Nuoruus ja pappeus
Josemaría Escrivá de Balaguer syntyi Espanjan Barbastrossa 9. tammikuuta 1902 kuusilapsisen perheen toisena lapsena. Kerrotaan, että ollessaan kaksivuotias poika oli niin vakavasti sairaana, että lääkäri ei uskonut hänen elävän seuraavaan aamuun. Silloin vanhemmat, jotka olivat hartaita katolilaisia, rukoilivat Neitsyt Mariaa, että Jumala pelastaisi lapsen hengen, ja seuraavana aamuna poika oli terve. Josemarían lapsuutta on pidetty onnellisena, vaikka perhe kärsi monista vastoinkäymisistä isän yhtiön mentyä konkurssiin ja perheen menetettyä kolme lasta.
Ollessaan noin 16-vuotias Josemaría näki lumessa karmeliittamunkin jättämät paljaiden jalkojen jäljet. Tämä puhutteleva näky inspiroi häntä pohtimaan, että ”jos toiset tekevät Jumalalle ja lähimmäisten puolesta noin suuria uhritekoja, enkö minäkin voisi tehdä jotain?” Näin hän tunsi kutsumusta antaa elämänsä Jumalalle.
Vuonna 1918 Josemaría aloitti papin opinnot Logroñon seminaarissa, josta hän pari vuotta myöhemmin siirtyi Zaragozan Pyhän Franciscus Paolalaisen seminaariin. Isänsä kannustuksesta ja piispan luvalla hän suoritti samanaikaisesti myös siviilioikeuden opinnot Zaragozan yliopistossa. Koska hän oli pidetty opiskelijoiden joukossa, Zaragozan arkkipiispa asetti hänet myös valvoja- ja tukioppilaaksi. Hänen isänsä kuoli yllättäen 27. marraskuuta juuri ennen hänen diakoniksi vihkimistään 20. joulukuuta 1924. Papiksi hänet vihittiin 23-vuotiaana 28. maaliskuuta 1925.
Pappina ja Opus Dein perustajana
Pappistehtävänsä Josemaría aloitti Zaragozan hiippakuntaan kuuluvassa Perdigueran seurakunnassa sairastuneen papin sijaisena. Sieltä hän siirtyi Zaragozan kaupunkiin reiluksi vuodeksi tehdäkseen pastoraalista työtä köyhien parissa ja sairaaloissa.
Josemaría Escrivá de Balaguer syntyi Espanjan Barbastrossa 9. tammikuuta 1902 kuusilapsisen perheen toisena lapsena. Kerrotaan, että ollessaan kaksivuotias poika oli niin vakavasti sairaana, että lääkäri ei uskonut hänen elävän seuraavaan aamuun. Silloin vanhemmat, jotka olivat hartaita katolilaisia, rukoilivat Neitsyt Mariaa, että Jumala pelastaisi lapsen hengen, ja seuraavana aamuna poika oli terve. Josemarían lapsuutta on pidetty onnellisena, vaikka perhe kärsi monista vastoinkäymisistä isän yhtiön mentyä konkurssiin ja perheen menetettyä kolme lasta.
Ollessaan noin 16-vuotias Josemaría näki lumessa karmeliittamunkin jättämät paljaiden jalkojen jäljet. Tämä puhutteleva näky inspiroi häntä pohtimaan, että ”jos toiset tekevät Jumalalle ja lähimmäisten puolesta noin suuria uhritekoja, enkö minäkin voisi tehdä jotain?” Näin hän tunsi kutsumusta antaa elämänsä Jumalalle.
Vuonna 1918 Josemaría aloitti papin opinnot Logroñon seminaarissa, josta hän pari vuotta myöhemmin siirtyi Zaragozan Pyhän Franciscus Paolalaisen seminaariin. Isänsä kannustuksesta ja piispan luvalla hän suoritti samanaikaisesti myös siviilioikeuden opinnot Zaragozan yliopistossa. Koska hän oli pidetty opiskelijoiden joukossa, Zaragozan arkkipiispa asetti hänet myös valvoja- ja tukioppilaaksi. Hänen isänsä kuoli yllättäen 27. marraskuuta juuri ennen hänen diakoniksi vihkimistään 20. joulukuuta 1924. Papiksi hänet vihittiin 23-vuotiaana 28. maaliskuuta 1925.
Pappina ja Opus Dein perustajana
Pappistehtävänsä Josemaría aloitti Zaragozan hiippakuntaan kuuluvassa Perdigueran seurakunnassa sairastuneen papin sijaisena. Sieltä hän siirtyi Zaragozan kaupunkiin reiluksi vuodeksi tehdäkseen pastoraalista työtä köyhien parissa ja sairaaloissa.
Keväällä 1927 hän sai arkkipiispaltaan luvan muuttaa Madridiin, sillä hän halusi jatkaa Madridin yliopistossa siviilioikeuden jatko-opintojaan ja suorittaa oikeustieteestä tohtorin tutkinnon. Myöhemmin hän toimi opettajana eräässä opiskelijoiden lakitieteellisessä akatemiassa elättääkseen itsensä ja leskeksi jääneen äitinsä. Näiden ohella hän jatkoi pastoraalista työtä kaikkialla kaupungissa, erityisesti opiskelijoiden parissa sekä köyhälistökortteleissa köyhien ja kärsivien ihmisten keskuudessa. Hän huolehti myös sairaaloissa olevista parantumattomasti sairaista ja kuolevista ihmisistä.
Kolme vuotta papiksi vihkimisen jälkeen, 2. lokakuuta 1928, rukoillessaan isä Josemaría näki mitä Jumala halusi hänen tekevän: ”avaavan kirkkoon uuden kutsumuksen tien, jonka tarkoituksena on levittää pyrkimystä pyhyyteen ja harjoittaa apostolaattia ammatillisen työn pyhittämisen kautta keskellä maailmaa siinä paikassa, missä itse kukin on”. Tämän näyn mukaan jokainen ihminen oli kutsuttu elämään pyhää elämää, mikä oli tuohon aikaan Katolisessa kirkossa tavallaan uusi opetus, sillä pyhityselämä tarkoitti vielä tuolloin pappeutta tai luostarielämää. Näin hän perusti maallikkojärjestön Opus Dein, Jumalan työn, jonka jäsenet elävät tavallista maallikon elämää pyhittyen työn ja jokapäiväisten kristillisten velvollisuuksiensa avulla.
Pari vuotta myöhemmin, 14. helmikuuta 1930, isä Josemaría sai rukouksessa varmuuden siitä, että Opus Dein tulee kehittää apostolaattiaan myös naisten keskuudessa. Näin ollen järjestöstä tuli Katolisessa kirkossa kaikille ihmisille avoin tie pyhittymiseen ja lähetyskäskyn toteuttamiseen oman jokapäiväisen työn kautta, tarvitsematta luopua asemastaan maailmassa.
Isä Josemaría perusti 14.2.1943 Pyhän Ristin pappisyhteisön, joka on vahvassa yhteydessä Opus Deihin. Tämä yhteisö teki mahdolliseksi Opus Dein jäsenten papiksi vihkimisen ja palvelutehtävän Opus Deissä. Pyhän Ristin pappisyhteisön kautta myös hiippakuntapapit voivat harjoittaa Opus Dein toimintaperiaatteita pysyen kuitenkin oman hiippakunnan piispan alaisina.
Opus Dein perustajana isä Josemaría ei nähnyt itseään innovaattorina tai reformoijana vaan oli vakuuttunut, että liikkeen toimintaperiaatteet tulivat Jumalalta. Oikeastaan hänen työtään pidettiin apostolisena.
Espanjasta Roomaan
Espanjan sisällissodan aikana (1936–1939) isä Josemaría jatkoi pappistyötä ensin Madridissa ja myöhemmin Burgosissa. Näinä vuosina hän oli hengenvaarassa pappeutensa takia, siksi hän joutui toimimaan salaisesti luopuen papillisten tunnusten käytöstä. Sodan päätyttyä vuonna 1939 hän aloitti julkisen toimintansa uudestaan. Hän sai nuoret opiskelijat liikkeelle kehottaessaan heitä pyhittämään elämän kaikki osa-alueet kokonaan Kristukselle. Hän edelleen korosti, että kaikki maallikot on myös kutsuttu pyhittämään elämänsä Jumalalle arjessa.
Tästä syystä hän alkoi sodan päättymisen merkkien ilmaannuttua järjestellä asioita, jotta Opus Dei voisi levitä maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Vuonna 1946 hän muutti Roomaan voidakseen paremmin varmistaa Pyhän Istuimen hyväksyvän Opus Dein. Paavi Pius XII ilmaisi ensimmäisen kerran hyväksyntänsä 24.2.1947 ja kolme vuotta myöhemmin 16.6.1950 Opus Dei sai toiminnalleen kirkon virallisen hyväksynnän. Paavi Pius XII ja hänen seuraajansa, Johannes XXIII ja Paavali VI, ilmaisivat useaan otteeseen kiintymyksensä ja arvostuksensa Opus Deitä kohtaan.
Roomassa 1962–1965 pidetty Vatikaanin toinen kirkolliskokous loi juridiset puitteet personaaliprelatuurille mutta vasta vuonna 1982 paavi Johannes Paavali II nimitti Opus Dein kirkon, tähän asti ainoaksi, personaaliprelatuuriksi, mikä toi sille sen kirkko-oikeudellisen muodon, johon isä Josemaría oli pyrkinyt.
Rooman vuosina isä Josemaría oli paavin kotiprelaatti ja paavillisen teologisen akatemian ad honorem -jäsen, sekä katolisen kasvatuksen kongregaation että paavillisen kanonisen oikeuden komission neuvonantaja. Lisäksi hän oli sekä espanjalaisen Navarran yliopiston että perulaisen Piuran yliopiston suurkansleri. Näin Katolisen kirkon sisällä isä Josemaría oli hyvin vaikutusvaltainen pappi, jonka kuollessa Opus Deihin kuului jo yli 60.000 jäsentä 80:stä eri kansallisuudesta.
Isä Josemaría kuoli 73-vuotiaana työpöytänsä ääressä Roomassa 26. kesäkuuta 1975. Hänet haudattiin Roomaan, Opus Dein päämajassa olevan kirkon pääalttariin. Saman vuoden syyskuun 14. päivänä hänen seuraajakseen valittiin yksimielisesti monsignore Álvaro del Portillo, joka oli ollut monta vuotta Escriván lähin avustaja.
Autuas ja pyhä
Isä Josemaría eli syvällistä rukous- ja katumuselämää antautuen kaikessa täydellisesti Jumalan tahtoon. Pyhä Messu oli hänen hengellisen elämänsä lähde ja keskus. Hän tunsi voimakkaana Jumalan läsnäolon elämässään ja hänessä heräsi syvä rakkaus Neitsyt Mariaa ja pyhää Joosefia kohtaan.
Hänen maineensa pyhänä henkilönä, joka hänellä oli jo eläessään, on hänen kuolemansa jälkeen levinnyt kaikkialle maailmaan. 6000 ihmistä joka puolelta maailmaa kirjoittivat paaville kirjeitä, joissa paavia pyydettiin aloittamaan prosessi isä Josemaría Escrivá de Balaguerin julistamiseksi autuaaksi ja pyhäksi.
Pyhimykseksi julistamisia käsittelevä kongregaatio avasi asian käsittelyn 19.2.1981 ja koko tämä kanonisaatioprosessi edistyi hyvin. Niinpä paavi Johannes Paavali II julisti Josemaría Escriván autuaaksi Roomassa 17. toukokuuta 1992 ja myöhemmin pyhäksi Roomassa 6. lokakuuta 2002. Hänen liturgista juhlapäiväänsä vietetään 26. kesäkuuta.
Kirjoitukset ja helmet
Isä Josemaría kirjoitti useita hengellisiä teoksia, joita on käännetty monille kielille. Osa hänen puheistaan julkaistiin saarnojen tai mietiskelyjen muodossa ja niissä käsitellään askeesin, liturgian ja teologian eri teemoja. Hänen mietiskelyissään liittyvät yhteen hengellinen syvyys ja huomattava välittömyys ja raikkaus, mikä näyttää evankeliumin tuoreen opetuksen ja sen seuraamisen ykseyden, auttaa kristittyjä ymmärtämään sitä ja pyrkimään sen toteuttamiseen omassa elämässään kokonaisvaltaisena ykseytenä. Useimmat hänen kirjansa ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Hänen ensimmäinen painettu kirjansa oli mietiskelyjä ruusukon salaisuuksista (Santo Rosario, 1934). Kirja Tie (Camino, 1939) on kokoelma mietelauseita kristillisestä vaelluksesta elämän eri aloilta. Hänen julkaisuihinsa kuuluu myös juridis-teologinen tutkielma nimeltään La Abadesa de las Huelgas (1944). Haastatteluja käsittelevä kirja Keskusteluja mons. Escrivá de Balaguerin kanssa (Conversaciones con Mons. Escrivá de Balaguer, 1969) ja ensimmäisenä mietiskelyjen niteenä ilmestyvä Kristus kulkee lähelläsi (Es Cristo que pasa, 1973) käännettiin myös monille kielille ja levisi monina uusintapainoksina Caminon tavoin. Jumalan ystäviä (Amigos de Dios, 1977) on kokoelma isä Josemarían saarnoja inhimillisistä ja kristillisistä hyveistä. Ristintiehartauteen (Via Crucis, 1981) sisältyy mietiskelyjä Kristuksen kärsimyksestä jokaisen omaa elämää koskevana todellisuutena.
Pyhän Josemaría Escriván muistopäivänä (26.6.) vietettävän Pyhän Messun osat:
Alkuvirsi Jer. 3:15
Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.
Päivän rukous
Jumala, sinä herätit kirkossa pyhän papin Josemarían julistamaan yleistä kutsumusta pyhyyteen ja apostolaattiin. Suo hänen esirukoustensa ja esimerkkinsä kautta, että me tulisimme jokapäiväisen työmme avulla Jeesuksen, Poikasi, kaltaisiksi ja palvelisimme palavalla rakkaudella pelastussuunnitelmaasi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Pyhä Isä, ota vastaan nämä uhrilahjat, jotka pyhän Josemarían muistopäivänä kannamme eteesi, ja pyhitä Kristuksen ristillä toteutuneen ja tässä sakramentissa läsnäolevaksi tulevan uhrin kautta kaikki tekomme. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi Matt. 20:28
Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.
Päätösrukous
Herra, meidän Jumalamme, me olemme vastaanottaneet tämän sakramentin pyhän Josemarían muistopäivänä. Vahvistakoon se meissä Jumalan lapseuden henkeä, jotta tahtoasi kaikessa uskollisesti täyttäen kulkisimme iloisina pyhyyden tietä. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, Messukirjan täydennyksiä 2011, ss. 9-10)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 210-211.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 210-211.
· Francois Gondrand, Jumalan tahdissa. Pyhä Josemaría, Opus Dein perustaja, Okeanos, 2005.
· Scott Hahn, Ordinary Work, Extraordinary Grace. My Spiritual Journey in Opus Dei, Doubleday, 2006.
· Peter Berglar, Opus Dei. Life and Work of its Founder Josemaría Escrivá, Scepter Publishers, Princeton, NJ, 1994.
· Vittorio Messori, Opus Dei. Leadership and Vision in Today's Catholic Church, Regnery Publishing, Washington D.C.,1997.
· https://fi.wikipedia.org/wiki/Josemaría_Escrivá
· https://opusdei.org/en/saint-josemaria/
Kolme vuotta papiksi vihkimisen jälkeen, 2. lokakuuta 1928, rukoillessaan isä Josemaría näki mitä Jumala halusi hänen tekevän: ”avaavan kirkkoon uuden kutsumuksen tien, jonka tarkoituksena on levittää pyrkimystä pyhyyteen ja harjoittaa apostolaattia ammatillisen työn pyhittämisen kautta keskellä maailmaa siinä paikassa, missä itse kukin on”. Tämän näyn mukaan jokainen ihminen oli kutsuttu elämään pyhää elämää, mikä oli tuohon aikaan Katolisessa kirkossa tavallaan uusi opetus, sillä pyhityselämä tarkoitti vielä tuolloin pappeutta tai luostarielämää. Näin hän perusti maallikkojärjestön Opus Dein, Jumalan työn, jonka jäsenet elävät tavallista maallikon elämää pyhittyen työn ja jokapäiväisten kristillisten velvollisuuksiensa avulla.
Pari vuotta myöhemmin, 14. helmikuuta 1930, isä Josemaría sai rukouksessa varmuuden siitä, että Opus Dein tulee kehittää apostolaattiaan myös naisten keskuudessa. Näin ollen järjestöstä tuli Katolisessa kirkossa kaikille ihmisille avoin tie pyhittymiseen ja lähetyskäskyn toteuttamiseen oman jokapäiväisen työn kautta, tarvitsematta luopua asemastaan maailmassa.
Isä Josemaría perusti 14.2.1943 Pyhän Ristin pappisyhteisön, joka on vahvassa yhteydessä Opus Deihin. Tämä yhteisö teki mahdolliseksi Opus Dein jäsenten papiksi vihkimisen ja palvelutehtävän Opus Deissä. Pyhän Ristin pappisyhteisön kautta myös hiippakuntapapit voivat harjoittaa Opus Dein toimintaperiaatteita pysyen kuitenkin oman hiippakunnan piispan alaisina.
Opus Dein perustajana isä Josemaría ei nähnyt itseään innovaattorina tai reformoijana vaan oli vakuuttunut, että liikkeen toimintaperiaatteet tulivat Jumalalta. Oikeastaan hänen työtään pidettiin apostolisena.
Espanjasta Roomaan
Espanjan sisällissodan aikana (1936–1939) isä Josemaría jatkoi pappistyötä ensin Madridissa ja myöhemmin Burgosissa. Näinä vuosina hän oli hengenvaarassa pappeutensa takia, siksi hän joutui toimimaan salaisesti luopuen papillisten tunnusten käytöstä. Sodan päätyttyä vuonna 1939 hän aloitti julkisen toimintansa uudestaan. Hän sai nuoret opiskelijat liikkeelle kehottaessaan heitä pyhittämään elämän kaikki osa-alueet kokonaan Kristukselle. Hän edelleen korosti, että kaikki maallikot on myös kutsuttu pyhittämään elämänsä Jumalalle arjessa.
Tästä syystä hän alkoi sodan päättymisen merkkien ilmaannuttua järjestellä asioita, jotta Opus Dei voisi levitä maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Vuonna 1946 hän muutti Roomaan voidakseen paremmin varmistaa Pyhän Istuimen hyväksyvän Opus Dein. Paavi Pius XII ilmaisi ensimmäisen kerran hyväksyntänsä 24.2.1947 ja kolme vuotta myöhemmin 16.6.1950 Opus Dei sai toiminnalleen kirkon virallisen hyväksynnän. Paavi Pius XII ja hänen seuraajansa, Johannes XXIII ja Paavali VI, ilmaisivat useaan otteeseen kiintymyksensä ja arvostuksensa Opus Deitä kohtaan.
Roomassa 1962–1965 pidetty Vatikaanin toinen kirkolliskokous loi juridiset puitteet personaaliprelatuurille mutta vasta vuonna 1982 paavi Johannes Paavali II nimitti Opus Dein kirkon, tähän asti ainoaksi, personaaliprelatuuriksi, mikä toi sille sen kirkko-oikeudellisen muodon, johon isä Josemaría oli pyrkinyt.
Rooman vuosina isä Josemaría oli paavin kotiprelaatti ja paavillisen teologisen akatemian ad honorem -jäsen, sekä katolisen kasvatuksen kongregaation että paavillisen kanonisen oikeuden komission neuvonantaja. Lisäksi hän oli sekä espanjalaisen Navarran yliopiston että perulaisen Piuran yliopiston suurkansleri. Näin Katolisen kirkon sisällä isä Josemaría oli hyvin vaikutusvaltainen pappi, jonka kuollessa Opus Deihin kuului jo yli 60.000 jäsentä 80:stä eri kansallisuudesta.
Isä Josemaría kuoli 73-vuotiaana työpöytänsä ääressä Roomassa 26. kesäkuuta 1975. Hänet haudattiin Roomaan, Opus Dein päämajassa olevan kirkon pääalttariin. Saman vuoden syyskuun 14. päivänä hänen seuraajakseen valittiin yksimielisesti monsignore Álvaro del Portillo, joka oli ollut monta vuotta Escriván lähin avustaja.
Autuas ja pyhä
Isä Josemaría eli syvällistä rukous- ja katumuselämää antautuen kaikessa täydellisesti Jumalan tahtoon. Pyhä Messu oli hänen hengellisen elämänsä lähde ja keskus. Hän tunsi voimakkaana Jumalan läsnäolon elämässään ja hänessä heräsi syvä rakkaus Neitsyt Mariaa ja pyhää Joosefia kohtaan.
Hänen maineensa pyhänä henkilönä, joka hänellä oli jo eläessään, on hänen kuolemansa jälkeen levinnyt kaikkialle maailmaan. 6000 ihmistä joka puolelta maailmaa kirjoittivat paaville kirjeitä, joissa paavia pyydettiin aloittamaan prosessi isä Josemaría Escrivá de Balaguerin julistamiseksi autuaaksi ja pyhäksi.
Pyhimykseksi julistamisia käsittelevä kongregaatio avasi asian käsittelyn 19.2.1981 ja koko tämä kanonisaatioprosessi edistyi hyvin. Niinpä paavi Johannes Paavali II julisti Josemaría Escriván autuaaksi Roomassa 17. toukokuuta 1992 ja myöhemmin pyhäksi Roomassa 6. lokakuuta 2002. Hänen liturgista juhlapäiväänsä vietetään 26. kesäkuuta.
Kirjoitukset ja helmet
Isä Josemaría kirjoitti useita hengellisiä teoksia, joita on käännetty monille kielille. Osa hänen puheistaan julkaistiin saarnojen tai mietiskelyjen muodossa ja niissä käsitellään askeesin, liturgian ja teologian eri teemoja. Hänen mietiskelyissään liittyvät yhteen hengellinen syvyys ja huomattava välittömyys ja raikkaus, mikä näyttää evankeliumin tuoreen opetuksen ja sen seuraamisen ykseyden, auttaa kristittyjä ymmärtämään sitä ja pyrkimään sen toteuttamiseen omassa elämässään kokonaisvaltaisena ykseytenä. Useimmat hänen kirjansa ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Hänen ensimmäinen painettu kirjansa oli mietiskelyjä ruusukon salaisuuksista (Santo Rosario, 1934). Kirja Tie (Camino, 1939) on kokoelma mietelauseita kristillisestä vaelluksesta elämän eri aloilta. Hänen julkaisuihinsa kuuluu myös juridis-teologinen tutkielma nimeltään La Abadesa de las Huelgas (1944). Haastatteluja käsittelevä kirja Keskusteluja mons. Escrivá de Balaguerin kanssa (Conversaciones con Mons. Escrivá de Balaguer, 1969) ja ensimmäisenä mietiskelyjen niteenä ilmestyvä Kristus kulkee lähelläsi (Es Cristo que pasa, 1973) käännettiin myös monille kielille ja levisi monina uusintapainoksina Caminon tavoin. Jumalan ystäviä (Amigos de Dios, 1977) on kokoelma isä Josemarían saarnoja inhimillisistä ja kristillisistä hyveistä. Ristintiehartauteen (Via Crucis, 1981) sisältyy mietiskelyjä Kristuksen kärsimyksestä jokaisen omaa elämää koskevana todellisuutena.
Pyhän Josemaría Escriván muistopäivänä (26.6.) vietettävän Pyhän Messun osat:
Alkuvirsi Jer. 3:15
Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.
Päivän rukous
Jumala, sinä herätit kirkossa pyhän papin Josemarían julistamaan yleistä kutsumusta pyhyyteen ja apostolaattiin. Suo hänen esirukoustensa ja esimerkkinsä kautta, että me tulisimme jokapäiväisen työmme avulla Jeesuksen, Poikasi, kaltaisiksi ja palvelisimme palavalla rakkaudella pelastussuunnitelmaasi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Uhrilahjarukous
Pyhä Isä, ota vastaan nämä uhrilahjat, jotka pyhän Josemarían muistopäivänä kannamme eteesi, ja pyhitä Kristuksen ristillä toteutuneen ja tässä sakramentissa läsnäolevaksi tulevan uhrin kautta kaikki tekomme. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
Ehtoollisvirsi Matt. 20:28
Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.
Päätösrukous
Herra, meidän Jumalamme, me olemme vastaanottaneet tämän sakramentin pyhän Josemarían muistopäivänä. Vahvistakoon se meissä Jumalan lapseuden henkeä, jotta tahtoasi kaikessa uskollisesti täyttäen kulkisimme iloisina pyhyyden tietä. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta.
(Roomalainen Messukirja, Messukirjan täydennyksiä 2011, ss. 9-10)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 210-211.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 210-211.
· Francois Gondrand, Jumalan tahdissa. Pyhä Josemaría, Opus Dein perustaja, Okeanos, 2005.
· Scott Hahn, Ordinary Work, Extraordinary Grace. My Spiritual Journey in Opus Dei, Doubleday, 2006.
· Peter Berglar, Opus Dei. Life and Work of its Founder Josemaría Escrivá, Scepter Publishers, Princeton, NJ, 1994.
· Vittorio Messori, Opus Dei. Leadership and Vision in Today's Catholic Church, Regnery Publishing, Washington D.C.,1997.
· https://fi.wikipedia.org/wiki/Josemaría_Escrivá
· https://opusdei.org/en/saint-josemaria/
RSS Feed