Vappuna Katolisessa kirkossa vietetään pyhä Joosefin, työläisen, muistopäivää.
Joosef oli Jeesuksen kasvatusisä ja Neitsyt Marian puoliso, josta evankeliumit kertovat niukasti. Toisaalta Apokryfinen Jaakobin protoevankeliumi (2.-3. vuosisata) ja kreikkalainen "Joosef Puusepän tarina" (5.-6. vuosisata) kertovat Joosefista paljonkin, vaikuttaen näin Joosefin liturgisen kultin syntyyn, mikä luultavasti oli peräisin idästä, mutta saavutti täyden kukoistuksensa lännessä paljon myöhemmin.
Paavi Clemens XI laati vuonna 1714 uuden officiumin Joosefin juhlaan ja Pius IX nimitti Joosefin universaalikirkon suojelijaksi 1870. Paavi Johannes XXIII lisäsi Joosefin nimen Messun roomalaiseen kaanoniin vuonna 1962, ja toukokuun 1. päivänä 2013 Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaation dekreetti määräsi hänen nimensä mainittavaksi kaikissa muissa Eukaristisissa rukouksissa.
Pyhää Joosefia rukoiltiin avuksi perhe-elämän suojelijana, koska hän oli ollut pyhän perheen suojana. Häneltä, joka oli kuollut Jeesus ja Maria vierellään, pyydettiin hyvää kuolemaa. Hänestä, joka oli pitänyt huolta pyhän perheen ajallisesta toimeentulosta, tuli taloudellisten huolten vaivaamien suojelija.
Teollisen vallankumouksen synnyttäessään proletariaatin ja samalla uuden orjuuden, paavi Leo XIII rakensi katolisen yhteiskuntaopetuksen ajatukselle, että työläinen saisi huolehtia perheestään omien kättensä työllä, niin kuin pyhä Joosef oli omin käsin elättänyt pyhän perheen. Suuren taloudellisen kriisin 1920- ja 1930-luvulla iskiessään voimakkaimmin työväestöön, paavi Pius XI antoi Joosefin kaikkien käsillään työtä tekevien suojelijaksi. Toukokuun 1. päivänä 1955 hänen seuraajansa, Pius XII, antoi tälle ajatukselle liturgiset puitteet: valtava joukko kristillisiä ammattiyhdistysten jäseniä täytti Pietarinkirkon aukion kuullakseen, kun paavi sääti pyhän Joosef työläisen juhlan. Näin työläisten päivästä, joka siihen asti oli ilmaissut kapinaa ja luokkavihaa, tuli kristillinen juhlapäivä, joka korostaa ihmiskätten työn arvokkuutta.
Luukkaan evankeliumin kommentaareissaan kirkkoisä Ambrosius sanoo, ettei ehkä ole sattuma, että Jeesuksella oli kasvatti-isänä puuseppä, työläinen Joosef. Siinä Vapahtajamme kuvaannollisesti näyttää meille, että hänen Isänsä on maailmankaikkeuden rakennusmestari. Toki inhimillistä ei voi verrata jumalalliseen, se on kuitenkin hyvä vertaus. Jumala on kuin sielun käsityöläinen, joka höylää pois vikamme ja kaataa pois puut jotka eivät kanna hedelmää. Hän sulattaa sielun kovuuden Hengen tulella muovatakseen meistä työkalujaan.
Pyhä Joosefin, työläisen, esimerkin mukaan mekin sekä rukoilemme että teemme työtä Jumalan kunniaksi. Ora et labora per gloriam Dei!
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Joosef oli Jeesuksen kasvatusisä ja Neitsyt Marian puoliso, josta evankeliumit kertovat niukasti. Toisaalta Apokryfinen Jaakobin protoevankeliumi (2.-3. vuosisata) ja kreikkalainen "Joosef Puusepän tarina" (5.-6. vuosisata) kertovat Joosefista paljonkin, vaikuttaen näin Joosefin liturgisen kultin syntyyn, mikä luultavasti oli peräisin idästä, mutta saavutti täyden kukoistuksensa lännessä paljon myöhemmin.
Paavi Clemens XI laati vuonna 1714 uuden officiumin Joosefin juhlaan ja Pius IX nimitti Joosefin universaalikirkon suojelijaksi 1870. Paavi Johannes XXIII lisäsi Joosefin nimen Messun roomalaiseen kaanoniin vuonna 1962, ja toukokuun 1. päivänä 2013 Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaation dekreetti määräsi hänen nimensä mainittavaksi kaikissa muissa Eukaristisissa rukouksissa.
Pyhää Joosefia rukoiltiin avuksi perhe-elämän suojelijana, koska hän oli ollut pyhän perheen suojana. Häneltä, joka oli kuollut Jeesus ja Maria vierellään, pyydettiin hyvää kuolemaa. Hänestä, joka oli pitänyt huolta pyhän perheen ajallisesta toimeentulosta, tuli taloudellisten huolten vaivaamien suojelija.
Teollisen vallankumouksen synnyttäessään proletariaatin ja samalla uuden orjuuden, paavi Leo XIII rakensi katolisen yhteiskuntaopetuksen ajatukselle, että työläinen saisi huolehtia perheestään omien kättensä työllä, niin kuin pyhä Joosef oli omin käsin elättänyt pyhän perheen. Suuren taloudellisen kriisin 1920- ja 1930-luvulla iskiessään voimakkaimmin työväestöön, paavi Pius XI antoi Joosefin kaikkien käsillään työtä tekevien suojelijaksi. Toukokuun 1. päivänä 1955 hänen seuraajansa, Pius XII, antoi tälle ajatukselle liturgiset puitteet: valtava joukko kristillisiä ammattiyhdistysten jäseniä täytti Pietarinkirkon aukion kuullakseen, kun paavi sääti pyhän Joosef työläisen juhlan. Näin työläisten päivästä, joka siihen asti oli ilmaissut kapinaa ja luokkavihaa, tuli kristillinen juhlapäivä, joka korostaa ihmiskätten työn arvokkuutta.
Luukkaan evankeliumin kommentaareissaan kirkkoisä Ambrosius sanoo, ettei ehkä ole sattuma, että Jeesuksella oli kasvatti-isänä puuseppä, työläinen Joosef. Siinä Vapahtajamme kuvaannollisesti näyttää meille, että hänen Isänsä on maailmankaikkeuden rakennusmestari. Toki inhimillistä ei voi verrata jumalalliseen, se on kuitenkin hyvä vertaus. Jumala on kuin sielun käsityöläinen, joka höylää pois vikamme ja kaataa pois puut jotka eivät kanna hedelmää. Hän sulattaa sielun kovuuden Hengen tulella muovatakseen meistä työkalujaan.
Pyhä Joosefin, työläisen, esimerkin mukaan mekin sekä rukoilemme että teemme työtä Jumalan kunniaksi. Ora et labora per gloriam Dei!
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, s. 134.
- Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 14-15.
- Tuula Luoma, Käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Vantaa 2015, ss. 12-13.
- David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
- The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
- www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed