 Edellisessä kirjoituksessa yhdyimme enkelien ylistyslauluun, joka kaikuu yhä kirkoissamme Glorian korkealla veisulla: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Ja maassa rauha ihmisille, joita hän rakastaa.” Tässä arvokkaassa varhaiskristillisessä hymnissä Kirkko ylistää Isää Jumalaa ja hänen Karitsaansa Kristusta Pyhän Hengen kautta. Pyhälle Kolminaisuudelle omistettu ylistysvirsi Kunnia on Pyhän Messun alkumenojen kiitossävyinen huipennus. Se on selkeä osoitus Eukaristian vieton merkityksestä, sillä kreikkalainen sana ”eukharistein” tarkoittaa juuri kiitollisuutta ja kiittämistä. Gloria lauletaan tai lausutaan sunnuntaimessuissa adventin ja paaston aikaa lukuun ottamatta sekä kaikkina juhlapyhinä, juhlina ja erityisistä syistä vietettävissä juhlamessuissa. Glorian aloittaa pappi itse tai sitten kanttori tai kaikki yhdessä. Sitten kansa ja kuoro vuorotellen tai kuoro yksin tai kaikki yhdessä laulavat Glorian. Nyt jatkamme Pyhän Messun kulun etenemistä tässä artikkelissa. Mitä seuraa Kunnia-virren jälkeen?
Tämän jälkeen pappi kutsuu kansaa päivän rukoukseen. Hän liittää kätensä yhteen ja sanoo: "Rukoilkaamme." Kaikki rukoilevat hetken hiljaa yhdessä papin kanssa. Näin pappi ja uskovat ovat hetken hiljaa tullakseen tietoisiksi siitä, että he seisovat Jumalan kasvojen edessä, ja voidakseen sydämessään kantaa rukousaiheensa Jumalalle. Sitten pappi levittää kätensä ja lausuu päivän rukouksen, jota sanotaan myös kollehtarukoukseksi. Pappi tavallaan hiljaisuudessa ”keräilee” (collects) kaikkien uskovien eri rukouspyyntöjä yhdeksi aiheeksi ja näin tuo tämän yksimielisesti Isälle Jumalalle. Kansa liittyy rukoukseen, yhtyy sen sisältöön ja akklamaatiollaan ”Aamen” ottaa rukouksen omakseen. Päivän rukous ilmaisee messunvieton aiheen. Kirkko rukoilee Jumalalta armoa ja viisautta kirkkovuoden ajankohtaan liittyvässä rukouksessa, joka osoitetaan papin sanoilla Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä Isälle Jumalalle. Roomalaisessa messukirjassa on kullekin kirkkovuoden pyhäpäivälle vaihtoehtoisia päivän rukouksia. Ne ovat tyyliltään erilaisia, mutta kaikissa niissä Kirkko muistaa Jumalan pelastustekoja, vetoaa niihin ja pyytää päästä niistä osalliseksi. Esimerkiksi tulevan Kristuksen, kaikkeuden kuninkaan, juhlapyhän päivän rukoukseen kuuluvat seuraavat tekstit: ”Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, rakkaassa Pojassasi, maailmankaikkeuden kuninkaassa, sinä halusit tehdä kaiken uudeksi. Suo kaikkien luotujesi synnin orjuudesta vapautettuina palvella ja ylistää sinua lakkaamatta. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.” (Roomalainen Messukirja, s. 400) Pyhässä Messussa luetaan aina vain yksi päivän rukous samoin kuin myös vain yksi uhrilahjarukous ja yksi päätösrukous. Päivän rukous pitkässä loppumuodossaan päättyy seuraavasti: – jos sen kohteena on Isä: "Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen", – jos sen kohteena on Isä, mutta lopussa mainitaan Poika: "- - joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen", – jos sen kohteena on Poika: "- - joka elät ja hallitset Isän Jumalan kanssa Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen." Uhrilahjarukouksen ja päätösrukouksen loppu on aina edellä mainittuja lyhyempi: – jos niiden kohteena on Isä: "Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta", – jos niiden kohteena on Isä, mutta lopussa mainitaan myös Poika: "- - joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen", – jos niiden kohteena on Poika: "- - joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen." Sekä Kunnia-virressä että päivän rukouksessa Kirkko anoo ja rukoilee Pyhää Kolminaisuutta. Näiden rukousten päätössanoissa Kirkko muistaa Jeesuksen itse kehottamia sanoja: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23-24) Tästä syystä pappi päättää päivän rukouksen ja muitakin liturgisia rukouksia yleensä sanoihin ”Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta”. Näin Jeesuksen kautta rukoileminen on kaikkein paras tapa rukoilla. Voimme olla varmoja siitä, että meidän rukouspyyntöjämme tultaisiin kuulluiksi taivaalliselle Isälle. Päivän rukouksessa Kirkko lähestyy Isää Jeesuksen nimessä. Nimi Jeesus on siis kristillisen rukouksen sydän. Mitä tahansa me teemme, meidän tulisi tehdä se Jeesuksen nimessä: ”Kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol. 3:17). Koko elämämme pitäisi olla siis jatkuva rukous, joka puolestaan yhtyy Kirkkomme päivän rukoukseen, jossa me anoen rukoilemme Pyhää Kolminaisuutta todellisen ja elävän Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Isä Tri Nguyen Lähteet:
 Hiippakunnan neuvonantajakollegio on tarkentanut aikaisempia koronaohjeita: Pidetään tarkasti huolta, että toimintaan osallistutaan vain oireettomina, ja pidetään huolta hygieniasta ja turvaväleistä; mikäli turvavälejä ei voi säilyttää, pyydetään käyttämään kasvomaskeja. Varsinkin pääkaupunkiseudulla vietettävissä seurakuntien sunnuntaimessuissa kasvomaskien käyttöä suositellaan painokkaasti. Niiden käyttöä voidaan tapauskohtaisesti jopa edellyttää. Pyhän kommuunion jakaminen vain yhdessä muodossa jatkuu edelleen. Kommuunion voi ottaa vastaan joko kädelle (suositus) tai suuhun (kommuunion jaon loppuvaiheessa tai messun ulkopuolella). Kaikessa toiminnassa pyritään ottamaan huomioon kulloinkin voimassaolevat viranomaisohjeet. Sunnuntaivelvollisuudesta on edelleen vapautus, mutta on tärkeää pyhittää lepopäivä esimerkiksi seuraamalla messua netistä, rukoilemalla, lukemalla Raamattua tai jollakin muulla tavalla. Katolinen kirkko Suomessa  KORONAVIRUSOHJEET 1.9.2020 ALKAEN
Helsingin katolisessa hiippakunnassa seurataan viranomaisten antamia ohjeita koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tampereen Pyhän Ristin seurakunnassa käytössä on myös seuraavat ohjeet: – Pidetään tarkasti huolta, että toimintaan osallistutaan vain oireettomina ja pidetään huolta hygieniasta ja turvaväleistä; mikäli turvavälejä ei voi säilyttää, pyydetään käyttämään kasvomaskeja. – Seurakunnassa palataan normaaliin aikatauluun. Sunnuntain ja juhlapyhien messuun ilmoittautuminen jatkuu; arkipäivien messuun ei tarvita ilmoittautumista etukäteen. – Kirkollisia tapahtumia ja kursseja sekä yhteisöjen ja ryhmien tapaamisia voidaan taas järjestää. – Pyhän kommuunion jakaminen vain yhdessä muodossa jatkuu edelleen. – Kirkkokahvien järjestämistä ei vielä suositella. Osallistumisen edellytyksenä ovat siis: oireettomuus - hygienia - turvaväli - (maski). Sunnuntaivelvollisuudesta on edelleen vapautus, mutta on tärkeää pyhittää lepopäivä esimerkiksi seuraamalla messua netistä, rukoilemalla, lukemalla Raamattua tai jollakin muulla tavalla.  Edellisellä kerralla tutustuimme kolmikertaisesti toistettuun rukoushuudahdukseen vuorotellen papin ja seurakunnan välillä: ”Kyrie eleison!” Tässä rukoushuudahduksessa uskovat sekä ylistävät Herraa että pyytävät hänen armahdustaan. Se koskee Pyhään Messuun osallistujan sydämen nöyryyttä: ”Herra armahda!” Sen kautta sydän virittyy havaitsemaan ihmisten kurjuutta ja heidän Pelastajansa laupeutta. Seurakunta kääntyy Raamatun ihmisten tavoin Kristuksen puoleen ja tunnustaa hänet ainoaksi auttajakseen. Tätä äärimmäisen yksinkertaista, uskosta nousevaa avuksihuutamista kehitettiin sekä idän että lännen rukouksen traditiossa monin tavoin myös Pyhän Messun ulkopuolella. Tavallisin muoto, jonka Siinain, Syyrian ja Athosvuoren isät ovat välittäneet, on huuto: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä syntisiä!” Tämä Jeesus-rukous on myös pohjimmiltaan palvovaa ylistystä. Kyrie -huudahdus on näin ollen kirkon lakkaamaton vaellusrukous, joka ilmentää monipuolisesti ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta eikä rajoitu vain synnintunnustuksen näkökulmaan. Olemmehan saaneet huomata, että ilmaisut ”Herra” ja ”Kristus” antavat leimansa kristillisille rukoushuudahduksille. Nyt jatkamme Pyhän Messun kulun etenemistä tässä kirjoituksessa. Mitä seuraa Kyrie-huudahdusten jälkeen? Sitä seuraava Kunnia (Gloria) tarkoittaa juuri sitä mitä nimikin sanoo: itse Isän Jumalan ja hänen Karitsansa Kristuksen ylistystä Pyhän Hengen kautta. Kunnia on arvokas varhaiskristillinen hymni (300-luvulta), joka on pohjimmiltaan palvovaa ylistystä Pyhälle Kolminaisuudelle. Virren alkulauseet on otettu suoraan Luukkaan evankeliumista, Jeesuksen Kristuksen syntymän yhteydessä. ”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:13-14) Tämä enkelien ylistyslaulu kaikuu siis yhä kirkoissamme Glorian korkealla veisulla. Kirkko ylistää ihmiseksi tullutta Kristusta enkelien sävelillä muistaen, että odotetun Messiaan syntymä on tuonut rauhan maailmalle – Pyhään Messuun osallistujille, sillä hän on Rauhan ruhtinas (Jes. 9:5). Jumalan Pojan syntyessä tähän maailmaan Taivaan ja Maan häät vietettiin Jumalan kaikkein suurimpana lahjana ihmiskunnalle. Mielessämme kaikuvat myös kuuluisan psalmin ylistykset: ”Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.” (Ps. 85:11-12) Kuitenkin nämä Jumalan ja ihmiskunnan väliset häät saavat täydellisen täyttymyksensä vasta taivaassa Karitsan häiden yhteydessä (Ilm. 19:7). Itse asiassa Kunnia-hymnin jatko-osa Laudamus (me ylistämme) on taivaallisen hääjuhlan laulu. Silloin lopullinen rauha on jokaisen pelastetun saavutettavissa. Siksi Kunnia-virren toisessa osassa mainitaan myös tämän Karitsan toiminnasta: ”Herra Jumala, Jumalan Karitsa, Isän Poika, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä. Joka pois otat maailman synnin, ota vastaan meidän anomisemme. Joka istut Isän oikealla puolella, armahda meitä.” Suostuessaan kastamaan Jeesuksen syntisten joukossa, Johannes Kastaja näkee ja osoittaa, että Jeesus on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:36). Näin Johannes osoittaa, että Jeesus on samalla kärsivä Herran Palvelija, joka vaieten antaa viedä itsensä teuraaksi ja kantaa monien synnit (Jes. 53), ja samalla hän on pääsiäislammas, ensimmäisenä pääsiäisenä tapahtuneen Israelin vapautuksen vertauskuva (Joh. 19:36). Kristuksen koko elämä ilmentää hänen tehtävänsä ”palvella ja antaa henkensä lunnaiksi monien puolesta” (Mark. 10:45). Jumala teki Kristuksen niin solidaariseksi meidän syntisten kanssa, että hän ”ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme” (Room. 8:32), jotta me tulisimme ”sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta” (Room. 5:10). Pyhä Pietari ilmaisi apostolisen uskon Jumalan pelastussuunnitelmaan näin: ”Teidät on lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten” (1 Piet. 1:18-20). Tästä syystä Karitsan palvonta ilmenee selvästi Ilmestyskirjassa: ”Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.” (Ilm. 5:12-14) Kaikki nämä ilmaisut kiteytyvät erityisesti Pyhän Messun Kunnia-virressä: ”Me ylistämme sinua, me siunaamme sinua, me palvomme sinua, me kunnioitamme sinua, me kiitämme sinua sinun suuren kunniasi tähden. Herra Jumala, taivaallinen kuningas, Jumala, Isä kaikkivaltias; Herra, ainokainen Poika, Jeesus Kristus.” ”Tu solus Dominus!” Kunnia-hymnin loppuosassa esiintyvä ilmaisu ”Dominus” oli roomalaisten käyttämä nimitys omasta keisaristaan, joka oli tavallaan kansojen Herra. Nyt alkukristityt sovelsivat tämän arvonnimen osoittamaan ainoastaan Jeesusta: ”Sinä yksin olet Herra!” Lausuma on merkinnyt kirkon historian alusta alkaen sitä, ettei ihminen saa alistua sanan absoluuttisessa mielessä millekään maalliselle vallalle, vaan yksinomaan Herralle Jeesukselle Kristukselle: keisari ei ole ”Herra” (Ap.t 5:29). ”Kirkko uskoo, että koko inhimillisen historian avain, keskipiste ja päämäärä on löydettävissä sen Herrasta ja Mestarista.” (Gaudium et spes, nro 10) Pyhälle Kolminaisuudelle omistettu ylistysvirsi Kunnia on Pyhän Messun alkumenojen kiitossävyinen huipennus. Ylistyksen kohteena on Isän Jumalan ja Pyhän Hengen lisäksi siis Jeesuksen koko elämä: syntymä (enkelten laulu), kärsimys ja kuolema (Jumalan Karitsa), ylösnousemus ja taivaaseen astuminen (taivaallinen kuningas istuu Isän oikealla puolella). Gloria lauletaan tai lausutaan sunnuntaimessuissa adventin ja paaston aikaa lukuun ottamatta sekä kaikkina juhlapyhinä, juhlina ja erityisistä syistä vietettävissä juhlamessuissa. Glorian aloittaa pappi itse tai sitten kanttori tai kaikki yhdessä. Sitten kansa ja kuoro vuorotellen tai kuoro yksin tai kaikki yhdessä laulavat Glorian. Isä Tri Nguyen Lähteet:
 |
Uutissivu
Tällä sivulla tiedotamme seurakunnan tapahtumista, pääasiassa suomeksi mutta mahdollisuuksien mukaan myös muilla kielillä. Etusivun uutisotsikoissa näkyvät myös nuorten Ankkuri-blogin otsikot. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
For news items in English, please select In English under Hakusanat above.
Do wiadomości w języku polskim, proszę kliknąć "Polski" powyżej. Församlingen publicerar väldigt få nyheter på svenska, men den information som finns på svenska får du fram genom att klicka på På svenska under Hakusanat ovan. |
RSS Feed