Tiedot Blasiuksesta perustuvat perimätietoon, joka tuli ristiretkien aikana laajalti tunnetuksi Länsi-Euroopassa. Hänen kerrotaan olleen varakkaan perheen poika ja saaneen kotonaan kristillisen kasvatuksen. Hän toimi lääkärinä ja piispana Sebastessa, Kappadokiassa, nykyisessä Turkin Anatoliassa. Siellä hän myös kuoli marttyyrina noin vuonna 316. Blasius oli hyvin rakastettu piispa, joka antautui täydestä sydämestään tehtäväänsä.
Milanon edikti ja vaino
Kun Sebasten kuvernööri Licinius alkoi vainota kristittyjä, Blasius pakeni vuoristoon ja vetäytyi erakoksi luolaan. Licinius oli Konstantinus Suuren hallituskumppani. He olivat allekirjoittaneet yhdessä 313 Milanon ediktin, jolla kirkko oli saanut vapautensa. Silti kiirehtiäkseen välirikkoa Konstantinuksen kanssa Licinius rikkoi ediktiä vastaan. Oikeastaan hallitessaan Rooman valtakunnan itäisiä maakuntia Licinius olisi mielellään ottanut käsiinsä kaiken vallan. Vaikka hänen vainonsa olikin vain poliittisen valtapelin osa, se oli siitä huolimatta yhtä julma kuin aikaisemmatkin vainot ja päättyi vasta Konstantinuksen saatua lopullisen voiton.
Ystävyys ja ihmeet
Asetuttuaan luolaan kaupungin lähistöllä Blasius eli siellä rukoillen kaikkien puolesta ja parantaen villieläimiä ja ystävystyen niiden kanssa. Hänestä oli luolassa asuessaan tullut myös villieläinten rakastama ystävä.
Vainojen aikana kuvernööri Liciniuksen miehet löysivät sattumalta Blasiuksen etsiessään petoja, joille kristityt voitaisiin syöttää. Näiden metsästäjien suunnatessa vuoristoon eläimet pakenivat ystävänsä luokse ja paljastivat näin hänet. Metsästäjät veivät Blasiuksen kuvernöörille, joka sitten määräsi tämän vankilaan. Siellä piispa Blasius käännytti monia ihmisiä kristinuskoon. Mitkään kidutukset eivät saaneet häntä luopumaan uskostaan ja lopulta hänet mestattiin.
Eräs perimätieto kertoo köyhästä naisesta, jonka sian susi oli vienyt. Blasiuksen käskystä susi palautti sian vahingoittumattomana takaisin. Kun kuvernööri määräsi, että Blasiusta oli pidettävä nälässä vankilassa, sikansa takaisin saanut nainen vei hänelle ruokaa ja kynttilän vankilan pimeyteen.
Toisen perimätiedon mukaan Blasius tuomittiin kidutettavaksi rautakammalla, jollaisella kammattiin villaa. Hänen ruumiinsa raastettiin täysin tunnistamattomaksi. Kun häntä vietiin teloitettavaksi, muuan epätoivoinen nainen laski lapsensa hänen jalkojensa juureen. Poika oli tukehtumaisillaan kurkkuun takertuneeseen kalanruotoon. Piispa, jolla oli kuolema silmiensä edessä, siunasi lapsen ja pelasti siten tämän elämän. Tämän tapahtuman muistoksi pyhää Blasiusta pyydetään apuun tänäkin päivänä kaulan ja kurkun vaivoissa.
Kultti
Pyhän Blasiuksen muistopäivä on 3. helmikuuta, jolloin monissa katolisissa kirkoissa jaetaan niin kutsuttu Blasiuksen siunaus. Pappi laskee ristikkäin olevat kynttilät uskovan kaulalle ja sanoo: «Jumala päästäköön sinut pyhän piispa ja marttyyri Blasiuksen esirukouksen tähden kaulan sairauksista ja kaikesta pahasta.»
Myös Suomessa tunnettiin Blasius, ”nuhapyhä”. Englannin Canterbury katsoi omistavansa hänen reliikkinsä, ja ainakin neljän ihmeen on sanottu tapahtuneen niiden luona, yksi ihmeistä niinkin myöhään kuin vuonna 1451, ja Norwichissa järjestettiin juhlallinen kulkue Blasiuksen kunniaksi vielä 24. maaliskuuta vuonna 1783.
Muualla Pyhän Blasiuksen kirkko tunnetaan parhaiten arvostetun, 1400-luvulla veistetyn Dubrovnikin suojelupyhimystä Pyhää Blasiusta esittävän patsaan kotipaikkana. Barokkityylinen kupolikattoinen rakennus toimii keskuspaikkana useiden vuosittaisten festivaalien aikana. Ensimmäisen kerran 1300-luvulla romaanisen tyylin mukaan rakennettu kirkko vaurioitui vuoden 1667 maanjäristyksessä ja tuhoutui tulipalossa 40 vuotta myöhemmin. Nykyinen kirkko on venetsialaisen arkkitehdin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1715. Kirkon pääalttarilla sijaitsee kuuluisa Pyhän Blasiuksen patsas. Tämä kullatusta hopeasta valmistettu goottilaistyylinen ikoni kuului niihin harvoihin esineisiin, jotka saatiin pelastettua alkuperäisen kirkon tuhonneesta tulipalosta. Helmikuisten Pyhän Blasiuksen juhlallisuuksien aikana valkoisia kyyhkysiä vapautetaan rakennuksen edustalla ja pyhimyksen jäännöksiä kuljetetaan läpi kaupungin.
Pyhä Blasius oli keskiajalla yksi suosituimmista pyhimyksistä; hän on yksi neljästätoista hädässä auttajasta. Häneltä rukoiltiin apua erilaisia kurkkutauteja vastaan ja hänen sanottiin tehneen paljon ihmeitä. Kurkkusairauksista kärsivien suojeluspyhimyksen lisäksi hän oli myös villankarstaajien ja kotieläinten suojelija. Taiteessa hänet kuvataan usein piispan asussa, kynttilä tai kannu kädessään ja sika tai susi vieressään.
Pyhän Blasiuksen muistopäivänä (3.2.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, kuule kansaasi, joka autuaan marttyyri Blasiuksen esirukouksiin turvaten kääntyy puoleesi. Anna meille rauha tässä ajassa ja johdata meidät iankaikkiseen elämään. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 582-583)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 43.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 61.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 56.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.html
Milanon edikti ja vaino
Kun Sebasten kuvernööri Licinius alkoi vainota kristittyjä, Blasius pakeni vuoristoon ja vetäytyi erakoksi luolaan. Licinius oli Konstantinus Suuren hallituskumppani. He olivat allekirjoittaneet yhdessä 313 Milanon ediktin, jolla kirkko oli saanut vapautensa. Silti kiirehtiäkseen välirikkoa Konstantinuksen kanssa Licinius rikkoi ediktiä vastaan. Oikeastaan hallitessaan Rooman valtakunnan itäisiä maakuntia Licinius olisi mielellään ottanut käsiinsä kaiken vallan. Vaikka hänen vainonsa olikin vain poliittisen valtapelin osa, se oli siitä huolimatta yhtä julma kuin aikaisemmatkin vainot ja päättyi vasta Konstantinuksen saatua lopullisen voiton.
Ystävyys ja ihmeet
Asetuttuaan luolaan kaupungin lähistöllä Blasius eli siellä rukoillen kaikkien puolesta ja parantaen villieläimiä ja ystävystyen niiden kanssa. Hänestä oli luolassa asuessaan tullut myös villieläinten rakastama ystävä.
Vainojen aikana kuvernööri Liciniuksen miehet löysivät sattumalta Blasiuksen etsiessään petoja, joille kristityt voitaisiin syöttää. Näiden metsästäjien suunnatessa vuoristoon eläimet pakenivat ystävänsä luokse ja paljastivat näin hänet. Metsästäjät veivät Blasiuksen kuvernöörille, joka sitten määräsi tämän vankilaan. Siellä piispa Blasius käännytti monia ihmisiä kristinuskoon. Mitkään kidutukset eivät saaneet häntä luopumaan uskostaan ja lopulta hänet mestattiin.
Eräs perimätieto kertoo köyhästä naisesta, jonka sian susi oli vienyt. Blasiuksen käskystä susi palautti sian vahingoittumattomana takaisin. Kun kuvernööri määräsi, että Blasiusta oli pidettävä nälässä vankilassa, sikansa takaisin saanut nainen vei hänelle ruokaa ja kynttilän vankilan pimeyteen.
Toisen perimätiedon mukaan Blasius tuomittiin kidutettavaksi rautakammalla, jollaisella kammattiin villaa. Hänen ruumiinsa raastettiin täysin tunnistamattomaksi. Kun häntä vietiin teloitettavaksi, muuan epätoivoinen nainen laski lapsensa hänen jalkojensa juureen. Poika oli tukehtumaisillaan kurkkuun takertuneeseen kalanruotoon. Piispa, jolla oli kuolema silmiensä edessä, siunasi lapsen ja pelasti siten tämän elämän. Tämän tapahtuman muistoksi pyhää Blasiusta pyydetään apuun tänäkin päivänä kaulan ja kurkun vaivoissa.
Kultti
Pyhän Blasiuksen muistopäivä on 3. helmikuuta, jolloin monissa katolisissa kirkoissa jaetaan niin kutsuttu Blasiuksen siunaus. Pappi laskee ristikkäin olevat kynttilät uskovan kaulalle ja sanoo: «Jumala päästäköön sinut pyhän piispa ja marttyyri Blasiuksen esirukouksen tähden kaulan sairauksista ja kaikesta pahasta.»
Myös Suomessa tunnettiin Blasius, ”nuhapyhä”. Englannin Canterbury katsoi omistavansa hänen reliikkinsä, ja ainakin neljän ihmeen on sanottu tapahtuneen niiden luona, yksi ihmeistä niinkin myöhään kuin vuonna 1451, ja Norwichissa järjestettiin juhlallinen kulkue Blasiuksen kunniaksi vielä 24. maaliskuuta vuonna 1783.
Muualla Pyhän Blasiuksen kirkko tunnetaan parhaiten arvostetun, 1400-luvulla veistetyn Dubrovnikin suojelupyhimystä Pyhää Blasiusta esittävän patsaan kotipaikkana. Barokkityylinen kupolikattoinen rakennus toimii keskuspaikkana useiden vuosittaisten festivaalien aikana. Ensimmäisen kerran 1300-luvulla romaanisen tyylin mukaan rakennettu kirkko vaurioitui vuoden 1667 maanjäristyksessä ja tuhoutui tulipalossa 40 vuotta myöhemmin. Nykyinen kirkko on venetsialaisen arkkitehdin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1715. Kirkon pääalttarilla sijaitsee kuuluisa Pyhän Blasiuksen patsas. Tämä kullatusta hopeasta valmistettu goottilaistyylinen ikoni kuului niihin harvoihin esineisiin, jotka saatiin pelastettua alkuperäisen kirkon tuhonneesta tulipalosta. Helmikuisten Pyhän Blasiuksen juhlallisuuksien aikana valkoisia kyyhkysiä vapautetaan rakennuksen edustalla ja pyhimyksen jäännöksiä kuljetetaan läpi kaupungin.
Pyhä Blasius oli keskiajalla yksi suosituimmista pyhimyksistä; hän on yksi neljästätoista hädässä auttajasta. Häneltä rukoiltiin apua erilaisia kurkkutauteja vastaan ja hänen sanottiin tehneen paljon ihmeitä. Kurkkusairauksista kärsivien suojeluspyhimyksen lisäksi hän oli myös villankarstaajien ja kotieläinten suojelija. Taiteessa hänet kuvataan usein piispan asussa, kynttilä tai kannu kädessään ja sika tai susi vieressään.
Pyhän Blasiuksen muistopäivänä (3.2.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, kuule kansaasi, joka autuaan marttyyri Blasiuksen esirukouksiin turvaten kääntyy puoleesi. Anna meille rauha tässä ajassa ja johdata meidät iankaikkiseen elämään. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 582-583)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 43.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 61.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 56.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.html
RSS Feed