Blog Archives

Paaston retretti: LA 25.3.2023 (suomeksi)

22/3/2023

Lauantaina 25. maaliskuuta 2023, klo 9.00 – 15.00,
Pyhän Ristin kirkossa järjestetään paaston retretti suomeksi, ohjaajana isä Tri Nguyen.

Aiheena: Neitsyt Marian rukous ja myötäkärsimys

Ohjelma:

09.00             Johdanto, avausrukous/Laudes
10.00             I mietiskely
11.00             Adoraatio ja rippimahdollisuus
12.00             Pyhä Messu
13.00             Lounas ja kahvit
14.00             II mietiskely / kysymykset ja vastaukset
15.00             Päätösrukous ja loppusiunaus

Seurakuntasalissa mahdollisuus hiljaiseen lukemiseen ja virvoitukseen: Kahvia/teetä/keksejä

Retretti on avointa ja ilmaista kaikille, mutta lahjoitukset ovat hyvin tervetulleita, sillä lounas ja kahvi on tarjolla retretin aikana. Ilmoittautuminen tarvitaan lounasta varten!

Ilmoittautumiset: isä Tri Nguyenille puhelimitse tai sähköpostitse (+358 50 361 7942; tri.nguyen@katolinen.fi) tai kirkon eteisessä olevan nimilistan kautta.

Kaikki seurakuntalaiset ovat tervetulleita!

Maaliskuun pyhimys: Pyhä Francisca Roomalainen, sääntökuntalainen (9.3.)

20/3/2023

Hurskas ja varakas perhe
Francisca syntyi Rooman Trasteveressa vuonna 1384 hurskaaseen ja varakkaaseen aatelisperheeseen. Vanhemmat opettivat lastaan elämään hyvää kristillistä elämää ja ottamaan huomioon toiset, erityisesti köyhät lähimmäiset. 11-vuotiaana Francisca ilmoitti vanhemmilleen haluavansa kovasti saada luvan mennä luostariin, mutta vanhemmat taivuttivat hänet menemään naimisiin roomalaisen Lorenzo de’ Ponzianin kanssa nunnaksi tulemisen sijaan. Niinpä hänet naitettiin ajan tavan mukaan jo 13-vuotiaana rikkaalle mutta hyvälle ja hurskaalle Lorenzolle. Vaikka avioliitto oli järjestetty ja sen alkuajat olivat Franciscalle vaikeat, nuoret rakastuivat toisiinsa ja avioliitto kesti onnellisena ja ilman ristiriitoja neljäkymmentä vuotta. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joita Francisca kasvatti todellisella kristillisellä rakkaudella ja viisaudella. Viisi lasta kuoli ehtimättä aikuisiksikaan. Se syvensi puolisoiden rakkautta toisiinsa.

Perhe ja lähimmäiset
Kun Franciscan anoppi kuoli, Franciscaa pyydettiin ottamaan vastuu taloudenhoidosta. Esikuvallisena perheenäitinä hän huolehti myös talonsa palvelusväestä ja kaupungin köyhistä.

Francisca kohteli palvelijoitaan kuin perheenjäseniä ja tuki heitä uskonnon harjoittamisessa. Lorenzon vanhemman veljen vaimo Vanozza olisi myös Franciscan tavoin halunnut elää mieluummin yksinäisyydessä ja rukouksessa kuin avioliitossa, ja Vanozzan ystävyys oli suureksi lohdutukseksi Franciscalle. Molemmat olivat hyviä perheenäitejä, mutta heiltä riitti aikaa ja voimia myös köyhien ja sairaiden auttamiseen.

Lorenzo aina tuki puolisoaan tämän hyväntekeväisyystyössä. Heidän palatsistaan Trasteveressa tuli kaikkien apua ja neuvoa tarvitsevien turvapaikka. Erityisesti siellä otettiin vastaan sairaat ja köyhät. Ruton riehuessa Roomassa he muuttivat talonsa todelliseksi sairaalaksi. Evangelist, toinen heidän pojistaan, kuoli myös ruttoon. Vuotta myöhemmin Franciscan eräänä päivänä rukoillessa kirkas valo täytti huoneen ja Evangelist astui huoneeseen arkkienkelin kanssa. Hän puhui onnellisuudestaan taivaassa ja kertoi myös, että tytär Agnes oli pian kuoleva ja että enkeli jäisi äidille suojelijaksi. Pian näyn jälkeen Agneksen vointi alkoi huonota ja hän kuoli 16-vuotiaana.

Suuri skisma ja kansalaissota
Vuosina 1378-1417 elettiin suuren skisman aikaa, jolloin samanaikaisesti oli toisinaan jopa kolmekin paavia. Näiden kannattajat kävivät keskenään sotia, joissa Rooman kaupunki vaurioitui pahasti. Voidakseen hoitaa sairaita ja haavoittuneita Francisca perusti asuinpalatsinsa säilyneeseen siipeen sairaalan. Lisäksi hän myi jalokivensä ja korunsa saadakseen ruokaa sairastuneille ja haavoittuneille. Vähitellen kaupungin muut asukkaat tulivat hänen avukseen.

Ajat olivat siis vaikeat ja ihmiset kärsivät rajuista kansalaissodista. Lorenzo johti laillista paavia kannattavia joukkoja väärän paavin joukkoja vastaan. Napolin kuningas, Anjoun Ladislaus, valloitti ikuisen kaupungin vuonna 1408. Koska Ponzianit olivat paavin kannattajia, heidän talonsa, maatilansa ja omaisuutensa ryöstettiin ja hävitettiin. Lorenzo joutui vangiksi ja hänen vanhin poikansa Battista, ainoa elossa oleva poika, otettiin panttivangiksi. Heidät vietiin pois Roomasta ja heitä kidutettiin. Puolisot antoivat silloin lupauksen elää vastedes veljenä ja sisarena, jos isä ja poika pääsisivät palaamaan takaisin kotiin. Nämä pysyivät hengissä, ja Francisca eli elämänsä viimeiset 12 vuotta ilman avioyhteyttä. On kerrottu, että Franciscan rukoillessa Santa Maria in Ara Coelin kirkossa isä ja poika vapautettiin kuin ihmeen kautta.

Perheen omaisuus saatiin myöhemmin takaisin, mutta Lorenzon terveys oli murtunut ja Francisca hoiti häntä hellästi. Vanhimmalle pojalle Battistalle valittiin vaimo Mobilia, jolla oli käskevä ja ylpeä luonne ja joka panetteli Franciscaa kaikkialla. Vasta kun Francisca Mobilian sairastuttua hoiti tätä lempeästi, tämä oppi arvostamaan anoppiaan ja halusi kaikessa jäljitellä häntä ja tulla hänen kaltaisekseen.

Leski ja benediktiinioblaatit
Monet roomalaiset etsivät Franciscan tukea ja useat roomalaiset naiset jakoivat Franciscan ihanteet ja työn yhteiskunnassa. Tästä syystä Francisca kokosi näitä naisia auttamaan puutteessa olevia ja vuonna 1426 hän perusti ns. Marian oblaatit -nimisen yhteisön, myös kiitokseksi rakkaidensa pelastumisesta. Tämä yhteisö tuli tunnetuksi Tor de’ Specchin oblaatteina ja oli yhteydessä Monte Oliveton benediktiineihin. Siitä tulikin ns. ”Le nobili oblate di Monte Oliveto” -maallikkosääntökunta, joka oli benediktiinien uudistettu haara. Francisca itse liittyi tähän yhteisöön miehensä Lorenzon kuoleman jälkeen vuonna 1436 ja hänet valittiin pian sen johtajaksi. Näin leskenä hänestä tuli vihdoinkin luostarisisar niin kuin hän oli pienenä toivonut kovasti. Nyt hän saattoi yhä esteettömämmin palvella kaupunkilaisia. Häntä sanottiin ”Roomaan Franciscaksi” jo hänen eläessään. Hän eli kokonaan rakkauden teoille.

Johannes Matteotti, joka oli Francescan rippi-isä viimeisen kymmenen vuoden ajan, on kirjoittanut Franciscan elämäkerran. Siinä hän kertoo tämän suurista mystisistä lahjoista, lukuisista ilmestyksistä ja suojelusenkelistä. Francisca keskusteli nähtävällä tavalla suojelusenkelinsä kanssa, joka aina kulki hänen rinnallaan. Ehkä tästä syystä häntä pidetään myös motoristien suojelijana. Lisäksi uskottiin, että hän hartailla rukouksillaan ja uhrautuvalla elämällään oli osaltaan vaikuttanut kirkon hajaannuksen päättymiseen.

Francisca kuoli 9. maaliskuuta 1440, neljä vuotta miehensä kuoleman jälkeen, ja hänet haudattiin Santa Maria Nuovan kirkkoon. Suuret joukot roomalaisia tulivat osoittamaan kunnioitustaan hänen hautajaisiinsa. Paavi Pius V julisti hänet pyhäksi vuonna 1608, ja sen jälkeen hänen hautakirkkonsa sai nimen Santa Francesca Romana. Tässä kirkossa, Forum Romanumin ja Colosseumin välissä, solmitaan avioliittoja lähes päivittäin. Se ei johdu yksistään kirkon kauniista sijainnista, vaan monet uskovat tytöt haluavat noudattaa tämän pyhän elämäntapaa omassa elämässään vaimona ja äitinä.

Pyhän Francisca Roomalaisen muistopäivänä (9.3.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Jumala, sinä annoit pyhän Franciscan meille suureksi esikuvaksi ensin perheenäitinä ja sitten luostarisisarena. Auta meitä palvelemaan sinua uskollisesti, jotta kaikissa elämänvaiheissamme oppisimme näkemään sinut ja seuraamaan sinua. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, s. 590)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 53.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 77-78.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 149-150.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 140.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Paastonaika alkaa ke 22.2.2023

14/3/2023

Tuhkakeskiviikkona, helmikuun 22. päivänä, aloitamme neljäkymmentä päivää kestävän paastonajan, niin kuin Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää yksinäisyydessä paastoten (Matt. 4:1-11). Paastonajan alkupuoli korostaa parannuksen tekemistä, lähimmäisen rakkauden toteuttamista ja rukouselämän syventämistä. Sen loppuosa, varsinkin pyhä viikko, keskittyy Jeesuksen kärsimyshistorian seuraamiseen ja siten päättyy riemulliseen pääsiäisyön messuun ylösnousemuksen kunniaksi. Koko paastonaika auttaa meitä valmistautumaan tähän suureen ilon ja toivon juhlaan, Herramme synnistä ja kuolemasta saavuttamaan voittoon, ylösnousemukseen. Paasto johdattaa uskovia virittäytymään pääsiäisen salaisuuden viettoon kasteen muistamisen ja katumuksenteon kautta (SC 109).

Kirkossamme on nyt vain kaksi ainoata päivää, joihin liittyy abstinenssin ja paastoamisen velvollisuus, siis tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina; unohtamattakaan että paastonaikana kerätään myös paastouhria johonkin Suomen Caritaksen hyvään tarkoitukseen.

Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta kiirastorstain iltamessun alkuun. Paastonaika on adventtiin verrattuna vakavampi, koska sen pääaiheena on Jeesuksen kärsimys ja kuolema. Näin joka vuosi Kirkko antaa meille suotuisan liturgisen ajan syventyä Kristuksen pelastavaan kärsimykseen ja pyrkiä toteuttamaan sen vaikutusta elämässämme. Paastonajan yhteisessä ristintien hartaudessa me käymme läpi sekä Kristuksen kärsimyshistoriaa että omaa jokapäiväistä kärsimystämme. Vaikka Kristus ei kärsi enää ristillä, hän ei ole lopettanut kärsimystään, koska hän kärsii kärsivien kanssa aikojen loppuun asti (Ap.t. 9:5).

Paastonaikana kirkoissa kaikuvat yhä uudelleen sanat, jotka Jeesus Kristus itse lausui aloittaessaan toimintaansa julkisuudessa: ”Aika on täyttynyt... Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). Jeesuksen julistuksessa Jumalan valtakunnasta parannus merkitsee syvää mielenmuutosta, joka koskee ihmisen koko olemusta (Matt. 23:26). Parannus on siis synnin radikaalia hylkäämistä ja Jumalaan luottavaista turvautumista loppuun saakka. Kirkko myös yrittää lähestyä meitä tässä samassa hengessä. Se tarjoaa meille parannuksen sakramentissa sovinnonteon mahdollisuuden kirkon ja lähimmäisten ja siten myös itse Jumalan kanssa. Näin paastonaika kutsuu meitä kaikkia elämän uudistumiseen, jatkuvaan kääntymykseen ja uskon syventämiseen. On hyvin sopiva aika pohtia syvemmin hengellistä elämää, rukoilla enemmän, mietiskellä Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa, vaikkapa ristintien hartaudella. Tämän mietiskelyn ei pitäisi pelottaa meitä; paljon ennemmin sen pitäisi johtaa meitä kääntymykseen. Samalla se johtaa meitä konkreettisesti itsetutkisteluun, ripittäytymiseen, yksinkertaiseen elämäntapaan ja toisten auttamiseen.

Jeesuksen sanoihin perustuva paastonajan motto ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ilmaisee paastonajan merkityksen. Kristus itse kutsuu meitä kääntymykseen ja tarjoaa meille kääntymyksen armon. Hengellisessä ja moraalisessa elämässä tapahtuva kääntymys ilmenee ennen kaikkea paluuna Jumalan luo koko sydämestä. Samalla se tuo toivon Jumalan laupeudesta ja luottamuksen hänen armonsa apuun. Se eroaa täysin ahdistuneesta syyllisyyden tunteesta. Kääntymys ei oikeastaan ole tunteen asia, vaan on pikemminkin uskon ja tahdon toimintaa. Se on maltillista ja samalla johdonmukaista: ihminen tietää olevansa syyllinen, tahtoo parantaa tapansa ja luottaa Jumalan hyvyyteen.

Kaikki paaston viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Näin paastonaika avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen. Nämä tiet ovat niin erilaisia, että jokainen voi löytää itselleen sopivia mahdollisuuksia. Toinen voi painottaa kasteen merkitystä, toinen taas omaa kutsumustaan ja kolmas katumusta, rukousta ja itsekieltäymystä. Tärkeää on se, että otamme vastaan omaan sydämeemme paastonajan päämäärän ja sovellamme sen ikäämme, työhömme ja omaan hartauteemme. Näin me rikastumme siitä aarteesta, joka on kätketty paastonaikaan. Näin me ymmärrämme sen vanhan perinteen, jonka mukaisesti katolilaiset toivottavat toisilleen siunattua paastonaikaa.

Isä Tri Nguyen

Lähde:

Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
Paavi Paavali VI, apostolinen kirje Mysterii Paschalis (14.2.1969), Roomalainen Messukirja, ss. 79-81
Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten, Roomalainen Messukirja, ss. 82-101
Helsingin hiippakunnan kalenterin mukainen, Ordo, Kirkkovuosi 2019-2020, KATT 2019, ss. 2-7.
Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1163-1178

Paaston retretti: LA 25.3.2023 (suomeksi)

Maaliskuun pyhimys: Pyhä Francisca Roomalainen, sääntökuntalainen (9.3.)

Paastonaika alkaa ke 22.2.2023

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat