 | Pyhä Messu, Hämeenlinnan ortodoksisessa kirkossa, sunnuntaina 4.10.2020, klo 15.00 (Osoite: ortodoksisessa kirkossa, Erottajakatu 2) Meillä on koronan seurauksena seuraavat rajoitustoimet Hämeenlinnan ortodoksisessa kirkossa syyskuussa:
Tässä on ENNAKKOILMOITTAUTUMISEN lista: (pitäisi ilmoittautua etukäteen!) doodle.com/poll/r3afvefqvpn68dc6 Isä Tri Nguyen P. Ristin srk:n khra |
 Roberto Francesco Romolo Bellarmino syntyi Italian Montepulcianossa 4. lokakuuta 1542 kolmanneksi aatelistoon kuuluvien Vincent Bellarminon ja Cynthia perheen yhteensä kymmenestä lapsesta. Roberton äiti oli kardinaali Marcello Servinin, myöhimmin paavi Marcellus II:ksi vuonna 1555 valitun miehen sisarpuoli, joka oli hartaasti omistautunut rukouselämään ja kristillisiin hyveisiin.
Nuorena poikana Roberto ei välittänyt leikeistä ja peleistä, vaan kertoi mieluummin kuulemiaan saarnoja nuoremmille sisaruksilleen ja selitti katekismusta naapuritilan lapsille. Tästä innosta hän on myöhemmin kirjoittanut Kirkon peruskirjoihin kuuluneen katekismuksen käsitelläkseen koko katolisen uskon opetusta niin selkeästi ja varmasti, että koululaisetkin käsittävät sen. [ks. Dottrina Cristiana breve (1598) ja Dichiarazione più copiosa della dottrina cristiana (1598)] Vuonna 1560, ollessaan vain 18-vuotiaana hän vastoin isänsä toivomusta liittyi jesuiittoihin. Opiskeltuaan Roomassa, Mondovissa ja Padovassa hänet lähetettiin teologian jatko-opintoja varten vuonna 1569 Louvainiin, jossa hänet vihittiin papiksi vuonna 1570. Hän jäi Belgiaan muutamaksi vuodeksi professorin virkaan. Professorina hänet myös kutsuttiin vuonna 1576 Roomaan, jossa hän työskenteli 12 vuotta ja laati tärkeimmän, kolmiosaisen teoksensa De Controversiis (1586–1593) puolustaakseen katolista uskoa protestantteja vastaan. Oikeastaan Roomassa hän kiinnitti kaiken huomionsa Saksasta ja muista vasta protestanttisiksi muuttuneista maista saapuneisiin oppilaisiin. Hänen menetelmänsä, jolla hän puolusti katolisuutta uusia teorioita vastaan, oli niin täydellinen, että häntä pidettiin arvokkaampana kuin kaikkia muita professoreja yhteensä. Näin hänet tunnettiin erityisesti vastareformaation johtavana hahmona ja Trenton kirkolliskokouksen dekreettien tukijana. Paavi Klemens VIII teki Robertosta ensin vuonna 1596 henkilökohtaisen teologisen neuvonantajansa ja myöhemmin kardinaalin vuonna 1599 koska Robertolla "ei ollut vertaista oppineisuudessa". Vuonna 1602, ollessaan 60-vuotiaana hänestä tuli Capuan arkkipiispa. Myöhemmin vuonna 1605 hänet kutsuttiin takaisin Roomaan, jossa hän vietti loppuelämänsä kunnioitettuna paavi Paavali V:n teologisena neuvonantajana. Vuonna 1610 hän kirjoitti paavin valtaa puolustavan kirjan De Potestate Summi Pontificis in Rebus Temporalibus. Katolisen kirkon ja protestanttien kiistoissa hän esitteli oikeudenmukaisesti vastustajiensa asemaa ja oli aina uskollinen kirkolle ja paaville. Hän oli yksi katolisen kirkon parhaimmista ja tehokkaimmista puolustajista protestantismia vastaan. Kardinaalina Roberto kuului siihen teologiseen toimikuntaan, joka tuomitsi Galileo Galilein. Bellarmino oli komission ainoa jäsen, joka puolusti suurta astronomia. Hän antoi tälle sen hyvän neuvon, että hän puhuisi mieluummin «teorioista» kuin tieteellisesti varmoista faktoista, niin kuin Keplerkin oli tehnyt ja siten päässyt ilman tuomiota. Aika näyttäisi, mikä on lopulta tieteellinen totuus. Roberto ei ollut etevä vain teologina vaan myös sääntökuntansa noviisien hengellisenä ohjaajana, joka toimi mm. Napolin jesuiittaprovinssin provinsiaalina. Hän kasvatti useita pyhiä, mm. Aloisio Gonzagan (1568–1591), nuorison suojelijan. Hän myös auttoi pyhää Frans Salesilaista (1567–1622) saamaan hyväksynnän tämän perustamalle ja 1610 muodostetulle sääntökunnalle Ordo Visitationis Beatissimae Mariae Virginis. Nämä ansiot eivät kuitenkaan saaneet häntä luopumaan yksinkertaisesta elämäntavasta ja nöyryydestä. Vielä piispaksi vihittynä ja kardinaaliksi nimitettynäkin hän eli edelleen opinnoissa, rukouksessa ja rakkauden teoissa. Hän opetti Rooman köyhälistökorttelien yksinkertaisia lapsia; hän antoi kaikessa hiljaisuudessa pois kaikki rahansa, eikä jäljellä ollut varaa edes maksaa hänen hautajaiskulujaan. Roberto oli kuuluisa opetustaidostaan, saarnoistaan ja kirjoituksistaan, joilla hän on ruokkinut sekä aikalaistensa että jälkipolvien uskoa. Syvien teologisten ja apologeettisten kirjojen ohella hänen viimeinen teoksensa oli kuitenkin hengellinen kirja: De arte bene moriendi (1620) [”Taito kuolla hyvä kuolema”]. Vähän sen jälkeen hän kuoli hyvän kuoleman Roomassa 17. syyskuuta 1621 lähes 80 vuoden ikäisenä. Paavi Pius XI julisti hänet ensin autuaaksi 1923 ja myöhemmin pyhimykseksi 1930. Seuraavana vuonna, 17. syyskuuta 1931, hänet julistettiin myös järjestyksessä 27. kirkonopettajaksi. Pyhä Roberto Bellarmino on kanonisten lakimiesten, kanonistien, katekeettojen, katekumeenien, Cincinnatin arkkihiippakunnan ja Ohion suojeluspyhimys. Taiteessa hänen tunnuksenaan on kardinaalin punainen hattu, kirkonopettajuutta symboloiva kirja ja pukeutuminen kardinaalin punaisiin vaatteisiin. Isä Tri Nguyen Lähteet:
 Edellisellä kerralla tutkimme Pyhän Messun alussa vietettävää yhteistä synnintunnustusta, johon sisältyi monia rikkaita vaihtoehtoja. Tämä katumuksen vietto asettaa kaikki uskovat asemaansa, syntisiksi pyhän ja transsendenttisen Jumalan eteen. Siinä käännytään myös Neitsyt Marian, kaikkien enkelien ja pyhien sekä Jumalan kansan puoleen ja turvaudutaan yhteiseen esirukoukseen, joka muistuttaa meitä siitä, että Kirkko on pyhien yhteys (KKK 946). Tämänkertaisessa kirjoituksessa etenemme Pyhän Messun kulussa.
Mitä seuraa yhteisen synnintunnustuksen jälkeen? Oikeastaan sitä seuraavat rukouslauseet ”Herra armahda”, paitsi jos ne sisältyvät jo katumuksen viettoon. Tämä ”Kyrie eleison” on kolmikertaisesti toistettu rukoushuudahdus vuorotellen papin ja seurakunnan välillä: Pappi: ”Herra, armahda.” Kansa: ”Herra, armahda.” Pappi: ”Kristus, armahda.” Kansa: ”Kristus, armahda.” Pappi: ”Herra, armahda.” Kansa: ”Herra, armahda.” Jokainen lause toistetaan yleensä kerran, mutta jos kielen erityislaatu, musiikin muoto tai muut olosuhteet sitä edellyttävät, voidaan käyttää useampiakin toistoja tai trooppeja. Jos Kyrietä ei lauleta, se on lausuttava. Tässä rukoushuudahduksessa uskovat sekä ylistävät Herraa että pyytävät hänen armahdustaan. ”Kyrie eleison” on ainoa kreikankielinen rukoushuudahdus, joka vielä säilytetään sellaisenaan roomalaisen riituksen liturgiassa. ”Kyrios” (Herra) on kreikankielinen korvike heprean kielen ilmaisulle ”YHWH”, jonka Jumala ilmoitti Moosekselle nimekseen (2 Moos. 3:14) ja jota juutalaiset eivät myöhemmin saaneet lausua turhaan väärinkäytettynä. Käytetty ”Adonai” (Herra) oli kuin peitenimi Jumalan todelliselle nimelle ”JHWH”, joka tarkoittaa ”Minä Olen”. Siksi nimi ”Herra” on kaikkein tavallisin ilmaisu kuvaamaan Israelin Jumalan jumaluutta. Uudessa testamentissa ihmiset, jotka kääntyvät Jeesuksen puoleen odottaen Häneltä apua ja parantumista, kutsuvat Häntä hyvin usein ”Herraksi”. Sanassa ”Herra” kuuluu kunnioitus ja luottamus, samalla se sisältää myös uskon Jeesuksen jumaluuteen. Itse asiassa ”kukaan ei voi sanoa: ’Jeesus on Herra’, muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta” (1 Kor. 12:3), siksi sana ”Herra” ilmaisee silloin Jeesuksen jumalallisen salaisuuden tunnistamista. Varsinkin Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen nimi ”Herra” ilmaisee palvontaa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28), huudahti apostoli Tuomas uskonkriisin jälkeen. Kirkon ensimmäiset uskontunnustukset liittävätkin Jeesukseen alusta asti jumalallisen arvonimen ”Herra”. Ne korostavat, että Isälle Jumalalle kuuluva valta, kunnia ja kirkkaus kuuluvat myös Jeesukselle (Ilm. 5:13), koska Hän on ”Jumalan vertainen” (Fil. 2:6). Isä Jumala on asettanut ylösnousseen Kristuksen kaiken Herraksi (Ef. 1:20-22). Niinpä ”jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva” (Room. 10:9). Tässä on esitetty selkeästi kristillisen uskon ydin. Toisessa rukoushuudahduksessa esiintyvä nimi ”Christe” on myös kreikankielinen vastine heprean kielen ilmaisulle ”Messias”, joka merkitsee ”Voideltu”. Jeesus on Kristus, koska ”Jumala voiteli hänet Pyhällä Hengellä ja voimalla” (Apt. 10:38). Tämä tapahtui Hänen maallisen elämänsä aikana Johanneksen antamassa kasteessa, jolla ilmaistiin Hänen ikuinen pyhittämisensä Messiaaksi. Hänen tuli samalla kertaa olla Jumalan Hengen kuninkaaksi, papiksi ja profeetaksi voitelema. Kolminaisella virallaan kuninkaana, pappina ja profeettana Jeesus on täyttänyt Israelin messiaanisen toivon, sillä Israelissa voideltiin Jumalan nimessä yksittäisiä kuninkaita, pappeja ja myös profeettoja, jotka oli pyhitetty Jumalalle Hänen antamaansa tehtävää varten. Jeesus on se, ”jonka oli määrä tulla” (Luuk. 7:19) täyttämään kokonaan ”Israelin yhteisen toivon” (Luuk. 2:25). Hänen sanansa ja tekonsa osoittavat Hänet ”Jumalan Pyhäksi” (Apt. 3:14). Me Kristuksen seuraajat saamme siis Kristuksen mukaan nimen ”kristityt”. Se on vaativa nimitys, jolla on myös omat seurauksensa. Kuten olemme nähneet, ilmaisut ”Herra” ja ”Kristus” antavat leimansa kristillisille rukoushuudahduksille. Ne koskevat rukoilijan sydämen nöyryyttä: ”Kyrie eleison! Christe eleison!” Tätä äärimmäisen yksinkertaista, uskosta nousevaa avuksihuutamista kehitettiin sekä idän että lännen rukouksen traditiossa monin tavoin myös Pyhän Messun ulkopuolella. Tavallisin muoto, jonka Siinain, Syyrian ja Athosvuoren isät ovat välittäneet, on huuto: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä syntisiä!” Tämä rukous liittää yhteen Filippiläiskirjeen Kristus-hymnin (Fil. 2:6-11), publikaanin rukouksen ja sokeiden miesten pyynnön valosta. Sokeiden harras pyyntö: ”Armahda meitä, Daavidin Poika!” (Matt. 9:26); ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” (Mark. 10:48) otettiin mukaan Jeesuksen rukouksen perinteeseen: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!” Sen kautta sydän virittyy havaitsemaan ihmisten kurjuutta ja heidän Pelastajansa laupeutta. Kuten sanottu varsinkin Pyhän Messun alussa nämä rukoushuudahdukset asettavat kaikki uskovat asemaansa, syntisiksi pyhän ja transsendenttisen Jumalan eteen. Samalla ne korostavat ihmisen sisäistä kaipausta Jumalan armoon ja laupeuteen. Ne esiintyvät jo alkutervehdyksessä ”Herra olkoon teidän kanssanne” ja myös rukousten päätössanoissa ”Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta”. Isä Tri Nguyen Lähteet:
 Helsingin katolisessa hiippakunnassa seurataan viranomaisten antamia ohjeita koronaviruksen leviämisen estämiseksi.
Tampereen Pyhän Ristin seurakunnassa käytössä on myös seuraavat ohjeet: – Pidetään tarkasti huolta, että toimintaan osallistutaan vain oireettomina ja pidetään huolta hygieniasta ja turvaväleistä; mikäli turvavälejä ei voi säilyttää, pyydetään käyttämään kasvomaskeja. – Seurakunnassa palataan normaaliin aikatauluun. Sunnuntain ja juhlapyhien messuun ilmoittautuminen jatkuu; arkipäivien messuun ei tarvita ilmoittautumista etukäteen. – Kirkollisia tapahtumia ja kursseja sekä yhteisöjen ja ryhmien tapaamisia voidaan taas järjestää. – Pyhän kommuunion jakaminen vain yhdessä muodossa jatkuu edelleen. – Kirkkokahvien järjestämistä ei vielä suositella. Osallistumisen edellytyksenä ovat siis: oireettomuus - hygienia - turvaväli - (maski). Sunnuntaivelvollisuudesta on edelleen vapautus, mutta on tärkeää pyhittää lepopäivä esimerkiksi seuraamalla messua netistä, rukoilemalla, lukemalla Raamattua tai jollakin muulla tavalla.
|
Uutissivu
Tällä sivulla tiedotamme seurakunnan tapahtumista, pääasiassa suomeksi mutta mahdollisuuksien mukaan myös muilla kielillä. Etusivun uutisotsikoissa näkyvät myös nuorten Ankkuri-blogin otsikot. Arkisto
September 2020
Hakusanat
All
For news items in English, please select In English under Hakusanat above.
Do wiadomości w języku polskim, proszę kliknąć "Polski" powyżej. Församlingen publicerar väldigt få nyheter på svenska, men den information som finns på svenska får du fram genom att klicka på På svenska under Hakusanat ovan. |
RSS Feed