Blog Archives

Pyhä viikko ja pääsiäinen 2024

24/3/2024

Tuhkakeskiviikkona (14.2.2024) aloitimme neljäkymmentä päivää kestävän paastonajan, niin kuin Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää yksinäisyydessä paastoten (Matt. 4:1-11). Paastonajan alkupuoli on jo korostanut parannuksen tekemistä, lähimmäisen rakkauden toteuttamista ja rukouselämän syventämistä. Sen loppuosa, varsinkin Pyhä viikko, keskittyy Jeesuksen kärsimyshistorian seuraamiseen ja siten päättyy riemulliseen pääsiäisyön messuun ylösnousemuksen kunniaksi. Koko paastonaika auttaa meitä valmistautumaan tähän suureen ilon ja toivon juhlaan, Herramme synnistä ja kuolemasta saavuttamaan voittoon, ylösnousemukseen (su 31.3.2024).

Palmusunnuntai (su 24.3.2024)
Pyhä viikko alkaa palmusunnuntaina, jolloin kirkko viettää Herran Kristuksen tulemista Jerusalemiin, jonne hän saapui täyttääkseen pääsiäisensä salaisuuden. Kaikkien messujen alussa järjestetään palmukulkue, jossa tervehditään aasilla Jerusalemiin ratsastavaa Kristusta laulaen Hoosianna-hymniä. Palmusunnuntaina paastonaika kääntyy yhä selvemmin keskittymään Jeesuksen kärsimyksen muistelemiseen. Silloin luetaan ensimmäisen kerran koko kärsimyshistoria vuorolukuna. Siunatut palmut viedään kotiin ja tavallisesti säilytetään seuraavaan tuhkakeskiviikkoon saakka.

Pyhä viikko huipentuu Triduum Sacrumin kolmeen pyhään päivään kiirastorstaihin, pitkäperjantaihin ja pääsiäisyöhön. Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kolmipäiväinen pääsiäisjuhla alkaa siis kiirastorstain iltamessusta, saavuttaa keskipisteensä pääsiäisyönä ja päättyy pääsiäissunnuntain vesperiin. Nämä kolme pyhää päivää ovat myös koko kirkkovuoden huipentuma (SC 5). Syystä sanotaankin, että sitä huipentumaa, mitä sunnuntai merkitsee viikolle, pääsiäinen merkitsee koko vuodelle (SC 106).

Kiirastorstai (to 28.3.2024)
Perinteen mukaan kiirastorstaiaamuna piispa viettää yhdessä papistonsa kanssa konselebraatiomessun, jossa hän siunaa pyhät öljyt (sairaiden öljyn ja katekumeenien öljyn) ja valmistaa krisman, jota käytetään kasteessa, vahvistuksessa ja papiksivihkimisessä. Jos kuitenkin torstaiaamuna papiston ja kansan on vaikea kokoontua yhteen piispan kanssa, öljyn siunaaminen voidaan siirtää muutamaa päivää aikaisemmaksi. Juuri näin täällä Suomessa krismamessua vietetään tavallisesti Pyhän Henrikin katedraalissa jo tiistai-iltana (26.3.2024). Tämä messu ilmaisee havainnollisesti papiston yhteyttä piispaansa. Samassa yhteydessä piispa kehottaa pappeja uskollisuuteen palvelutehtävässään ja kutsuu heidät julkisesti uudistamaan pappeutensa lupaukset. Myös kansaa pyydetään rukoilemaan piispan ja papiston puolesta, jotta Herra vuodattaisi heihin runsaasti armolahjoja, niin että he Kristuksen, ylimmäisen papin, uskollisina palvelijoina johdattaisivat kansan hänen luokseen, joka on kaiken pelastuksen alkulähde. Sitten piispa lopettaa rukouksen sanoen: ”Herra varjelkoon meitä rakkaudessaan ja johdattakoon meidät kaikki, niin paimenet kuin laumankin, iankaikkiseen elämään.” Paavin, piispan ja pappien puolesta rukoillaan jokaisessa messussa, mutta tämä krismamessu on ainutlaatuinen rukouksessa kohtaamisen tapahtuma paimenten ja lauman kesken.

Kiirastorstai-iltana vietämme kahden sakramentin, Pyhän Eukaristian ja pappeuden sakramentin, asettamista. Samalla muistelemme konkreettisella jalkojen pesun rituaalilla Herran käskyä rakastaa lähimmäistä. Niinpä saarnan jälkeen toimitetaan siellä, missä se pastoraalisista syistä on suotavaa, jalkojen pesu. Kerrotaan, että paavi Innocentius III aloitti 1200-luvulla jalkojen pesun tradition kirkossa. Hän pesi 12 roomalaisen kerjäläisen jalat kiirastorstai-iltana. Se on symbolisena tekona hyvin voimakas keskinäisen palvelun merkki Jeesuksen antaman esimerkin ja kehotuksen mukaisesti. Tärkeämpää kuitenkin on alttarin kaikkein Pyhimmän Sakramentin asettamisen erityinen muisto. Niinpä messun lopuksi pyhitetty leipä viedään pois kirkkosalista johonkin sivukappeliin. Tämän ns. Pyhän Sakramentin juhlallisen siirtämisen jälkeen seuraa adoraatio. Uskovia kehotetaan, sikäli kun heille on mahdollista, viettämään jokin sopiva aika yöstä Pyhää sakramenttia palvoen, kuitenkin niin, että keskiyöstä lähtien palvonta tapahtuu ilman erityistä juhlallisuutta. Kirkossa on muutenkin hiljaista ja tyhjää. Kaikki koristeet, kukat ja kynttilät viedään pois, patsaat peitetään ja valmistaudutaan Herran kärsimiseen.

Pitkäperjantai (pe 29.3.2024)
Pitkäperjantaina vietämme Jeesuksen kuolemaa eli sitä pelastuksen hetkeä, jona Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Yleensä iltapäivällä kolmannen hetken vaiheilla, paitsi jos pastoraalisista syistä valitaan myöhäisempi ajankohta, vietetään siis Herran kärsimistä. Tämä vietto koostuu kolmesta osasta, jotka ovat sanan jumalanpalvelus, ristin palvonta ja pyhä kommuunio. Pitkäperjantai on koko kirkkovuoden ainoa päivä, jona ei vietetä Messua, koska Uuden testamentin ainoa varsinainen pappi, Jeesus Kristus, on kuollut; ja ainoa varsinainen uhri, Karitsa, on uhrannut itsensä sovittaakseen ihmiset Jumalan kanssa. Pitkäperjantaihin liittyy abstinenssin ja paastoamisen velvollisuus.

Pitkäperjantaina luetaan uudelleen Kristuksen kärsimyshistoria Johanneksen mukaan ja rukoillaan koko maailman, kirkon, paavin, kirkon eri säätyjen, katekumeenien, kristittyjen ykseyden, juutalaisten, ei-kristittyjen, ei-uskovien, maallisen esivallan ja vaikeuksissa olevien puolesta. Kristus kuoli kaikkien ihmisten edestä, kirkko rukoilee kaikkien puolesta, että kaikki ottaisivat vastaan tarjotun pelastuksen. Pitkäperjantain jumalanpalvelukseen kuuluu myös ristin palvonta. Vaatteella peitetty risti paljastetaan vähitellen muistellen Jeesuksen viittä haavaa ja kunnioittaen hänen kärsimystään. Kaikki voivat käydä kumartamassa ristiä ja suutelemassa sitä rakkautensa ja uskonsa merkiksi.

Pyhä lauantai ja pääsiäisyö (la 30.3.2024)
Pyhän lauantain vietämme Herran haudan äärellä mietiskellen hänen kärsimistään ja kuolemaansa. Tuona päivänä kirkko ei vietä pyhää uhria ja sen alttarit pysyvät paljaaksi riisuttuina siihen asti, kunnes Herran ylösnousemuksen yöllisen odotuksen eli juhlallisen pääsiäisvigilian päättyessä esiin puhkeaa ylösnousemuksen pääsiäisriemu, joka ylitsevuotavana täyttää koko viisikymmentä päivää kestävän pääsiäisajan.

Pääsiäisyönä, joka on kirkon vanhimman tradition mukaan Herralle pyhitetty valvomisyö (vert. 2. Moos. 12:42), tapahtuu koko pelastustyön yhteenveto: Jeesuksen ylösnousemus kuolemasta. Jeesus todisti olevansa Jumalan Poika ja kuoleman ja elämän Herra. Tuon päivän liturgia korostaa valon ja veden vertauskuvia. Ne symboloivat Jeesuksen ylösnousemusta ja uutta elämää, jotka me saamme kasteen sakramentissa. Kaunis liturgia korostaa Jeesuksen saavuttamaa voittoa synnistä ja pimeydestä ja meidän kutsumustamme olla valon lapsia. Niinpä uskovat evankeliumin kehotusta seuraten (Luuk. 12:35) kantavat palavia kynttilöitä käsissään ollakseen niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat Herransa saapumista, niin että hän tullessaan löytäisi heidät valvovina ja kutsuisi heidät aterioimaan omaan pöytäänsä.

Pyhän pääsiäisyön vigilia on liturgisen vuoden huippukohta. Se alkaa uuden tulen sytyttämisellä ja pääsiäiskynttilän tuomisella kirkkoon. Sytyttäessään pääsiäiskynttilän pappi rukoilee: ”Kunniakkaasti kuolleista nousevan Kristuksen valo karkottakoon sydänten ja mielten pimeyden.” Sama ajatus toistuu, kun uskovien pienet rukouskynttilät sytytetään muuten pimeässä kirkossa pääsiäiskynttilästä. Se tapahtuu juhlallisen kulkueen aikana, jolloin lauletaan: ”Lumen Christi” ja ”Deo gratias” eli Kristuksen valo ja Kiitos Jumalalle.

Pääsiäisvigilia koostuu myös seuraavista osista: lyhyen valon juhlan jälkeen (vigilian ensimmäinen osa) pyhä kirkko Jumalan sanaan ja lupauksiin luottaen mietiskelee niitä ihmetekoja, joita Jumala alkuajoista lähtien on tehnyt kansansa hyväksi, maailman luomisesta Kristuksen ylösnousemukseen (vigilian toinen osa eli sanan jumalanpalvelus). Sen jälkeen kirkko ylösnousemuksen päivän jo lähestyessä vastaanottaa kasteen uudestisyntymisen kautta uusia jäseniä (kolmas osa) ja yhdessä heidän kanssaan saa kutsun astua ehtoollispöytään, jonka Herra itse on valmistanut kansalleen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta (neljäs osa). Alkukirkossa pääsiäinen oli ainoa päivä, jolloin kasteessa otettiin kirkkoon uusia jäseniä. Siksi mekin tuona päivänä uudistamme kasteemme lupaukset, jotka on annettu kasteessa ja vahvistettu konfirmaatiossa.

Pääsiäissunnuntai (su 31.3.2024)
Pääsiäinen ei ole yksinkertaisesti vain yksi juhla muiden joukossa, vaan ”juhlien juhla”, ”viettojen vietto”, niin kuin eukaristia on sakramenttien sakramentti (suurin sakramentti). Pyhä Athanasius kutsuu pääsiäisjuhlaa ”suureksi sunnuntaiksi”, niin kuin Pyhää viikkoa kutsutaan idässä ”suureksi viikoksi” (KKK 1169).

Kaikki Pyhän viikon viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Pyhä viikko avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen.

Oikein siunattua Pyhää viikkoa ja tulevaa pääsiäistä teille!

Isä Tri Nguyen

Lähde:

Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Pyhästä liturgiasta eli Sacrosanctum Concilium (4.12.1963)
Paavi Paavali VI, apostolinen kirje Mysterii Paschalis (14.2.1969), Roomalainen Messukirja, Pieksämäki 1999, ss. 79-81
Yleiset ohjeet kirkkovuotta varten ja kalenteri, Roomalainen Messukirja, ss. 82-101
Helsingin hiippakunnan kalenterin mukainen, Ordo, Kirkkovuosi 2021-2022, KATT 2021, ss. 2-7.
Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1163-1178
Marjatta Jaanu-Schröder, Tahtojen ykseys. Katolista rukousperinnettä, KATT 1993, ss. 52-58.

Seurakuntamme taloudellinen tila/Financial Situation in our Parish

24/3/2024

Rakkaat seurakuntaveljet ja -sisaret. Olemme tilanteessa, jossa on tarpeen nostaa esille jälleen seurakuntamme taloudellinen tila. On selvää, että olemme sydämellisesti kiitollisia toinen toisillemme meidän rakkaan seurakuntamme eteen tekemästämme yhteisestä hyvästä, niin rukouksista, veljellisestä rakkaudentyöstä, kirkkomme puhtaana- ja kunnossapidosta kuin taloudellisesta avustamisesta. On yhtälailla selvää, että seurakuntamme elää ja kasvaa täysin meidän yhteisen aktiivisuutemme ja yhteisen panoksemme varassa Jumalan armon lisäksi.

Haluamme tässä yhteydessä nostaa esille etenkin seurakuntamme taloudellisen tilan. Seurakuntamme tarpeet kasvavat jatkuvasti ja suuret remontit ovat jo käynnissä, seurakunnallamme on huutava pula rahasta ja emme voi pysähtyä tähän. Seurakuntamme kasvun varmistamiseksi tarvitsemme kaikkien aikuisten seurakuntalaisten säännöllistä tukea seurakuntamme eteen. Nostamme myös esille Kirkon viidennen käskyn velvollisuudesta tukea Kirkkoa sen aineellisissa tarpeissa mahdollisuuksien mukaan. (KKK 2043)

Tällä hetkellä vain noin 90 aikuisista seurakuntalaisista avustaa seurakuntaa pankkisiirtojen muodossa säännöllisesti sunnuntaimessussa käyvien aikuisten määrän seurakunnassamme ollessa noin 200 aikuista ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että säännöllisiä lahjoituksia seurakunnallemme pankkisiirtojen muodossa tekee alle puolet seurakuntamme aktiivisista aikuisista jäsenistä ja huomattavasti pienempi osa kaikista seurakuntamme aikuisista jäsenistä. Kolehdeista saatu rahamäärä on suurempi ja on huomioitavaa, että jotkut ihmiset saattavat pitää kolehdin kautta lahjoittamista mielekkäämpänä ja näin ollen lahjoittavat vain ja ainoastaan kolehdin kautta mikä on aivan yhtälailla hyvä, sillä rahat kolehdeista ja pankkisiirroista menevät lopulta molemmista seurakunnan pankkitilille poikkeuksena esim. vuotuiset kolehdit Pyhälle Istuimelle 3-4 kpl.

Yhteensä seurakunta saa kuukausittaisia lahjoituksia kolehdeista ja pankkisiirroista arviolta n. 7000-8000e kuukaudessa mikä on hyvä alku mutta liian vähän. Nykyinen rahavirta riittää kattamaan kaikki tämän hetkiset säännölliset ja kiinteät kulut, mutta nekin vain niukasti. Kestävästi tarkasteltuna kuukausittaisten lahjoitusten summan tulisi olla siis huomattavasti enemmän, jotta seurakuntamme saisi ns. puskurin kattaakseen isompia kertamenoja kuten remontit ja muita yllätyksellisiä menoja ilman, että joutuisimme aina näissä tilanteissa pyytämään avustuksia esim. Saksasta.

Kuukausittaisten lahjoitusten määrän kasvattaminen olisi mielestämme ja realistisesti ajatellen paitsi erittäin saavutettavissa oleva tavoite, niin myös mahdollistava tekijä siihen, että seurakuntamme voisi palkata työntekijän huolehtimaan ylläpidollisista töistä ja juoksevista asioista, jotta jo ennestään ylityöllistetyt pappimme voisivat keskittyä enemmän hengellisiin tehtäviin.

On huomioitavaa, että tietyt seurakuntamme jäsenet suuresta rakkaudestaan seurakuntaamme ja Kirkkoa kohtaan tekevät jo tällä hetkellä ylläpidollisia töitä kuten kirkkomme ja yleisien tilojen siivousta vapaaehtoisina, toimistosihteerin tehtäviä, urkurina toimimista, hoitavat kukkia, koordinoivat remonttiprojekteja jne. Tämä on heidän suuri lahjoituksensa seurakunnallemme, suuri kiitos heille siitä!

Koska seurakuntamme talous riippuu siis täysin vapaaehtoisista avustuksista, pyydämme, että kaikki aikuiset seurakuntalaiset avustaisivat seurakuntaa kuukausittain mahdollisuuksiensa mukaan. Pyydämme huomioimaan, että pienikin lahjoitus on tervetullut eikä ole olemassa niin pientä lahjoitusta ettei sitä kehtaisi antaa. Lahjoitus on aina paitsi kannanotto, niin seurakunnalle lahjoittaminen tekee myös hyvää omalle hengelliselle elämällemme ja samalla pienistä puroista koostuu suuri virta. Se, jos ei lahjoita mitään missään muodossa on myös kannanotto ja vahingoittaa hengellistä elämäämme.

Voimme kilvoitella Kirkon tarpeiden taloudellisessa tukemisessa esim. luterilaisten tai ortodoksien esimerkkiä seuraten. He antavat verotuksen kautta tuloistaan noin 1,5% automaattisesti omille yhteisöilleen. Käytännössä meidän osaltamme tällaisesta säännöllisestä avustuksesta voidaan sopia vaikka joko kassalla oman pankin kanssa tai säätämällä verkkopankissa kuukausittain toistuvan siirron seurakunnan tilille.

Kiitämme jo etukäteen anteliaisuudesta ja yhdessä iloitsemme, että voimme yhdessä olla mukana rakentamassa seurakuntayhteisöämme.

Tampere 2.2.2024

Seurakuntaneuvoston jäsenet,

Jukka Ihlberg
Alejandro Buendia
Anu Kivistö
Anna Malm
Paolo Micheletti
Samuel Afolaranmi
Katarzyna Pieskä
Vo Anh Tuan
Pedro Garcia Paulino

Pyhän Ristin seurakunta
Seurakunnan tilinumero: FI08 2236 1800 0045 66
Viite: 90010

*****

Financial Situation in our Parish

Dear parish brothers and sisters. We are in a situation where it is necessary to highlight the financial condition of our church again. It is clear that we are sincerely grateful to each other for the common good we have done for our beloved congregation, both for prayers, brotherly love work, keeping our church clean and maintained, and for financial assistance. It is equally clear that our congregation lives and grows completely on the basis of our joint activity and joint contribution besides God’s grace.

In this context, we would like to highlight especially the financial condition of our parish. The needs of our congregation are constantly growing and major renovations are already underway, our congregation is desperately short of money and we cannot stop there. To ensure the growth of our parish, we need the regular support of all adult parishioners for our parish. We also highlight the Church's fifth commandment regarding the obligation to support the Church in its material needs as far as possible. (CCC 2043)

At the moment, only about 90 of the adult parishioners help the parish in the form of bank transfers, while the number of adults regularly attending Sunday mass in our parish is about 200 adults. This means that regular donations to our church in the form of bank transfers are made by less than half of the active adult members of our church and a significantly smaller part of all adult members of our church. The amount of money received from collects is larger and it should be noted that some people may think donating through collects is more meaningful and therefore donate only and only through collects, which is equally good, because the money from collects and bank transfers eventually goes to the parish bank account from both, with the exception of e.g. annual collects to the Holy See 3-4 pcs.

In total, the congregation receives monthly donations from collects and bank transfers of approximately 7000-8000e per month, which is a good start but too little. The current cash flow is enough to cover all current regular and fixed expenses, but even just barely. From a sustainable perspective, the sum of the monthly donations should be significantly more, so that our congregation would have the so-called a buffer to cover larger one-time expenses such as renovations and other unexpected expenses without always having to ask for grants from e.g. Germany in these situations.

In our opinion, and realistically, increasing the amount of monthly donations would not only be a very achievable goal, but also an enabling factor for our parish to hire an employee to take care of maintenance work and running things, so that our already overworked priests could focus more on spiritual tasks.

It should be noted that certain members of our parish, out of their great love for our parish and the Church, are already currently doing maintenance work such as cleaning our church and public spaces as volunteers, office secretary duties, acting as an organist, taking care of flowers, coordinating renovation projects, etc. This is their big donation to our parish, many thanks to them thence!

Since our church's finances depend entirely on voluntary donations, we ask that all adult parishioners help the church every month to the best of their ability. We ask you to note that even a small donation is welcome and there is no donation so small that you dare not give it. Donating is always more than just taking a stand, donating to the church is also good for our own spiritual life, and at the same time small streams form a big stream. Not donating anything in any form is also taking a stand and harms our spiritual life.

We can compete in the financial support of the Church's needs, e.g. following the example of the Lutherans or the Orthodox. Through taxation, they automatically give about 1.5% of their income to their own communities. In practice, for us, this kind of regular assistance can be agreed upon, for example, either at the checkout with your own bank or by setting up a recurring monthly transfer to the parish's account in the online bank.

We thank you in advance for your generosity and together we rejoice that we can be involved in building our parish community together.

Tampere 2.2.2024

Parish Council members,

Jukka Ihlberg
Alejandro Buendia
Anu Kivistö
Anna Malm
Paolo Micheletti
Samuel Afolaranmi
Katarzyna Pieskä
Vo Anh Tuan
Pedro Garcia Paulino

Pyhän Ristin seurakunta
Parish bank account FI08 2236 1800 0045 66
Reference: 90010

Paastonajan esimerkki: Pyhä Joosef, Neitsyt Marian puoliso

17/3/2024

Maaliskuun 19. päivänä kunnioitamme juhlallisesti pyhää Joosefia, Neitsyt Marian puolisoa ja Jeesuksen kasvatusisää. Hänet pidetään pyhän perheen, hyvän kuoleman ja erityisesti koko Kirkon suojelijana.

Nuori mies
Oikeastaan evankeliumit kertovat Joosefista hyvin vähän. Vain Matteus ja Luukas mainitsevat hänet kertoessaan Jeesuksen lapsuudesta, johon liittyvät asiat alkoivat kiinnostaa kristittyjä 100-200 -luvuilla. Sen vuoksi tarinoita Joosefista riittää Uuden testamentin ulkopuolelle jääneissä evankeliumeissa. Mielenkiintoisin tarina lienee ns. Jaakobin alkuevankeliumin käsitys Joosefista leskimiehenä, joka vanhoilla päivillään arvottiin Marialle mieheksi. Tästä syystä elää kirkkotaiteessa vahva näkemys Joosefista ikäloppuna miehenä ja se juontaa juurensa kirkon opista Mariasta ikuisena neitsyenä. Vain vanha mies kykenee suojelemaan nuorikon neitsyyttä! Tällä näkemyksellä ei kuitenkaan ole mitään aitoa raamatullista perustaa, sillä Joosefin ikää ei synoptisissa evankeliumeissa kerrota. Jeesuksen syntymän aikoihin rabbit opettivat, että miesten oli avioiduttava kolmentoista ja yhdeksäntoista ikävuoden välillä. Mikäli Joosef olisi ollut poikkeuksellisen ikäinen, olisi se mainittu luultavasti erikseen. Siksi Joosef oli luultavasti aika lailla Marian ikäinen. Molemmat olivat todennäköisesti tavallinen teini-ikäinen nuoripari. Jumala ei asettanut kaikkein pyhimmän Neitsyen rinnalle vanhaa ukkoa, vaan nuoren miehen, joka oli Pyhän Hengen täyttämä. Joosef oli nuorekas persoonallisuus, jonka sielu oli puhdas ja Jumalaa pelkäävä. Evankelista Matteuksen mukaan hän oli hurskas mies (Matt. 1:19). Vain siten hän saattoi olla varma tuki Marialle ja isällinen esimerkki lapselle. Nuorena ja rohkeana Joosef pystyi varmasti puolustamaan ja suojelemaan äitiä ja lasta sekä elättämään perheensä.

Daavidin suvun takaaja
Vaikka Joosefista ei tiedetä paljoakaan, joitakin yksittäisiä tietoja hänestä tulee selvästi esille evankeliumeissa. Joosef on Marian neitseellinen puoliso ja Jumalan Jeesus-lapselle antama neitseellinen isä (Matt. 1:18), mutta juutalaisen lain mukaan hän on Jeesuksen aito isä. Hän oli ammatiltaan rakennusmies, joka teki puutöitä ja hoiti muurarinhommia Nasaretissa (Mark. 6:3). Erityisesti hän oli ”Daavidin sukua”, kuninkaallista sukua (Luuk. 1:27). Matteuksen evankeliumissa on pitkät listat sukuluetteloita, joissa osoitetaan Joosefin polveutuvan Abrahamista ja Daavidista. Daavidin dynastian jäsenyys ei enää merkinnyt mitään yhteiskunnallista etuoikeutta, mutta kuninkaallinen tausta vaikutti silti Joosefiin, jolle Jumala oli uskottu ainoasyntyisen Poikansa. Syntyperänsä ja Neitsyt Marian kanssa solmimansa aidon avioliiton avulla Joosef kykeni takaamaan Jeesus-lapselle oikeuden messiaanisuuteen todellisena ”Daavidin poikana”. Tuohon aikaan oli voimassa, että lihallinen isyys ja laillinen isyys olivat oikeudellisesti täysin samanarvoiset. Vanhan testamentin ennustuksen mukaan Messiaan oli oltava Daavidin poika (Jes. 9:6-7). Näin Daavidin jälkeläisenä oleminen olikin yksi Joosefin keskeisistä tehtävistä. Hänen osanaan oli toimia Jeesuksen neitseellisenä ja laillisena isänä, jotta myös Jeesuksessa kävisi toteen lupaus, että tuleva Vapahtaja olisi todella ”Daavidin poika”. Jeesuksen syntymä Betlehemissäkin liittyy kiinteästi Daavidin sukuun. Betlehem oli Daavidin kaupunki, johon Joosefin täytyi lähteä kihlattunsa kanssa kirjoittautuakseen veroluetteloon (Luuk. 2:4-5).

Hurskas mies
Joosefin elämä oli tavallisen yksinkertaista, vaikkei puuttunut dramaattisiakaan vaiheita. Hänen elämänsä syvin kriisi laskeutui raskaalla tavalla hänen ylleen, kun hänen kihlattunsa Maria oli raskaana ja hän tiesi varmuudella, ettei lapsi ollut hänen. Joosef oli kohdannut järkytyksen, joka oli siihen aikaan suuri skandaali. Lain mukaan Joosefin mahdollisuutena olisi myös Marian saattaminen kivitettäväksi aviorikoksen vuoksi (5 Moos. 22:23-24). Hän oli kuitenkin hurskas eikä siksi halunnut saattaa Mariaa julkiseen häpeään (Matt. 1:19). Jalona ja vaatimattomana miehenä Joosef päätti heti luopua kihlatusta morsiamestaan, ei sen takia, että hän epäili tämän siveyttä, vaan siksi, että hän piti itseään liian halpana kelvatakseen Marialle luvatun pojan isäksi. Hän rakasti selvästi Mariaa, minkä seurauksena hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa jättää Marian. Sittenkin Jumalan lähettämä enkeli puuttui Joosefin ajatuksiin ja ilmoitti hänelle unessa, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä ja että hänen tuli ottaa Maria luokseen ja antaa syntyvälle lapselle nimi Jeesus (Matt. 1:20-21). Joosef totteli ja piti hyvää huolta Mariasta sekä lapsesta, joka syntyi Betlehemin tallissa. Kun lasta uhkasi vaara kuningas Herodeksen taholta, enkeli ilmestyi jälleen Joosefille ja käski häntä pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin. Joosef totteli jälleen ja piti heitä piilossa Egyptissä siihen asti, kunnes enkeli Herodeksen kuoleman jälkeen näyttäytyi Joosefille unessa ja käski heidän palata.

Hyvä kuolema
Viimeisen kerran tapaamme Joosefin Luukkaan evankeliumissa silloin, kun Jeesus 12-vuotiaana seurasi vanhempiaan Jerusalemiin pääsiäisjuhlille ja jäi temppeliin keskustelemaan opettajien kanssa. Tämän jälkeen Joosef katoaa Raamatun sivuilta. Onkin oletettu, että Joosef kuoli ennen Jeesuksen julkisen elämän alkamista. Kenties Jeesus itse sulki tuon Nasaretin rakennusmiehen silmät silloin, kun kuoleman hetki tuli. Häneltä, joka oli kuollut Jeesus ja Maria vierellään, alettiin pyytää hyvää kuolemaa.

Hiljainen kuuliaisuus
Perinteinen jouluevankeliumi Luukkaan mukaan jättää Joosefin Marian varjoon, mutta evankelista Matteus kääntää asetelman päälaelleen. Matteuksen evankeliumissa Joosef on kaikkien tapahtumien ytimessä. Hän ei oikeastaan ollut sivuosassa, vaan rohkeana perheenisänä haastavissa tilanteissa. Matteuksen kuvaamassa Joosefissa on tyyliä, todellista herrasmiehen otetta. Hän ei suojellut vain omaa kunniaansa, vaan asetti perheensä edun itsensä edelle. Hän oli kuuliainen Jumalalle ja luotti siihen, että enkelin ohjeet veivät hänet oikeaan suuntaan. Hän aina vastasi myönteisesti Jumalan kutsuun – ei sanoin, vaan teoin. Hän teki, niin kuin Jumala tahtoi. Hän ei epäillyt, vaan otti Marian vaimokseen tuntien tämän äitiyden salaisuuden. Rakastaessaan Mariaa hän tunnusti rakastavansa Jumalaa. Hän on nöyryyden esikuva ja todiste siitä, ettei elämässä tarvita suuria asioita vaan hiljainen kuuliaisuus Jumalan tahdolle.

Suuri rukoilija
Joosef ei puhu paljon, mutta hän elää intensiivisesti. Yhtään hänen omaa sanaansa ei ole merkitty muistiin. Hänen vaitiolollaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä passiivisuuden tai saamattomuuden kanssa, vaan se on mykistymistä Jumalan salaperäisten säädösten suuruuden edessä. Joosef ei vaikene alistuakseen Sallimukselle vaan kunnioittaakseen Jumalan salaisuutta. Hän on suuri rukoilija. Hän on vaitelias, taustalle vetäytyvä ja vaatimaton ihmisten keskuudessa, mutta hyvin toimelias hädän keskellä. Järkevänä ja selvästi ajattelevana hän ymmärsi vaaran hetkellä toimia nopeasti ja määrätietoisesti. Saadessaan kuulla Herodeksen vainosta hän ei odottanut aamuun saakka, vaan lähti jo yöllä pakomatkalle. Hän oli syvästi uskonnollinen ja noudatti epäiröimättä Jumalan käskyjä. Luottamus ja usko Jumalaan oli niin syvä ja horjumaton, ettei epäröintiin käytetty turhaa aikaa. Hänen korvansa ja sydämensä olivat auki Jumalan sanalle. Se mitä hän tekee, on lujasti ankkuroitunut Jumalan tahtoon. Se on todellista viisautta ja samalla myös kypsyyttä.

Kirkon suojelija
Paavi Pius IX valitsi vuonna 1870 Joosefin koko kirkon suojelijaksi, kun voittoisa vapaamuurariliike uhkasi itse Kirkon keskusta. Joosef, joka oli pelastanut Jeesus-lapsen Herodeksen vainolta, puolustaisi myös Jeesuksen mystistä ruumista – Kirkkoa – pahan vihollisen hyökkäyksiltä. Joosef harkitsevasti ja toimeliaasti huolehti niistä ihmisistä, jotka hänen huostaansa oli uskottu. Avoimuus Jumalan sanalle, tehokas toiminta, auktoriteetti, viisaus ja hengellinen kypsyys tekevät hänestä maan päällä vaeltavan Kristuksen Kirkon itsestään selvän suojelijan. Toisaalta Joosef on kaikkein ensimmäiseksi koko Kirkon yleismaailmallinen suojeluspyhimys, ei mainittujen suojelutehtävien summana, vaan Jumalalta saamansa tehtävän takia, joka ulottuu yli koko Jumalan kansan. Ollessaan niin läheisesti liittynyt Kristuksen salaisuuden alkuperään Joosef kuuluu myös Kirkon salaisuuteen.

Pyhän Joosefin juhlapyhänä (19.3.) vietettävän Pyhän Messun osat:

Alkuvirsi (Luuk. 12:42)
Hän on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, jonka Herra asetti pitämään huolta perheestään.

Päivän rukous
Kaikkivaltias Jumala, ihmiskunnan pelastuksen alkaessa toteutua sinä annoit Jeesuksen ja Neitsyt Marian pyhän Joosefin rakastavaan suojelukseen. Suo kirkkosi hänen avullaan uskollisesti hoitaa pelastuksen salaisuuksia niiden täyttymiseen saakka. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.

Uhrilahjarukous
Isä Jumala, suo meidän puhtain sydämin toimittaa tätä alttaripalvelusta, niin kuin myös pyhä Joosef hartain mielin palveli Neitsyt Mariasta syntynyttä ainoaa Poikaasi. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Ehtoollisvirsi (Matt. 25:21)
Sinä olet hyvä ja luotettava palvelija. Tule herrasi ilojuhlaan.

Päätösrukous
Jumala, sinä olet tänä autuaan Joosefin juhlapäivänä ruokkinut meitä pyhän alttarisi ravinnolla. Suojele perhettäsi ja auta sitä aina säilyttämään sille antamasi lahjat. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, s. 594-595)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Paavi Franciscus, apostolinen kirje Patris corde (Isän sydämellä), 8.12.2020 (150 vuotta pyhän Joosefin julistamisesta yleismaailmallisen kirkon suojelijaksi).
Hiljainen suuruus: kymmenen näkökulmaa pyhään Joosefiin. (Itävaltalaisessa St. Josef –lehdessä, Heft 6, 2001).
Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 88-89, 134.
Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 14-15.
Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, ss. 12-13.
David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

Paaston retretti: LA 23.3.2024 (suomeksi), klo 9-15

17/3/2024

Tuhkakeskiviikkona, helmikuun 14. päivänä, aloitimme neljäkymmentä päivää kestävän paastonajan, niin kuin Jeesus vietti erämaassa neljäkymmentä päivää yksinäisyydessä rukoillen ja paastoten (Matt. 4:1-11). Paastonajan alkupuoli korostaa parannuksen tekemistä, lähimmäisen rakkauden toteuttamista ja rukouselämän syventämistä. Sen loppuosa, varsinkin pyhä viikko, keskittyy Jeesuksen kärsimyshistorian seuraamiseen ja siten päättyy riemulliseen pääsiäisyön messuun ylösnousemuksen kunniaksi. Koko paastonaika auttaa meitä valmistautumaan tähän suureen ilon ja toivon juhlaan, Herramme synnistä ja kuolemasta saavuttamaan voittoon, ylösnousemukseen. Paasto johdattaa uskovia virittäytymään pääsiäisen salaisuuden viettoon kasteen muistamisen ja katumuksenteon kautta (SC 109).

Kaikki paaston ja pääsiäisen viettämisen tavat pyrkivät samaan, ihmisen sisäiseen puhdistumiseen ja uudistumiseen, että hän voisi iloiten kohdata ylösnousseen Herransa ja elää hänen yhteydessään. Paastonajan yhteisessä ristintien hartaudessa me käymme läpi sekä Kristuksen kärsimyshistoriaa että omaa jokapäiväistä kärsimystämme. Vaikka Kristus ei kärsi enää ristillä, hän ei ole lopettanut kärsimystään, koska hän kärsii kärsivien kanssa aikojen loppuun asti (Ap.t. 9:5). Lisäksi paastonaika avaa meille monia teitä, jotka kaikki johtavat meitä pääsiäisjuhlan iloon ja vapauteen. Niinpä meidän pitäisi ottaa vastaan omaan sydämeemme paastonajan päämäärän ja soveltaa sen ikäämme, työhömme ja omaan hartauteemme. Näin me rikastumme siitä aarteesta, joka on kätketty paastoon ja pääsiäiseen. Näin me ymmärrämme sen vanhan perinteen, jonka mukaisesti katolilaiset toivottavat toisilleen siunattua paastonaikaa ja pääsiäistä.

Tässä mielessä Pyhän Ristin seurakunta järjestää hiljaisuustapahtuman, ns. paaston retretin suomeksi, jotta valmistautuisimme yhdessä suureen pääsiäisjuhlaan ja ylösnousseen Herran kohtaamiseen sekä hänen jatkuvassa yhteydessään elämiseen iloiten. Kaikki seurakuntalaiset ovat tervetulleita!

Suomeksi: Lauantai 23.3. PAASTON RETRETTI, Pyhän Ristin kirkossa, klo 9.00 – 15.00, ohjaajana isä Tri Nguyen.

TERVETULOA!

***
Lauantaina 23. maaliskuuta 2024, klo 9.00 – 15.00,
Pyhän Ristin kirkossa järjestetään paaston retretti suomeksi, ohjaajana isä Tri Nguyen.

Aiheena: Usko ilman tekoja on kuollut (Jaak. 2:17)

Ohjelma:

09.00             Johdanto, avausrukous/Laudes
10.00             I mietiskely
11.00             Ristintien hartaus ja rippimahdollisuus
12.00             Pyhä Messu
13.00             Lounas ja kahvit
14.00             II mietiskely / kysymykset ja vastaukset
15.00             Päätösrukous ja loppusiunaus

Seurakuntasalissa mahdollisuus hiljaiseen lukemiseen ja virvoitukseen: Kahvia/teetä/keksejä

Retretti on avointa ja ilmaista kaikille, mutta lahjoitukset ovat hyvin tervetulleita, sillä lounas ja kahvi on tarjolla retretin aikana. Ilmoittautuminen tarvitaan lounasta varten!

Ilmoittautumiset: isä Tri Nguyenille puhelimitse tai sähköpostitse (+358 50 361 7942; [email protected]) tai kirkon eteisessä olevan nimilistan kautta.

Kaikki seurakuntalaiset ovat tervetulleita!

I. Tri Nguyen

Eukaristia (38): Esirukoukset

10/3/2024

Edellisellä kerralla jatkaen Eukaristisen rukouksen, ns. ”koko Eukaristian vieton keskuksen ja huippukohdan” (SCa 48), tärkeimpien ainesten tarkempaa tutkimista keskityimme oblaatioon eli uhrin edeskantamiseen, jonka kautta Kirkko kantaa Pyhässä Hengessä Isälle Jumalalle tahrattoman uhrin rukoillen samalla, että uskovat oppisivat antamaan itsensäkin uhriksi, olemaan yksi ruumis ja yksi henki Kristuksessa. Näin Eukaristian vietossa Kristuksen uhrista tulee myös hänen ruumiinsa jäsenten uhri. Kristuksen kanssa Kirkko itsekin kannetaan kokonaan uhriksi. Näin koko Kirkko yhdistyy Kristuksen uhriin ja myös esirukoukseen, jota nyt tutkimme tarkemmin tässä artikkelissa.

Esirukoukset
Esirukouksilla ilmaistaan, että Eukaristiaa vietetään yhdessä koko taivaallisen ja maan päällä olevan Kirkon kanssa ja että uhri edeskannetaan Kirkon ja sen kaikkien jäsenten, elävien ja kuolleiden puolesta, jotka kaikki ovat kutsutut osallistumaan siihen lunastukseen ja pelastukseen, joka on annettu Kristuksen ruumiin ja veren kautta:

”Muista, Herra, myös palvelijoitasi (N. ja N.), jotka ovat menneet edellämme uskon sinetillä merkittyinä ja nukkuvat rauhan unta. Anna heille ja kaikille Kristuksessa lepääville sinun luonasi virvoitus, valkeus ja rauha. Anna myös meille, syntisille palvelijoillesi, jotka panemme toivomme sinun laupeutesi runsauteen, perintöosa yhdessä pyhien apostoliesi ja marttyyriesi kanssa: Johanneksen, Stefanuksen, Mattiaan, Barnabaan, (Ignatiuksen, Aleksanterin, Marcellinuksen, Pietarin, Felicitaan, Perpetuan, Agatan, Lucian, Agneksen, Cecilian, Anastasian) ja kaikkien pyhiesi kanssa. Vie meidät heidän joukkoonsa, sinä, joka et katso ansioita, vaan annat anteeksi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.” (I Eukaristinen rukous)

”Muista kirkkoasi, joka on levinnyt yli maan piirin, ja tee se täydelliseksi rakkaudessa yhdessä paavimme N:n, piispamme N:n ja kirkon koko papiston kanssa. Muista myös niitä läheisiämme, jotka ovat nukkuneet pois ylösnousemuksen toivossa, ja kaikkia, jotka sinun laupeutesi saattamina ovat lähteneet tästä elämästä. Päästä heidät valkeuteen kasvojesi eteen. Armahda meitä kaikkia, että pääsisimme osallisiksi iankaikkisesta elämästä autuaan Jumalansynnyttäjän, Neitsyt Marian, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, autuaiden apostolien ja kaikkien pyhien kanssa, jotka aikojen alusta ovat olleet sinulle otolliset, kiittääksemme ja ylistääksemme sinua Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, kautta.” (II Eukaristinen rukous)

”Tehköön hän meistä ikuisen uhrilahjan sinun kunniaksesi, niin että me valittujesi kanssa saisimme perintöosan Neitsyt Marian, Jumalanäidin, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, apostolien, marttyyrien (pyhän N:n) ja kaikkien pyhien kanssa, joiden puoltoon me luottavaisina turvaamme. Anna, armollinen Jumala, tämän meidän sovituksemme uhrin tuoda rauha ja vapahdus koko maailmalle. Vahvista maan päällä vaeltavaa kirkkoasi uskossa ja rakkaudessa: vahvista palvelijaasi, paaviamme N:ää, piispaamme N:ää, kaikkia piispoja, pappeja ja diakoneja ja koko lunastettujen kansaa. Kuule tänne kokoontuneen seurakunnan rukoukset ja johdata luoksesi maailman kaikki kansat. Armahda edesmenneitä läheisiämme ja kaikkia niitä, jotka sinun armossasi ovat eronneet tästä ajasta. Päästä heidät valtakuntaasi, jossa toivomme mukaan sinun kunniasi meidät kaikki alituisesti täyttää Kristuksen, Herramme, kautta. Hänessä sinä jaat maailmalle runsaana kaiken hyvän.” (III Eukaristinen rukous)

”Muista, Isä, kaikkia niitä, joiden puolesta me kannamme tämän uhrin: palvelijaasi, paaviamme N:ää, piispaamme N:ää, kaikkia piispoja, pappeja ja diakoneja, niitä, jotka ovat tuoneet lahjansa, niitä, jotka ovat tänne kokoontuneet, koko sinun kansaasi ja kaikkia, jotka sinua vilpittömästi etsivät. Muista myös niitä, jotka ovat lähteneet pois Kristuksen rauhassa, ja kaikkia kuolleita, joiden uskon sinä yksin tunnet. Anna, laupias Isä, meille kaikille, sinun lapsillesi, taivaan perintöosa yhdessä autuaan Jumalanäidin, Neitsyt Marian, autuaan Joosefin, hänen puolisonsa, apostolien ja kaikkien pyhien kanssa sinun valtakunnassasi. Siellä me yhdessä synnin ja kuoleman turmeluksesta vapautetun luomakunnan kanssa ylistämme sinua Kristuksen, Herramme, kautta. Hänessä sinä jaat maailmalle runsaana kaiken hyvän.” (IV Eukaristinen rukous)

Näissä neljän Eukaristisen rukouksen esirukouksissa Kirkko tuo julki sen, että Eukaristiaa vietetään yhteydessä koko taivaallisen ja maanpäällisen Kirkon, elävien ja kuolleiden Kirkon kanssa sekä yhteydessä Kirkon paimenten, paavin, hiippakunnan piispan, hänen pappiensa ja diakoniensa sekä maailman kaikkien piispojen ja heidän paikalliskirkkojensa kanssa.

Koska paaville on uskottu Kirkossa Pietarin palveluvirka, hän on mukana jokaisessa Eukaristian vietossa, jossa hänet mainitaan koko Kirkon ykseyden merkkinä ja palvelijana. Paikallinen piispa on aina vastuussa Eukaristian vietosta, myös silloin kun sitä johtaa pappi; hänen nimensä mainitaan muistutukseksi siitä, että hänellä on johtoasema osakirkossa papiston keskellä ja diakonien avustamana. (KKK 1369) Paikallinen yhteisö rukoilee myös kaikkien Kirkon viranhaltijoiden puolesta, jotka yhteisön puolesta ja sen kanssa uhraavat eukaristista uhria.

Esirukouksissa näkyy myös se, että Kristuksen uhrinkantoon eivät yhdisty ainoastaan hänen yhä maan
päällä olevat jäsenensä, vaan nekin, jotka jo ovat taivaan kunniassa. Kirkko edeskantaa eukaristisen uhrin yhdessä Neitsyt Marian kanssa, häntä ja kaikkia pyhiä muistellen. Eukaristiaa viettäessään Kirkko seisoo Marian kanssa ikään kuin ristin juurella Kristuksen uhriin ja esirukoukseen yhdistyneenä. (KKK 1370) Tämän lisäksi Eukaristinen uhri edeskannetaan myös uskovien vainajien puolesta, jotta he voisivat astua Kristuksen kirkkauteen ja rauhaan. (KKK 1371)

Kuuluisa kirkkoisä Augustinus tekee ihailtavasti yhteenvedon tästä opista, joka innostaa meitä ottamaan yhä täydellisemmin osaa Vapahtajamme uhriin, jota vietämme Eukaristiassa: ”Koko tämän lunastetun kaupungin eli pyhien joukon ja yhteisön uhraa Jumalalle universaalina uhrina suuri Ylipappi, joka orjan muodossa uhrasi itsensä ristillä meidän edestämme, jotta meistä tulisi näin suuren Pään ruumis … Tämä on kristittyjen uhri: Vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa (Room. 12:5). Kirkko jatkaa tämän uhrin toistamista kaikkien kristittyjen hyvin tuntemassa alttarin sakramentissa, jossa sille osoitetaan selvästi, että siinä minkä se uhraa, se itse uhrataan.” (p. Augustinus, De civitate Dei, 10,6: PL 41,284)

Pyhäinyhteys
Oikeastaan Eukaristisen rukouksen esirukousten osa perustuu pyhäinyhteyteen loppujen lopuksi. Kirkko on itse asiassa pyhien yhteys, kaikkien pyhien kokoontuminen (KKK 946). Tämä oppi tunnustetaan jo muinaisessa apostolisessa uskontunnustuksessa, kun se toteaa: ”uskon pyhäin yhteyden”. Niinpä Kristukseen kastetuilla pyhillä on erityinen yhteys – ovatpa he sitten maanpäällisessä taistelevassa Kirkossa, kiirastulessa kärsivässä Kirkossa tai taivaallisessa voitokkaassa Kirkossa. Koko Kirkossa vallitsee siis kolme olemisen tilaa Kristuksen parusiaan saakka: toiset ovat pyhiinvaelluksella täällä maan päällä; toiset puhdistetaan maallisen elämän päätyttyä; ja toiset nauttivat jo taivaan autuutta. Niiden välillä vallitsee ihmeellinen yhteys, sillä kaikki, jotka kuuluvat Kristukselle ja joilla on hänen Henkensä, kasvavat yhteen yhdeksi Kirkoksi ja liittyvät hänessä toisiinsa (LG 49). Pyhäinyhteys koskee siis kaikkia niitä, jotka ovat Jumalan yhteydessä, ovatpa he eläviä tai kuolleita.

Uuden testamentin kirjeiden opetus Kirkosta valaisee häikäisevällä tavalla ymmärrystämme Kirkosta ja sen jäsenten yhteydestä. Paavali paljastaa Kirkon mystisen olemuksen Kristuksen ruumiina opettaessaan, että Kristus ”on myös ruumiin pää, ja ruumis on kirkko” (Kol. 1:18). ”Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle kirkkonsa pääksi. Kirkko on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” (Ef. 1:22-23) Kattavimmin Paavali käsittelee aihetta ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille. ”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.” (1 Kor. 12:12)

Taivaaseen päässeet kristityt eivät ole lakanneet olemasta Kristuksen ruumiin jäseniä, vaan päinvastoin he ovat täydellistäneet yhteytensä Kristukseen, ruumiin päähän, ikuisiksi ajoiksi. Niinpä heille osoitettu kunnia antaa kunnian itse Kristukselle ja koko hänen ruumiilleen: ”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.” (1. Kor. 12:26) Eukaristisen rukouksen esirukoukset ilmaisevat siis pyhäinyhteyden oppia selkeästi ja muistuttavat meitä pyhän Paavalin painokkaasta opetuksesta: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” (1. Kor. 12:27)

Lyhyesti Eukaristiseen rukoukseen kuuluu myös pyhien muisteleminen, samoin kuin myös kaikkien kuolleiden muistaminen ja esirukous heidän puolestaan. Sen lisäksi siinä tuodaan Jumalan eteen koko Kirkko, paavi, piispat, papit, diakonit ja koko Jumalan kansa. Näin uhrina eukaristia kannetaan kaikkien elävien ja kuolleiden uskovien puolesta, sovituksena kaikkien ihmisten syntien puolesta sekä hengellisten ja ajallisten lahjojen saamiseksi Jumalalta (KKK 1414). Esirukouksissa muistetaan myös apua tarvitsevia ja kiitetään kaikesta hyvästä, mitä olemme saaneet.

Isä Tri Nguyen

Lähteet:

Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa

Pyhä viikko ja pääsiäinen 2024

Seurakuntamme taloudellinen tila/Financial Situation in our Parish

Paastonajan esimerkki: Pyhä Joosef, Neitsyt Marian puoliso

Paaston retretti: LA 23.3.2024 (suomeksi), klo 9-15

Eukaristia (38): Esirukoukset

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat