Viime kerralla käsittelimme uhrilahjojen valmistamisen päättymiseen liittyviä papin kehotussanoja, joissa esiintyy kahdenlainen uhri: papin uhri ja kansan uhri. Totesimme että kyseessä on palveluviran pappeuden (vihittyjen) ja yleispappeuden (kastettujen) erilaisuus ja yhteinen vuorovaikutus. Se muistuttaa meitä siitä, että liturgian viettämisessä koko seurakunta toimii ”liturgina” ja jokainen Messun vietto on Kristuksen ja hierarkkisesti jäsentyneen Jumalan kansan toimintaa. Näin Kirkko viettää Eukaristiaa ja muita sakramentteja papillisena yhteisönä, joka saa rakenteensa kahdenlaisen pappeuden kautta: kasteessa saadun pappeuden ja vihkimyksen pappeuden kautta (KKK 1132).
Lausuttuaan uhrilahjarukouksen pappi aloittaa ns. eukaristisen rukouksen, jota käsittelemme nyt kokonaisuudessaan. Eukaristinen rukous on ”koko eukaristian vieton keskus ja huippukohta” (SCa 48). Sen tärkeyttä on syytä todella korostaa. Eri eukaristisissa rukouksissa (nykymessukirjassa niitä on yhteensä 9 kpl) esiintyy todella paljon teologista ja hengellistä rikkautta, jota meidän tulee kyetä arvostamaan.
Eukaristisen rukouksen alussa pappi kehottaa kansaa rukoillen ja kiittäen ylentämään sydämensä Herran puoleen:
Pappi: Herra olkoon teidän kanssanne.
Kansa: Niin myös sinun henkesi kanssa.
Pappi: Ylentäkää sydämenne.
Kansa: Ylennämme ne Herran puoleen.
Pappi: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.
Kansa: Se on arvokasta ja oikein.
Sitten pappi liittää kaikki läsnä olevat siihen rukoukseen, jonka hän koko yhteisön nimessä osoittaa Isälle Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämän rukouksen tarkoituksena on yhdistää koko uskovien yhteisö Kristuksen kanssa ylistämään Jumalan suuria tekoja ja edeskantamaan uhria. (RMYJ 54)
Seuraavassa on eukaristisen rukouksen tärkeimmät ainekset:
a. Kiitos, joka saa selvimmän ilmauksensa prefaatiossa. Koko Jumalan kansan nimessä pappi ylistää Isää ja kiittää häntä koko hänen lunastustyöstään tai jostakin sen erityisestä piirteestä sen mukaan, mikä päivä, juhla tai kirkkovuoden aika on kyseessä.
b. Akklamaatio, jolla koko yhteisö taivaallisiin voimiin liittyen laulaa tai lausuu Sanctuksen. Tämä akklamaatio on eukaristisen rukouksen osa, ja sen laulavat kaikki yhdessä papin kanssa.
c. Epikleesi, jolla kirkko erityisin rukouksin pyytää jumalallista voimaa pyhittämään ihmisten valmistamat lahjat, niin että niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri, jotta tämä kommuuniossa vastaanotettava tahraton uhrilahja koituisi pelastukseksi niille, jotka siihen osallistuvat.
d. Kertomus ehtoollisen asettamisesta ja konsekraatio: Kristuksen sanojen ja tekojen kautta toteutuu uhri, jonka Kristus itse viimeisellä aterialla asetti, kun hän edeskantoi ruumiinsa ja verensä uhrina leivän ja viinin muodossa, antoi ne apostoleilleen syötäväksi ja juotavaksi ja jätti heille käskyn viettää ainaisesti tätä salaisuutta.
e. Anamneesi (muistaminen): Siinä kirkko täyttää apostolien kautta Herralta Kristukselta saamansa käskyn viettää hänen muistoaan. Kirkko muistelee erityisesti hänen pelastavaa kärsimistään, kunniakasta ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan.
f. Uhrin edeskantaminen (oblaatio): Sen kautta kirkko juuri tässä muistamisessa ja erityisesti tässä ja nyt kokoontuneena edeskantaa Pyhässä Hengessä Isälle tahrattoman uhrin. Kirkko toivoo, että uskovat eivät ainoastaan edeskantaisi tätä tahratonta uhria, vaan oppisivat antamaan itsensäkin uhriksi, ja Kristuksen toimiessa välittäjänä kasvaisivat päivä päivältä yhä täydellisempään yhteyteen Jumalan ja toistensa kanssa, niin että Jumala olisi kaikki kaikessa. (SC 48; PO 5)
g. Esirukoukset, joilla ilmaistaan, että eukaristiaa vietetään yhdessä koko taivaallisen ja maan päällä olevan kirkon kanssa ja että uhri edeskannetaan kirkon ja sen kaikkien jäsenten, elävien ja kuolleiden puolesta, jotka kaikki ovat kutsutut osallistumaan siihen lunastukseen ja pelastukseen, joka on annettu Kristuksen ruumiin ja veren kautta.
h. Doksologia, jolla ylistetään Jumalaa ja jonka kansan akklamaatio vahvistaa ja päättää. (RMYJ 55)
Eukaristisen rukouksen arvo edellyttää, että kaikki kuuntelevat sitä kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa sekä osallistuvat siihen riitukseen kuuluvilla akklamaatioilla. Tässä kiitos- ja konsekraatiorukouksessa tulemme sakramentin vieton sydämeen ja kohokohtaan. Siinä alkaa koko Messun keskipiste ja huipentuma.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Lausuttuaan uhrilahjarukouksen pappi aloittaa ns. eukaristisen rukouksen, jota käsittelemme nyt kokonaisuudessaan. Eukaristinen rukous on ”koko eukaristian vieton keskus ja huippukohta” (SCa 48). Sen tärkeyttä on syytä todella korostaa. Eri eukaristisissa rukouksissa (nykymessukirjassa niitä on yhteensä 9 kpl) esiintyy todella paljon teologista ja hengellistä rikkautta, jota meidän tulee kyetä arvostamaan.
Eukaristisen rukouksen alussa pappi kehottaa kansaa rukoillen ja kiittäen ylentämään sydämensä Herran puoleen:
Pappi: Herra olkoon teidän kanssanne.
Kansa: Niin myös sinun henkesi kanssa.
Pappi: Ylentäkää sydämenne.
Kansa: Ylennämme ne Herran puoleen.
Pappi: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.
Kansa: Se on arvokasta ja oikein.
Sitten pappi liittää kaikki läsnä olevat siihen rukoukseen, jonka hän koko yhteisön nimessä osoittaa Isälle Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämän rukouksen tarkoituksena on yhdistää koko uskovien yhteisö Kristuksen kanssa ylistämään Jumalan suuria tekoja ja edeskantamaan uhria. (RMYJ 54)
Seuraavassa on eukaristisen rukouksen tärkeimmät ainekset:
a. Kiitos, joka saa selvimmän ilmauksensa prefaatiossa. Koko Jumalan kansan nimessä pappi ylistää Isää ja kiittää häntä koko hänen lunastustyöstään tai jostakin sen erityisestä piirteestä sen mukaan, mikä päivä, juhla tai kirkkovuoden aika on kyseessä.
b. Akklamaatio, jolla koko yhteisö taivaallisiin voimiin liittyen laulaa tai lausuu Sanctuksen. Tämä akklamaatio on eukaristisen rukouksen osa, ja sen laulavat kaikki yhdessä papin kanssa.
c. Epikleesi, jolla kirkko erityisin rukouksin pyytää jumalallista voimaa pyhittämään ihmisten valmistamat lahjat, niin että niistä tulee Kristuksen ruumis ja veri, jotta tämä kommuuniossa vastaanotettava tahraton uhrilahja koituisi pelastukseksi niille, jotka siihen osallistuvat.
d. Kertomus ehtoollisen asettamisesta ja konsekraatio: Kristuksen sanojen ja tekojen kautta toteutuu uhri, jonka Kristus itse viimeisellä aterialla asetti, kun hän edeskantoi ruumiinsa ja verensä uhrina leivän ja viinin muodossa, antoi ne apostoleilleen syötäväksi ja juotavaksi ja jätti heille käskyn viettää ainaisesti tätä salaisuutta.
e. Anamneesi (muistaminen): Siinä kirkko täyttää apostolien kautta Herralta Kristukselta saamansa käskyn viettää hänen muistoaan. Kirkko muistelee erityisesti hänen pelastavaa kärsimistään, kunniakasta ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan.
f. Uhrin edeskantaminen (oblaatio): Sen kautta kirkko juuri tässä muistamisessa ja erityisesti tässä ja nyt kokoontuneena edeskantaa Pyhässä Hengessä Isälle tahrattoman uhrin. Kirkko toivoo, että uskovat eivät ainoastaan edeskantaisi tätä tahratonta uhria, vaan oppisivat antamaan itsensäkin uhriksi, ja Kristuksen toimiessa välittäjänä kasvaisivat päivä päivältä yhä täydellisempään yhteyteen Jumalan ja toistensa kanssa, niin että Jumala olisi kaikki kaikessa. (SC 48; PO 5)
g. Esirukoukset, joilla ilmaistaan, että eukaristiaa vietetään yhdessä koko taivaallisen ja maan päällä olevan kirkon kanssa ja että uhri edeskannetaan kirkon ja sen kaikkien jäsenten, elävien ja kuolleiden puolesta, jotka kaikki ovat kutsutut osallistumaan siihen lunastukseen ja pelastukseen, joka on annettu Kristuksen ruumiin ja veren kautta.
h. Doksologia, jolla ylistetään Jumalaa ja jonka kansan akklamaatio vahvistaa ja päättää. (RMYJ 55)
Eukaristisen rukouksen arvo edellyttää, että kaikki kuuntelevat sitä kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa sekä osallistuvat siihen riitukseen kuuluvilla akklamaatioilla. Tässä kiitos- ja konsekraatiorukouksessa tulemme sakramentin vieton sydämeen ja kohokohtaan. Siinä alkaa koko Messun keskipiste ja huipentuma.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
RSS Feed