Sitä seuraava Kunnia (Gloria) tarkoittaa juuri sitä mitä nimikin sanoo: itse Isän Jumalan ja hänen Karitsansa Kristuksen ylistystä Pyhän Hengen kautta. Kunnia on arvokas varhaiskristillinen hymni (300-luvulta), joka on pohjimmiltaan palvovaa ylistystä Pyhälle Kolminaisuudelle. Virren alkulauseet on otettu suoraan Luukkaan evankeliumista, Jeesuksen Kristuksen syntymän yhteydessä. ”Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:13-14) Tämä enkelien ylistyslaulu kaikuu siis yhä kirkoissamme Glorian korkealla veisulla. Kirkko ylistää ihmiseksi tullutta Kristusta enkelien sävelillä muistaen, että odotetun Messiaan syntymä on tuonut rauhan maailmalle – Pyhään Messuun osallistujille, sillä hän on Rauhan ruhtinas (Jes. 9:5). Jumalan Pojan syntyessä tähän maailmaan Taivaan ja Maan häät vietettiin Jumalan kaikkein suurimpana lahjana ihmiskunnalle. Mielessämme kaikuvat myös kuuluisan psalmin ylistykset: ”Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan. Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.” (Ps. 85:11-12) Kuitenkin nämä Jumalan ja ihmiskunnan väliset häät saavat täydellisen täyttymyksensä vasta taivaassa Karitsan häiden yhteydessä (Ilm. 19:7). Itse asiassa Kunnia-hymnin jatko-osa Laudamus (me ylistämme) on taivaallisen hääjuhlan laulu. Silloin lopullinen rauha on jokaisen pelastetun saavutettavissa. Siksi Kunnia-virren toisessa osassa mainitaan myös tämän Karitsan toiminnasta:
”Herra Jumala, Jumalan Karitsa, Isän Poika, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä. Joka pois otat maailman synnin, ota vastaan meidän anomisemme. Joka istut Isän oikealla puolella, armahda meitä.”
Suostuessaan kastamaan Jeesuksen syntisten joukossa, Johannes Kastaja näkee ja osoittaa, että Jeesus on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:36). Näin Johannes osoittaa, että Jeesus on samalla kärsivä Herran Palvelija, joka vaieten antaa viedä itsensä teuraaksi ja kantaa monien synnit (Jes. 53), ja samalla hän on pääsiäislammas, ensimmäisenä pääsiäisenä tapahtuneen Israelin vapautuksen vertauskuva (Joh. 19:36). Kristuksen koko elämä ilmentää hänen tehtävänsä ”palvella ja antaa henkensä lunnaiksi monien puolesta” (Mark. 10:45). Jumala teki Kristuksen niin solidaariseksi meidän syntisten kanssa, että hän ”ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme” (Room. 8:32), jotta me tulisimme ”sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta” (Room. 5:10). Pyhä Pietari ilmaisi apostolisen uskon Jumalan pelastussuunnitelmaan näin: ”Teidät on lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten” (1 Piet. 1:18-20). Tästä syystä Karitsan palvonta ilmenee selvästi Ilmestyskirjassa: ”Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.” (Ilm. 5:12-14) Kaikki nämä ilmaisut kiteytyvät erityisesti Pyhän Messun Kunnia-virressä:
”Me ylistämme sinua, me siunaamme sinua, me palvomme sinua, me kunnioitamme sinua, me kiitämme sinua sinun suuren kunniasi tähden. Herra Jumala, taivaallinen kuningas, Jumala, Isä kaikkivaltias; Herra, ainokainen Poika, Jeesus Kristus.”
”Tu solus Dominus!” Kunnia-hymnin loppuosassa esiintyvä ilmaisu ”Dominus” oli roomalaisten käyttämä nimitys omasta keisaristaan, joka oli tavallaan kansojen Herra. Nyt alkukristityt sovelsivat tämän arvonnimen osoittamaan ainoastaan Jeesusta: ”Sinä yksin olet Herra!” Lausuma on merkinnyt kirkon historian alusta alkaen sitä, ettei ihminen saa alistua sanan absoluuttisessa mielessä millekään maalliselle vallalle, vaan yksinomaan Herralle Jeesukselle Kristukselle: keisari ei ole ”Herra” (Ap.t 5:29). ”Kirkko uskoo, että koko inhimillisen historian avain, keskipiste ja päämäärä on löydettävissä sen Herrasta ja Mestarista.” (Gaudium et spes, nro 10)
Pyhälle Kolminaisuudelle omistettu ylistysvirsi Kunnia on Pyhän Messun alkumenojen kiitossävyinen huipennus. Ylistyksen kohteena on Isän Jumalan ja Pyhän Hengen lisäksi siis Jeesuksen koko elämä: syntymä (enkelten laulu), kärsimys ja kuolema (Jumalan Karitsa), ylösnousemus ja taivaaseen astuminen (taivaallinen kuningas istuu Isän oikealla puolella). Gloria lauletaan tai lausutaan sunnuntaimessuissa adventin ja paaston aikaa lukuun ottamatta sekä kaikkina juhlapyhinä, juhlina ja erityisistä syistä vietettävissä juhlamessuissa. Glorian aloittaa pappi itse tai sitten kanttori tai kaikki yhdessä. Sitten kansa ja kuoro vuorotellen tai kuoro yksin tai kaikki yhdessä laulavat Glorian.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 203-213; 446-455 & 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 38-40; 84 & 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)