Katolisen kirkon katekismus muistuttaa, että Eukaristia on pantti taivaallisesta tulevaisuudesta, ennakko taivaan kunniasta (KKK 1402), viitaten Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhlan II vesperissä olevaan Magnificatin antifoniin: ”Oi pyhä ateria, jossa Kristus nautitaan ja hänen kärsimisensä muistoa vietetään; sielu täyttyy armolla ja meille annetaan tulevan kunnian pantti.” (Corpus Christi -juhla, Liturgia Horarum) Tästä syystä Pyhää Messua vietetään ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tulemista” (papin sanat Isä meidän -rukouksen jälkeen, Missale Romanum; vrt. Tit. 2:13). Joka kerta kun vietämme Eukaristiaa, kohdistamme katseemme häneen, ”joka tulee” (Ilm. 1:4). Rukoilemme hänen tuloaan: ”Marana tha” (1. Kor. 16:22) eli ”Tule, Herra Jeesus” (Ilm. 22:20), ja samalla tiedämme, että jo nyt Herra tulee Eukaristiassaan ja on läsnä keskellämme. Toki tämä hänen läsnäolonsa on kätkettyä, mutta todellista.
Jo viimeisellä ehtoollisella Jeesus lupasi apostoleille, että pääsiäisen täyttymys tulee olemaan Jumalan valtakunnassa: ”Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa” (Matt. 26:29; vrt. Luuk. 22:18; Mark. 14:25). Sen tähden Pyhän Messun kolmannessa eukaristisessa rukouksessa rukoilemme, että sinun valtakunnassasi ”sinun kunniasi meidät kaikki alituisesti täyttää. Silloin sinä pyyhit meidän kyynelemme ja me näemme sinut, Jumalamme, sellaisena kuin olet. Me tulemme olemaan sinun kaltaisiasi ikuisesti ja ylistämme sinua lakkaamatta”. (Missale Romanum)
Emme voi elää ilman toivoa, silloin elämällämme ei olisi merkitystä ja se kävisi sietämättömäksi. Valitettavasti nykyaikainen kulttuuri ja yhteiskunta luovat usein harhakuvan, että onnen voi saada hauraasta ja lyhytkestoisesta todellisuudesta. Jos rajoitamme elämän vain maalliseen ja suljemme tuonpuoleisen, samaistamme toivon sittenkin vain tieteen, tekniikan tai kulutuksesta hankitun nautinnollisen ilon antamiin lupauksiin. Tämä kaikki kuitenkin tuo esiin syvän petollisuuden ja kyvyttömyyden tyydyttää sitä onnellisuuden janoa, jota kaipaamme jatkuvasti sydämessämme. Meillä on tuloksena pikainen tarve löytää todellista toivoa tarjoavia paikkoja ja hetkiä, joilla on kyky johtaa ikuisen ja jumalallisen elämän salaisuuteen. Jos olemme liiaksi tottuneet elämään kuivaa ja onttoa hengellistä elämää, Eukaristia voi ja sen täytyy jälleen olla meidän ikuinen keitaamme. Nimittäin Eukaristia edustaa ”paikkaa”, jossa taivas ja maa kohtaavat toisensa; paikkaa, joka on tilan ja ajan ulkopuolella ja jossa ikuisuus lävistää historian.
Katekismus jälleen muistuttaa, että ”tästä suuresta toivosta, joka koskee uutta taivasta ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu, varmempaa panttia ja selvempää merkkiä meillä ei ole kuin eukaristia” (KKK 1405). Siksi joka kerta kun vietämme Messua, ”toteutetaan meidän lunastustamme” (Lumen gentium, 3), ja me murramme ”yhden leivän, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jotta emme kuolisi, vaan eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa ikuisesti”. (p. Ignatios Antiokialainen, Epistula ad Ephesios, 20, 2: SC 10bis, 76)
Meille on siis annettu suunnaton lahja. Eukaristia on ns. ”tulevan kirkkauden pantti”, koska se täyttää meidät kaikella armolla ja taivaan siunauksella, se vahvistaa meitä tämän elämän pyhiinvaelluksella ja saa meidät kaipaamaan iankaikkista elämää. Se yhdistää meidät jo nyt Kristukseen, taivaalliseen kirkkoon, autuaaseen Neitsyt Mariaan, kaikkiin enkeleihin ja pyhiin (KKK 1419).
Vaikka tämä Eukaristinen näkemys suuntaa meitä kohti tulevaa kirkkautta, se ei heikennä velvollisuudentuntoamme tästä ajallisesta maasta, vaan paremminkin herättää sen. Itse asiassa ”tulevan kirkkauden panttina” Eukaristia työntää meitä eteenpäin vaelluksellamme historian halki ja kylvää elävän toivon siementä jokapäiväisiin tehtäviimme ja velvollisuuksiimme.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto, Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)