All Categories

ke 18.12. Usko & Elämä -sarja: Aneet

30/11/2019

USKO & ELÄMÄ -sarja on tavallaan jatkokurssi, jossa syvennetään katolista uskoa ja sakramentaalista elämää.

Esitelmät pidetään kerran kuussa, keskiviikkona, klo 18.30 – 19.30 seurakuntasalissa.

PowerPoint-esitykset ovat mukana. Kaikki kiinnostuneet ovat siis tervetulleita!

18.12. Aneet

Katolisesta uskosta tuskin löytyy enemmän kiistaa, pahennusta ja väärinymmärrystä aiheuttanutta oppia kuin aneet. Suurimmalle osalle aneet tarkoittavat keskiajalla vallinnutta käytäntöä syntien anteeksiannon ostamisesta, ja jotkut ehkä luulevat aneiden jo poistuneen kirkon opetuksesta. Kumpikaan näistä luuloista ei ole totta. Olisi hyvää nyt tutustua kunnolla katoliseen näkemykseen tästä kiistanaiheesta, siis aneista. Selvitämme, mitä aneet todella ovat ja mitä ne eivät ole, mitkä ovat niiden yleisimmät väärinkäsitykset ja mikä on oikeastaan niiden syvä raamatullisuus. Käsittelemme mm. ane ja rippi, aneen teologiset periaatteet, aneen lajit ja hankinnat, lievitys ja hengellisyys…

Info-kurssi ke 11.12.: Raamattu, Traditio ja opetusvirka

30/11/2019

Kurssi on tarkoitettu kirkkoon liittyville tukemaan heidän katekeettista opastustaan, sekä kaikille niille jo kirkossa oleville, jotka haluavat kerrata tai parantaa tietojaan uskonnostaan ja kirkostamme.

Esitelmät pidetään kerran kuussa, keskiviikkona, klo 18.30 – 19.30 seurakuntasalissa.

PowerPoint-esitykset ovat mukana. Kaikki kiinnostuneet ovat siis tervetulleita!

11.12. Raamattu, Traditio ja opetusvirka
mm. Raamatun ja Tradition suhde toisiinsa, Kirkon opetusvirka ja auktoriteetti, Raamatun kaanon, Traditio ja traditiot, uskon perinnön tulkinta kirkon opetusvirassa, uskon dogmit…

1.-9.12. Neitsyt Marian novena Pyhän Ristin kirkossa

29/11/2019

1.-9.12. Novena of the Immaculate Conception of the Blessed Virgin Mary

Sunnuntaista 1.12. maanantaihin 9.12. Pyhän Ristin kirkossa järjestetään Autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen novena.

Ohjelma on seuraava:

SU 1. 12 – klo 17:30
MA 2. 12 – klo 17:30
TI 3. 12 – klo 17:30
KE 4. 12 – klo 17:30
TO 5. 12 – klo 18:00
PE 6. 12 – klo 10:00
LA 7. 12 – klo 18:00
SU 8. 12 – klo 17:30
MA 9. 12 – klo 17:30
(Juhlapäivä/ day of feast)

Novenan rukoushetki kestää noin 30 minuuttia joka päivä, ennen Pyhää Messua (paitsi torstaina ja lauantaina).

Novena (lat. novem yhdeksän) on yhdeksänpäiväinen rukoushartaus valmistautumisena johonkin tärkeään juhlaan tai tapahtumaan.

Kirkko viettää Autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapyhää 8.12. (tänä vuonna juhla siirretään ma 9.12. adventtisunnuntain takia). Tätä juhlaa on vietetty Syyriassa jo 400-luvulla ja Italiassa 600-luvulla. Monet kirkkoisät tulkitsivat jo hyvin varhain Mariaa koskevat Raamatun lausumat siten, että Maria oli puhtain kaikista ihmisistä, ”uusi Eeva”, ”kaikkien elävien äiti”. Paavi Pius IX vahvisti opin perisynnittömästä sikiämisestä Kirkon opinkappaleeksi 8. joulukuuta 1854. Pyytäkäämme tämän Novenan aikana Neitsyt Marian esirukousta, jotta saisimme armon elää Jeesuksen kanssa niin kuin Maria on elänyt Poikansa kanssa.

Tulkaamme ja rukoilkaamme yhdessä Marian kanssa!

From Sunday 1st of December to Monday 9th of December, in the Holy Cross Church, we organize the Novena of the Immaculate Conception of the Blessed Virgin Mary.

The daily program is above.

The prayer moment of Novena endures about half an hour daily, before the Holy Mass (except Thursday and Saturday).

Novena is a form of liturgical service consisting of special prayers on nine successive days in preparing for the important feast or event.

The Church celebrates the solemnity of the Immaculate Conception of the Blessed Virgin Mary on December 8th (this year on Monday, December 9th because of the Advent Sunday). In 1854, Pope Pius IX issued the Apostolic constitution Ineffabilis Deus: "The most Blessed Virgin Mary, in the first instant of her conception, by a singular grace and privilege granted by almighty God, in view of the merits of Jesus Christ, the saviour of the human race, was preserved free from all stain of original sin." (Acta Pii IX, pars 1, Vol. 1, p. 615). The Immaculate Conception is one of the most important Marian feasts in the liturgical calendar of the Catholic Church, and is celebrated worldwide.

Welcome to pray together with Mary, our Mother!

Adventti-retretit: LA 7.12. (englanniksi) ja PE 13.12 (suomeksi)

25/11/2019

Advent retreats: Sat 7.12. (English) and Fri 13.12. (Finnish)

Sunnuntaina 1.12. aloitamme uuden liturgisen ajan, adventtiajan, joka on luonteeltaan kahdenlainen. ”Toisaalta valmistaudutaan viettämään joulun juhlapyhiä, joina muistellaan Jumalan Pojan ensimmäistä tulemista ihmisten luokse. Toisaalta tämä muisteleminen kuitenkin ohjaa sydämet odottamaan Kristuksen toista tulemista aikojen lopussa. Näiden molempien piirteidensä vuoksi adventtiaika on hartaan ja iloisen odotuksen aikaa.” (Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten, nro 39).

Adventti merkitsee uutta alkua, uuden kirkkovuoden käynnistymistä, ja samalla se kutsuu kaikkia jäseniä elämän uudistumiseen. Kuulemme Johanneksen, Sakariaan pojan, äänen huutavan erämaassa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle! Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" (Matt. 2:2-3) Varmaankin meillä jokaisella on sydämessämme monia epätasaisia polkuja, joita voimme tasoittaa. Hengellisessä elämässämme on varmasti monia ”synnin mutkia”, jotka pitäisi suoristaa. Siksi adventtiaikana on ”suuri kysyntä” raivata sisimpäämme jokin sellainen tila, joka muistuttaisi autiomaata. Sellainen paikka, jossa on hiljaista ja mahdollisuus keskittyä ja jossa voisi myös kuulla omantunnon äänen ja Jumalan äänen. Tästä syystä adventin liturginen väri onkin violetti kuten paastonaikana. Me elämme ikään kuin katumuksen ja paaston aikaa. Iloinen odotus saa samalla toisenlaisen vakavan luonteen.

Adventti on sopivaa aikaa pysähtyä miettimään, mitä Jumala on tehnyt ja tekee meidän puolestamme, mitä Hän on lahjoittanut ja lahjoittaa edelleen meille.

Tässä mielessä Pyhän Ristin seurakunta järjestää kaksi hiljaisuustapahtumaa, ns. adventtiretrettia, sekä englanniksi että suomeksi, jotta valmistautuisimme yhdessä suureen joulujuhlaan ja Jumalan lahjojen vastaanottamiseen! Kaikki seurakuntalaiset ovat tervetulleita!

Saturday 7.12. ADVENT RETREAT, in the church of the Holy Cross, from 9.00 am to 3.00 pm, led by Fr Eze Charles Nwoko.

WELCOME!

Perjantai 13.12. ADVENTIN RETRETTI, Pyhän Ristin kirkossa, klo 16.30 – 20.00, ohjaajana isä Tri Nguyen:

klo 16.30: I mietiskely
klo 17.15: Adoraatio
klo 18.00: Pyhä Messu
klo 19.00: II mietiskely

TERVETULOA!

Eukaristia: messustipendi

20/11/2019

Messustipendi – mikä se on? Koska käsite ei ole kaikille tuttu, pieni selvitys on paikallaan jatkaessamme Eukaristian salaisuuden syventämistä.

Koko Kristuksen mystisen ruumiin sisäisen yhteyden perusteella kirkko on jo varhaisimmista ajoista asti suurella hartaudella viettänyt vainajien muistoa ja kantanut heidän puolestaan esirukouksia, ennen kaikkea Eukaristista uhria, jotta he puhdistuisivat ja astuisivat Kristuksen kirkkauteen ja rauhaan (KKK 1371). Kirkko suosittaa myös almuja, aneita ja katumustekoja vainajien puolesta. (KKK 1032)

Vanhan testamentin toinen Makkabilaiskirja kertoo meille kuolleiden puolesta rukoilemisen hyödyllisyydestä: ”Juudas ja hänen väkensä tulivat noutamaan taistelussa kaatuneiden ruumiit… he löysivät jokaiselta kuolleelta… taikaesineitä, jotka… laki kieltää juutalaisilta… Sitten he kääntyivät rukoukseen anoen, että synti, joka oli tapahtunut, pyyhittäisiin kokonaan pois. […] Siitä syystä hän toimitti sovitusuhrin kuolleitten puolesta, että he vapautuisivat synnistänsä. Sillä on pyhä ja hyödyllinen ajatus rukoilla kuolleitten puolesta, että he vapautuisivat synneistään.” (2. Makk. 12:39,40,42,46)

Tämä tapa rukoilla kuolleiden puolesta jäi kristinuskoon ja tästä juutalaisesta ja raamatullisesta konseptista kehittyi ymmärrys kiirastulesta, jonka oppi nojaa myös käytäntöön rukoilla vainajien puolesta – sen osoittavat katakombien monet hautakirjoitukset. Eukaristisen uhrin kantamisessa pyhä Johannes Khrysostomos (kultasuu) kehotti uskovia näin: ”Auttakaamme ja muistakaamme heitä. Jos jo Jobin pojat puhdistuivat isänsä edeskantaman uhrin kautta (Job. 1:5), kuinka me sitten epäilisimme sitä, että meidän kuolleiden puolesta edeskantamamme uhrilahjat tuovat heille lohdutusta? Älkäämme viivytelkö auttamasta vainajia ja uhraamasta heidän puolestaan rukouksiamme.” (In epistulam I ad Corinthios, 41, 5)

Juuri näin Pyhän Eukaristian vieton yhteydessä muisteltiin aina myös kuolleita. Tästä pyhä Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti näin Mystagogisissa katekeeseissaan: ”Sen jälkeen rukoilemme (anaforassa) poisnukkuneiden isiemme ja piispojemme ja yleensäkin kaikkien vainajiemme puolesta. Uskomme näet, että sieluilla, joiden puolesta rukoilemme pyhän ja peljättävän uhrin edessä, on siitä hyvin paljon hyötyä… Ja kun me kannamme Jumalalle rukouksemme vainajien puolesta, vaikka he olisivat olleet syntisiä … me kannamme uhrinamme syntisten puolesta uhratun Kristuksen ja saatamme tällä tavalla Jumalan, joka rakastaa ihmisiä, suosiolliseksi sekä heitä että meitä kohtaan.” (Catecheses mystagogicae, 5, 9-10) Vielä nykyäänkin jokaisessa Messussa muistetaan ”niitä jotka ovat menneet edellämme” (Euk. Ruk).

Kirkko näkee Melkisedekin, kuninkaan ja papin teossa, kun hän toi ”leipää ja viiniä” (1 Moos. 14:18) ennakkokuvan omasta lahjojen esiinkantamisestaan. Huomattava seikka Abrahamin ja Melkisedekin kohtaamisessa on se, että ”Abraham antoi Melkisedekille kymmenykset kaikesta saaliistaan.” (1M4:20) Nykyään papeille annettavat kymmenykset samaistuvat niin sanottuihin messustipendeihin. Messustipendi on papille annettava rahasumma, kun hän viettää Pyhää Messua jonkun pyytäjän intention mukaisesti. Kuka tahansa voi pyytää pappeja toimittamaan messun jonkin tietyn intention, tarkoituksen, puolesta. Intentiot voivat olla mitä tahansa, elävien tai kuolleiden puolesta, mutta usein aiheena on omaisen kuolinpäivän muistaminen. Tällaisen intention mukaisesti pappi rukoilee koko kirkon kanssa Pyhän Messun vietossa pyydetyn vainajan puolesta, joka odottaa hetkeä, jolloin hän voi liittyä pyhien joukkoon. Totta kai kun kuka tahansa meistä tulee viettämään pyhää Messua, hänen pyytämänsä intentio voi olla mikä hyvänsä ja sen voi jopa pitää omana tietonaan. Sitä ei siis tarvitse ilmoittaa edes papille, jolta messun pyytää. Mutta kun oma intentio ei ole salainen, vaan annetaan vaikkapa Messua viettävän papin tietoon, silloin pappi voi aiheellisesti ja konkreettisesti keskittyä pyytäjän kanssa samaan tarkoitukseen. Jeesus itse lupasi: ”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.” (Matt. 18:19) Pyhää Messua ei siis osteta eikä myydä, vaan stipendinantaja ilmentää osallistumistaan uhriin materiaalisella lahjalla seurakunnan toiminnan tukemiseksi. Pyytäjä antaa pienen rahasumman, perinteen mukaan sen suuruisen, että pappi saa sillä aterian. Tätä maksua nimitetään messustipendiksi. Meidän pitäisi muistaa, että messustipendinä annettavan rahamäärän suuruus ei vaikuta mitään itse Messun vieton merkitykseen, sillä Messu on aina Jumalan armoa, joka on tietysti ilmaista. Kyseessä on siis papille annettava materiaalinen avustus, ns. papin tavallinen ruokaraha. Nykyisin saatava lahjasumma tarvitaan usein pastoraalisen työn muihin kuluihin eikä enää vain ruokaan.

Pappien elatuksesta huolehtiminen merkitsee samaa kuin huolehtia Jumalan ylistämisen jatkuvuudesta, sillä hehän ovat Jumalan palvelijoita. Messustipendi ei suinkaan ole keino, jonka avulla papit pääsevät käsiksi rahaan. Se on yksinkertaisesti uskovien osuus pyhään uhriin, keino auttaa kirkkoa ja papistoa heidän toimeentulossaan. Messustipendillä on siis se uskonnollinen ja liturginen arvo, joka on myös kolehdille ominainen.

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Kyrillos Jerusalemilainen (315-386), Catecheses mystagogicae: PG 30, 1116-1117.
Johannes Khrysostomos (347-407), In epistulam I ad Corinthios, 41, 5.
Trenton kirk.kok. (1545-1563), Doctrina de ss. Missae Sacrificio, c. 2: DS 1743.
Vatikaanin II kirk.kok. (1962-1965), konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
F. Louvel, Fêtes et Saisons – Albums liturgiques, Editions du Cerf, Paris 1961 (à M. Ingrid Väisänen, Herran pöytä – Messu, Studium Catholicum, Mercatorin kirjapaino, 1964, ss. 37-42)
Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, nrot 958, 1032, 1371, 1689.

Kuukauden pyhimys: pyhä Cecilia, neitsyt ja marttyyri (22.11.)

11/11/2019

Marraskuun 22. päivänä vietämme pyhä Cecilian muistopäivää. Hän on eräs Rooman kirkon tunnetuimmista marttyyreista, mutta hänestä on valitettavasti hyvin vähän historiallista tietoa. Hänen nimensä tarkoittaa taivaan liljaa.

Elämä
Emme tiedä tarkasti, milloin Cecilia eli ja kuoli marttyyrikuoleman. Meidän on tänä päivänä vaikea erottaa hänen marttyyriutensa kuvauksessa historialliset tosiasiat legendasta, sillä ensimmäisinä vuosisatoina ei välitetty kronologiasta eikä tarkoista elämäkertatiedoista. Perusdokumenttina pyhästä Ceciliasta on 400-luvulta peräisin oleva hänen marttyyrikuolemansa kuvaus (passio). Sen todenperäisyys on epävarma, siitä huolimatta hän on ollut hyvin suosittu pyhimys jo varhain. Passio kertoi, että Cecilia oli 200-luvun alussa syntynyt roomalainen patriisityttö, joka oli saanut kristillisen kasvatuksen. Hän paastosi monta päivää viikossa ja käytti silloin karheaa aluspaitaa säätynsä mukaisen asun alla katumustyönä. Hänen kerrotaan olleen häikäisevän kaunis. Vanhan perimätiedon mukaan hän oli rakkaudesta Kristukseen antanut neitsyyslupauksen, mutta vanhemmat olivatkin naittaneet hänet yhtä jalosukuiselle Valerianukselle, pakanalle. Vanhemmilla oli nimittäin Roomassa hyvin suuri valta lapsiinsa.

Kun iloiset häälaulut kaikuivat, ei Cecilia niihin yhtynyt, vaan hän lauloi sydämessään Jumalalle ja rukoili häntä säilyttämään hänessä sen neitsyyden, minkä hän oli Jumalalle luvannut. Kun nuori pari oli saapunut hääkammioon, Cecilia kääntyi ylkänsä puoleen ja sanoi hänelle: "Tiedä, oi Valerianus, että Jumalan enkeli rakastaa minua ja suojaa minua niin, että jos sinä yrität rakastaa minua ruumiillisesti, tulet menettämään henkesi, mutta jos haluat kanssani rakastaa ja palvella Jumalaa, tulet saamaan runsaasti siunausta." Pelästyneenä Valerianus vastasi: "Jos puhut totta, tulen tietenkin tottelemaan sinua tässä asiassa. Mutta en minä sitä usko ennen kuin näen enkelisi. Ja jollei hän ole enkeli vaan toinen mies, niin tapan sekä hänet että sinut."

Cecilia sanoi, että jos Valerius uskoo Jumalaan ja antaa kastaa itsensä, hän saa nähdä enkelin. Sitten Cecilia kehotti Valerianusta menemään heti kaupungin muurien ulkopuolella asuvien köyhien luo sanomaan heille terveiset Cecilialta. Näin Valerius teki ja nämä köyhät kristityt veivät Valerianuksen paavi Urbanuksen luo, joka silloin vainojen takia eleli piilossa katakombien suojassa. Paavi selitti Valerianukselle uskon salaisuudet ja antoi hänelle kasteen. Kun hän sen saatuaan palasi Cecilian luo, näki hän Ceciliaa suojelevan enkelin ja lupasi elää vaimonsa kanssa kuten veli ja sisar, koska Cecilia oli ensin lupautunut Jumalalle. Silloin enkeli kruunasi heidät punaisin ja valkoisin kukkaseppelein. Samalla enkeli sanoi: "Säilyttäkää puhtaina pysyen nämä seppeleet koskemattomina, koska olen tuonut ne teille Jumalalta". Valerianuksen veli Tiburtius oli kuitenkin sattunut kuulemaan, miten he puhuivat enkelin kanssa kammiossaan ja uteli seuraavana päivänä ihmeissään veljeltään, kuka heidän kanssaan oli ollut. Silloin Valerianus uuden uskonsa innossa kertoi kaiken veljelleen ja käännytti hänetkin kristinuskoon.

Marttyyrikuolema
Yksin mielin nämä kolme ylhäistä nuorta palvelivat nyt Jumalaa, auttoivat köyhiä ja sairaita sekä vankiloissa viruvia kristittyjä. Lisäksi veljet hakivat tapettujen kristittyjen ruumiit ja hautasivat ne. Eivätkä veljekset uskon innossa jaksaneet olla vaiti, vaan tuttaviensa kanssa keskustellessaan he olivat ylen valmiit puolustamaan kristittyjä. Tästä heräsi tietenkin epäluuloja ja huhuja, heitä seurattiin ja kohta prefekti Alamachius katsoi aiheelliseksi vangita heidät ja tuoda heidät tuomioistuimen eteen. Siinä he iloisina tunnustivat uskonsa, ja niin heidät pantiin vankilaan, mutta he käännyttivät vartijansa Maximuksen, joka tunnustautuikin kristityksi nähdessään heidän rohkeutensa. Sen seurauksena kaikki kolme miestä tuomittiin kuolemaan ja heidän omaisuutensa takavarikoitavaksi. Kun virkamiehet saapuivat takavarikoimaan Valerianuksen omaisuutta, kävikin ilmi, että Cecilia heti saatuaan tiedon miehensä vangitsemisesta oli jakanut koko heidän suuren omaisuutensa Rooman köyhille. Ainoastaan asuintalo, jota ei saanut takavarikoida, oli vielä hänen hallussaan, mutta senkin hän oli määrännyt paaville toivoen, että siitä tehtäisiin kirkko niin pian kuin ajat sen sallisivat. Tästä Alamachius vihastui, ja Cecilian ylhäisten sukulaisten vastaväitteistä huolimatta hän murtautui taloon ja vei Ceciliankin tuomioistuimen eteen. Cecilia tunnusti rauhallisesti ja arvokkaasti uskonsa ja kielsi kylmästi kaikki yritykset saada hänet luopumaan uskostaan.

Silloin hänet heitettiin ensin vankilaan, ehkä toivossa, että hänen laatuisensa hienostonainen pehmenisi siinä ympäristössä. Mutta sitä ei Cecilia tehnyt. Sen sijaan hän käännytti vanginvartijan perheineen kristinuskoon. Myös sotilaat anoivat hänen kauneutensa lumoamina häntä säästämään nuori elämänsä. Cecilia kuitenkin sanoi: "Älkää pelätkö täyttää käskyä, koska muutatte minun maallisen nuoruuteni iankaikkiseen nuoruuteen ylkäni Kristuksen luona". Hänen vastauksensa sai 400 sotilasta kääntymään, ja Cecilia vei heidät paavin luo kasteelle. Myös tuomari hänen kauneutensa hämmästyttämänä rukoili häntä ottamaan huomioon nuoruutensa. Kun Cecilia ei hellittänyt, tämä yritti saada hänet luopumaan uskosta kiduttamalla. Hänet ripustettiin tulen yläpuolelle kylpylässä ja häntä kuumennettiin höyryllä. Vaikka uunia lämmitettiin seitsenkertaisesti, hänelle ei tapahtunut mitään, hän oli siellä yhtä viileänä kuin illalla puutarhassaan. Jumalan ihmeen vaikutuksesta Cecilia tunsi savun sijasta virkistävän tuulenvireen. Silloin raivostunut käskynhaltija määräsi hänet mestattavaksi. Nähdessään niin kauniin ja nuoren naisen, pyöveli ei rohjennut surmata häntä. Mestaaja oli niin otettu Cecilian kauneudesta ja hänen säteilevästä onnestaan, että hänen kätensä vapisi eikä hänen lyönnissään ollut pontta. Hän ei kolmellakaan lyönnillä saanut Cecilialta päätä poikki, ja laki kielsi käyttämästä enempää kuin kolmea lyöntiä mestaukseen. Niinpä Cecilia jätettiin virumaan. Kolme päivää kesti hänen kuolinkamppailunsa. Hän ei pystynyt liikkumaan eikä puhumaan, mutta sormillaan hän osoitti uskonsa yhteen kolmiyhteiseen Jumalaan. Hänen kaulastaan vuotaneen veren kristityt keräsivät talteen arvokkaana reliikkinä. Kolmen päivän kitumisen jälkeen Cecilia antoi henkensä Jumalalle (n. v. 250). Hänet haudattiin Callixtuksen katakombiin.

Kultti
Cecilia toivoi omasta talostaan tulevan kirkko. Niinpä kirkko pystytettiin paikalla, jolla Cecilia kerran oli asunut miehensä kanssa. Se on rakennettu 300-luvulla hänen kuolemansa jälkeen (Santa Caecilia in Trastevere). Lähimmät vuosikymmenet ja vuosisadat olivat sotaista, sotkuista aikaa, ja niin hänen hautansa sijainti pääsi painumaan unhoon. Kuitenkin hänen kirkkonsa oli olemassa ja legendansa. 800-luvulla paavi Pascalius I kiinnostui Cecilian passiosta ja halusi päästä selville kertomuksen todellisuuspohjasta. Sen vuoksi paavi rupesi etsimään Cecilian hautaa, mutta pitkän aikaa hän etsi turhaan. Kun paavi huusi Ceciliaa avukseen, tämä näyttäytyi hänelle unessa ja kertoi, mistä hän löytäisi tämän haudan.

Kun hauta avattiin vuonna 824, löytyi Cecilian ruumis turmeltumattomana makuuasennossa kumartuneena maahan. Hänet oli haudattu aivan samassa asennossa kuin hän oli kuollut. Rippeitä kalliista mutta veren tahraamasta puvusta verhosi vielä ruumista. Paavi nostatti varovasti ruumiin marmorilevylle ja siirsi sen sitten Cecilian omaan kirkkoon Trastevereen, minne hänet nyt haudattiin. Sen basilikan ympärillä on viime vuosikymmeninä tehty kaivauksia ja on löydetty muinaisroomalaisen talon jäänteet.

Pyhä Cecilia mainitaan Roomalaisessa kaanonissa. Hän on kuorolaisten, luutunsoittajien, muusikkojen, urkurien sekä laulu- ja soittoryhmien suojelija. Legendan mukaan hän nimittäin soitti urkuja. Vesiurut tunnettiin Roomassa jo hänen aikanaan, mutta ne olivat suuri harvinaisuus. Sellaiset oli saanut mm. keisari Nero lahjana idästä. Ei tiedetä, oliko pyhällä Cecilialla todella mahdollisuus soittaa urkuja – todennäköisesti hän kuitenkin soitti jotain muuta soitinta. Senaikaiset roomalaisnaiset opettelivat usein harpunsoittoa. Vai johtuuko hänen suojelijatehtävänsä legendassa mainitusta häämusiikista ja myös niistä pyhimyksen juhlamessun teksteistä, joka lukee mm. ”Soitinten soidessa neitsyt Cecilia lauloi sydämessään yksin Jumalalle”, sillä Cecilian ja Valerianuksen häät pidettiinkin, mutta heidän avioliitonsa synty jäi kesken?

Ikonografia esittää pyhän Cecilian oranttina (rukoilemassa). Myöhemmissä kuvissa hän on tunikassa marttyyrin palmu kädessään. Joskus hän soittaa urkuja. Hänen tunnusmerkkejään ovat: enkeli, musiikki-instrumentit - sitra, harppu, luuttu, urut, palava lamppu, miekka, seppele punaisista ja valkoisista ruusuista - hänen viattomuutensa ja marttyyriutensa merkkinä.

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
Pyhän Cecilian marttyyrikuolema Jacobus de Voraginen OP (n. 1230-1298) mukaan
Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 359.
Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 51-52.
Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, s. 52-53.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htmHaettu osoitteesta http://koti.kapsi.fi/~gie/katwiki/index.php?title=Cecilia

<<Previous

ke 18.12. Usko & Elämä -sarja: Aneet

Info-kurssi ke 11.12.: Raamattu, Traditio ja opetusvirka

1.-9.12. Neitsyt Marian novena Pyhän Ristin kirkossa

Adventti-retretit: LA 7.12. (englanniksi) ja PE 13.12 (suomeksi)

Eukaristia: messustipendi

Kuukauden pyhimys: pyhä Cecilia, neitsyt ja marttyyri (22.11.)

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat