Blog Archives

Kuukauden pyhimys: Pyhä Blasius, piispa ja marttyyri (3.2.)

30/1/2024

Tiedot Blasiuksesta perustuvat perimätietoon, joka tuli ristiretkien aikana laajalti tunnetuksi Länsi-Euroopassa. Hänen kerrotaan olleen varakkaan perheen poika ja saaneen kotonaan kristillisen kasvatuksen. Hän toimi lääkärinä ja piispana Sebastessa, Kappadokiassa, nykyisessä Turkin Anatoliassa. Siellä hän myös kuoli marttyyrina noin vuonna 316. Blasius oli hyvin rakastettu piispa, joka antautui täydestä sydämestään tehtäväänsä.

Milanon edikti ja vaino
Kun Sebasten kuvernööri Licinius alkoi vainota kristittyjä, Blasius pakeni vuoristoon ja vetäytyi erakoksi luolaan. Licinius oli Konstantinus Suuren hallituskumppani. He olivat allekirjoittaneet yhdessä 313 Milanon ediktin, jolla kirkko oli saanut vapautensa. Silti kiirehtiäkseen välirikkoa Konstantinuksen kanssa Licinius rikkoi ediktiä vastaan. Oikeastaan hallitessaan Rooman valtakunnan itäisiä maakuntia Licinius olisi mielellään ottanut käsiinsä kaiken vallan. Vaikka hänen vainonsa olikin vain poliittisen valtapelin osa, se oli siitä huolimatta yhtä julma kuin aikaisemmatkin vainot ja päättyi vasta Konstantinuksen saatua lopullisen voiton.

Ystävyys ja ihmeet
Asetuttuaan luolaan kaupungin lähistöllä Blasius eli siellä rukoillen kaikkien puolesta ja parantaen villieläimiä ja ystävystyen niiden kanssa. Hänestä oli luolassa asuessaan tullut myös villieläinten rakastama ystävä.

Vainojen aikana kuvernööri Liciniuksen miehet löysivät sattumalta Blasiuksen etsiessään petoja, joille kristityt voitaisiin syöttää. Näiden metsästäjien suunnatessa vuoristoon eläimet pakenivat ystävänsä luokse ja paljastivat näin hänet. Metsästäjät veivät Blasiuksen kuvernöörille, joka sitten määräsi tämän vankilaan. Siellä piispa Blasius käännytti monia ihmisiä kristinuskoon. Mitkään kidutukset eivät saaneet häntä luopumaan uskostaan ja lopulta hänet mestattiin.

Eräs perimätieto kertoo köyhästä naisesta, jonka sian susi oli vienyt. Blasiuksen käskystä susi palautti sian vahingoittumattomana takaisin. Kun kuvernööri määräsi, että Blasiusta oli pidettävä nälässä vankilassa, sikansa takaisin saanut nainen vei hänelle ruokaa ja kynttilän vankilan pimeyteen.

Toisen perimätiedon mukaan Blasius tuomittiin kidutettavaksi rautakammalla, jollaisella kammattiin villaa. Hänen ruumiinsa raastettiin täysin tunnistamattomaksi. Kun häntä vietiin teloitettavaksi, muuan epätoivoinen nainen laski lapsensa hänen jalkojensa juureen. Poika oli tukehtumaisillaan kurkkuun takertuneeseen kalanruotoon. Piispa, jolla oli kuolema silmiensä edessä, siunasi lapsen ja pelasti siten tämän elämän. Tämän tapahtuman muistoksi pyhää Blasiusta pyydetään apuun tänäkin päivänä kaulan ja kurkun vaivoissa.

Kultti
Pyhän Blasiuksen muistopäivä on 3. helmikuuta, jolloin monissa katolisissa kirkoissa jaetaan niin kutsuttu Blasiuksen siunaus. Pappi laskee ristikkäin olevat kynttilät uskovan kaulalle ja sanoo: «Jumala päästäköön sinut pyhän piispa ja marttyyri Blasiuksen esirukouksen tähden kaulan sairauksista ja kaikesta pahasta.»

Myös Suomessa tunnettiin Blasius, ”nuhapyhä”. Englannin Canterbury katsoi omistavansa hänen reliikkinsä, ja ainakin neljän ihmeen on sanottu tapahtuneen niiden luona, yksi ihmeistä niinkin myöhään kuin vuonna 1451, ja Norwichissa järjestettiin juhlallinen kulkue Blasiuksen kunniaksi vielä 24. maaliskuuta vuonna 1783.

Muualla Pyhän Blasiuksen kirkko tunnetaan parhaiten arvostetun, 1400-luvulla veistetyn Dubrovnikin suojelupyhimystä Pyhää Blasiusta esittävän patsaan kotipaikkana. Barokkityylinen kupolikattoinen rakennus toimii keskuspaikkana useiden vuosittaisten festivaalien aikana. Ensimmäisen kerran 1300-luvulla romaanisen tyylin mukaan rakennettu kirkko vaurioitui vuoden 1667 maanjäristyksessä ja tuhoutui tulipalossa 40 vuotta myöhemmin. Nykyinen kirkko on venetsialaisen arkkitehdin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1715. Kirkon pääalttarilla sijaitsee kuuluisa Pyhän Blasiuksen patsas. Tämä kullatusta hopeasta valmistettu goottilaistyylinen ikoni kuului niihin harvoihin esineisiin, jotka saatiin pelastettua alkuperäisen kirkon tuhonneesta tulipalosta. Helmikuisten Pyhän Blasiuksen juhlallisuuksien aikana valkoisia kyyhkysiä vapautetaan rakennuksen edustalla ja pyhimyksen jäännöksiä kuljetetaan läpi kaupungin.

Pyhä Blasius oli keskiajalla yksi suosituimmista pyhimyksistä; hän on yksi neljästätoista hädässä auttajasta. Häneltä rukoiltiin apua erilaisia kurkkutauteja vastaan ja hänen sanottiin tehneen paljon ihmeitä. Kurkkusairauksista kärsivien suojeluspyhimyksen lisäksi hän oli myös villankarstaajien ja kotieläinten suojelija. Taiteessa hänet kuvataan usein piispan asussa, kynttilä tai kannu kädessään ja sika tai susi vieressään.

Pyhän Blasiuksen muistopäivänä (3.2.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Kaikkivaltias Jumala, kuule kansaasi, joka autuaan marttyyri Blasiuksen esirukouksiin turvaten kääntyy puoleesi. Anna meille rauha tässä ajassa ja johdata meidät iankaikkiseen elämään. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 582-583)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 43.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 61.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 56.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.html

Seurakunnan autotalli VUOKRATTAVANA

25/1/2024

Autotallipaikka
Katuosoite: Amurinkuja 21, Tampere
Kunto: Hyvä
Kuukausivuokra: 100 €/kk
Pinta-ala: 12 m²

Ilmoitus:
Vuokrataan autotallipaikka (4,00m X 3,00m) osoitteessa Amurinkuja 21, Tampere. Lisätietoja puh. 050 361 7942 (Tri Nguyen). Autotallipaikka on parkkihallissa, jossa on myös muiden vuokraajien autoja. Meillä on samassa parkkihallissa yhteinen auton pesupaikka. Siinä on lattiakaivo, vesipiste ja myös sähköpistokkeita...

Yhteystiedot:
Nimi: Pyhän Ristin seurakunta
Sähköpostiosoite: [email protected]
Puhelinnumero: +358503617942

Kuukauden pyhimys: Pyhä Angela Merici, neitsyt (27.1.)

25/1/2024

Orpo lapsuus
Angela Merici syntyi noin 1474 Desenzanon kylässä lähellä Garda-järveä Veronan hiippakunnassa Italian Lombardiassa. Angela jäi varhain orvoksi. Vanhemmat kuolivat hänen ollessaan vielä lapsi, ja yhdessä vanhemman sisarensa kanssa hän pääsi rikkaan setänsä huollettavaksi. Pian vanhempien kuoleman jälkeen Angelaa kohtasi uusi menetys. Kun Angela oli 13-vuotias, hänen sisarensa kuoli äkillisesti ennen kuin oli ennättänyt saada sairaiden voitelun, ja Angela oli huolissaan sisarensa sielusta. Jeesus ilmoitti hänelle näyssä, että sisar oli pelastunut, ja kiitollisena hän lupasi palvella Jeesusta koko elämänsä ajan.

Sisarensa kuoleman jälkeen 22-vuotiasta Angelaa kohtasi taas seuraava menetys, kun hänen setänsä kuoli. Tämän jälkeen hän päätti antaa elämänsä Kristukselle. Hän lahjoitti pois perintönsä, jotteivät sen aiheuttamat huolet turhaan täyttäisi hänen aikaansa. Hän palasi takaisin kotikyläänsä muuttaen kaukaisen sukulaisen luo, jonka kodissa hän lähinnä teki palvelijan työtä siitä hyvästä, että hän sai oman yksinäisen pienen kammion rukoillakseen rauhassa.

Oikeastaan jo pienenä hän sai syvällisen uskonnollisen kasvatuksen, vaikka perusteellisempaan kulttuuriseen sivistykseen häneltä puuttui varoja. Hän varttui aikana, jota kutsutaan täysrenessanssiksi. Kulttuurin ja talouselämän kehitys oli tuolloin uskomattoman voimakasta. Ihminen ja hänen tarpeensa olivat keskeisiä arvoja, hengelliset arvot sen sijaan heikkenivät. Monet kirkon paimenet varoittivat tästä kehityksestä, ja Angelakin vaikutti siihen omalla tavallaan. Sivistyksen puutteensa hän täydensi syvällä nöyryydellään.

Kolmas sääntökunta
Saadakseen hengellisen perheen Angela liittyi fransiskaanien kolmanteen sääntökuntaan. Hän alkoi etsiä hyvin hartaasti Jumalan hänelle säätämää tietä. Näitä vuosia sävyttivät monet pyhiinvaellukset, joita hän teki kaikkiin Italian tärkeisiin pyhiinvaelluskohteisiin elämänsä aikana. Kerran hän teki pyhiinvaelluksen myös Pyhään maahan. Matkan varrella suunnilleen Kreetan kohdalla hän menetti yhtäkkiä näkönsä ja sai Pyhässä maassa tyytyä näkemään kaiken ainoastaan uskon silmin. Kotimatkalla hänen näkönsä palautui samalla kohdalla, jossa se oli hävinnyt. Nyt hän näki myös elämäntehtävänsä.

Angela eli syvällistä rukouselämää ja tunsi erityistä rakkautta köyhiä ja epäonnisia kohtaan. Pyrkiessään elämään pyhän Franciscuksen esikuvan mukaan hän ei halunnut omistaa mitään, ei edes vuodetta. Hän eli lähes yksinomaan leivällä, vedellä ja vihanneksilla.

Ahkera opetustyö
Viettäessään hiljaista rukouselämää hän sai näyn, jossa Jumala käski hänen perustaa yhteisön, joka huolehtisi lasten kasvatuksesta. Valmiina tekemään Jumalan tahdon ja huomattuaan köyhimpien lasten tietämättömyyden uskon asioissa hän rupesi antamaan heille uskonnonopetusta ja innosti työhön mukaan ystäviänsä. Hän keräsi kylän lapset ympärilleen opettaen heitä ja heidän kauttaan myös heidän äitejään. Muutamat muut maallikkofransiskaanit auttoivat häntä tässä ahkerassa opetustyössä.

Tehtävä onnistui niin hyvin, että Angelaa pyydettiin avaamaan toinenkin koulu Bresciassa. Niinpä vuonna 1516 hänet kutsuttiin samanlaiseen työhön Bresciaan. Hänen työnsä oli siunauksellista ja kaikki sitä kiittivät. Sen tarve vain lisääntyi sotaisena aikana, kun lapset jäivät entistä enemmän huoltoa vaille, mutta tarvittavia, pysyviä, kanssasisaria ei ilmaantunut.

Pyhänä vuonna eli riemuvuonna 1525 Angela kävi Roomassa paavi Klemens VII:n puheilla. Paavi pyysi Angelaa sairaita hoitavien sisarten yhteisön johtajaksi, mutta Angela kieltäytyi ja palasi opetustyöhönsä Bresciaan. Siihen aikaan ei ollut yhtään opetustyötä tekevää sisarkuntaa eikä sellaista ollut kukaan ajatellutkaan. Angela oli ensimmäinen, joka keräsi ryhmän naisia avukseen opetustyöhön, ja vuonna 1535 hän perusti yhdessä 12 naisen kanssa oman sisarkunnan pyhän Ursulan suojeluksessa. Pyhä Ursula oli legendan mukaan yhdessä muiden tyttöjen kanssa kärsinyt marttyyrikuoleman 300-luvulla.

Uusi sääntökunta
Toki alussa se oli kuitenkin maallikkojärjestö, sisarkunnan muodollinen hyväksyntä kongregaatioksi tuli vasta 1565, sillä kirkko ei aikaisemmin ollut valmis hyväksymään Angelan avoimesti toimivia ja liikkuvia sisaria. He eivät oikeastaan käyttäneet nunnanpukua eivätkä antaneet varsinaisia luostarilupauksia eivätkä edes muuttaneet yhteen asumaan. He asuivat kodeissaan, kokoontuivat yhteisiin rukouksiin ja antoivat opetusta sopivissa paikoissa, usein oppilaiden kodeissa. Näin uusi sääntökunta antoi naisille saman kulttuurisen sivistyksen, jonka miehet saivat. Sen säännöt kuuluvat vielä tänäänkin uudenaikaisimpiin ja joustavimpiin. Joustavan sääntönsä tähden nämä ns. mustat ursuliinit eivät olleet herkästi haavoitettavissa seuraavien vainojen, ennen kaikkea Ranskan vallankumouksen aikoina.

Angela sai johtaa sääntökuntaansa vain viisi vuotta. Hän kuoli 27. tammikuuta 1540 Bresciassa jättäen täydellä luottamuksella pienen sisarparvensa Jumalan haltuun. Hänen elämänsä oli ollut ankaraa, työn ja rukouksen täyttämää, ja sitä leimasi mitä suurin luottamus Jumalaan, mikä antoi hänelle kaikki esteet voittavan kärsivällisyyden.

Angelan eläessä ja vielä parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen järjestö pysyi hyvin pienenä. Silloin pyhä piispa Carlo Borromeo otti heidät suojelukseensa, kehotti heitä elämään yhdessä ja määräsi heille yhteisen puvun. Siitä alkaen sisarkunta rupesi kasvamaan ja levisi yli Euroopan ja vähitellen sen ulkopuolelle. Tämä sisarkunta oli ensimmäinen, jonka päätehtävänä oli tyttöjen, köyhimpienkin, opettaminen. Nykyisin sääntökunta työskentelee kaikissa maanosissa keskittyen erityisesti lasten ja nuorten kasvattamiseen.

Paavi Pius VII julisti hänet pyhäksi 1807. Hän on ursuliinien, koulutyttöjen ja nuorten suojeluspyhimys.

Pyhän Angela Mericin muistopäivänä (27.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:

Laupias Jumala, tukekoon meitä alati pyhä Angela Merici esirukouksillaan, jotta me hänen rakkautensa ja harkintansa esimerkkiä seuraten säilyttäisimme uskollisesti sinun opetuksesi ja todistaisimme siitä elämällämme. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
(Roomalainen Messukirja, ss. 575-576)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 31.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 35-36.
·       Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 156-157.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 146.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm

20 * C+M+B + 24: Uuden vuoden 2024 kodinsiunaus

22/1/2024

Uuden vuoden alussa on seurakunnissa saatavissa kodinsiunaustarroja idän tietäjien käynnin muistoksi. Muistamme, kuinka he saapuivat tähden opastamina Betlehemiin palvomaan Jeesus-lasta, joka täytti heidän sydämensä toivolla, että hän kerran tulee pelastamaan heidän omat kansansa. Tämän siunauksen kanssa jokainen lähti takaisin omaan kotimaahansa, jossa he kertoivat ihmisille Vapahtajan syntymästä. Idän tietäjistä tuli näin Kirkon ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä, ja Herran ilmestymisen juhlapyhää eli loppiaista (6.1.) on perinteisesti pidetty myös lähetystyön juhlana.

Lähetystyön hyväksi monissa katolisissa maissa loppiaisen aikaan lapset ja nuoret pukeutuvat itämaiden tietäjiksi tai kuninkaiksi, vaeltavat talosta taloon laulaen ja pyytäen lahjoitusta. He kirjoittavat liidulla talon ulko-oveen tekstiin ”20*C+M+B+24”, joka merkitsee: ”Jumala siunatkoon tätä taloa vuonna 2024”. Kirjaimet C+M+B toimivat latinankielisenä rukouksena, joka on oikeastaan lyhennys sanoista Christus Mansionem Benedicat (Kristus taloa siunatkoon). Ne myös viittaavat nimiin, jotka aikojen kuluessa on annettu kolmelle idän viisaalle: Caspar, Melchior ja Balthasar.

Pohjoismaiden Missiolta (Missio Nordica) saatu loppiaisen kodinsiunaustarra muistuttaa meitä tästä kauniista perinteestä. Se muistuttaa meitä koko vuoden Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä kaikkia perheenjäseniä ja heidän luonaan käyviä ystäviä ja muita vierailijoita kohtaan. Voimme siis saada kotimme siunatuksi ja samalla tukea lähetystyötä lahjoittamalla esim. 2€ tai enemmän jokaista siunaustarraa ja tekstiä kohden, kun hankimme niitä omasta seurakunnastamme.

Lahjoitukset on tarkoitettu lasten lähetystyölle. Ne ohjataan Paavilliselle lähetyslapsuuden seuralle (Pontifical Society of the Missionary Childhood), joka puolestaan jakaa ne erilaisiin hankkeisiin, joissa Katolinen kirkko auttaa köyhimpien lähetysmaiden lapsia kehittymään ja kasvamaan uskossa. Niiden avulla rakennetaan kouluja ja koulutuskeskuksia, tarjotaan turvaa ja hoitoa orvoille, ohjataan katulapsia pois kaduilta ja tuetaan lähetystyöntekijöitä, jotka työskentelevät lasten parissa. Niinpä viedessämme kirkosta kotiin siunaustarran ja laittaessamme sen pääovelle tiedämme, että lahjoituksemme vaikuttaa lähetysmaassa, niiden lasten parissa, jotka tarvitsevat tukeamme eniten.

KAIKKI AVUSTUKSET SUORAAN HIIPPAKUNNAN PÄÄTILILLE:
FI37 2219 3800 0043 24
Tilille voi tehdä lahjoituksia viitteellä 5005.

Hiippakunnan lähetystyöasioiden hoitaja
Isä Toan Tri Nguyen

***

Miten siunataan koti loppiaisena?
Kun koko perhe on kokoontunut yhteen, aloitetaan siunausrukous ristinmerkillä ja lausutaan yhdessä Herran rukous ja Terve Maria -rukous. Sitten isä tai äiti lukee yksin tai yhdessä lasten kanssa siunauksen. Sen jälkeen joku kiinnittää siunaustarran asunnon oveen tai sisäänkäynnin läheisyyteen niin, että se muistuttaa siunauksesta ohikulkijoille.

Siunausrukous:

Esilukija: Jumala, taivaallinen Isämme! Saattakoon siunauksesi kaikkia niitä, jotka käyvät ulos ja sisään tästä ovesta. Pidä suojeleva kätesi meidän kotimme yllä tämän vuoden aikana.
Kaikki: Aamen.

***

Hur välsignar man ett hem på trettondagen?
När hela familjen är samlad inleds välsignelsebönen med korstecknet. – Vi gör korstecknet och ber bönerna Fader vår och Hell dig Maria tillsammans. Därefter läser pappan eller mamman ensam eller tillsammans med barnen välsignelsen. Efter det fäster någon klister märket med välsignelsen på hemmets dörr eller i närheten av den så att den som stiger in i hemmet blir påmind om att det är ett välsignat hem.

Välsignelsebönen:

Ledare: Gud, vår himmelske Fader! Må din välsignelse följa alla dem som går ut eller in genom den här dörren. Håll dina beskyddande händer över vårt hem det här året.
Alla: Amen.

***
How do you bless your home on the feast of the three Kings (Epiphany)?
When the whole family has gathered together, they make the sign of the cross and pray the Our Father and the Hail Mary. Then one of the parents will say the blessing, or it can be said together with the children. After that someone attaches the blessed sticker to the front door or near the entrance, so that it will remind those passing by of the blessing.

The blessing of the home:

Intercessor: O God, Our heavenly Father! Bless everyone who goes in and out of this door. May Your protective hand rest over our home during the whole year.
All respond: Amen.

Kuukauden pyhimys: Pyhä Raimundus Peñafortilainen, pappi (7.1.)

22/1/2024

Kuuluisa oikeusoppinut
Raimundus syntyi noin 1175 Peñafortin linnassa Katalonian pääkaupungin, Barcelonan, lähellä. Hänen perheensä oli sukua Aragonian kuningassuvulle. Hän opiskeli Barcelonassa ja myöhemmin Bolognan yliopistossa Italiassa ja valmistui siviilioikeuden ja kanonisen oikeuden tohtoriksi. Saatettuaan päätökseen perusteelliset ja korkeatasoiset opinnot Barcelonassa ja Bolognassa hänet vihittiin papiksi ja sitten hän toimi myös mm. Aragonian kuninkaan Jaakko I:n rippi-isänä.

Vuosina 1195-1210 Raimundus opetti kanonista oikeutta. Vuonna 1210 hän muutti Bolognaan, jossa hän pysyi vuoteen 1222 asti, mm. opettaen kolme vuotta kanonista oikeutta yliopistossa. Siellä hän tutustui vastaperustettuun dominikaanien sääntökuntaan. Oikeastaan Bolognan dominikaanien priorin, autuaan Reginaldin, saarnat houkuttelivat häntä dominikaanijärjestöön, ja palattuaan Barcelonaan vuonna 1222 hän itse liittyi dominikaaneihin 47-vuotiaana.

Gregoriaaniset dekretaalit
Vuonna 1230 paavi Gregorius IX kutsui Raimunduksen Roomaan rippi-isäkseen ja neuvonantajakseen. Tietäen hänen maineensa oikeustieteissä paavi pyysi häntä auttamaan kanonisen lain uudistamisessa. Kirkon lait, jotka olivat aiemmin hajallaan monissa julkaisuissa, oli tarkoitus järjestää yhdeksi asiakirjasarjaksi. Oikeastaan paavin dekretaaliset kirjeet olivat muuttaneet lakia viimeisten 100 vuoden aikana Gratianuksen Decretumin julkaisemisen jälkeen (v. 1139). Tästä syystä lait muodostivat aiemmin useita sekalaisia teoksia monina julkaisuina, ja ne järjestettiin nyt yhtenäiseksi kokoelmaksi.

Niinpä Roomassa Raimunduksen päätyöksi tuli kanonisen lain systematisointi ja kodifiointi, minkä hän tekikin niin hyvin, että hänen viisi Decretalia-kirjaansa, joista viimeinen valmistui 1234, pysyivät kirkollisen lainsäädännön perustana aina vuoteen 1917. Tyytyväisenä Raimunduksen ponnisteluihin paavi Gregorius IX määräsi syyskuussa 1234, että pelkästään Raimunduksen työtä olisi pidettävä arvovaltaisena ja vain sitä olisi käytettävä kouluissa. Hänen kanonisen lain kokoelmastaan, joka tunnetaan nimellä Gregorius IX:n dekretaalit, tuli standardi lähes 700 vuodeksi. Laki uudistettiin lopulta vuonna 1917.

Tämän lisäksi oikeusoppinut katalonialainen dominikaani kirjoitti myös lukuisia tärkeitä kirjoja, joilla oli suuri vaikutus hänen aikalaisiinsa. Kirjat loivat yksinkertaisia ja selkeitä suuntaviivoja erilaisille kirkon toimintamuodoille, mm. rippi-isille. Raimundus esimerkiksi kirjoitti rippi-isille tapauskirjan Summa de casibus poenitentiae, joka oli enemmän kuin pelkkä luettelo synneistä ja ehdotetuista katumusharjoituksista. Se nimittäin käsitteli asiaankuuluvia kirkon oppeja ja lakeja, jotka liittyivät rippi-isälle tuotuun ongelmaan tai tapaukseen, ja sitä pidettiin laajalti arvovaltaisena teoksena aiheesta.

Kolmas yleisesimies
Täytettyään 60 vuotta Raimundus palasi Espanjaan ja vetäytyi syrjäiseen elämään Barcelonaan vuonna 1236. Vuoden sisällä hänet kuitenkin nimitettiin Katalonian ruhtinaskunnan kirkollisen pääkaupungin ja Aragonian kruunun Tarragonan arkkipiispaksi, mutta hän kieltäytyi. Koska hän ei kuitenkaan voinut pysyä eristyksissä, hänet valittiin vuonna 1238 dominikaanisääntökunnan kolmanneksi yleisesimieheksi Dominicuksen ja Jordanus Saksilaisen jälkeen. Yleisesimiehenä ollessaan hän toimitti uudelleen sääntökunnan konstituutiot, minkä lisäksi hän järjestelmällisesti vieraili nopeasti kasvavan sääntökunnan taloissa eri puolilla Eurooppaa.

Älykkäänä oikeusoppineena hän pystyi laatimaan uuden sääntökunnan perustuslain, johon hän sisällytti yleisesimiehen eroamisehdon. Kun se hyväksyttiin vuoden 1240 seuraavassa yleisessä kokouksessa, hän käytti välittömästi hyväkseen tätä vaihtoehtoa ja erosi virastaan vain kahden vuoden kauden jälkeen.

Iloiten nähdessään itsensä jälleen vapaana johtajan virasta Raimundus paneutui uudella tarmolla kristilliseen palvelutyöhön, erityisesti työskennellen maurien kääntymyksen hyväksi. Tätä varten hän rohkaisi toista dominikaania, Tuomas Akvinolaista, kirjoittamaan teoksensa Summa Contra Gentiles eli Kokonaisesitys pakanoita vastaan. Hänen elinaikanaan suuri osa Espanjaa oli vielä islaminuskoisten hallussa. Edistääkseen lähetystyötä sekä islaminuskoisten että juutalaisten keskuudessa hän perusti eri puolille Espanjaa kouluja, joissa opetettiin itämaisia kieliä, arabiaa ja hepreaa. Hän perusti myös Studia Linguarumin ensimmäisen koulun Tunisiin, jossa se tunnettiin nimellä Studium arabicum. Oppilaitosten tavoitteena oli auttaa dominikaaneja vapauttamaan kristittyjä vankeja islamilaisissa maissa.

Uskontojen välinen dialogi
Raimunduksen aloitteesta järjestettiin myös julkinen väittely juutalaisuuden ja kristinuskon välillä. Juutalaisuutta edusti rabbi Nahmanides eli Moshe ben Nahman, kristinuskoa puolestaan Fra Pablo eli Pablo Christiani, kristityksi kääntynyt juutalainen dominikaanimunkki. Dialogi käytiin Barcelonan kuninkaallisessa palatsissa 20.-31. heinäkuuta 1263 kuninkaan ja ylimmän papiston läsnä ollessa. Tässä keskustelussa Raimunduksella oli tärkeä osa, sillä hän johti paikalla olleita teologeja. Myös yhteisymmärryksessä kuninkaan kanssa hän antoi rabbille täydellisen sananvapauden. Hän vain yksinkertaisesti huomautti rabbi Moshe ben Nahmanille, ettei hän saa sallia itselleen kristinuskon pilkkaamista, mihin Moshe vastasi tietävänsä, mitä soveliaisuuslait vaativat. Väittelyn päättymistä seuranneena juutalaisena sapattina kuningas vieraili synagogassa yhdessä monien dominikaanimunkkien ja muun papiston kanssa.

Myöhemmin Aragonian kuningas antoi Raimunduksen suojatille, Pablo Christianille, oikeuden jatkaa lähetystyötä ja määräsi kaikkia maassaan olleita juutalaisia kuuntelemaan Pablon ja muiden dominikaanien saarnoja. Samaan aikaan juutalaisten kirjat sensuroitiin kristinuskon vastaisina. Sensurointikomiteaan kuuluivat Raimunduksen lisäksi Barcelonan piispa Arnoldo de Guerbo sekä dominikaanit Arnoldo de Legarra, Pedro de Janua ja Ramón Martí, joka kirjoitti teoksensa Pugio Fidei.

Muut tarinat
Kerrotaan, että Raimundus perusti kuningas Jaakko I:n ja Pedro Nolascon kanssa ns. mersedaarien sääntökunnan, Orden Real y Militar de Nuestra Señora de la Merced de la Redención de los Cautivos, joka omistautui maurien vangiksi joutuneiden kristittyjen vapauttamiselle. Sääntökuntalaiset olivat valmiit uhraamaan oman vapautensa, jos tarve vaati. Tarinalta puuttuvat kuitenkin luotettavat todisteet, joten sitä on pidettävä sangen epävarmana. Oli hyvin mahdollista, että Raimunduksella oli jonkinlaista vaikutusta tämän mersedaarien sääntökunnan perustamiseen. Kun Pedro Nolasco lähestyi Raimundusta tässä asiassa, Raimundus rohkaisi ja auttoi Pedroa saamaan kuningas Jaakko I:n suostumuksen ritarikunnan perustamiseen. Mahdollisesti Raimundus kirjoitti uudelle järjestölle säännön.

Toinen tunnetuimmista tapauksista Raimunduksen elämästä kerrotaan ”viittalegendassa”. Tullessaan Mallorcan saarelle aloittaakseen kampanjan siellä asuvien maurien käännyttämiseksi kuningas Jaakko I toi rakastajattarensa mukanaan. Raimundus nuhteli kuningasta ja pyysi häntä toistuvasti erottamaan jalkavaimonsa. Kuningas kieltäytyi tekemästä niin. Lopulta Raimundus kertoi kuninkaalle, ettei hän voisi enää jäädä tämän luokse ja että hän suunnitteli lähtevänsä takaisin Barcelonaan. Mutta kuningas kielsi häntä lähtemästä saarelta ja uhkasi rangaista jokaista laivan kapteenia, joka uskaltaisi ottaa hänet kyytiin. Raimundus ja hänen dominikaaniveljensä menivät alas meren rannalle, jossa Raimundus riisui mustan viittansa, joka kuuluu dominikaanien asuun, ja levitti sen toisen pään veteen kiinnittäen toisen pään kävelysauvaansa. Kun Raimundus oli näin muodostanut pienoismaston, hän pyysi toista dominikaania hyppäämään kyytiin, mutta hänen veljensä, jolta puuttui vahva usko, kieltäytyi tekemästä niin. Sitten Raimundus hyvästeli hänet, ja tehden ristinmerkin hän työntyi pois rannasta ja purjehti viittansa päällä meren yli kuin veneellä ikään. Kun hän kiersi juuri niitä laivoja, jotka olivat kieltäneet häneltä matkustamisen, hänet näkivät kymmenet merimiehet, jotka huusivat hämmästyneinä ja kannustivat häntä eteenpäin. Raimundus purjehti 160 mailia Barcelonaan kuudessa tunnissa, ja hänen purjehtimistaan todisti joukko hämmästyneitä katsojia. Tämän ihmeen johdosta kuningas Jaakko I teki parannuksen siveettömästä elämästään.

Raimundus kuoli Barcelonassa 6. tammikuuta 1275 lähes satavuotiaana. Hänet haudattiin Santa Eulalian katedraaliin Barcelonassa. Paavi Klemens VIII julisti hänet pyhimykseksi 29. huhtikuuta 1601. Hänen juhlapäivänsä lisättiin yleiseen roomalaiseen kalenteriin vuonna 1671 vietettäväksi 23. tammikuuta. Vuonna 1969 se siirrettiin tammikuun 7. päivään, hänen kuolemansa jälkeiseen päivään.

Raimundus on kaniikkien, lakimiesten, asianajajien, kanonisen lain asiantuntijoiden, lääketieteellisten kirjastojen hoitajien, Barcelonan ja Navarran suojeluspyhimys. Taiteessa hänet kuvataan kirjan, viitan tai avaimen kanssa tai dominikaanina käyttämässä viittaansa purjeena.

Suomalainen etunimi: Raimo

Pyhä Raimundus Peñafortilaisen muistopäivänä (7.1.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, sinä annoit autuaalle pappi Raimundukselle suuren rakkauden syntisiä kohtaan. Suo meidän aina luottaa hänen esirukouksiinsa ja synnin orjuudesta vapautettuina iloiten täyttää sinun tahtoasi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, s. 563)

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·       Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 15.
·       Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 16.
·       Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 123-124.
·       David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
·       The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
·       Attwater, Donald & Catherine Rachel John: The Penguin Dictionary of Saints. 3rd edition. New York: Penguin Books, 1993.
·       Catholic Encyclopedia: St. Raymond of Penafort, www.newadvent.org
·       Cecil Roth, The Disputation of Barcelona (1263), Harvard Theological Review, Vol. 43, No. 2 (Apr., 1950), ss. 117-144.

Ekumeeninen kirkkovaellus TRE 21.1.2024 / Rauma 29.1.-30.1.

15/1/2024

Ekumeeninen kirkkovaellus Tampereella su 21.1.2024

Kulkuejärjestys:
Klo 14.00 Ortodoksikirkko, Tuomiokirkonkatu 27
Klo 14.30 Helluntaiseurakunta, Aleksanterinkatu 18
Klo 15.00 Vanha kirkko, Keskustori
Klo 15.30 Vapaakirkko, Puutarhakatu 17
Klo 16.00 Pelastusarmeija, Satakunnankatu 27
Klo 16.30 Katolinen kirkko, Amurinkuja 21

Rukousvaellus etenee ristisaatossa kirkosta kirkkoon. Kulkueeseen voi liittyä matkan varrella. Jokaisella rukouspysäkillä vietetään n. 12 min pituinen rukoushetki.

Vaelluksen jälkeen Aleksanterin kirkossa vietetään klo 17 Tuomasmessua ekumeenisessa hengessä. Messun jälkeen kirkossa on teetarjoilu.

Ekumeeninen kirkkovaellus on osa Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa, jota vietetään vuosittain 18.–25.1. Maailman rukouspäivän tapahtuma Vanhalla kirkolla 1.3.2024 klo 18.

Eukaristia (36): Anamneesi

7/1/2024

Viime kerralla jatkoimme Eukaristisen rukouksen, ”koko Eukaristian vieton keskuksen ja huippukohdan” (SCa 48), tärkeimpien ainesten tarkempaa tutkimista keskittyen erityisesti konsekraation jälkeiseen muistoakklamointiin vastauksena papin kehottamiin sanoihin: ”Tämä on uskon salaisuus.” Totesimme että akklamointi antaa seurakunnalle äänen Eukaristisen rukouksen keskellä ja siitä tulee henkilökohtainen rukous Herra Jeesuksen kanssa. Akklamaatiot osoitetaan suoraan Jeesukselle, joka on nyt läsnä alttarilla leivän ja viinin muodossa. Kansa pysähtyy tervehtimään Jeesusta akklamoinnin avulla, jossa korostetaan Kristuksen pääsiäissalaisuutta ja joka muistuttaa meitä myös Herran toisesta tulemisesta.

Muistoakklamoinnissa siis julistetaan, että Kristus kärsi ja kuoli puolestamme, että hän nousi kuolleista ja että me odotamme hänen paluutaan kirkkaudessa. Tämä Vapahtajamme ristin ja ylösnousemuksen kautta tapahtuvan lunastuksemme syvä salaisuus tulee selvästi esille myös Eukaristisen rukouksen jatko-osassa, ns. anamneesissa eli muiston vietossa, jota nyt tutkimme tarkemmin tässä artikkelissa.

Muiston vietto
Anamneesi (kr. ἀνάμνησις, anámnēsis) on termi, joka muodostuu sanoista ana ("ylös", "esiin") ja mimnḗskein ("palauttaa mieleen"). Sanan merkitys on siis muistaminen, tapahtuneen muisteleminen tai mieleen palauttaminen. Siinä kirkko täyttää apostolien kautta Herralta Kristukselta saamansa käskyn viettää hänen muistoaan. Kirkko muistelee erityisesti hänen pelastavaa kärsimistään, kunniakasta ylösnousemustaan ja taivaaseen astumistaan:

”Sen tähden, Herra, me, sinun palvelijasi, ja pyhä kansasi, vietämme Kristuksen, sinun Poikasi, meidän Herramme, autuaan kärsimisen, kuolleista nousemisen ja kunniakkaan taivaaseen astumisen muistoa.” (I Eukaristinen rukous)

”Muistaen Poikasi kuolemaa ja ylösnousemusta me kannamme sinun eteesi, Isä, elämän leivän ja pelastuksen maljan.” (II Eukaristinen rukous)

”Muistaen, pyhä Isä, Poikasi pelastavaa kärsimistä, kunniakasta ylösnousemusta ja taivaaseen astumista ja odottaen hänen toista tulemistaan me kannamme kiitollisina eteesi tämän elävän ja pyhän uhrin.” (III Eukaristinen rukous)

”Sen tähden, kaikkivaltias Jumala, me vietämme tänään lunastuksemme salaisuutta. Me muistelemme Kristuksen kuolemaa ja hänen astumistaan alas tuonelaan, tunnustamme hänen ylösnousemustaan ja hänen astumistaan taivaaseen sinun oikealle puolellesi ja odotamme hänen kunniakasta tulemistaan.” (IV Eukaristinen rukous)

Niinpä samalla linjalla muistoakklamoinnin kanssa tässä jatko-osassa, anamneesissa, Kirkko muistelee ja julistaa Jeesuksen Kristuksen kärsimistä, ylösnousemusta ja paluuta kunniassa. Raamatun ajatustavan mukaan anamneesi ei ole pelkkää menneisyyden tapahtumien mieleen palauttamista, vaan niiden suurten tekojen julistamista, joita Jumala on tehnyt ihmisille (vrt. 2 Moos. 13:3). Nämä tapahtumat tulevat eräällä tavalla läsnäoleviksi ja uudelleen eläviksi, kun niitä vietetään liturgiassa. Tällä tavalla Israel ymmärtää Egyptistä vapautumistaan: joka kerta pääsiäistä vietettäessä vapautumiseen liittyvät tapahtumat tulevat uskovien muistiin läsnäoleviksi, jotta he muokkaisivat elämänsä näiden tapahtumien mukaisesti. (KKK 1363)

Kristuksen pelastustyön nykyistyminen
Uudessa liitossa anamneesi saa uuden merkityksen. Kun Kirkko viettää Eukaristiaa, se muistelee Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi (KKK 1364). Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena (vrt. Hepr. 7:25-27): ”Joka kerran, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’ (1 Kor. 5:7), toteutetaan meidän lunastustamme.” (LG 3)

Anamneesin käsite tarkoittaa nimenomaan pelastustapahtuman nykyistymistä Eukaristian vietossa. Se viittaa muistamiseen, mutta se ei merkitse menneiden asioiden muistelemista, vaan pelastushistorian tulemista eläväksi nykyisyydeksi. Toki Pyhä Henki saa kaiken tämän aikaan, siksi epikleesi muodostaa anamneesin kanssa jokaisen sakramentin ja erityisesti Eukaristian vieton ytimen. (KKK 1106) Kirkko on kaikessa riippuvainen Pyhästä Hengestä, jonka kautta muisteluhetkemme ei koske vain menneisyyden tapahtumia, vaan se liittyy jatkuvaan suhteeseemme Herraan. Muistelemme menneisyyttä, mutta tapahtumalla, jota juhlimme, on vaikutuksia nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Uskonyhteisö muistaa ihmiskunnan historian tärkeimpiä tapahtumia, Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemaa, ei vain katsoakseen menneisyyteen, vaan tämänhetkisessä muistelussa on kyse suhteestamme Kristukseen nyt. Ja tämä muokkaa kristittyjen elämää arjessa.

Todellinen ristin uhri
Anamneesin käsitteen kautta Eukaristia on myös uhri, koska Eukaristia on Kristuksen pääsiäisen muiston vietto (KKK 1365). Eukaristia on siis uhri, koska se esittää ristin uhria (tekee sen läsnäolevaksi), koska se on ristin uhrin muiston vietto ja koska se jakaa sen hedelmää (KKK 1366). Trenton kirkolliskokouksessa todetaan, että Kristus, ”Jumalamme ja Herramme, kantoi itsensä uhriksi Isälle Jumalalle yhden ainoan kerran ristin alttarilla aikaansaadakseen kuolemallaan meille iankaikkisen lunastuksen. Koska Kristuksen pappeuden ei kuitenkaan pitänyt sammua kuoleman kautta, (Hepr. 7:24, 27) hän viimeisellä aterialla, sinä yönä, jona hänet kavallettiin (1 Kor. 11:23), halusi jättää rakkaalle morsiamelleen, kirkolle, uhrin joka näkyvänä vastaisi ihmisten luontoa ja jonka kautta tuo kerran ristillä verisesti kannettu uhri tulisi läsnäolevaksi ja sen muisto säilyisi aikojen loppuun asti ja sen pelastava voima tulisi kohdistetuksi meidän päivittäin tekemiimme synteihin niiden anteeksisaamiseksi.” (Doctrina de ss. Missae Sacrificio, c. 1: DS 1740)

Oikeastaan Eukaristian uhriluonne käy ilmi jo asetussanoista: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan”, ja ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:19-20). Eukaristiassa Kristus lahjoittaa sen ruumiin, jonka hän on edeskantanut ristille meidän puolestamme, ja sen veren, ”joka on vuodatettu monien puolesta syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28).

Anamneesin kautta Eukaristian vietto ei ole vain historiaa, vaan se koskee meitä. Se on meille elävä tänään. Koko Kirkko elää ja pysyy koossa alttarin uhrin avulla, sillä tämän Kristuksen ihmetyön vaikutuksesta Golgatan tapahtuman historialliset ja maantieteelliset ulottuvuudet häviävät Pyhässä messussa. Olemme jälleen Golgatalla Kristuksen ristin juurella – tällä hetkellä ja tässä paikassa. Näin toteutuu messussa profeetta Malakian ennustus, että ”auringon noususta hamaan sen laskuun on nimeni suuri kansoissa ja joka paikassa pyhitetään ja uhrataan minun nimelleni puhdas uhri” (Mal. 1:10-11).

Isä Tri Nguyen

Lähteet:
·        Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku
·        Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1104-1109, 1322-1419
·        Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 223, 271-294
·        Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
·        Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963), lyh. SC
·        Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964), lyh. LG
·        Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
·        Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965), lyh. PO
·        The Sacred Congregation of Rites, instruction on Implementing the Constitution on Sacred Liturgy, Inter oecumenici, 26.9.1964; AAS 56 (1964).
·        The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
·        The Sacred Congregation of Rites, instruction on Eucharistic Worship, Eucharisticum Mysterium, 25.5.1967; AAS 59 (1967).
·        paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
·        paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
·        paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
·        Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
·        paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007), lyh. SCa
·        Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἀνάμνησις A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University.