Blog Archives

Eukaristia (40): Herran rukous (I): Jeesuksen opettama rukous

24/6/2024

Viime kerroilla, pitkässä sarjassa, olemme keskittyneet Eukaristiseen rukoukseen, ns. ”koko Eukaristian vieton keskukseen ja huippukohtaan” (SCa 48), joka päättyy doksologiaan, pyhän Kolminaisuuden ylistykseen. Koska Isä Jumala on Pyhän Hengen kautta siunannut meitä Kristuksen ruumiilla ja verellä, ihmissydän ei voi muuta kuin siunata eli ylistää siitä Häntä, joka on kaiken siunauksen lähde. Oikeastaan mitä me teemme, me teemme aina Kristuksen kautta, Kristuksen kanssa ja Kristuksessa Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi. Näin doksologia kuuluu jokaisen kristityn elämään.

Eukaristisen rukouksen doksologian jälkeen seuraa ns. kommuunion vietto, joka alkaa yhteen ääneen lauletulla tai luetulla Isä meidän -rukouksella, jota nyt tutkimme tarkemmin tässä artikkelissa. Oikeastaan laskettuaan ehtoollismaljan ja pateenin takaisin alttarille pappi liittää kätensä yhteen ja lausuu Herran rukouksen johdannon, samalla kansa nousee seisomaan ja yhtyy kohta papin kanssa kuuluisaan Jeesuksen opettamaan rukoukseen. Nykyisessä Roomalaisessa messukirjassa tarjotaan seuraavanlaisia johdantoja Isä meidän -rukoukseen (RM s. 517):

Rukoilkaamme nyt kaikki, niin kuin Herramme Jeesus Kristus on meitä opettanut:
tai: Kuuliaisina Herramme kehotukselle ja opetukselle rohkenemme sanoa:
tai: Me olemme saaneet Hengen, joka tekee meidät Jumalan lapsiksi. Siksi rukoilemme:
tai: Kasteessa meistä on tullut Jumalan lapsia. Siksi rukoilemme luottavasti:
tai: Meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi rukoilemme luottavasti:

Eukaristia (42): Herran rukous (III): Seitsemän pyyntöä

24/6/2024

Viime kerroilla olemme jo syventyneet Isä meidän -rukoukseen käsitellen sitä sekä Jeesuksen opettamana rukouksena että kirkon varsinaisena rukouksena. Oikeastaan Herran rukous on kommuunion vieton olennainen osa. Eukaristiaan kuuluvana se ilmaisee pyyntöjensä ”eskatologisen” luonteen Herran odotuksessa, ”siihen asti, kun hän tulee” (1 Kor. 11:26). Se kutsuu meidät hylkäämään individualismin ja samalla edistämään koko luomakunnan ykseyttä ja yhteyttä. Itse asiassa kutsuessamme Jumalaa ”meidän” Isäksemme vetoamme uuteen liittoon Jeesuksessa Kristuksessa, yhteyteen Pyhän Kolminaisuuden kanssa ja Jumalan rakkauteen, joka leviää kirkon kautta koko luomakuntaan. (KKK 2801)

Tässä artikkelissa keskitymme vielä Herran rukoukseen, erityisesti sen seitsemään pyyntöön.

3 + 4 pyyntöä
Isä meidän -rukous sisältää seitsemän pyyntöä Isälle Jumalalle. Kolme ensimmäistä pyyntöä liittyvät suorimmin Jumalaan ja johtavat meidät häntä kohti hänen kunniansa tähden: Rakkaudelle on tyypillistä ajatella ensimmäiseksi rakastettua. Ne esittävät sen, mitä meidän erityisesti tulee pyytää häneltä: hänen nimensä pyhittämistä, hänen valtakuntansa tulemista ja hänen tahtonsa tapahtumista. Nämä kolme pyyntöä on jo täytetty Vapahtajamme Kristuksen uhrissa, mutta nyt ne toivoen kääntyvät lopullista täyttymystään kohti, niin kauan kuin Jumala ei vielä ole kaikki kaikessa. (KKK 2804)

Kolme ensimmäistä pyyntöä vahvistavat meitä uskossa, täyttävät meidät toivolla ja sytyttävät rakkautemme palamaan. Luotuina ja vieläpä synnintekijöinä meidän täytyy rukoilla ”meidän” itsemme puolesta, sen ”meidän”, joka kattaa koko maailman ja historian; sen me kannamme Jumalamme äärettömän rakkauden eteen. Sillä Kristuksensa nimen ja Henkensä valtakunnan kautta Isämme vie päätökseen meitä ja koko maailmaa koskevan pelastussuunnitelmansa. (KKK 2806) Niinpä loput neljä pyyntöä esittävät meidän hätämme ja odotuksemme laupeuden Isälle: pyydämme häntä ruokkimaan meidät, antamaan meille anteeksi, olemaan tukenamme kiusauksissa ja päästämään meidät pahasta. (KKK 2857)

I ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”
Jumala ilmoitti pyhän nimensä Moosekselle ja tahtoi, että hänen kansansa pyhitettäisiin hänelle pyhänä kansana, jonka keskellä hän asuu. Uudessa liitossa Jumala edelleen kutsuu meitä ”pyhitykseen” (1. Tess. 4:7). Hänen nimensä pyhittäminen merkitsee sen haluamista, että kasteessa saatu vihkimys läpäisisi koko elämämme. Se merkitsee myös, että elämällämme ja rukouksellamme pyydämme sitä, että jokainen ihminen tuntisi Jumalan nimen ja ylistäisi sitä. (KKKo 589)

Kesän 2024 tärkeät juhlat: Corpus Christi:sta taivaaseen ottamiseen

24/6/2024

Pyhän Kolminaisuuden juhlapyhän jälkeen vietämme kesän 2024 aikana mm. seuraavia tärkeitä juhlia liturgisen kalenterin mukaan:

Kristuksen Pyhän Ruumiin ja Veren juhlapyhä
Jeesuksen Pyhän Sydämen juhlapyhä
Pyhän Johannes Kastajan syntymän juhlapyhä
Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin juhlapyhä
Herran kirkastumisen juhlapyhä
Autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen juhlapyhä

Kuukauden pyhimys: Pyhä Kateri Tekakwitha (14.7.)

24/6/2024

Varhain orvoksi
Kateri Tekakwitha syntyi vuonna 1656 Ossernenonin mohawk-kylässä lähellä nykyistä Auriesvilleä New Yorkin osavaltiossa. Hänen isänsä oli mohawk-intiaani ja ei-kristitty päällikkö ja hänen äitinsä kristinuskoon kääntynyt algonkini-intiaani.

Hän eli vaikean elämän, varsinkin kun hänen molemmat vanhempansa ja nuorempi veljensä kuolivat isorokkoon hänen ollessaan neljävuotias. Myös Kateri itse sairastui ja parani, mutta eli loppuelämänsä rokonarpisena ja puolisokeana. Nimittäin sairaus jätti hänelle pahat kasvojen rokonarvet, heikkouden ja huonon näön.

Kääntymys kristinuskoon
Vanhempiensa kuoleman jälkeen Kateri asui setänsä Ioweranon kanssa, joka rupesi huolehtimaan hänestä. Setä oli hollantilaisten liittolainen, jonka luona Kateri tapasi lähetystyötä tekeviä jesuiittoja ja sai heiltä opetusta. Siitä huolimatta että setä vastusti katolista uskoa, Kateri otti kasteen jesuiitta-isä Jacques de Lambertvilleltä vuonna 1675.

Näin hän kääntyi katoliseen uskoon 19-vuotiaana ja hänet kastettiin Kateri-nimellä pyhän Katariina Sienalaisen mukaan. Kaste ei ainoastaan muuttanut Tekakwithaa, vaan aiheutti myös suurempaa vihamielisyyttä hänen heimossaan. Häntä kohdeltiin kuin orjaa, ja koska hän ei suostunut työskentelemään sunnuntaisin, hän jäi ilman aterioita. Jesuiittalähetyssaarnaajien elämän innoittamana hän kieltäytyi menemästä naimisiin yhdenkään setänsä haluaman kosijan kanssa, mistä häntä rangaistiin ja hänelle annettiin lisätöitä.

Eukaristia (41): Herran rukous (II): Kirkon rukous

24/6/2024

Edellisellä kerralla olemme astuneet Pyhän Messun kommuunion vieton osuuteen tutkimalla sen alussa olevaa Isä meidän -rukousta, Jeesuksen opettamaa rukousta, jolla on myös ulottuvuus Pyhän Kolminaisuuden mysteeriin. Nimittäin Herran rukouksen kautta Jeesus vie meidät Isän kasvojen eteen ja hänen Henkensä tekee meistä Jumalan lapsia; siten voimme rukoilla yksinkertaisella lapsen luottamuksella, iloisella varmuudella, nöyrällä rohkeudella ja tietäen, että olemme rakastettuja ja että meitä kuullaan. (KKKo 582)

Tässä artikkelissa syvennymme vielä Herran rukoukseen käsitellen sitä kirkon rukouksena. Oikeastaan Eukaristian vietossa Herran rukous on koko kirkon rukous. Siinä ilmenee sen täysi merkitys ja vaikutus. Eukaristisen rukouksen (anaforan) ja kommuunion jakamisen väliin sijoitettuna se toisaalta kokoaa yhteen kaikki pyynnöt ja esirukoukset, jotka on lausuttu epikleesissä, toisaalta se kolkuttaa taivasten valtakunnan hääpitojen ovelle, sen hääaterian, jota kommuunion sakramentti ennakoi. (KKK 2770)

Isä ”meidän”
Puhuttelu Isä ”meidän” on osoitettu Jumalalle. Tämä pronomini ei ilmaise meidän puoleltamme omistamista, vaan aivan uutta suhdetta Jumalaan. Kun rukoilemme Isää, palvomme ja ylistämme häntä yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Kristuksessa olemme ”hänen” kansansa ja hän on ”meidän” Jumalamme nyt ja iankaikkisesti. (KKKo 584)

Pyhä Johannes Khrysostomos muistuttaa meitä, että Isä meidän -rukous on kirkon varsinainen rukous: ”Herra opettaa meitä rukoilemaan yhdessä veljiemme puolesta. Hän ei näet sano: ’Minun Isäni’, joka olet taivaissa, vaan ’meidän Isämme’, jotta rukouksemme olisi yhdestä sielusta nousevaa esirukousta koko kirkon ruumiin puolesta.” (p. Johannes Khrysostomos, In Matthaeum, homilia 19,4) Oikeastaan sanomme Isä ”meidän”, koska Kristuksen kirkko on monien veljien ja sisarten yhteisö, jolla on ”yksi sydän ja yksi sielu” (Ap.t. 4:32).

Kuukauden pyhimys: Pyhä Josemaría Escrivá de Balaguer, pappi (26.6.)

24/6/2024

Nuoruus ja pappeus
Josemaría Escrivá de Balaguer syntyi Espanjan Barbastrossa 9. tammikuuta 1902 kuusilapsisen perheen toisena lapsena. Kerrotaan, että ollessaan kaksivuotias poika oli niin vakavasti sairaana, että lääkäri ei uskonut hänen elävän seuraavaan aamuun. Silloin vanhemmat, jotka olivat hartaita katolilaisia, rukoilivat Neitsyt Mariaa, että Jumala pelastaisi lapsen hengen, ja seuraavana aamuna poika oli terve. Josemarían lapsuutta on pidetty onnellisena, vaikka perhe kärsi monista vastoinkäymisistä isän yhtiön mentyä konkurssiin ja perheen menetettyä kolme lasta.

Ollessaan noin 16-vuotias Josemaría näki lumessa karmeliittamunkin jättämät paljaiden jalkojen jäljet. Tämä puhutteleva näky inspiroi häntä pohtimaan, että ”jos toiset tekevät Jumalalle ja lähimmäisten puolesta noin suuria uhritekoja, enkö minäkin voisi tehdä jotain?” Näin hän tunsi kutsumusta antaa elämänsä Jumalalle.

Vuonna 1918 Josemaría aloitti papin opinnot Logroñon seminaarissa, josta hän pari vuotta myöhemmin siirtyi Zaragozan Pyhän Franciscus Paolalaisen seminaariin. Isänsä kannustuksesta ja piispan luvalla hän suoritti samanaikaisesti myös siviilioikeuden opinnot Zaragozan yliopistossa. Koska hän oli pidetty opiskelijoiden joukossa, Zaragozan arkkipiispa asetti hänet myös valvoja- ja tukioppilaaksi. Hänen isänsä kuoli yllättäen 27. marraskuuta juuri ennen hänen diakoniksi vihkimistään 20. joulukuuta 1924. Papiksi hänet vihittiin 23-vuotiaana 28. maaliskuuta 1925.

Pappina ja Opus Dein perustajana
Pappistehtävänsä Josemaría aloitti Zaragozan hiippakuntaan kuuluvassa Perdigueran seurakunnassa sairastuneen papin sijaisena. Sieltä hän siirtyi Zaragozan kaupunkiin reiluksi vuodeksi tehdäkseen pastoraalista työtä köyhien parissa ja sairaaloissa.

Eukaristia (40): Herran rukous (I): Jeesuksen opettama rukous

Eukaristia (42): Herran rukous (III): Seitsemän pyyntöä

Kesän 2024 tärkeät juhlat: Corpus Christi:sta taivaaseen ottamiseen

Kuukauden pyhimys: Pyhä Kateri Tekakwitha (14.7.)

Eukaristia (41): Herran rukous (II): Kirkon rukous

Kuukauden pyhimys: Pyhä Josemaría Escrivá de Balaguer, pappi (26.6.)

Uutissivu

Arkisto

Hakusanat