Blog Archives

Paaston retretit: LA 14.3. (engl) ja LA 28.3. (suom)

25/2/2020

Lenten retreats: Sat 14.3. (English) and Sat 28.3. (Finnish)

Paastonaikana Pyhän Ristin seurakunta järjestää kaksi hiljaisuustapahtumaa, ns. paaston retrettia, sekä englanniksi että suomeksi, jotta valmistautuisimme yhdessä suureen pääsiäisjuhlaan ja ylösnousseen Herran kohtaamiseen sekä hänen jatkuvassa yhteydessään elämiseen iloiten. Kaikki seurakuntalaiset ovat tervetulleita!

Lenten Retreat on Saturday, 14.3.2020, from 8.00 am to 1.30 pm, led by Fr Eze Charles Nwoko, in the church of the Holy Cross. (in English)

The theme: I thirst!

The program:

08:00 Opening prayer and Laudes
08:30 First instruction
09:30 Adoration and confession
10:30 Holy Mass
11:30 Lunch and coffee
12:30 Second instruction followed by question and answers
13:30 Final prayers and blessings

Registrations to the Holy Cross parish: the list (+358 3 2127280; risti@katolinen.fi) or to the chaplain, Fr Eze Charles Nwoko (+358 46 556 7939; ecnwoko@katolinen.fi).

The retreat is free for all parishioners, but the donations are mostly welcome, because lunch and coffee are offered during the retreat.

WELCOME!

Lauantaina 28. maaliskuuta, klo 9.00 – 15.00, Pyhän Ristin kirkossa järjestetään paaston retretti suomeksi, ohjaajana isä Tri Nguyen.

Aiheena: Ilo ja Sovinto: ”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:20)

Ohjelma:

09:00                 Johdanto ja Laudes
09:30                 Ensimmäinen meditaatio
10:30                 Toinen meditaatio
11:30                 Pyhä Messu
12:30                 Lounas ja kahvi
13:30                 Keskustelu, kysymykset ja vastaukset
14:00                 Adoraatio ja mahdollisuus rippiin
15:00                 Päätös ja loppusiunaus

TERVETULOA!

Seurakuntasalissa mahdollisuus hiljaiseen lukemiseen ja virvoitukseen: Kahvia/teetä/keksejä

Ilmoittautumiset: nimilistaan tai pyhän Ristin pappilaan (+358 3 2127280; risti@katolinen.fi) tai kirkkoherralle, isä Tri Nguyenille (+358 50 361 7942; tri.nguyen@katolinen.fi).

Retretti on avointa ja ilmaista kaikille, mutta lahjoitukset ovat hyvin tervetulleita, sillä lounas ja kahvi on tarjolla retretin aikana.

Kaikki seurakuntalaiset ovat tervetulleita!

Paasto ja pääsiäinen 2020

22/2/2020

Tuhkakeskiviikkona, helmikuun 26. päivänä, aloitamme neljäkymmentä päivää kestävän paastonajan, niin kuin Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää yksinäisyydessä paastoten (Matt. 4:1-11). Paastonajan alkupuoli korostaa parannuksen tekemistä, lähimmäisen rakkauden toteuttamista ja rukouselämän syventämistä. Sen loppuosa, varsinkin pyhä viikko, keskittyy Jeesuksen kärsimyshistorian seuraamiseen ja siten päättyy riemulliseen pääsiäisyön messuun ylösnousemuksen kunniaksi. Koko paastonaika auttaa meitä valmistautumaan tähän suureen ilon ja toivon juhlaan, Herramme synnistä ja kuolemasta saavuttamaan voittoon, ylösnousemukseen. Paasto johdattaa uskovia virittäytymään pääsiäisen salaisuuden viettoon kasteen muistamisen ja katumuksenteon kautta (SC 109).

Kirkossamme on nyt vain kaksi ainoata päivää, joihin liittyy abstinenssin ja paastoamisen velvollisuus, siis tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina; unohtamattakaan että paastonaikana kerätään myös paastouhria johonkin Suomen Caritaksen hyvään tarkoitukseen.

Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta kiirastorstain iltamessun alkuun. Paastonaika on adventtiin verrattuna vakavampi, koska sen pääaiheena on Jeesuksen kärsimys ja kuolema. Näin joka vuosi Kirkko antaa meille suotuisan liturgisen ajan syventyä Kristuksen pelastavaan kärsimykseen ja pyrkiä toteuttamaan sen vaikutusta elämässämme. Paastonajan yhteisessä ristintien hartaudessa me käymme läpi sekä Kristuksen kärsimyshistoriaa että omaa jokapäiväistä kärsimystämme. Vaikka Kristus ei kärsi enää ristillä, hän ei ole lopettanut kärsimystään, koska hän kärsii kärsivien kanssa aikojen loppuun asti (Ap.t. 9:5).

Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kolmipäiväinen pääsiäisjuhla (Triduum Sacrum) alkaa kiirastorstain iltamessusta, saavuttaa keskipisteensä pääsiäisyönä ja päättyy pääsiäissunnuntain vesperiin. Nämä kolme pyhää päivää on koko kirkkovuoden huipentuma (SC 5). Syystä sanotaankin, että sitä huipentumaa, mitä sunnuntai merkitsee viikolle, pääsiäinen merkitsee koko vuodelle (SC 106).

Kiirastorstaiaamuna piispa viettää yhdessä papistonsa kanssa konselebraatiomessua, jossa hän siunaa pyhät öljyt ja valmistaa krisman. Kiirastorstai-iltana vietämme kahden sakramentin, Eukaristian ja pappeuden, perustamista.

Pitkäperjantaina vietämme Jeesuksen kuolemaa eli sitä pelastuksen hetkeä, jona Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Pitkäperjantai on koko kirkkovuoden ainoa päivä, jona ei vietetä Messua, koska Uuden testamentin ainoa varsinainen pappi, Jeesus Kristus, on kuollut; ja ainoa varsinainen uhri, Karitsa, on uhrannut itsensä sovittaakseen ihmiset Jumalan kanssa.

Pääsiäisyönä tapahtuu koko pelastustyön yhteenveto: Jeesuksen ylösnousemus kuolemasta. Jeesus todisti olevansa Jumalan Poika ja kuoleman ja elämän Herra. Tuon päivän liturgia korostaa valon ja veden vertauskuvia. Ne symboloivat Jeesuksen ylösnousemusta ja uutta elämää, jotka me saamme kasteen sakramentissa. Kaunis liturgia korostaa Jeesuksen saavuttamaa voittoa synnistä ja pimeydestä ja meidän kutsumustamme olla valon lapsia. Alkukirkossa pääsiäinen oli ainoa päivä, jolloin kasteessa otettiin kirkkoon uusia jäseniä. Siksi mekin tuona päivänä uudistamme kasteemme lupaukset.

Pääsiäinen ei ole yksinkertaisesti vain yksi juhla muiden joukossa, vaan ”juhlien juhla”, ”viettojen vietto”, niin kuin eukaristia on sakramenttien sakramentti (suurin sakramentti). Pyhä Athanasius kutsuu pääsiäisjuhlaa ”suureksi sunnuntaiksi”, niin kuin pyhää viikkoa kutsutaan idässä ”suureksi viikoksi” (KKK 1169). Viidenkymmenen päivän aikaa ylösnousemuksen sunnuntaista helluntaisunnuntaihin vietetään kuin yhtä ainoaa juhlapäivää tai pikemminkin "suurta Herran päivää". Nämä ovat ne päivät, joina erityisesti lauletaan "Halleluja". Pääsiäisaika on yhtä suurta juhlaa, kuin yhtä suurta sunnuntaita. Pääsiäisajan ensimmäiset kahdeksan päivää muodostavat pääsiäisoktaavin, ja niitä vietetään kuin Herran juhlapyhiä.

Neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen, helatorstaina, vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa. Sen jälkeiset 9 päivät valmistavat helluntain, Pyhän Hengen vuodattamisen, juhlapyhään.

Kaikki paaston ja pääsiäisen viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Paastonaika avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen. Niinpä meidän pitäisi ottaa vastaan omaan sydämeemme paastonajan päämäärän ja soveltaa sen ikäämme, työhömme ja omaan hartauteemme. Näin me rikastumme siitä aarteesta, joka on kätketty paastoon ja pääsiäiseen. Näin me ymmärrämme sen vanhan perinteen, jonka mukaisesti katolilaiset toivottavat toisilleen siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä.

Isä Tri Nguyen

Lähde:

Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
Paavi Paavali VI, apostolinen kirje Mysterii Paschalis (14.2.1969), Roomalainen Messukirja, ss. 79-81
Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten, Roomalainen Messukirja, ss. 82-101

Helsingin hiippakunnan kalenterin mukainen, Ordo, Kirkkovuosi 2019-2020, KATT 2019, ss. 2-7.
Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1163-1178

Eukaristia (6): Alkumenot

17/2/2020

Pyhä Messu on Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen viettämistä. Jo pelkästään Messuun liittyvä verbi, Messun viettäminen, ilmentää katolisen jumalanpalveluksen juhlavaa ilmapiiriä. Edellisellä kerralla käsittelimme tämän palveluksen muuttumatonta perusrakennetta, joka koostuu sanan liturgiasta ja eukaristian vietosta, mutta ne liittyvät toisiinsa niin läheisesti, että niistä muodostuu yksi ainoa kulttitoimitus (SC 56). Sanan liturgiasta siirrytään eukaristian viettoon. Pyhässä Messussa on lisäksi alku- ja loppumenot, jotka puolestaan auttavat meitä valmistautumaan ja syventymään Kristuksen pääsiäissalaisuuteen, ”uskon salaisuuteen”. Tässä kirjoituksessa tutkimme Pyhän Messun dynaamista aspektia, ns. viettämisen kulkua alusta lähtien. Juuri tämä on rukoilevaa dialogia Jumalan kanssa, ajatusten vaihtoa Jumalan ja Hänen kirkkonsa välillä.

Pyhän Messun alkumenoihin kuuluvat sanan liturgiaa edeltävät osat: alkuvirsi, alkutervehdys, katumuksen vietto, Kyrie, Gloria ja päivän rukous. Ne ovat alkuna, johdatuksena ja valmistuksena jumalanpalveluksen viettoon, kun kaikki uskovat kokoontuvat yhteen paikkaan tekemään sitä mihin Jeesus itse on kehottanut opetuslapsiaan kuolemansa aattona. Alkumenojen tarkoitus on siis yhdistää kokoontuneet uskovat yhdeksi yhteisöksi, jotta he voisivat kuulla Jumalan sanaa oikealla tavalla ja viettää Eukaristiaa arvokkaasti.

Pyhää Messua voidaan viettää myös yksinkertaisesti ilman musiikkia ja ilman saarnaa, kuten yleensä tapahtuu arkipäivinä. Sen sijaan kaikki juhlien, juhlapyhien ja sunnuntain Messut vietetään arvokkaammin ja juhlallisemmin. Kun kansa on kokoontunut ja pappi avustajineen astuu sisään, aloitetaan alkuvirsi, jonka voi laulaa kuoro tai koko seurakunta yhdessä. Alkuvirreksi voidaan ottaa antifoni ja siihen kuuluva psalmi Graduale Romanumista tai Graduale Simplexistä tai käyttää jotakin muuta sopivaa laulua (RMYJ, n. 26). ”Alkuvirren tehtävänä on aloittaa jumalanpalveluksen vietto, syventää kaikkien osanottajien yhteyttä, johdattaa heidät liturgisen ajan tai juhlan salaisuuteen sekä saattaa pappia ja hänen avustajiaan heidän astuessaan sisään.” (RMYJ, n. 25)

Saavuttuaan alttarin eteen pappi avustajineen tervehtii alttaria syvään kumartaen tai jos lähettyvillä on tabernaakkeli, jossa säilytetään Pyhintä Sakramenttia, polvistuen. Sitten pappi astuu alttarin ääreen ja osoittaa sille vielä palavaa kunnioitusta suutelemalla sitä. Samalla se on myös konkreettista rakkaudenosoitusta Kristukselle, sillä idän kirkon tradition mukaan alttari symboloi Kristuksen hautaa. Samalla paikalla Jeesuksen Kristuksen 2000 vuotta sitten tapahtunut kärsimys ja ristinkuolema tulevat verettömällä tavalla läsnä olevaksi. Tällä Herran pöydällä ristin uhri tulee taas sakramentaalisissa merkeissä läsnä olevaksi. Tästä syystä Eukaristiaa kutsutaan myös alttarin sakramentiksi. Alttari on siis Eukaristian vieton osoittaman kiitoksen keskipiste (RMYJ, n. 259). Niinpä yleensä alttarin on sijaittava siten, että se todella on keskipiste, johon koko uskovien yhteisön tarkkaavaisuus luonnostaan kohdistuu.

Suutelemisen jälkeen pappi voi myös suitsuttaa alttarin sen ympäri kulkien. Suitsutus on vanha liturginen tapa, jota käytetään varsinkin juhlallisissa messuissa. Suitsutus symboloi kunnioitusta, rukouksen kohoamista Jumalan luo, puhdistamista ja pyhittämistä. Hyvä tuoksu viittaa Kristukseen itseensä; se on tarkoitettu vain Jumalalle. Niinpä käytettävä suitsuke muistuttaa myös siitä arvokkaasta lahjasta, jonka yksi itämaan tietäjistä antoi Jeesus-lapselle kuvastaen tämän jumaluutta.

Alkuvirren päätyttyä pappi tekee yhdessä uskovien kanssa ristinmerkin, joka on kristittyjen tunnuksena myös sanaton rukous, siunaus ja uskontunnustus. Ristinmerkki on siunaava symboli, joka ilmaisee osallisuutta Kristuksen sovitustyöstä ja siitä lähtevästä uudistavasta voimasta. Tämä jumalallinen armo taas virtaa nimenomaan Eukaristian vietosta. Tästä syystä Pyhä Messu alkaa virallisesti ristinmerkistä ja loppuu myös ristinmerkkiin, joka on jo itsessään rukous ’Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’.

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419.
Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto, Pieksämäki 1999, II luku.
paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)

Kuukauden pyhimys: pyhä Valentinus, rakastavaisten suojelija (14.2.)

6/2/2020

14. helmikuuta vietetään ystävänpäivää eri puolilla maailmaa. Suomessa ystävänpäivä on ollut kalenterissa virallisena juhlapäivänä vuodesta 1987. Mistä ystävänpäivä sai alkunsa?

Jo muinaiset roomalaiset viettivät helmikuun 14. päivänä äitiyden ja avioliiton suojelijan Junon päivää hurjin menoin uhraten vuohia ja koiria lupercalia-juhlan yhteydessä. Tässä pakanallisessa juhlassa alastomat susimiehet juoksivat ympäri kaupunkia ja läimivät ohikulkijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Kirkko yritti kitkeä juhlaa, mutta ei onnistunut. Niinpä kirkko vaihtoi juhlan sisällön. Päivä omistettiin Valentinus-pyhimykselle ja sen vietto muuttui vakavammaksi.

Päivän taustalla on siis pyhä Valentinus, piispa ja marttyyri, jonka muistopäivää on vuodesta 350 alkaen vietetty 14. helmikuuta. Vaikka historiankirjoituksista löytyykin useita pyhiä Valentinuksia, yhdistetään legendat tavallisesti vuonna 269 marttyyrina kuolleeseen Interamnen (nykyisin Ternin kaupungin) piispaan, jonka haudalle pystytettiin kirkko vuonna 350. Keisari Claudiuksen vainojen aikana Valentinus kävi pelotta lohduttamassa ja rohkaisemassa vangiksi joutuneita kristittyjä. Kun hänet itsensä vangittiin, keisari halusi kuulustella häntä henkilökohtaisesti ja koettaa saada hänet pois kristinuskosta. Valentinus onnistui vakuuttamaan Claudiuksen omasta vakaumuksestaan, niin että tämä huudahti: ”Kuulkaa, roomalaiset, kuinka oikein tämä mies puhuu!” Keisari jätti Valentinuksen kotiarestiin jalosukuisen patriisiperheen taloon. Kun Valentinus oli parantanut patriisin sokean tyttären, koko perhe kääntyi kristinuskoon. Se oli liikaa keisarille, joka lopulta tuomitsi Valentinuksen kuolemaan. Hänet haudattiin toisen kilometripylvään kohdalle omaan kotikaupunkiinsa johtavan Via Flaminian varrelle. Valentinuksen hautabasilikan raunioiden alla suoritettiin arkeologisia kaivauksia 1935. Alttarin alta löydettiin hänen jäännöksensä, jotka vietiin suurella kunnialla Ternin kaupunkiin, josta on tullut monien rakastavaisten käyntipaikka.

Pyhästä Valentinuksesta kerrotaan useita legendoja eri versioineen. Yhden legendan mukaan Valentinus vihki roomalaisia sotilaita ja toimi täten sotapäälliköitä vastaan, joiden mielestä sotilaiden ei pitänyt mennä naimisiin. Nimittäin keisari oli kieltänyt sotilailta kihlaukset ja häät huomattuaan, että miehet menivät mieluummin naimisiin ja jäivät kotiin perheensä luo, kuin etsivät kunniaa ja mainetta taistelukentiltä. Toisaalta naimisissa olevia miehiä pidettiin huonompina sotilaina kuin naimattomia, koska heillä oli taisteluissakin aina mielessä perheen hyvinvointi. Niinpä nuoret miehet, jotka halusivat naimisiin, mutta eivät halunneet menettää mainettaan urheina sotureina, vihityttivät itsensä salaa avioliittoon. Piispa Valentinus suostui vihkijäksi, mistä syystä keisari tuomitsi hänet kuolemaan.

Toisenlainen versio kertoo Valentinuksen kehottaneen nuoria miehiä kieltäytymään sotapalveluksesta ja pysyttelemään mieluummin rakkaittensa luona kuin lähtemään sotaan. Neuvot eivät tietysti miellyttäneet roomalaisia sotapäälliköitä ja he vangitsivat yhteiskunnan uhaksi koetun rakkauden puolesta taistelijan. Lopulta keisari Marcus Aurelius mestautti Valentinuksen, joka kuoli kristittynä marttyyrina.

Toinen legenda kertoo Roomassa pappina ja lääkärinä toimineesta henkilöstä, myös nimeltään Valentinus. Eräänä päivänä paikallinen vanginvartija saapui Valentinuksen luokse sokean tyttärensä kanssa ja tiedusteli, pystyisikö Valentinus antamaan tytölle näkökyvyn takaisin. Tehtävän vaikeudesta huolimatta Valentinus suostui yrittämään. Hoito kesti useita viikkoja, kunnes roomalaiset sotilaat tuhosivat Valentinuksen ja hänen vastaanottonsa. Hänet tuomittiin kuolemaan kristillisen uskonsa vuoksi. Päivää ennen teloitusta Valentinus kirjoitti vanginvartijan tyttärelle, johon oli syvästi rakastunut, kirjeen. Kirjeessä oli kukka ja lyhyt viesti: Sinun Valentinukselta. Tyttö avasi kirjeen, jolloin kukka loisti niin kauniisti, että hän sai näkönsä takaisin.

Pyhän Valentinuksen vankeusajoilta periytyy myös tapa muistaa rakastaan ja ystäviään. Kun Valentinus vangittiin, kiitolliset sotamiesten vaimot lähettivät hänelle kaltereiden taakse kukkia ja lahjoja myötätunnon merkiksi. Vielä mestauksen jälkeenkin rakastavaiset pitivät pyhimystä suojelijanaan ja hänen mestauspäivästään helmikuun neljännestätoista tuli rakastavaisten ja ystävyyden päivä.

Valentinus on rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja.
Suomalainen etunimi: Voitto (lat. valens ”vankka, terve”).

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 55.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

ke 19.2. Usko & Elämä -sarja: Taivas

6/2/2020

USKO & ELÄMÄ -sarja on tavallaan jatkokurssi, jossa syvennetään katolista uskoa ja sakramentaalista elämää.

Esitelmät pidetään kerran kuussa, keskiviikkona, klo 18.30 – 19.30 seurakuntasalissa.

PowerPoint-esitykset ovat mukana. Kaikki kiinnostuneet ovat siis tervetulleita!

19.2. Taivas

mm. kaikki pääsevät taivaaseen? ylösnousemus ja taivas, taivaan eri merkitykset, taivaan raamatullinen kuvaus, ”uusi taivas ja uusi maa”, taivaan kristillinen hengellisyys…

ke 12.2. Informaatiokurssi: Vahvistus

6/2/2020

Kurssi on tarkoitettu kirkkoon liittyville tukemaan heidän katekeettista opastustaan, sekä kaikille niille jo kirkossa oleville, jotka haluavat kerrata tai parantaa tietojaan uskonnostaan ja kirkostamme.

Esitelmät pidetään kerran kuussa, keskiviikkona, klo 18.30 – 19.30 seurakuntasalissa.

PowerPoint-esitykset ovat mukana. Kaikki kiinnostuneet ovat siis tervetulleita!

12.2. Vahvistuksen sakramentti

Käsittelemme mm. Pyhän Hengen nimityksiä ja vertauskuvia, Pyhän Hengen toimintaa Kirkossa helluntaista lähtien, vahvistuksen sakramentin armoa ja vaikutuksia, Pyhän Hengen lahjoja ja hedelmiä, karismoja…

Paaston retretit: LA 14.3. (engl) ja LA 28.3. (suom)

Paasto ja pääsiäinen 2020

Eukaristia (6): Alkumenot

Kuukauden pyhimys: pyhä Valentinus, rakastavaisten suojelija (14.2.)

ke 19.2. Usko & Elämä -sarja: Taivas

ke 12.2. Informaatiokurssi: Vahvistus

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat