 Itä-Afrikan sisämaassa Victoriajärveltä pohjoiseen sijaitsevassa Ugandassa katolinen lähetystyö pääsi alkuun 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat kuuluivat valkoisiin isiin, jotka heidän perustajansa, kardinaali Lavigerie, oli lähetetty mustaan Afrikkaan 1879. Lähetystyö menestyi erinomaisesti, sillä itse Ugandan kuningas antoi tukensa heidän työlleen. Valkoiset isät, Pierre Simeon Lourdel Monpel ja veli Amans, otettiin vastaan kuninkaan hovissa, ja heidän kauttaan ensimmäiset käännynnäiset olivatkin kuninkaan hovin palvelijoita.
Sekä katolisten että anglikaanisten lähetystöiden ansiosta monia kastettiin ja he saivat kristilliset nimet. Heidän joukossaan olivat tuomari Mathias Murumba, joka oli kastettu 1882, virkamies Jamari Muzei, kruununprinssin hyvä ystävä Andreas Kagwa, Joseph Mukasa ja Luke Banabakintu. Heillä kaikilla oli korkea asema hovissa. He käyttivät hyväksi asemaansa auttaakseen maan monia köyhiä. Pahan kulkutaudin aikana he herättivät suurta ihailua hoitaessaan itse tartunnan saaneita. Aluksi kuningas Muanga oli myötämielinen kristinuskoa kohtaan ja otti kristittyjä neuvonantajikseen. Vähitellen kuningas vietti moraalitonta elämää, ja siksi näiden kristittyjen olemassaolo oli hänelle alituinen kompastuskivi. He yrittivät saada häntä parantamaan elämäntapojaan, hän kääntyi heitä vastaan ja rupesi vainoamaan heitä. Sitä paitsi lähetyssaarnaajat koettivat lopettaa orjakaupan, josta kuninkaalle koitui suuret tulot. Kuningas myi voimakkaimpia alamaisiaan arabialaisille orjakauppiaille, jotka toimittivat orjansa edelleen Amerikkaan. Carolus Luanga oli hurskas ja siveä katolilainen, joka toimi hovipoikien johtajana kuningas Muangan hovissa. Kun kuningas vaati poikia tekemään asioita, jotka olivat vastoin heidän kristillistä vakaumustaan, pojat seurasivat Caroluksen esimerkkiä ja kieltäytyivät. Itse asiassa kuningas joutui joka päivä katselemaan näitä hurskaita nuorukaisia ikään kuin ruumiillistuneena huonona omanatuntonaan. Niinpä hänen vihansa heitä kohtaan kasvoi niin suureksi, että hän kielsi heitä kuolemanrangaistuksen uhalla rukoilemasta kristittyjen tavalla. Carolus Luanga oli ensimmäinen, joka rikkoi kuninkaan määräystä vastaan. Rangaistukseksi hänet pantiin seisomaan hehkuvilla hiilillä. Silloin kuninkaan ympärillä alkoi kuulua mutinaa: muut kristityt hovipojat rukoilivat johtajalleen kestävyyttä. Raivostunut kuningas uhkasi poikia kidutuksella ja kuolemalla ja kysyi, aikoivatko pojat edelleenkin olla kristittyjä. ”Kuolemaan asti,” vastasivat pojat. Silloin kuningas tuomitsi heidät kuolemaan ja heidät käärittiin kaislamattoihin ja poltettiin elävältä roviolla Namugongossa. Marraskuussa 1882 alkaneiden vainojen ja niitä seuranneiden rituaaliteloitusten vuoksi valkoiset isät vetäytyivät Victoriajärven etelärannalle Tanzaniaan katoliselle Kamogan lähetysasemalle. Kaikki lähetyssaarnaajat karkotettiin Ugandasta 1885. Myös anglikaanit joutuivat epäsuosioon. Lähetyssaarnaaja McKay yritti lähteä kuningaskunnasta, mutta hänet pidätettiin yhdessä kuuden muun anglikaanin kanssa. Näiden joukosta tulivat kolme ensimmäistä Ugandan kristittyä marttyyriä. Nämä olivat nuoria 12-16-vuotiaita poikia, joiden kädet leikattiin ennen kuin heidät käristettiin kuoliaiksi hiljaisella tulella. Kristittyjen vainon päättyessä oli teloitettu 23 anglikaania ja 22 katolilaista sekä kuusi pakanaa erittäin raa’alla ja julmalla tavalla. Mathias Murumbalta hakattiin kädet ja jalat irti, ja hän vuoti verensä kuiviin. Andreas Kagwalta lyötiin pää poikki ja Jamari Muzei hukutettiin Victoriajärveen. Katolilaisten johtajaa Joseph Mukasaa oltiin viemässä mestauspaikalle, kun hän sanoi, että ”turhaan sinne asti, voitte teloittaa minut heti”. Näin häneltä välittömästi katkaistiin kaula. Kaikki katoliset Ugandan marttyyrit kanonisoitiin 1964. Heidän juhlansa sisällytettiin Roomalaisen kalenteriin 1969 mustan Afrikan protomarttyyreina, joiden muistopäivä on 3. kesäkuuta. Carolus Luangaa, joka kuoli 1886 ja julistettiin pyhimyksesi 1964 yhdessä 21 marttyyrin kanssa, pidetään Afrikan nuorison katolisen aktion suojeluspyhimyksenä. Tampereen Pyhän Ristin kirkon alttarissa on Ugandan marttyyrien pyhäinjäännös eli reliikki. He ovat kirkon ja seurakunnan suojelijoita. Pyhä Carolus Luanga seuralaisineen, marttyyrit, rukoilkaa puolestamme! Isä Tri Nguyen Lähteet:
 Viime kerralla syvensimme erästä Pyhän Messun tärkeää eskatologista ulottuvuutta: ylösnousemusta. Totesimme että Eukaristian vietossa me liitymme jo taivaan liturgiaan, ylösnousemuksen salaisuuteen, ja osallistumme etukäteen ikuiseen elämään, kun Jumala on kaikki kaikessa (1. Kor. 15:28). Pyhässä Messussa ovat ennakoiden mutta yhtä todellisesti läsnä Kristuksen toinen tuleminen ja uskovien ylösnousemus. Tässä kirjoituksessa jatkamme Eukaristisen ylösnousemuksen merkityksen mietiskelemistä, nimittäin Eukaristiaa ”tulevan kirkkauden panttina”.
Katolisen kirkon katekismus muistuttaa, että Eukaristia on pantti taivaallisesta tulevaisuudesta, ennakko taivaan kunniasta (KKK 1402), viitaten Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhlan II vesperissä olevaan Magnificatin antifoniin: ”Oi pyhä ateria, jossa Kristus nautitaan ja hänen kärsimisensä muistoa vietetään; sielu täyttyy armolla ja meille annetaan tulevan kunnian pantti.” (Corpus Christi -juhla, Liturgia Horarum) Tästä syystä Pyhää Messua vietetään ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tulemista” (papin sanat Isä meidän -rukouksen jälkeen, Missale Romanum; vrt. Tit. 2:13). Joka kerta kun vietämme Eukaristiaa, kohdistamme katseemme häneen, ”joka tulee” (Ilm. 1:4). Rukoilemme hänen tuloaan: ”Marana tha” (1. Kor. 16:22) eli ”Tule, Herra Jeesus” (Ilm. 22:20), ja samalla tiedämme, että jo nyt Herra tulee Eukaristiassaan ja on läsnä keskellämme. Toki tämä hänen läsnäolonsa on kätkettyä, mutta todellista. Jo viimeisellä ehtoollisella Jeesus lupasi apostoleille, että pääsiäisen täyttymys tulee olemaan Jumalan valtakunnassa: ”Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa” (Matt. 26:29; vrt. Luuk. 22:18; Mark. 14:25). Sen tähden Pyhän Messun kolmannessa eukaristisessa rukouksessa rukoilemme, että sinun valtakunnassasi ”sinun kunniasi meidät kaikki alituisesti täyttää. Silloin sinä pyyhit meidän kyynelemme ja me näemme sinut, Jumalamme, sellaisena kuin olet. Me tulemme olemaan sinun kaltaisiasi ikuisesti ja ylistämme sinua lakkaamatta”. (Missale Romanum) Emme voi elää ilman toivoa, silloin elämällämme ei olisi merkitystä ja se kävisi sietämättömäksi. Valitettavasti nykyaikainen kulttuuri ja yhteiskunta luovat usein harhakuvan, että onnen voi saada hauraasta ja lyhytkestoisesta todellisuudesta. Jos rajoitamme elämän vain maalliseen ja suljemme tuonpuoleisen, samaistamme toivon sittenkin vain tieteen, tekniikan tai kulutuksesta hankitun nautinnollisen ilon antamiin lupauksiin. Tämä kaikki kuitenkin tuo esiin syvän petollisuuden ja kyvyttömyyden tyydyttää sitä onnellisuuden janoa, jota kaipaamme jatkuvasti sydämessämme. Meillä on tuloksena pikainen tarve löytää todellista toivoa tarjoavia paikkoja ja hetkiä, joilla on kyky johtaa ikuisen ja jumalallisen elämän salaisuuteen. Jos olemme liiaksi tottuneet elämään kuivaa ja onttoa hengellistä elämää, Eukaristia voi ja sen täytyy jälleen olla meidän ikuinen keitaamme. Nimittäin Eukaristia edustaa ”paikkaa”, jossa taivas ja maa kohtaavat toisensa; paikkaa, joka on tilan ja ajan ulkopuolella ja jossa ikuisuus lävistää historian. Katekismus jälleen muistuttaa, että ”tästä suuresta toivosta, joka koskee uutta taivasta ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu, varmempaa panttia ja selvempää merkkiä meillä ei ole kuin eukaristia” (KKK 1405). Siksi joka kerta kun vietämme Messua, ”toteutetaan meidän lunastustamme” (Lumen gentium, 3), ja me murramme ”yhden leivän, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jotta emme kuolisi, vaan eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa ikuisesti”. (p. Ignatios Antiokialainen, Epistula ad Ephesios, 20, 2: SC 10bis, 76) Meille on siis annettu suunnaton lahja. Eukaristia on ns. ”tulevan kirkkauden pantti”, koska se täyttää meidät kaikella armolla ja taivaan siunauksella, se vahvistaa meitä tämän elämän pyhiinvaelluksella ja saa meidät kaipaamaan iankaikkista elämää. Se yhdistää meidät jo nyt Kristukseen, taivaalliseen kirkkoon, autuaaseen Neitsyt Mariaan, kaikkiin enkeleihin ja pyhiin (KKK 1419). Vaikka tämä Eukaristinen näkemys suuntaa meitä kohti tulevaa kirkkautta, se ei heikennä velvollisuudentuntoamme tästä ajallisesta maasta, vaan paremminkin herättää sen. Itse asiassa ”tulevan kirkkauden panttina” Eukaristia työntää meitä eteenpäin vaelluksellamme historian halki ja kylvää elävän toivon siementä jokapäiväisiin tehtäviimme ja velvollisuuksiimme. Isä Tri Nguyen Lähteet:
|
Uutissivu
Tällä sivulla tiedotamme seurakunnan tapahtumista, pääasiassa suomeksi mutta mahdollisuuksien mukaan myös muilla kielillä. Etusivun uutisotsikoissa näkyvät myös nuorten Ankkuri-blogin otsikot. Arkisto
January 2021
Hakusanat
All
For news items in English, please select In English under Hakusanat above.
Do wiadomości w języku polskim, proszę kliknąć "Polski" powyżej. Församlingen publicerar väldigt få nyheter på svenska, men den information som finns på svenska får du fram genom att klicka på På svenska under Hakusanat ovan. |
RSS Feed