Viime sunnuntaina 3.12.2023 aloitimme virallisesti uuden liturgisen ajan, adventtiajan. Adventti merkitsee uutta alkua, uuden kirkkovuoden käynnistymistä, ja samalla se kutsuu kaikkia jäseniä elämän uudistumiseen. Kuulemme Johanneksen, Sakariaan pojan, äänen huutavan erämaassa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle! Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" (Matt. 2:2-3) Varmaankin meillä jokaisella on sydämessämme monia epätasaisia polkuja, joita voimme tasoittaa. Hengellisessä elämässämme on varmasti monia ”synnin mutkia”, jotka pitäisi suoristaa. Siksi adventtiaikana on ”suuri kysyntä” raivata sisimpäämme jokin sellainen tila, joka muistuttaisi autiomaata; sellainen paikka, jossa on hiljaista ja mahdollisuus keskittyä ja jossa voisi myös kuulla omantunnon äänen ja Jumalan äänen. Tästä syystä adventin liturginen väri onkin violetti kuten paastonaikana. Me elämme ikään kuin katumuksen ja paaston aikaa. Iloinen odotus saa samalla toisenlaisen vakavan luonteen.
Johannes Kastajan tavoin pyhä Birgitta, Pohjolan mystikko ja Euroopan suojelija, oli voimakas ja itsevarma naishahmo, oman aikansa profeetta. Tarvittaessa hän pystyi säälimättömästi julistamaan parannuksen sanomaa ympäristölleen alkaen omista lapsistaan aivan Tukholman kuninkaan hoviin ja Kirkon korkeimpiin johtajiin saakka Ranskan Avignonissa ja Roomassa. Joskus hänen sanomansa otettiin kiitollisuudella vastaan, joskus sitä ei ymmärretty, minkä vuoksi häntä pilkattiin. Joskus hänen väliintulonsa kantoi heti hedelmää, mutta hänen elämässään oli myös tavoitteita, jotka vasta hänen kuoltuaan toteutettiin, kuten paavin paluu Ranskasta Roomaan ja birgittalaisluostarin perustaminen Vadstenaan.
Kuinka pyhä Birgitta jaksoi kestää kaiken juonittelun, vastustuksen ja vastoinkäymiset, pettymykset ja epäonnistumiset täyttäessään vaikean elämäntehtävänsä? Pyhän äiti Birgitan rukous sallii meidän katsoa hänen sisäiseen elämäänsä. Birgitan rukous näyttää meille aivan toisenlaisen Birgitan kuin hänen julkinen esiintymisensä antaa meidän arvata. Se Birgitta, joka tulee meitä vastaan tässä rukouksessa, vaikuttaa hyvin inhimilliseltä. Rukous kertoo hänen peloistaan ja voimattomuuden tunteistaan. Yleensä heikkouden tunteet ja tilat hävettävät meitä, sillä ne eivät muka sovi uskonnolliselle ihmiselle. Monien ihmisten mielestä vain vahvat ihmiset pääsisivät taivaaseen. Näin unohdetaan myös se mitä Jeesus Kristus on oikeastaan opettanut: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3).
Ymmärtääksemme oikein pyhän Birgitan rukouksen meidän on muistettava, että hänet oli valittu Jumalan sanansaattajaksi, Jumalan puhetorveksi aikalaisilleen. Jumalan puhetorvena olemisen kutsumus ei ollut koskaan helppoa varsinkaan naisille aikana, jolloin naisten tasa-arvoisuus ei ollut vielä itsestään selvä asia. Rukouksesta ilmenee, että Birgitta mieluummin olisi paennut, niin kuin aikoinaan profeetta Joonas, johonkin yksinäiseen saareen kuin astunut maailman mahtavien herrojen eteen. Sisimmässään hän kärsi epävarmuutta ja ahdistusta. Hän kaipasi Herransa läheisyyttä, lohdutusta ja rohkaisua: ”Oi Herra, tule pian ja valaise minun yöni. Kaipaan Sinua niin kuin se, joka tekee kuolemaa.” Birgitta pelkäsi toisaalta käyttää väärin omaa vaikutusvaltaansa eikä halunnut vahingoittaa ketään sanoillaan. Toisaalta Birgitta pelkäsi sanojensa seurauksia omalle elämälleen. Siksi hän rukoili Herraansa: ”Sano minun sielulleni, ettei mitään tapahdu ilman Sinun sallimustasi ja ettei mikään, minkä Sinä sallit tapahtua, ole vailla lohtua.” Birgitan suurin ongelma oli epäilemättä osata puhua oikeana hetkenä oikeassa paikassa ja oikealla tavalla, koska vain siten hän voisi olla Jumalan kelvollinen puhetorvi. Voimme tässä oppia Birgitalta oikein käyttämään omaa kieltämme Jumalan ylistykseksi ja läheistemme parhaaksi. Niin kuin mekin, Birgitta tunsi joskus kiusausta puhua ihmisten mielen mukaan, olla kokonaan vaiti, olla ottamatta kantaa. Tämä on usein helpompaa kuin soutaa vastavirtaa.
Vain Jumala voi opettaa meitä oikein käyttämään kieltämme, joskus puhumalla, joskus olemalla vaiti, mutta aina hillitysti rakkaudella niitä kohtaan, joiden kanssa olemme tekemisissä. Oikeastaan vain se, joka on oppinut olemaan vaiti kuten Vapahtajan vaitiolosta tuomitsijainsa edessä, on kelvollinen avaamaan suunsa rakentavalla tavalla Jumalan asiaa palvellen. Birgitta oli paljon oppinut tästä. Siksi hän rukouksessaan pyytää Herralta armoa voidakseen aina oivaltaa mitä ja millä tavalla hänen on puhuttava omille lapsilleen, sukulaisilleen, Kirkon ja maailman hallitsijoille: ”Oi Jeesus, Jumalan Poika, Sinä joka seisoit vaiti tuomitsijaisi edessä, vaienna minun kieleni, kunnes olen oivaltanut, mitä ja millä tavalla minun on puhuttava.” Birgitan elämäkerrasta voimme myös lukea, miten Birgitta tarkisti näyssä saamansa sanomat esimerkiksi rippi-isänsä kanssa, sillä ihminen, joka on yksin, pettää helposti itsensä Jumalan sanomia tulkitessaan. Birgitalle ei ole aina ollut heti selvää, mihin hänen oli mentävä, kenelle hänen oli välitettävä Jumalalta saamansa sanoma tai millä tavalla hän voisi esittää sen parhaiten. Rukouksessa hän otti tästä kaikesta selvän, ja niin meidänkin tulee tehdä, jos haluamme aina noudattaa Jumalan tahtoa ja olla Jumalan asialla. Birgitta rukoili myös, että hän saisi voimaa suorittaa tehtävänsä sydämestään, peloitta ja ehdoitta: ”Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi kulkemaan sitä. On pelottavaa jäädä paikalleen ja vaarallista jatkaa matkaa. Tule ja täytä silloin minun kaipuuni ja osoita minulle tie.” Elämä oli hänelle jatkuva pyhiinvaellusmatka. Hänestä oli pelottavaa jäädä paikalleen, olla välittämättä lähimmäisistään ja Vapahtajan pelastustyöstä. Toisaalta oli hänestä yhtä vaarallista lähteä omin neuvoin eteenpäin. Siksi hän rukouksessaan pyysi Herraa opastamaan ja neuvomaan häntä elämäntiellä.
Birgitalle rukous oli sama kuin käynti lääkärin luona: ”Käyn Sinun luoksesi kuten haavoittunut tulee lääkärin luokse.” Jumalalliselle lääkärilleen hän näytti haavansa, kertoi mitä hän tarvitsi, esitti huolensa ja pettymyksensä, ahdistuksensa ja levottomuutensa: ”Herra, anna minun sydämelleni rauha.” Hän ei ollut huolestunut omasta itsestään vaan lähimmäistensä, Kirkon ja maailman, elämästä ja tulevaisuudesta. Tässä kaikessa hän tahtoi olla Vapahtajan armon välikappale muille ihmisille. Tämä oli Birgitan kutsumus. Auttakoon hän meitä tänään erityisesti kantamaan vastuuta omasta ympäristöstämme yhdessä Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Näin voisimme viettää adventti- ja jouluaikaa oikealla tavalla. Adventtiaika on hartaan ja vakavan odotuksen aikaa. Se kutsuu meidät elämän uudistumiseen, oman sydämen itsetutkisteluun ja parannuksen tekoon hartaassa rukouksessa Jumalan kanssa.
Pyhän äiti Birgitan rukous
Oi Herra, tule pian ja valaise minun yöni.
Kaipaan sinua niin kuin se, joka tekee kuolemaa.
Sano minun sielulleni, ettei mitään tapahdu ilman sinun sallimustasi
ja ettei mikään, minkä sinä sallit tapahtua, ole vailla lohtua.
Oi Jeesus, Jumalan poika,
sinä joka seisoit vaiti tuomitsijaisi edessä,
vaienna minun kieleni, kunnes olen oivaltanut,
mitä ja millä tavalla minun on puhuttava.
Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi kulkemaan sitä.
On pelottavaa jäädä paikalleen ja vaarallista jatkaa matkaa.
Tule ja täytä silloin minun kaipuuni ja osoita minulle tie.
Käyn sinun luoksesi kuten haavoittunut tulee lääkärin luokse
Herra, anna minun sydämelleni rauha. Aamen.
Isä Tri Nguyen
Lähde:
Johannes Kastajan tavoin pyhä Birgitta, Pohjolan mystikko ja Euroopan suojelija, oli voimakas ja itsevarma naishahmo, oman aikansa profeetta. Tarvittaessa hän pystyi säälimättömästi julistamaan parannuksen sanomaa ympäristölleen alkaen omista lapsistaan aivan Tukholman kuninkaan hoviin ja Kirkon korkeimpiin johtajiin saakka Ranskan Avignonissa ja Roomassa. Joskus hänen sanomansa otettiin kiitollisuudella vastaan, joskus sitä ei ymmärretty, minkä vuoksi häntä pilkattiin. Joskus hänen väliintulonsa kantoi heti hedelmää, mutta hänen elämässään oli myös tavoitteita, jotka vasta hänen kuoltuaan toteutettiin, kuten paavin paluu Ranskasta Roomaan ja birgittalaisluostarin perustaminen Vadstenaan.
Kuinka pyhä Birgitta jaksoi kestää kaiken juonittelun, vastustuksen ja vastoinkäymiset, pettymykset ja epäonnistumiset täyttäessään vaikean elämäntehtävänsä? Pyhän äiti Birgitan rukous sallii meidän katsoa hänen sisäiseen elämäänsä. Birgitan rukous näyttää meille aivan toisenlaisen Birgitan kuin hänen julkinen esiintymisensä antaa meidän arvata. Se Birgitta, joka tulee meitä vastaan tässä rukouksessa, vaikuttaa hyvin inhimilliseltä. Rukous kertoo hänen peloistaan ja voimattomuuden tunteistaan. Yleensä heikkouden tunteet ja tilat hävettävät meitä, sillä ne eivät muka sovi uskonnolliselle ihmiselle. Monien ihmisten mielestä vain vahvat ihmiset pääsisivät taivaaseen. Näin unohdetaan myös se mitä Jeesus Kristus on oikeastaan opettanut: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan” (Matt. 18:3).
Ymmärtääksemme oikein pyhän Birgitan rukouksen meidän on muistettava, että hänet oli valittu Jumalan sanansaattajaksi, Jumalan puhetorveksi aikalaisilleen. Jumalan puhetorvena olemisen kutsumus ei ollut koskaan helppoa varsinkaan naisille aikana, jolloin naisten tasa-arvoisuus ei ollut vielä itsestään selvä asia. Rukouksesta ilmenee, että Birgitta mieluummin olisi paennut, niin kuin aikoinaan profeetta Joonas, johonkin yksinäiseen saareen kuin astunut maailman mahtavien herrojen eteen. Sisimmässään hän kärsi epävarmuutta ja ahdistusta. Hän kaipasi Herransa läheisyyttä, lohdutusta ja rohkaisua: ”Oi Herra, tule pian ja valaise minun yöni. Kaipaan Sinua niin kuin se, joka tekee kuolemaa.” Birgitta pelkäsi toisaalta käyttää väärin omaa vaikutusvaltaansa eikä halunnut vahingoittaa ketään sanoillaan. Toisaalta Birgitta pelkäsi sanojensa seurauksia omalle elämälleen. Siksi hän rukoili Herraansa: ”Sano minun sielulleni, ettei mitään tapahdu ilman Sinun sallimustasi ja ettei mikään, minkä Sinä sallit tapahtua, ole vailla lohtua.” Birgitan suurin ongelma oli epäilemättä osata puhua oikeana hetkenä oikeassa paikassa ja oikealla tavalla, koska vain siten hän voisi olla Jumalan kelvollinen puhetorvi. Voimme tässä oppia Birgitalta oikein käyttämään omaa kieltämme Jumalan ylistykseksi ja läheistemme parhaaksi. Niin kuin mekin, Birgitta tunsi joskus kiusausta puhua ihmisten mielen mukaan, olla kokonaan vaiti, olla ottamatta kantaa. Tämä on usein helpompaa kuin soutaa vastavirtaa.
Vain Jumala voi opettaa meitä oikein käyttämään kieltämme, joskus puhumalla, joskus olemalla vaiti, mutta aina hillitysti rakkaudella niitä kohtaan, joiden kanssa olemme tekemisissä. Oikeastaan vain se, joka on oppinut olemaan vaiti kuten Vapahtajan vaitiolosta tuomitsijainsa edessä, on kelvollinen avaamaan suunsa rakentavalla tavalla Jumalan asiaa palvellen. Birgitta oli paljon oppinut tästä. Siksi hän rukouksessaan pyytää Herralta armoa voidakseen aina oivaltaa mitä ja millä tavalla hänen on puhuttava omille lapsilleen, sukulaisilleen, Kirkon ja maailman hallitsijoille: ”Oi Jeesus, Jumalan Poika, Sinä joka seisoit vaiti tuomitsijaisi edessä, vaienna minun kieleni, kunnes olen oivaltanut, mitä ja millä tavalla minun on puhuttava.” Birgitan elämäkerrasta voimme myös lukea, miten Birgitta tarkisti näyssä saamansa sanomat esimerkiksi rippi-isänsä kanssa, sillä ihminen, joka on yksin, pettää helposti itsensä Jumalan sanomia tulkitessaan. Birgitalle ei ole aina ollut heti selvää, mihin hänen oli mentävä, kenelle hänen oli välitettävä Jumalalta saamansa sanoma tai millä tavalla hän voisi esittää sen parhaiten. Rukouksessa hän otti tästä kaikesta selvän, ja niin meidänkin tulee tehdä, jos haluamme aina noudattaa Jumalan tahtoa ja olla Jumalan asialla. Birgitta rukoili myös, että hän saisi voimaa suorittaa tehtävänsä sydämestään, peloitta ja ehdoitta: ”Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi kulkemaan sitä. On pelottavaa jäädä paikalleen ja vaarallista jatkaa matkaa. Tule ja täytä silloin minun kaipuuni ja osoita minulle tie.” Elämä oli hänelle jatkuva pyhiinvaellusmatka. Hänestä oli pelottavaa jäädä paikalleen, olla välittämättä lähimmäisistään ja Vapahtajan pelastustyöstä. Toisaalta oli hänestä yhtä vaarallista lähteä omin neuvoin eteenpäin. Siksi hän rukouksessaan pyysi Herraa opastamaan ja neuvomaan häntä elämäntiellä.
Birgitalle rukous oli sama kuin käynti lääkärin luona: ”Käyn Sinun luoksesi kuten haavoittunut tulee lääkärin luokse.” Jumalalliselle lääkärilleen hän näytti haavansa, kertoi mitä hän tarvitsi, esitti huolensa ja pettymyksensä, ahdistuksensa ja levottomuutensa: ”Herra, anna minun sydämelleni rauha.” Hän ei ollut huolestunut omasta itsestään vaan lähimmäistensä, Kirkon ja maailman, elämästä ja tulevaisuudesta. Tässä kaikessa hän tahtoi olla Vapahtajan armon välikappale muille ihmisille. Tämä oli Birgitan kutsumus. Auttakoon hän meitä tänään erityisesti kantamaan vastuuta omasta ympäristöstämme yhdessä Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Näin voisimme viettää adventti- ja jouluaikaa oikealla tavalla. Adventtiaika on hartaan ja vakavan odotuksen aikaa. Se kutsuu meidät elämän uudistumiseen, oman sydämen itsetutkisteluun ja parannuksen tekoon hartaassa rukouksessa Jumalan kanssa.
Pyhän äiti Birgitan rukous
Oi Herra, tule pian ja valaise minun yöni.
Kaipaan sinua niin kuin se, joka tekee kuolemaa.
Sano minun sielulleni, ettei mitään tapahdu ilman sinun sallimustasi
ja ettei mikään, minkä sinä sallit tapahtua, ole vailla lohtua.
Oi Jeesus, Jumalan poika,
sinä joka seisoit vaiti tuomitsijaisi edessä,
vaienna minun kieleni, kunnes olen oivaltanut,
mitä ja millä tavalla minun on puhuttava.
Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi kulkemaan sitä.
On pelottavaa jäädä paikalleen ja vaarallista jatkaa matkaa.
Tule ja täytä silloin minun kaipuuni ja osoita minulle tie.
Käyn sinun luoksesi kuten haavoittunut tulee lääkärin luokse
Herra, anna minun sydämelleni rauha. Aamen.
Isä Tri Nguyen
Lähde:
- Roomalainen Messukirja, Pieksämäki 1999, ss. 82-87 [Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten, I luku: Kirkkovuosi]
- Birgittalaisoblaattien rukouskirja, koonnut Suomen birgittalaisoblaattien Turun ryhmä, Turku 2007, s. 19 [Pyhän äiti Birgitan rukous]
- Laura Badaracci (toim.), Valon polkuja: Pohjolan mystikon sanoja ja ajatuksia, suom. Kalevi Vuorela, Birgittalaissisaret, Turku 2003
RSS Feed