Edellisellä kerralla puhuimme sanan liturgiasta, erityisesti Raamatun lukukappaleista, jotka muodostavat Pyhän Messun tärkeän osan ja joiden välityksellä uskoville valmistetaan Jumalan sanan pöytä ja avataan Raamatun aarrekammio (SC 51). Totesimme, että Jumalan sanan kuunteleminen tähtää uskon syntymiseen, uskossa kasvamiseen ja seurakunnan rakentumiseen. Merkittävänä elementtinä ovat evankeliumit, jotka ovat ”tärkein todistus lihaksi tulleen Sanan ja Vapahtajamme elämästä ja opetuksesta.” (DV 18) Tässä kirjoituksessa syvennymme Raamatun lukukappaleiden välisten laulujen merkitykseen.
Sanan liturgiassa Jumala puhuu kansalleen lukukappaleiden, saarnan ja virsien kautta. Kansa kuuntelee Jumalan sanaa ja vastaa siihen monin tavoin (hiljaisuus, virret, akklamaatiot, uskontunnustus ja esirukoukset). Jumala tahtoo, että hänen suustaan lähtevä sana ei palaa tyhjänä: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55: 10-11) Siksi sanan liturgiassa seurakunta ottaa Jumalan sanan omakseen osallistumalla lauluihin ja ilmaisee uskontunnustuksella liittymisensä siihen. Jumalan sanan ravitsemana se muistaa esirukouksissa koko kirkon tarpeita ja koko maailman pelastusta.
Vuoropsalmi
Ensimmäiseen lukukappaleeseen liittyvä vastaus ilmentää erityisesti sanan liturgialle luonteenomaista Jumalan puheen ja seurakunnan vastauksen vuorottelua. Seurakunta on vanhastaan vastannut laulaen vuoropsalmilla, jossa esilukija laulaa tai lausuu psalmin ja seurakunta toistaa sen päivän kertosäkeen psalmin osien välissä. Laulettavaksi voidaan lukukappaleiden kirjassa mainitun psalmin sijasta valita Graduale Romanumin graduaali tai Graduale Simplexin vuoropsalmi tai hallelujapsalmi, niin kuin ne näissä kirjoissa ovat. Kansa kuuntelee istuen ja vastaa kertosäkeellä paitsi siinä tapauksessa, että psalmi esitetään yhtäjaksoisesti ilman kertosäettä. Yleensä on käytettävä lukukappaleiden antamaa psalmia, koska sen teksti liittyy lukukappaleisiin ja on valittu niitä silmälläpitäen. Kirkkovuoden eri aikoihin ja eri pyhien juhliin on kuitenkin tarjolla muutamia lukukappaleiden kirjan antaman psalmin tilalle soveltuvia psalmeja, joiden kertosäe on helpompi seurakunnan laulettavaksi. (RMYJ 36)
Halleluja
Ennen evankeliumia tulee liturgisesta ajasta riippuen joko Halleluja tai jokin muu liturgiseen aikaan sopiva laulu. Halleluja (hepr. ylistää Jumalaa) ilmentää pääsiäisiloa. Näin seurakunta ylistää läsnäolevaa Kristusta, pelastuksen tuojaa ja kuoleman voittajaa. Halleluja lauletaan kaikkina muina aikoina paitsi paaston aikana. Kaikki yhdessä aloittavat sen tai kuoro, mahdollisesti kanttori, aloittaa ja kaikki toistavat sen. Hallelujasäkeet otetaan lukukappaleiden kirjasta tai Gradualesta. Muu laulu on evankeliumia edeltävä säe tai lukukappaleiden kirjassa tai Gradualessa annettu psalmi tai traktus (RMYJ 37). Jos Hallelujaa tai evankeliumia edeltävää säettä ei lauleta, ne voidaan jättää pois. Evankeliumin lukemisen jälkeen hallelujalaulu voidaan toistaa. Hallelujasäettä ei kuitenkaan enää toisteta.
Sekvenssi
Ennen evankeliumia lauletaan suurina juhlina myös sekvenssiä, jonka käyttö on vapaaehtoista paitsi pääsiäispäivänä ja helluntaipäivänä (RMYJ 40). Monista keskiaikaisista sekvensseistä käytetään vielä nykyään pääsiäissekvenssiä Victimae paschali laudes, helluntaisekvenssiä Veni Sancte Spiritus, Kristuksen ruumiin ja veren juhlan sekvenssiä Lauda Sion ja Jeesuksen äidin tuskien muistopäivän sekvenssiä Stabat Mater, jota lauletaan myös paastonajalla ja erityisesti ristintien hartaudessa.
Apostoli Paavali kehottaa uskovia, jotka tulevat koolle Herransa tuloa odottaen, laulamaan yhdessä psalmeja, kiitosvirsiä ja hengellisiä lauluja (Kol. 3:16). Lauluhan on sydämen ilon ilmaus (Apt. 2:46). Kirkkoisä Augustinus lausuu täysin aiheellisesti: ”Rakastava laulaa mielellään” (Sermo 336, 1), ja vanha sananparsi sanoo: ”Hyvin laulettu on kaksinkertaisesti rukoiltu.” Laululla on siis tärkeä merkitys jumalanpalveluksessa, vaikka aina ei olekaan välttämätöntä laulaa kaikkia laulettavaksi määrättyjä tekstejä. Näin Raamatun lukukappaleiden väliset laulut ovat myös olennainen osa sanan liturgiaa.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Sanan liturgiassa Jumala puhuu kansalleen lukukappaleiden, saarnan ja virsien kautta. Kansa kuuntelee Jumalan sanaa ja vastaa siihen monin tavoin (hiljaisuus, virret, akklamaatiot, uskontunnustus ja esirukoukset). Jumala tahtoo, että hänen suustaan lähtevä sana ei palaa tyhjänä: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55: 10-11) Siksi sanan liturgiassa seurakunta ottaa Jumalan sanan omakseen osallistumalla lauluihin ja ilmaisee uskontunnustuksella liittymisensä siihen. Jumalan sanan ravitsemana se muistaa esirukouksissa koko kirkon tarpeita ja koko maailman pelastusta.
Vuoropsalmi
Ensimmäiseen lukukappaleeseen liittyvä vastaus ilmentää erityisesti sanan liturgialle luonteenomaista Jumalan puheen ja seurakunnan vastauksen vuorottelua. Seurakunta on vanhastaan vastannut laulaen vuoropsalmilla, jossa esilukija laulaa tai lausuu psalmin ja seurakunta toistaa sen päivän kertosäkeen psalmin osien välissä. Laulettavaksi voidaan lukukappaleiden kirjassa mainitun psalmin sijasta valita Graduale Romanumin graduaali tai Graduale Simplexin vuoropsalmi tai hallelujapsalmi, niin kuin ne näissä kirjoissa ovat. Kansa kuuntelee istuen ja vastaa kertosäkeellä paitsi siinä tapauksessa, että psalmi esitetään yhtäjaksoisesti ilman kertosäettä. Yleensä on käytettävä lukukappaleiden antamaa psalmia, koska sen teksti liittyy lukukappaleisiin ja on valittu niitä silmälläpitäen. Kirkkovuoden eri aikoihin ja eri pyhien juhliin on kuitenkin tarjolla muutamia lukukappaleiden kirjan antaman psalmin tilalle soveltuvia psalmeja, joiden kertosäe on helpompi seurakunnan laulettavaksi. (RMYJ 36)
Halleluja
Ennen evankeliumia tulee liturgisesta ajasta riippuen joko Halleluja tai jokin muu liturgiseen aikaan sopiva laulu. Halleluja (hepr. ylistää Jumalaa) ilmentää pääsiäisiloa. Näin seurakunta ylistää läsnäolevaa Kristusta, pelastuksen tuojaa ja kuoleman voittajaa. Halleluja lauletaan kaikkina muina aikoina paitsi paaston aikana. Kaikki yhdessä aloittavat sen tai kuoro, mahdollisesti kanttori, aloittaa ja kaikki toistavat sen. Hallelujasäkeet otetaan lukukappaleiden kirjasta tai Gradualesta. Muu laulu on evankeliumia edeltävä säe tai lukukappaleiden kirjassa tai Gradualessa annettu psalmi tai traktus (RMYJ 37). Jos Hallelujaa tai evankeliumia edeltävää säettä ei lauleta, ne voidaan jättää pois. Evankeliumin lukemisen jälkeen hallelujalaulu voidaan toistaa. Hallelujasäettä ei kuitenkaan enää toisteta.
Sekvenssi
Ennen evankeliumia lauletaan suurina juhlina myös sekvenssiä, jonka käyttö on vapaaehtoista paitsi pääsiäispäivänä ja helluntaipäivänä (RMYJ 40). Monista keskiaikaisista sekvensseistä käytetään vielä nykyään pääsiäissekvenssiä Victimae paschali laudes, helluntaisekvenssiä Veni Sancte Spiritus, Kristuksen ruumiin ja veren juhlan sekvenssiä Lauda Sion ja Jeesuksen äidin tuskien muistopäivän sekvenssiä Stabat Mater, jota lauletaan myös paastonajalla ja erityisesti ristintien hartaudessa.
Apostoli Paavali kehottaa uskovia, jotka tulevat koolle Herransa tuloa odottaen, laulamaan yhdessä psalmeja, kiitosvirsiä ja hengellisiä lauluja (Kol. 3:16). Lauluhan on sydämen ilon ilmaus (Apt. 2:46). Kirkkoisä Augustinus lausuu täysin aiheellisesti: ”Rakastava laulaa mielellään” (Sermo 336, 1), ja vanha sananparsi sanoo: ”Hyvin laulettu on kaksinkertaisesti rukoiltu.” Laululla on siis tärkeä merkitys jumalanpalveluksessa, vaikka aina ei olekaan välttämätöntä laulaa kaikkia laulettavaksi määrättyjä tekstejä. Näin Raamatun lukukappaleiden väliset laulut ovat myös olennainen osa sanan liturgiaa.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 203-213; 446-455 & 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 38-40; 84 & 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
RSS Feed