”Oppineempi mies kuin piispat”
Efraimin syntyessä noin vuonna 306 Syyria oli Rooman provinssi. Pitkäaikainen vaino viivytti kristinuskon kasvua koko Rooman laajassa valtakunnassa. Efraim oli pakanallisen papin poika Nisibisista, Kaakkois-Turkista. Kun poika 18-vuotiaana otti kasteen, hänet ajettiin pois kotoa.
Efraim pakeni silloin Edessaan, jossa hän antautui palvelemaan köyhiä ja sairaita. Siksi hänet myös vihittiin diakoniksi. Hän palasi Nisibisiin ja kehittyi siellä hyväksi teologiksi ja hengelliseksi runoilijaksi. Kaikki lähiseudun piispat käyttivät häntä neuvonantajanaan. Diakoni oli paljon oppineempi mies kuin piispat.
Luultavasti Efraim otti osaa Nikaian kirkolliskokoukseen vuonna 325 Nisibisin kuuluisan piispan Jaakobin kanssa. Piispa Jaakobin kuoltua Efraim oli läheisessä yhteydessä kolmeen seuraavaan piispaan, luultavasti heidän koulunsa opettaja.
”Itki paljon eikä koskaan nauranut”
Efraim asui Nisibisissa persialaisten piiritysten aikana, ja joissakin hänen hymneissään on kuvauksia kaupungin uhanalaisesta elämästä, sen puolustuksesta ja hyökkäysten torjunnasta.
Kun persialaiset saivat kaupungin haltuunsa vuonna 363, kristityt pakenivat, ja Efraim lähti uudelleen Edessaan, jossa hän asui kuolemaansa asti, 9. kesäkuuta 373. Sielläkin piispa Barses käytti häntä mielellään opettajanaan ja neuvonantajanaan. Kansansuosiostaan huolimatta Efraim pysyi aina nöyränä ja tyytyväisenä. Kuta kuuluisammaksi hän tuli, sitä enemmän hän vetäytyi sivuun.
Efraim vetäytyi Edessan lähellä olevalla kukkulalla sijaitsevaan luolaan, jossa hän vietti hyvin yksinkertaista elämää. Hänellä oli askeetin ulkonäkö: sanotaan että hän oli hyvin pieni, kalju, parraton, iho kuiva ja karhea kuin ruukunpinta. Hänen viittansa oli paikattu ja likaisenvärinen. Hän itki paljon eikä koskaan nauranut.
Luolassa Efraim eli kauraleivillä ja vihanneksilla. Hän kirjoitti suurimman osan hengellisistä teoksistaan laatien Raamatun kommentaareja ja sepittäen hymnejä. Nämä hän kirjoitti äidinkielellään Syyriassa, jotta hänen kansansa ymmärtäisi ne, pysyisi katolisessa uskossaan eikä harhautuisi areiolaisuuteen.
”Kuoli munkinkammiossaan”
Vuoden 370 tienoilla Efraim kävi Kesareassa Kappadokiassa pyhän Basileios Suuren luona. Se oli hänen viimeinen julkinen tehtävänsä. Talvella 372 oli suuri nälänhätä, ja köyhien kärsimykset ahdistivat Efraimin sydäntä. Hän organisoi apua sairaille ja tarvitseville keräten suuria rahasummia ja jakaen anteliaasti ruokaa köyhille.
Hän ehkä yliarvioi voimansa, sillä hän eli vain vähän aikaa palattuaan luolaansa. Hän kuoli munkinkammiossaan sekä idän että lännen kunnioittamana.
”Mystisellä ja lyyrillisellä intuitiolla”
Efraim oli hyvin oppinut mies, joka tunsi pyhät kirjoitukset paremmin kuin kukaan muu hänen aikalaisistaan. Aitona runoilijana hän lähestyi teologisia kysymyksiä enemmän mystisellä ja lyyrillisellä intuitiollaan kuin älyn mietteillä. Tämä teologinen runous vaikutti idän kristittyihin syvemmin kuin tiukasti järkeen pitäytyvään länsimaiseen teologiaan. Pyhä Gregorios Nyssalainen ylistää Efraimia ”koko kristillisen maailman valoksi”.
Intuitionsa vuoksi Efraim kykeni kirjoittamaan Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä monta sataa vuotta aikaisemmin, kuin siitä tuli kirkon dogmi. Efraim kutsuu Mariaa ”kauttaaltaan puhtaaksi, koskemattomaksi ja tahrattomaksi”. Efraimin mariologiset hymnit ovat tärkeä lisä katoliseen oppiin Mariasta.
Efraim ymmärsi laulun merkityksen liturgiassa ja onnistui juurruttamaan omia hymnejään jumalanpalveluksiin. Efraimin hymnejä on säilynyt satamäärin meidän päiviimme asti. Kun uusia Marian juhlia varten laadittiin liturgiaa, Efraimin kirjoituksia voitiin käyttää runsain määrin hyväksi. Hänen hymninsä ja saarnansa ovat todella rikastuttaneet kirkon liturgiaa.
Paavi Benedictus XV (1854-1922) korotti Efraimin kirkonopettajaksi vuonna 1920. Hän on ainoa syyrialaisisä, joka on julistettu kirkonopettajaksi.
Erään tradition mukaan Efraimista tuli diakoni myöhemmällä iällään. Hänen omissa kirjoituksissaan on kohtia, jotka osoittavat, että hän oli saanut myös pappisvihkimyksen.
Pyhän Efraimin muistopäivänä (9.6.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Kaikkivaltias Jumala, vuodata meihin Pyhä Henkesi, jonka innoittamana pyhä Efraim hymneillään ylisti sinun salaisuuksiasi ja koko elämällään palveli yksin sinua. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Roomalainen Messukirja, s. 627)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 178-179.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, ss. 69-70.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, ss. 73-74.
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm