan hedelmät jaettavaksi: Missä näissä kokemuksissa kaikuu Pyhän Hengen ääni?
Mitä Henki pyytää meiltä? Mitkä näkökohdat on vahvistettava, mitä muutosnäkymiä on, mitä askeleita on otettava? Missä olemme yksimielisiä? Mitä polkuja paikalliskirkollemme avautuu?

Alla on linkki kyselyyn Suomen katolilaisille:
docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLScT-am-RoLWssHpYrncZF8eqGcfSgxd59eq22Jb5fCIFxehVg/viewform

Kesän tärkeät juhlat

1/6/2022

Pääsiäisen suurjuhlan jälkeen vietämme kesän 2022 aikana mm. seuraavia tärkeitä juhlia liturgisen kalenterin mukaan:

Torstaina 26.05.2022 vietämme Herran taivaaseen astumisen juhlapyhää.
Herran taivaaseenastuminen omana juhlanaan on peräisin 300-luvulta, ja sitä vietetään neljäkymmentä päivää pääsiäisen jälkeen. Apostolien teoissa kerrotaan: Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta (Ap.t. 1:3b). Evankelista Markus taas kertoo: Hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle (Mark. 16:19). Helatorstaina muistamme Jeesuksen ja opetuslasten viimeistä maanpäällistä tapaamista. Jeesus lähti pois, mutta ei lopullisesti. Hän lupasi tulla takaisin vielä toisen kerran, tämän maailmanajan lopussa. Mutta nyt hän on jo läsnä meidän keskuudessamme, erityisesti jokaisessa Messun vietossa, leivän ja viinin muodossa. Hän kutsuu meidätkin kanssaan taivaaseen, sillä hän lupaa vetää kaikki luokseen, kun hänet korotetaan maasta.

Sunnuntaina 05.06.2022 vietämme helluntaijuhlaa, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapyhää.
Helluntaina muistamme sitä tapahtumaa, että Pyhä Henki laskeutui Neitsyt Marian ja apostolien ylle ja nuori kirkko alkoi rohkeasti julistaa Jeesuksen opetusta. Helluntai on kirkon syntymäpäivä, jota vietetään viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lupasi apostoleilleen, että ”Te saatte Puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.” (Joh. 15:26-27) Helluntaipäivänä tämä Jeesuksen antama lupaus täyttyi. Pyhä Henki tuli ja pelokkaat opetuslapset saivat rohkeuden todistaa Jeesuksesta. Suljettujen ovien takaa he tulivat temmatuiksi yhtäkkiä julkisuuteen, maailmaan. Pyhän Hengen voimasta ja apostolien julistuksen kautta syntyi kirkko, jossa Kristus nyt kokoaa yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset (Joh. 11:52). Kristus on Pyhässä Hengessä kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20).

Sunnuntaina 12.06.2022 vietämme Pyhän Kolminaisuuden juhlapyhää.
Helluntain jälkeisenä sunnuntaina vietämme kaikkein Pyhimmän Kolminaisuuden juhlaa. Pyhän Hengen vuodattamisessa meille ilmoitetaan Pyhän Kolminaisuuden salaisuus sen kaikessa täyteydessä. Pyhä Kolminaisuus on koko kristinuskon suurin ja syvin salaisuus, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Ihmisjärki ei tietenkään ulotu tähän salaisuuteen, mutta Jumalan ilmoituksessa usko valaisee meitä. Kaiken kaikkiaan kolmiyhteinen Jumala on rakkaus, jota elämme ja koemme joka päivä.

Sunnuntaina 19.06.2022 vietämme Kristuksen Pyhän Ruumiin ja Veren juhlapyhää.
Kirkko viettää pyhän Eukaristian juhlaa kahdesti vuodessa, kiirastorstaina ja Pyhän Kolminaisuuden jälkeisenä torstaina (Suomessa tätä juhlapyhää vietetään seuraavana sunnuntaina). Nämä päivät eroavat toisistaan paitsi ajankohdiltaan myös tunnelmaltaan. Kiirastorstaita värittää tietoisuus Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta. Pyhän Kolminaisuuden jälkeisenä torstaina leimaa Pyhää Messua ilo ja kiitollisuus Kristuksen pysyvästä läsnäolosta, leivän ja viinin muodossa, meidän kanssamme maailman loppuun asti, niin kuin hän lupasi meille ennen taivaaseenastumistaan. Kirkko haluaa omistaa erityisesti Kristuksen ruumiin ja veren juhlapäivän suurelle uskon salaisuudelle. Pyhä Eukaristia on Kirkon elämän lähde ja huippukohta. Ehtoollisessa Kristus tulee meitä niin lähelle, ettei enää lähemmäksi voi tulla. Hän sulautuu meidän inhimilliseen luontoomme, lihaamme ja vereemme, koko olemukseemme. Vastaanottaessamme ehtoollisen me yhdistymme häneen korkeimmalla mahdollisella tavalla maan päällä. Ainoastaan osallistuminen Jumalan autuuteen taivaassa ylittää Eukaristian sakramentin armon.

Torstaina 23.06.2022 vietämme pyhän Johannes Kastajan syntymän juhlapyhää.
Tänä vuonna Johannes Kastajan syntymän juhla siirretään 24. kesäkuulta toisen juhlapyhän vuoksi. Neitsyt Mariaa lukuun ottamatta Johannes Kastaja on ainoa pyhimys, jonka ruumiillisen syntymän juhlaa vietetään. Jo 400-luvulla juhlapäivä oli 24.6. – kuusi kuukautta ennen Jeesuksen syntymää. Luukkaan evankeliumi kertoo, että Johannes pyhittyi jo ennen syntymäänsä: sinä hetkenä, jona Maria tuli tervehtimään Elisabetia (Luuk. 1:41). Johanneksen syntymään liittyneet epätavalliset tapahtumat viittaavat hänen merkitykseensä pelastushistoriassa. Hän oli vanhan ja uuden liiton rajalla valmistamassa kansaa Messiaan tuloon. Jeesuskin sai häneltä kasteen Jordan-virrassa. Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat olleet Johanneksen opetuslapsia. Johannes tiesi olevansa ”huutavan ääni erämaassa”, mutta Jeesus sanoi häntä suurimmaksi ”naisista syntyneiden joukossa” (Matt. 11:11).

Perjantaina 24.06.2022 vietämme Jeesuksen Pyhän Sydämen juhlapyhää.
Kirkko on säätänyt Jeesuksen Sydämen juhlan, jota vietetään kolmantena helluntain jälkeisenä perjantaina. Kesäkuu ja muiden kuukausien ensimmäinen perjantai on myös omistettu Jeesuksen Sydämelle, jonka hartaus juontaa juurensa Raamatusta: ”Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä.” (Joh. 19:33-34) Vapahtajan avattu kylki ja puhkaistu sydän ovat mitä selvin kuva Jeesuksen rakkaudesta koko ihmiskuntaa kohtaan. Sydämen symbolisen merkityksen ja viehättävyyden takia Jumala itse käyttää sitä ilmoittaakseen, miten syvä on se rakkaus, jota hän osoitti meille Pojassaan Jeesuksessa. Apostoli Filippus pyysi kerran Jeesukselta: ”näytä meille Isä”, silloin Jeesus vastasi: ”se, joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Kun katselemme Jeesuksen Sydämeen, näemme Isän Sydämen. Jeesuksen Sydän on ovi, jonka kautta pääsemme suoraan Jumalan sydämeen.

Keskiviikkona 29.06.2022 vietämme pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin juhlapyhää.
Tämä päivä ei varsinaisesti ole apostolien kuoleman muistopäivä, vaan se päivä, jona heidän maalliset jäännöksensä siirrettiin Via Appian varrella sijaitsevaan katakombiin. Juhla mainitaan ensimmäisen kerran jo vuonna 354.
Perimätiedon mukaan Pietari kuoli marttyyrina ristillä Roomassa keisari Neron aikana noin vuonna 64. Legenda kertoo, että Pietari oli pakenemassa vainoajiensa käsistä Roomasta, kun hän näki Jeesuksen tulevan tiellä vastaan. Pietari kysyi: ”Minne menet, Herra?” Jeesus sanoi menevänsä uudelleen ristiinnaulittavaksi Pietarin puolesta. Silloin Pietari palasi Roomaan ja antoi ristiinnaulita itsensä pää alaspäin. Roomassa on pieni kirkko nimeltä ”Quo vadis, Domine” sillä paikalla, missä legenda kertoo Pietarin tavanneen Herransa.
Paavali tuli vuonna 61 Roomaan, jossa hän oli ensin kotiarestissa, sitten vangittuna ja lopulta hänet mestattiin Rooman kansalaisena keisari Neron vainoissa, noin vuonna 67. Legendan mukaan hänen kaulansa katkaistiin miekalla, ja pudotessaan maahan hänen päänsä pomppasi kolme kertaa ja näihin paikkoihin puhkesi lähteitä. Nykyään tällä paikalla kohoaa kirkko nimeltä San Paolo alle Tre Fontane (Kolmen lähteen Paavalinkirkko).

Lauantaina 06.08.2022 vietämme Herran kirkastumisen juhlaa.
Juhla perustettiin todennäköisesti Tabor-vuorella sijaitsevien basilikojen vihkimisen muistoksi. Sitä on vietetty 500-luvulta lähtien, 40 päivää ennen Ristin ylentämisen juhlaa (14.9.). Joillakin seuduilla länsimaissa juhla omaksuttiin 800-luvulla. Roomalaiseen kalenteriin se otettiin vasta 1457 kiitokseksi vuotta aikaisemmin Beogradin luona saavutetusta voitosta taistelussa turkkilaisia vastaan. Kirkastumisen ihme osoittaa, että Kristuksen ja kristityn tie kirkkauteen vie ristin, kärsimyksen ja kuoleman kautta.

Maanantaina 15.08.2022 vietämme Autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlapyhää.
Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlaa alettiin viettää pian sen jälkeen kun Efesoksen kirkolliskokous oli antanut Marialle arvonimen Jumalan synnyttäjä vuonna 431. Jerusalemin ja Betlehemin välillä oli 400-luvulla kappeli, jossa vietettiin vuosittain 15.8. Neitsyt Marian muistoa. Keisari Mauritius rakensi noin vuonna 600 Getsemaneen basilikan kunnioittaakseen Marian ”kuolonuneen nukkumista” ja taivaaseen ottamista, josta tämä päivä on saanut aiheensa. Tuolloin vietetään juhlaa Marian pelastumisesta ”ruumiineen ja sieluineen” (paavi Pius XII vahvisti tämän opin vuonna 1950): Marian koko persoona on päässyt lopulliseen päämääräänsä. Näin hän on Kirkon ja jokaisen uskovan tulevaisuuden merkki.

Isä Tri Nguyen

Lähde: E. Koski, Pyhimysten tie, KATT 1978; A. Engelhart OSB, Pyhien vuosi, KATT 2001.

Kuukauden pyhimys: pyhä Carolus Luanga seuralaisineen, marttyyrit (3.6.)

1/6/2022

Itä-Afrikan sisämaassa Victoriajärveltä pohjoiseen sijaitsevassa Ugandassa katolinen lähetystyö pääsi alkuun 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat kuuluivat valkoisiin isiin, jotka heidän perustajansa, kardinaali Lavigerie, oli lähetetty mustaan Afrikkaan 1879. Lähetystyö menestyi erinomaisesti, sillä itse Ugandan kuningas antoi tukensa heidän työlleen. Valkoiset isät, Pierre Simeon Lourdel Monpel ja veli Amans, otettiin vastaan kuninkaan hovissa, ja heidän kauttaan ensimmäiset käännynnäiset olivatkin kuninkaan hovin palvelijoita.

Sekä katolisten että anglikaanisten lähetystöiden ansiosta monia kastettiin ja he saivat kristilliset nimet. Heidän joukossaan olivat tuomari Mathias Murumba, joka oli kastettu 1882, virkamies Jamari Muzei, kruununprinssin hyvä ystävä Andreas Kagwa, Joseph Mukasa ja Luke Banabakintu. Heillä kaikilla oli korkea asema hovissa. He käyttivät hyväksi asemaansa auttaakseen maan monia köyhiä. Pahan kulkutaudin aikana he herättivät suurta ihailua hoitaessaan itse tartunnan saaneita.

Aluksi kuningas Muanga oli myötämielinen kristinuskoa kohtaan ja otti kristittyjä neuvonantajikseen. Vähitellen kuningas vietti moraalitonta elämää, ja siksi näiden kristittyjen olemassaolo oli hänelle alituinen kompastuskivi. He yrittivät saada häntä parantamaan elämäntapojaan, hän kääntyi heitä vastaan ja rupesi vainoamaan heitä. Sitä paitsi lähetyssaarnaajat koettivat lopettaa orjakaupan, josta kuninkaalle koitui suuret tulot. Kuningas myi voimakkaimpia alamaisiaan arabialaisille orjakauppiaille, jotka toimittivat orjansa edelleen Amerikkaan.

Carolus Luanga oli hurskas ja siveä katolilainen, joka toimi hovipoikien johtajana kuningas Muangan hovissa. Kun kuningas vaati poikia tekemään asioita, jotka olivat vastoin heidän kristillistä vakaumustaan, pojat seurasivat Caroluksen esimerkkiä ja kieltäytyivät. Itse asiassa kuningas joutui joka päivä katselemaan näitä hurskaita nuorukaisia ikään kuin ruumiillistuneena huonona omanatuntonaan. Niinpä hänen vihansa heitä kohtaan kasvoi niin suureksi, että hän kielsi heitä kuolemanrangaistuksen uhalla rukoilemasta kristittyjen tavalla.

Carolus Luanga oli ensimmäinen, joka rikkoi kuninkaan määräystä vastaan. Rangaistukseksi hänet pantiin seisomaan hehkuvilla hiilillä. Silloin kuninkaan ympärillä alkoi kuulua mutinaa: muut kristityt hovipojat rukoilivat johtajalleen kestävyyttä. Raivostunut kuningas uhkasi poikia kidutuksella ja kuolemalla ja kysyi, aikoivatko pojat edelleenkin olla kristittyjä. ”Kuolemaan asti,” vastasivat pojat. Silloin kuningas tuomitsi heidät kuolemaan ja heidät käärittiin kaislamattoihin ja poltettiin elävältä roviolla Namugongossa.

Marraskuussa 1882 alkaneiden vainojen ja niitä seuranneiden rituaaliteloitusten vuoksi valkoiset isät vetäytyivät Victoriajärven etelärannalle Tanzaniaan katoliselle Kamogan lähetysasemalle. Kaikki lähetyssaarnaajat karkotettiin Ugandasta 1885. Myös anglikaanit joutuivat epäsuosioon. Lähetyssaarnaaja McKay yritti lähteä kuningaskunnasta, mutta hänet pidätettiin yhdessä kuuden muun anglikaanin kanssa. Näiden joukosta tulivat kolme ensimmäistä Ugandan kristittyä marttyyriä. Nämä olivat nuoria 12-16-vuotiaita poikia, joiden kädet leikattiin ennen kuin heidät käristettiin kuoliaiksi hiljaisella tulella. Kristittyjen vainon päättyessä oli teloitettu 23 anglikaania ja 22 katolilaista sekä kuusi pakanaa erittäin raa’alla ja julmalla tavalla. Mathias Murumbalta hakattiin kädet ja jalat irti, ja hän vuoti verensä kuiviin. Andreas Kagwalta lyötiin pää poikki ja Jamari Muzei hukutettiin Victoriajärveen. Katolilaisten johtajaa Joseph Mukasaa oltiin viemässä mestauspaikalle, kun hän sanoi, että ”turhaan sinne asti, voitte teloittaa minut heti”. Näin häneltä välittömästi katkaistiin kaula.

Kaikki katoliset Ugandan marttyyrit kanonisoitiin 1964. Heidän juhlansa sisällytettiin Roomalaisen kalenteriin 1969 mustan Afrikan protomarttyyreina, joiden muistopäivä on 3. kesäkuuta.

Carolus Luangaa, joka kuoli 1886 ja julistettiin pyhimyksesi 1964 yhdessä 21 marttyyrin kanssa, pidetään Afrikan nuorison katolisen aktion suojeluspyhimyksenä.

Tampereen Pyhän Ristin kirkon alttarissa on Ugandan marttyyrien pyhäinjäännös eli reliikki. He ovat kirkon ja seurakunnan suojelijoita.

Pyhä Carolus Luanga seuralaisineen, marttyyrit, rukoilkaa puolestamme!

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 171-172.
Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 189.
Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, ss. 194-195.
Maila Berchtold, Ugandan marttyyrit, Fides 8/2006, s. 14.
David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Kuukauden pyhimys: pyhä Efraim, diakoni ja kirkonopettaja (9.6.)

1/6/2022

Pyhä Efraim eli vuosina 306-373. Jo elinaikanaan hän oli kuuluisa suurena opettajana, runoilijana, kommentaattorina ja uskonpuolustajana. Hänet tunnetaan myös lisänimillä ”Diakoni” ja ”Pyhän Hengen harppu”, jonka paavi Benedictus XIV (1675-1758) antoi hänelle hänen hengellisen runoutensa vuoksi.

”Oppineempi mies kuin piispat”
Efraimin syntyessä noin vuonna 306 Syyria oli Rooman provinssi. Pitkäaikainen vaino viivytti kristinuskon kasvua koko Rooman laajassa valtakunnassa. Efraim oli pakanallisen papin poika Nisibisista, Kaakkois-Turkista. Kun poika 18-vuotiaana otti kasteen, hänet ajettiin pois kotoa.

Efraim pakeni silloin Edessaan, jossa hän antautui palvelemaan köyhiä ja sairaita. Siksi hänet myös vihittiin diakoniksi. Hän palasi Nisibisiin ja kehittyi siellä hyväksi teologiksi ja hengelliseksi runoilijaksi. Kaikki lähiseudun piispat käyttivät häntä neuvonantajanaan. Diakoni oli paljon oppineempi mies kuin piispat.

Luultavasti Efraim otti osaa Nikaian kirkolliskokoukseen vuonna 325 Nisibisin kuuluisan piispan Jaakobin kanssa. Piispa Jaakobin kuoltua Efraim oli läheisessä yhteydessä kolmeen seuraavaan piispaan, luultavasti heidän koulunsa opettaja.

”Itki paljon eikä koskaan nauranut”
Efraim asui Nisibisissa persialaisten piiritysten aikana, ja joissakin hänen hymneissään on kuvauksia kaupungin uhanalaisesta elämästä, sen puolustuksesta ja hyökkäysten torjunnasta.

Kun persialaiset saivat kaupungin haltuunsa vuonna 363, kristityt pakenivat, ja Efraim lähti uudelleen Edessaan, jossa hän asui kuolemaansa asti, 9. kesäkuuta 373. Sielläkin piispa Barses käytti häntä mielellään opettajanaan ja neuvonantajanaan. Kansansuosiostaan huolimatta Efraim pysyi aina nöyränä ja tyytyväisenä. Kuta kuuluisammaksi hän tuli, sitä enemmän hän vetäytyi sivuun.

Efraim vetäytyi Edessan lähellä olevalla kukkulalla sijaitsevaan luolaan, jossa hän vietti hyvin yksinkertaista elämää. Hänellä oli askeetin ulkonäkö: sanotaan että hän oli hyvin pieni, kalju, parraton, iho kuiva ja karhea kuin ruukunpinta. Hänen viittansa oli paikattu ja likaisenvärinen. Hän itki paljon eikä koskaan nauranut.

Luolassa Efraim eli kauraleivillä ja vihanneksilla. Hän kirjoitti suurimman osan hengellisistä teoksistaan laatien Raamatun kommentaareja ja sepittäen hymnejä. Nämä hän kirjoitti äidinkielellään Syyriassa, jotta hänen kansansa ymmärtäisi ne, pysyisi katolisessa uskossaan eikä harhautuisi areiolaisuuteen.

”Kuoli munkinkammiossaan”
Vuoden 370 tienoilla Efraim kävi Kesareassa Kappadokiassa pyhän Basileios Suuren luona. Se oli hänen viimeinen julkinen tehtävänsä. Talvella 372 oli suuri nälänhätä, ja köyhien kärsimykset ahdistivat Efraimin sydäntä. Hän organisoi apua sairaille ja tarvitseville keräten suuria rahasummia ja jakaen anteliaasti ruokaa köyhille.

Hän ehkä yliarvioi voimansa, sillä hän eli vain vähän aikaa palattuaan luolaansa. Hän kuoli munkinkammiossaan sekä idän että lännen kunnioittamana.

”Mystisellä ja lyyrillisellä intuitiolla”
Efraim oli hyvin oppinut mies, joka tunsi pyhät kirjoitukset paremmin kuin kukaan muu hänen aikalaisistaan. Aitona runoilijana hän lähestyi teologisia kysymyksiä enemmän mystisellä ja lyyrillisellä intuitiollaan kuin älyn mietteillä. Tämä teologinen runous vaikutti idän kristittyihin syvemmin kuin tiukasti järkeen pitäytyvään länsimaiseen teologiaan. Pyhä Gregorios Nyssalainen ylistää Efraimia ”koko kristillisen maailman valoksi”.

Intuitionsa vuoksi Efraim kykeni kirjoittamaan Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä monta sataa vuotta aikaisemmin, kuin siitä tuli kirkon dogmi. Efraim kutsuu Mariaa ”kauttaaltaan puhtaaksi, koskemattomaksi ja tahrattomaksi”. Efraimin mariologiset hymnit ovat tärkeä lisä katoliseen oppiin Mariasta.

Efraim ymmärsi laulun merkityksen liturgiassa ja onnistui juurruttamaan omia hymnejään jumalanpalveluksiin. Efraimin hymnejä on säilynyt satamäärin meidän päiviimme asti. Kun uusia Marian juhlia varten laadittiin liturgiaa, Efraimin kirjoituksia voitiin käyttää runsain määrin hyväksi. Hänen hymninsä ja saarnansa ovat todella rikastuttaneet kirkon liturgiaa.

Paavi Benedictus XV (1854-1922) korotti Efraimin kirkonopettajaksi vuonna 1920. Hän on ainoa syyrialaisisä, joka on julistettu kirkonopettajaksi.

Erään tradition mukaan Efraimista tuli diakoni myöhemmällä iällään. Hänen omissa kirjoituksissaan on kohtia, jotka osoittavat, että hän oli saanut myös pappisvihkimyksen.

Pyhän Efraimin muistopäivänä (9.6.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Kaikkivaltias Jumala, vuodata meihin Pyhä Henkesi, jonka innoittamana pyhä Efraim hymneillään ylisti sinun salaisuuksiasi ja koko elämällään palveli yksin sinua. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, s. 627)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 178-179.
·         Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 69-70.
·         Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 73-74.
·         David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·         The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·         www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

<<Previous

Hiippakuntajuhla / Diocesan feast, Turku 13.8.2022

Kirkkovuoden tavallinen aika

Synodi kirkon synodaalisuudesta 2021-2023

Kesän tärkeät juhlat

Kuukauden pyhimys: pyhä Carolus Luanga seuralaisineen, marttyyrit (3.6.)

Kuukauden pyhimys: pyhä Efraim, diakoni ja kirkonopettaja (9.6.)

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat