​Eukaristia eli pyhä ehtoollinen on kirkon keskeisin sakramentti. Se on sakramenttien sakramentti eli kaikkein pyhin sakramentti, jonka Kristus itse asetti ennen kuolemaansa ja uskoi kirkolle. Eukaristia on ainoa sakramentti, joka suoraan sisältää Kristuksen koko persoonan. Se on nimittäin kiitosuhri, jossa Kristus on todellisesti ja aktiivisesti läsnä. Pyhänä ateriana se luo yhteyden eli kommuunion toinen toisiinsa. Eukaristian vietossa maanpäällinen kirkko yhdistyy jo nyt taivaalliseen liturgiaan ja ennakoi sitä ikuista elämää, jossa Jumala on oleva kaikki kaikissa (1 Kor. 15:18). Niinpä kirkko elää eukaristiasta (”Ecclesia de Eucharistiae”, J-P II).
 
Eukaristia on pelastuksen sakramentti sanan varsinaisessa merkityksessä. Vatikaanin 2. kirkolliskokous on määritellyt osuvasti, että eukaristinen uhri on ”koko kristillisen elämän lähde ja samalla huippu” (Vat. II kirk.kok., Lumen Gentium, 11). ”Pyhään eukaristiaan sisältyy nimittäin kirkon koko hengellinen hyvä: itse Kristus, pääsiäisemme ja elävä leipä, joka Pyhän Hengen elävöittämän ja eläväksi tekevän ruumiinsa kautta antaa ihmisille elämän” (Vat. II kirk.kok., Presbyterorum ordinis, 5). Sen vuoksi meistä jokaisen on välttämätöntä syventää ymmärrystään ja vahventaa uskoaan tuohon ihmeelliseen salaisuuteen, johon kulminoituu tavallaan myös koko elämämme.
 
Miksi Jumala on antanut meille Eukaristian, miksi Hän uhrasi itsensä meidän puolestamme? Miten Jumala on läsnä Eukaristiassa, millaista tuo todellinen läsnäolo oikein on? Miksi kirkko viettää Eukaristiaa niin kuin viettää, mistä pyhän messun rakenne ja tavat kertovat? Mitä Eukaristian vastaanottaminen minulta edellyttää, teenkö sen palvoen ja kunnioittaen? Kunnioitanko Eukaristian viettäjiä, pappeja, ennen kaikkea sen takia, että heidät on erityisellä tavalla vihitty tähän pyhään tehtävään? Näihin tärkeisiin kysymyksiin pyrimme etsimään vastauksia Eukaristiaa käsittelevässä sarjassa, jossa yritämme syventyä Eukaristian salaisuuteen, meidän uskomme keskeisimpään salaisuuteen. Tässä pienessä kirjoituksessa keskitymme ensin Eukaristiaa kuvaaviin eri nimiin. 
 
Kuten rakkaalla lapsella on monta nimeä, myös Eukaristiaa kuvataan monella eri nimellä. Jokainen niistä viittaa johonkin tiettyyn näkökulmaan Eukaristian tyhjiin ammentamattomasta sisällöstä. Kreikkalainen sana ”eukharistein” tarkoittaa kiitollisuutta ja kiittämistä. Se muistuttaa juutalaisista siunauksista, joissa ylistetään Jumalan suuria tekoja: luomista, lunastusta ja pyhitystä. Kun Jeesus viimeisellä ehtoollisella otti käteensä leivän ja viinin, hän kiitti Jumalaa juutalaisen tavan mukaan, mutta hän antoi niille uuden olemuksen. Niistä tuli hänen ruumiinsa ja verensä.
 
Alkukirkossa Eukaristiaa kutsuttiin ”Herran ateriaksi” (1 Kor. 11:20), sillä kyseessä on se ehtoollinen, jota Herra vietti opetuslastensa kanssa kärsimistään edeltävänä iltana. Tämä viimeinen ateria ennakoi myös Karitsan hääateriaa (Ilm. 19:9) taivaallisessa Jerusalemissa. Sitä kutsuttiin myös ”leivän murtamiseksi” (Apt. 2:42; 27:35), sillä Jeesus käytti tätä juutalaiselle aterialle ominaista riittiä, kun hän ateriayhteyden johtajana siunasi leivän ja jakoi sen. Toinen nimitys on Eukaristinen kokoontuminen (synaxis), sillä Eukaristia vietetään uskovien kokouksessa, joka on näkyvä ilmaus kirkosta, Kristuksen mystisestä ruumiista (1 Kor. 10-11).
 
Eukaristia tekee Kristuksen Vapahtajan ainutlaatuisen uhrin (sacrificium) läsnä olevaksi ja sisällyttää itseensä kirkon uhrin (oblatio). Siksi sitä nimitetään Herran kärsimisen ja ylösnousemuksen muiston eli pyhien salaisuuksien viettämiseksi tai pyhäksi messu-uhriksi, joka täydellistää kaikki vanhan liiton uhrit ja kohoaa niitä korkeammalle. Puhutaan myös pyhästä ja jumalallisesta liturgiasta, sillä Eukaristian vietto on kirkon koko liturgian keskipiste ja saa siinä intensiivisimmän ilmauksensa. Liturgiassa pelastuksen salaisuus toteutetaan ja päättyy uskovien lähettämiseen (missio), jotta he täyttäisivät Jumalan tahdon arkielämässään, siksi Eukaristiaa kutsutaan myös pyhäksi messuksi (missio).
 
Eukaristiassa Kristus tekee meidät osallisiksi ruumiistaan ja verestään, jotta muodostuisi yksi ainoa ruumis, siksi sitä käytetään myös ilmaisua ”Kommuunio”. Muita nimityksiä ovat enkelten leipä, taivaan leipä, kuolemattomuuden lääke, matkaeväs (viaticum)… (KKK 1331). Pyhän Ignatios Antiokialaisen mukaan, kun käymme ehtoollisella, nautimme ”taivaan leipää”, ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden lääkettä.
 
Mitä nimitystä käytettäneenkin Eukaristiasta, aina tarkoitetaan samaa asiaa: sitä salaisuutta minkä Herra Jeesus Kristus itse asetti päivää ennen kärsimistään viettäessään viimeistä ehtoollista opetuslastensa kanssa, nimittäin että hän itse leivän ja viinin muodossa on läsnä meidän kanssamme aikojen loppuun asti (Matt. 28:20).
 
Isä Tri Nguyen
 
Lähteet:

• Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419.
• Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
• Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
• Trenton kirk.kok., Canones de sacramentis in genere.
• Tuomas Akvinolainen, Summa theologiae III, qq. 73-83
• Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
• Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto, Pieksämäki 1999
• paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
• paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
• paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
• paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)

 

Syyskuun 26. päivänä vietämme pyhien Kosmaksen ja Damianoksen muistopäivää. Näistä kahdesta varhaiskristillisestä marttyyrista emme valitettavasti tiedä mitään varmaa, koska historiaan ei ole jäänyt heistä yhtään luotettavaa dokumenttia. On olemassa vain erilaisia legendoja, jotka kertovat mm. siitä, että he olivat todennäköisesti kaksoset ja elivät 200-luvulla. Mahdollisesti he olivat kotoisin Arabiasta, josta he olivat siirtyneet Syyriaan ja edelleen Vähän-Aasian Kilikiaan kouluttautuakseen lääkärin ammattiin. He asuivat kilikialaisessa Egean kaupungissa. Kotoaan he olivat saaneet kunnon kristillisen kasvatuksen: elävän uskon ja vahvan rakkauden Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan. He olivat erityisen tunnontarkkoja, minkä ansiosta heistä tuli erinomaisia lääkäreitä. Heillä oli yhteinen vastaanotto Kilikiassa, jossa he pitivät huolta jokaisesta heidän apuaan tarvitsevasta sairaasta. Erityisesti he huolehtivat köyhistä. Lääkäreinä he olivat laajalti tunnettuja ja he paransivat sairaita – myös pakanoita, minkä kautta monet näistä löysivät tien Kristuksen luo.
 
Kaksoisveljekset harjoittivat lääkärin ammattiaan kristillisestä rakkaudesta eivätkä ottaneet koskaan maksua potilailtaan. He toteuttivat Kristuksen sanoja: ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:8) He siis kieltäytyivät ottamasta maksua potilailtaan, koska heidän mielestään se oli kristityn velvollisuuden mukaista. Tästä syystä heitä onkin kutsuttu ”pyhiksi pennittömiksi” (anargyroi, rahattomat). He kuitenkin paljastuivat kristityiksi, koska hyvin monet kiitolliset potilaat kääntyivät kristinuskoon.
 
Elettiin keisari Diocletianuksen verisen vainon aikaa, ja veljekset olivat ihmisystävällisyydessään ilmeisessä hengenvaarassa. Innokas Kilikian maaherra Lysianus vangitutti heidät ja kuulusteli heitä itse. Kun he olivat rohkeasti tunnustaneet kristillisen uskonsa, suostumatta palvelemaan muita jumalia, heitä kidutettiin raa’asti. Arvokkaasti ja kärsivällisesti he kestivät julman kidutuksen luopumatta Kristuksesta. Kovan vankeuden jälkeen veljekset naulittiin ensiksi ristille, ja rahvas sai kivittää heitä. Kun heidät otettiin alas, he olivat yhä elossa, ja niin heidät mestattiin. Tämä tapahtui perimätiedon mukaan Egean kaupungissa vuonna 303. Uskonveljet veivät heidän ruumiinsa Syyriaan, jossa heidät haudattiin Kyyrokseen.
 
Kosmaksen ja Damianoksen hauta tuli pian kuuluisaksi ihmeistä. Monet ihmiset tulivat terveiksi rukoiltuaan heidän haudallaan. Heidän kerrotaan saaneen aikaan useita ihmeparantumisia ja erityisen tunnetuksi on tullut jalansiirto, jota on usein kuvattu taiteessa. Siinä pyhimykset siirsivät jalan vähän aikaisemmin kuolleelta tummaihoiselta maurilta eräälle miehelle, jonka jalka täytyi katkaista vaikean sairauden vuoksi.
 
Lääkäriveljeksiä on kunnioitettu pyhinä marttyyreinä jo 400-luvulta alkaen koko Kirkossa. Kun Milanon edikti, josta kirkolle koitti vapaus, oli julkaistu, heidän kulttinsa levisi itäiseen kirkkoon, ja heidän kunniakseen rakennettiin useita kirkkoja. Paavi pyhä Symmachus pystytti marttyyrien haudalle hienon basilikan, joka oli lukuisten pyhiinvaellusten kohde aina arabien ja myöhemmin turkkilaisten saapumiseen asti. Kyyroksesta heidän kulttinsa laajeni hyvin nopeasti ja levisi koko Kirkkoon. Konstantinopolissa keisari Justinianus Suuri pystytti heidän kunniakseen kaksi kirkkoa parannuttuaan heidän esirukoustensa avulla vakavasta sairaudesta.  
 
Kosmaksen ja Damianoksen luiksi uskotut pyhäinjäännökset tuotiin 600-luvulla Roomaan, jossa paavi Felix omisti kirkon heidän suojelukseensa Via dei Fori Imperialissa. Osa heidän reliikkiään siirrettiin myöhemmin muihinkin Euroopan kirkkoihin, esim. vuonna 1649 Münchenin St. Michaelkirche'en, jossa heidän pyhäinjäännöslippaansa on edelleen.
 
Pyhät Kosmas ja Damianos mainitaan yhä edelleen Pyhän Messun roomalaisessa kaanonissa (I Eukaristisessa Rukouksessa). Heitä kunnioitetaan nykyisin lääketieteellisten tiedekuntien, apteekkarien, lääkärien ja sairaanhoitajien suojeluspyhimyksinä, vaikka lääkäreiden suojeluspyhimyksenä mainittiin jo varhain evankelista pyhä Luukas, jonka arvellaan olleen lääkäri ammatiltaan. Veljekset kuvataan taiteessa tavallisesti lääkärin ja apteekkarin asussa. Kosmas pitää yleensä kädessään salvapurkkia ja lastainta tai huhmaretta, Damianos taas virtsantähystyspulloa tai lääkemaljaa. Kansa on pyytänyt heiltä apua mitä erilaisimmista taudeista ja vaivoista vapautumiseksi. Karjalassa heiltä on pyydetty apua myös pellavan kasvun edistämiseksi, pellavaa kehrättäessä ja kudottaessa sekä mehiläisten suojaamiseksi. Kosmas ja Damianos ovat myös aiheena Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuonna 1988 käyttöön otetussa tunnuskuvassa.
 
Isä Tri Nguyen
 
Lähteet:
Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 298
Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 57
Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, s. 49
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htmHaettu osoitteesta http://koti.kapsi.fi/~gie/katwiki/index.php?title=Cecilia
​

USKO & ELÄMÄ -sarja on tavallaan jatkokurssi, jossa syvennetään katolista uskoa ja sakramentaalista elämää.

Esitelmät pidetään kerran kuussa, keskiviikkona, klo 18.30 – 19.30 seurakuntasalissa.

PowerPoint-esitykset ovat mukana. Kaikki kiinnostuneet ovat siis tervetulleita!
 
25.9.          Ruusukkorukous ja Loreton litania
mm. rukous yhdessä pyhän Jumalanäidin kanssa, Neitsyt Marian kunnioittamisen eri muodot, ruusukon historia, Loreton litanian historia ja selitys…

Kurssi on tarkoitettu kirkkoon liittyville tukemaan heidän katekeettista opastustaan, sekä kaikille niille jo kirkossa oleville, jotka haluavat kerrata tai parantaa tietojaan uskonnostaan ja kirkostamme.

Esitelmät pidetään kerran kuussa, keskiviikkona, klo 18.30 – 19.30 seurakuntasalissa.

PowerPoint-esitykset ovat mukana. Kaikki kiinnostuneet ovat siis tervetulleita!
 
18.9.          Pyhä Kolminaisuus
mm. kristinuskon merkittävin dogmi ja tärkein mysteeri: Jumala – Isä ja Luoja, Poika – Lunastaja, Pyhä Henki – Pyhittäjä, ”theologia” & ”oikonomia”, opin merkitys…