Afrikasta…
Monica tunnetaan erityisesti pyhän Augustinuksen äitinä. Suuri osa siitä, mitä hänestä tiedetään, on peräisin tämän kuuluisan Hippon piispan kirjoituksista. Monica syntyi kristittyyn perheeseen vuonna 332 Tagastessa Pohjois-Afrikassa, noin sata kilometriä Karthagon kaupungista. Tämä esikuvallinen kristillinen vaimo, äiti ja leski sai vanhemmiltaan kasvatuksen kristilliseen uskoon. Kodissa vallitsi hyveen ja rakkauden ilmapiiri.
Monican vanhemmat uskoivat tyttäriensä kasvatuksen naiselle, joka oli hyvin uskonnollinen ja piti ankaraa kuria. Vaikka Afrikan maat ovat ilmastollisesti hyvin lämpimiä, kasvattaja ei antanut heidän juoda tuntien aikana, vaan sanoi heille: ”Joka kerta, kun teillä nyt on jano, te menette ottamaan juotavaa sammuttaaksenne janonne. Ja myöhemmin, kun olette vanhempia ja teillä on avaimet huoneeseen, jossa on viiniä, te otatte väkijuomaa, ja se aiheuttaa teille paljon pahaa”. Monica totteli häntä ensimmäiset vuodet, mutta tultuaan vanhemmaksi alkoi mennä salaa varastoon ja joka kerta, kun hänellä oli jano, hän otti lasillisen viiniä. Eräänä päivänä Monica sattui moittimaan kiivaasti erästä työläistä, ja tämä puolustautuakseen huusi hänelle: ”Juoppo!” Se teki häneen syvän vaikutuksen, eikä hän unohtanut sitä koko elämänsä aikana, ja hän päätti, ettei koskaan enää ota alkoholijuomia. Joitakin kuukausia myöhemmin hänet kastettiin ja sen jälkeen hänen kääntymyksensä oli ihailtavaa.
Vaikea perhe-elämä
Monica halusi omistautua rukouselämälle ja yksinäisyydelle, mutta hänen vanhempansa määräsivät, että hänen piti mennä naimisiin Patricius-nimisen miehen kanssa. Tämä oli hyvä työntekijä, mutta pahanluonteinen, naisiin menevä, peluri ja pakana, jolla ei ollut mitään kiinnostusta hengellisiin asioihin ja joka tuotti Monicalle paljon kärsimystä. Kolmekymmentä vuotta Monican täytyi sietää hänen raivonpuuskiaan, sillä hän huusi pienimmästäkin syystä, mutta ei koskaan uskaltanut nostaa kättään vaimoaan vastaan. Monica sanoi usein toisille vaimoille, jotka valittivat miestensä väkivaltaista käytöstä, että he olivat aiheuttaneet sen itse terävällä kielellään. Kun muut vaimot kysyivät häneltä, miksi hänen miehensä, joka oli eräs kaupungin pahaluonteisimpia miehiä, ei koskaan lyönyt häntä, kun sen sijaan heidän puolisonsa löivät heitä säälittä, hän vastasi heille: ”Katsokaas, kun puolisoni on pahalla tuulella, minä yritän olla hyvällä tuulella. Kun hän huutaa, minä vaikenen. Ja koska tappeluun tarvitaan kaksi ja minä en suostu ryhtymään tappeluun, niinpä … emme tappele”.
Kerrotaan, että Monicalla ei ollut vaikeuksia ainoastaan kiivasluonteisen miehensä vaan myös anoppinsa kanssa, joka asui heidän luonaan. Anoppi oli sekaantunut liikaa miniänsä asioihin ja katkeroittanut suuresti Monica-paran elämää. Lempeydellään ja kärsivällisyydellään, rukouksillaan ja omalla esimerkillään Monica onnistui käännyttämään kristinuskoon molemmat. Monica rukoili ja uhrasi miehensä puolesta ja vihdoin sai Jumalalta sen armon, että Patricius kastettiin vuotta ennen kuolemaansa vuonna 371. Monican vaikutuksesta kristityksi kääntyi myös hänen anoppinsa, jonka läsnäolo heidän kodissaan oli aiheuttanut hänelle paljon harmia.
Perheeseen syntyi kolme lasta: kaksi poikaa Augustinus ja Navigius ja yksi tytär Perpetua. Kaksi nuorimmaista lasta oli äidille ilo ja lohdutus, mutta vanhin, Augustinus, sai äidin kärsimään vuosikymmeniä. Vanhimmalla pojalla oli aivan erinomaiset lahjat, mutta hän oli perinyt isänsä rauhattoman luonteen. Yhtä kiihkeästi hän sekä rakasti että vihasi, teki sekä hyvää että pahaa. Vuosi kasteensa jälkeen Patricius kuoli jättäen leskiparan yksin vanhimman pojan ongelmien kanssa. Augustinuksen levoton ja huikentelevainen elämä tuotti suurta huolta Monicalle, joka rukoili jatkuvasti ja kärsivällisesti holtittoman poikansa kääntymyksen puolesta.
Leski ja lapset
Leskenä Monica keskittyi viettämään hurskasta elämää ja kasvattamaan lapsiaan. Augustinus oli jo nuorena saanut katekumeeniopetusta, ja kerran, kun hänen luultiin olevan kuolemansairas, hänet aiottiin kastaa, mutta kaste lykkäytyi hänen parannuttuaan yhtäkkiä sairaudestaan. Oikeastaan pelätessään kuolevansa sairauteen Augustinus turvautui uskontoon ja aikoi tulla katoliseksi, mutta parannuttuaan sairaudesta hän luopui aikomuksestaan. Isänsä kuollessa Augustinus oli 17-vuotias ja opiskeli retoriikkaa Karthagossa.
Oikeastaan Patricius ja Monica olivat huomanneet, että Augustinus oli harvinaisen älykäs ja niinpä he päättivät lähettää hänet maan pääkaupunkiin, Karthagoon, opiskelemaan filosofiaa, kirjallisuutta ja puhetaitoa. Patriciusta kiinnosti tietenkin siihen aikaan vain se, että Augustinus menestyisi opinnoissaan, olisi tunnettu ja juhlittu seuraelämässä ja erinomainen fyysisessä liikunnassa. Isä ei välittänyt vähääkään hengellisestä elämästä ja sen puuttumisesta pojassaan, ja Augustinus, joka ei ollut arka eikä laiska, etääntyi yhä enemmän uskosta ja lankesi yhä suurempiin ja pahempiin synteihin ja erehdyksiin. Toisaalta äiti aina halusi pojan käyttävän lahjansa Jumalan palvelemiseen ja kirkon hyväksi.
Kun Monica kaksi vuotta myöhemmin sai tietää, että poika vietti paheellista elämää ja oli langennut manikealaisten harhaoppiin, hän suri poikansa hengellistä kuolemaa enemmän kuin jos tämä olisi kuollut ruumiillisesti. Augustinus omaksui muita uskomuksia ja tapoja manikealaiselta lahkolta, joka julisti, ettei Jumala ollut luonut maailmaa, vaan paholainen. Kun Augustinus palasi kotiin lomalle, niin Monica, joka oli hyväntahtoinen, mutta ei pelkuri eikä heikkoluonteinen, kuunneltuaan perättömyyksiä todellista uskontoa vastaan, heitti Augustinuksen muitta mutkitta ulos talosta ja sulki ovet, sillä hän ei majoittanut kattonsa alle Jumalan vihollisia.
Kun Augustinuksen villit nuoruusvuodet olivat pahimmillaan, Monica oli lähes menettänyt toivonsa poikansa kääntymisestä, mutta silloin Jumala lohdutti Monicaa unessa ja vakuutti hänelle, että hänen pojastaan tulisi vielä pyhä. Niinpä äiti rukoili edelleen uudistuneella rakkaudella syntisen poikansa puolesta. Lakkaamatta äiti rukoili poikansa puolesta, että tämä löytäisi oikean tien.
Eräänä päivänä Monica näki unen, jossa hän näki itsensä metsässä itkien poikansa hengellisyyden menetystä. Häntä lähestyi hyvin loistava hahmo ja sanoi hänelle: ”Sinun poikasi palaa sinun luoksesi” ja heti hän näki Augustinuksen kanssaan. Hän kertoi pojalleen unen, ja tämä sanoi hänelle täynnä ylpeyttä, että se merkitsi sitä, että äidistä tulisi manikealainen kuten hänkin. Siihen Monica vastasi: ”Unessa ei minulle sanottu, että äiti menee sinne, missä poika on, vaan poika palaa äidin luo”. Hänen älykäs vastauksensa teki suuren vaikutuksen hänen poikaansa Augustinukseen, joka myöhemmin piti näkyä taivaan inspiraationa. Tämä tapahtui vuonna 378. Vielä oli jäljellä yhdeksän vuotta ennen kuin Augustinus koki kääntymyksen.
Aikansa Monica rukoili ja itki, paastosi ja valvoi ja pyysi pyhiä kirjoituksia hyvin tuntevaa piispaa, joka oli itse aiemmin ollut manikealainen, käyttämään järkiperäisiä argumentteja saadakseen Augustinuksen vakuuttuneeksi. Piispa kuitenkin oli sitä mieltä, että nuoren miehen oli parempi itse löytää Totuus. Näin piispa vastasi Monicalle: ”Ole rauhassa, on mahdotonta, että niin monien kyynelten poika joutuisi turmioon”. Tämä erinomainen vastaus ja se, mitä hän oli kuullut sanottavan unessa, lohduttivat häntä ja täyttivät hänet toivolla huolimatta siitä, ettei Augustinus näyttänyt pienintäkään merkkiä katumuksesta.
… Italiaan
Monica seurasi uskollisesti poikaansa tämän levottomilla harharetkillä. Ollessaan 29-vuotias Augustinus päätti lähteä Roomaan luennoimaan. Hän oli jo valmistunut opettajaksi. Oikeastaan poika pyrki karkaamaan äidiltään Roomaan, mutta äiti seurasi poikaansa sitkeästi. Monica päätti seurata häntä pitääkseen hänet erossa huonoista vaikutuksista, sillä Roomaa pidettiin paheiden pesänä. Äiti oli tulossa matkalle mukaan, mutta poika eksytti hänet kannoiltaan kertomalla hänelle menevänsä ensin tapaamaan erästä ystävää. Äidin ollessa kirkossa rukoilemassa pojan laiva lähti. Augustinus kirjoitti myöhemmin Tunnustuksissaan: ”Minä valehtelin hänelle, kun hän oli rukoilemassa ja itkemässä minun puolestani.” Näin kun he saapuivat satamaan, Augustinus huiputti häntä ja astui laivaan ja lähti Roomaan ilman häntä. Monica, jota ei lannistettu niin helpolla, matkusti tietenkin toisella laivalla ja meni hänen perässään.
Roomaan saapuessaan Monica sai tietää pojan menneen Milanoon, jossa poika oli tullut Italian sen ajan kuuluisimman piispan Ambrosiuksen vaikutuspiiriin. Tällä maineikkaalla kaupungin arkkipiispalla oli suuri vaikutus Augustinukseen, jota viehätti alun perin hänen suuri tietomääränsä ja voimakas persoonallisuutensa. Vähitellen alkoi Augustinuksessa näkyä huomattava muutos, hän kuunteli suurella tarkkaavaisuudella ja kunnioituksella piispa Ambrosiusta, kiintyi häneen syvästi ja avasi lopulta mielensä ja sydämensä katolisen uskon totuudelle.
Löydettyään poikansa Milanosta Monica sai kuulla, että poika oli luopunut manikealaisesta harhaopista. Äiti tutustui myös piispa Ambrosiukseen, jossa hän kohtasi todellisen isän, täynnä hyvyyttä ja viisautta. Vihdoin Monican rukoukset palkittiin: vuonna 387 tapahtui Augustinuksen kääntymys, hän perehtyi katoliseen uskoon ja saman vuoden ylösnousemuksen Pääsiäisjuhlassa hänet kastettiin. Kasteeseen valmistautuessaan Augustinus kokoontui ystäviensä kanssa uskonnollisiin ja filosofisiin keskusteluihin, joissa hänen äitinsä osoitti huomattavaa arvostelukykyä ja pyhien kirjoitusten tuntemusta. Lopulta piispa Ambrosius kastoi Augustinuksen ja useita hänen ystäviään pääsiäisenä 387. Monican surun kyyneleet muuttuivat ilon kyyneliksi. Äiti oli yrittänyt järjestää pojalleen avioliittoa, mutta nyt tämä ilmoitti aikovansa ruveta viettämään askeettista elämää.
Saatuaan rauhan Jumalassa Augustinus päätti palata äitinsä ja veljensä kanssa kotimaahansa Afrikkaan ja he menivät Ostian satamaan odottamaan laivaa. Lähtöä edeltävänä yönä Monica istui Augustinuksen kanssa ikkunan ääressä. He katselivat Välimeren yllä tuikkivia tähtiä ja juttelivat pyhistä ja taivaan kunniasta. Monica tajusi, että hänen pojastaan ei ainoastaan ollut tullut kristitty vaan että tämä kaipasi koko olemuksellaan pyhyyttä. Nyt äidillä ei ollut enää mitään syytä viipyä maan päällä. Augustinus kirjoitti Tunnustuksissaan: ”Silloin äitini sanoi: 'Poikani, mitä minuun tulee niin ei minua maallisessa elämässä enää mikään houkuta. Oli vain yksi syy, minkä tähden toivoin eläväni tässä maailmassa vielä jonkin aikaa: että näkisin sinut katolisena kristittynä ennen kuin kuolen. Tämän on Jumala minulle ylenmäärin antanut. Mitä minä täällä enää tekisin?” (lib. 9, 10-11)
Viisi päivää myöhemmin Monica sairastui kuumeeseen ja joutui vuoteen omaksi. Hän sanoi pojilleen, ettei ollut väliä sillä, minne hänet haudattaisiin, sillä Jumala kyllä löytäisi hänet herättääkseen hänet viimeisenä päivänä. Hän pyysi poikiaan muistamaan häntä jumalallisessa liturgiassa, Herran alttarilla. "Poikani, kaikki toiveeni ovat täyttyneet, kun näen sinun tulevan Jumalan palvelijaksi," sanoi Monica Augustinukselle kuolinvuoteellaan. Kuume paheni parissa päivässä ja johti kuolemaan. Monica nukkui pois viidenkymmenenviiden vuoden ikäisenä vuonna 387.
… taivaan kunniaan
Augustinus itki koko yön äitinsä kuoleman johdosta, mutta äidin rukoukset olivat ankkuroineet hänen elämänsä piispana ja kirkon suurena opettajana lujasti Jumalaan. Monica oli joskus ollut varsin hankala äiti eikä Augustinus pojista parhaita, mutta Augustinus piti Monicaa sekä hengellisenä että ruumiillisena äitinään. Myöhemmin Augustinus vertasi vanhemmuutta eräänlaiseen piispanvirkaan.
Tunnustuksissaan Augustinus pyytää rukoilemaan Monican ja isänsä Patriciuksen puolesta, mutta monet uskovien sukupolvet ovat päinvastoin pyytäneet Monican esirukouksia. Pyhää Monicaa on kunnioitettu erityisesti naimisissa olevien naisten suojelijana, vaikeiden avioliittojen ja sukulaisten kääntymyksen suojeluspyhimyksenä. Vuosisatojen kuluessa tuhannet ihmiset ovat turvautuneet pyhään Monicaan rakkaiden perheenjäsentensä puolesta ja saaneet todistaa ihmeellisistä kääntymyksistä.
Pyhää Monicaa pidetään kaikkien kristittyjen äitien esikuvana: ”Hän synnytti poikansa sekä maailmalle että taivaalle.” Hänen juhlansa oli aikaisemmin 4. toukokuuta ja nykyään 27. elokuuta eli yhden päivän ennen poikansa Augustinuksen juhlapäivää.
Pyhän Monican varhaisesta kunnioituksesta ei ole tietoja, mutta vuonna 1162 hänen jäännöksensä siirrettiin Arrouaiseen, josta hänen kunnioituksensa alkoi levitä laajemmalle. Vuonna 1430 muut reliikit siirrettiin Ostiasta Roomaan, jossa ne yhä ovat San Agostinon kirkossa.
Pyhän Monican muistopäivänä (27.8.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, murheellisten lohduttaja, sinä katsoit laupiaasti pyhän Monican hartaiden kyynelten puoleen ja lahjoitit hänen pojalleen Augustinukselle kääntymyksen armon. Heidän esirukoustensa tähden opeta meitäkin itkemään syntejämme ja vastaanottamaan sinun anteeksiantosi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, ss. 682-683)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 185.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 266-267.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 80.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 76.
· Augustinus: Kirkkoisä Augustinuksen tunnustukset. Latinan kielestä lyhennellen suomentanut ja selityksillä varustanut Osv. Stenroth. Alkulause Herman Råbergh. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1905.
· Augustinus: Tunnustukset. Latinasta suomentanut Otto Lakka. Suomennoksen tarkistanut Yrjö-Otto Lakka. Kristikunnan klassikkoja 1. Ilmestynyt aiemmin 1947. Helsinki: SLEY-kirjat, 1981 (2. painos 2003).
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
Monica tunnetaan erityisesti pyhän Augustinuksen äitinä. Suuri osa siitä, mitä hänestä tiedetään, on peräisin tämän kuuluisan Hippon piispan kirjoituksista. Monica syntyi kristittyyn perheeseen vuonna 332 Tagastessa Pohjois-Afrikassa, noin sata kilometriä Karthagon kaupungista. Tämä esikuvallinen kristillinen vaimo, äiti ja leski sai vanhemmiltaan kasvatuksen kristilliseen uskoon. Kodissa vallitsi hyveen ja rakkauden ilmapiiri.
Monican vanhemmat uskoivat tyttäriensä kasvatuksen naiselle, joka oli hyvin uskonnollinen ja piti ankaraa kuria. Vaikka Afrikan maat ovat ilmastollisesti hyvin lämpimiä, kasvattaja ei antanut heidän juoda tuntien aikana, vaan sanoi heille: ”Joka kerta, kun teillä nyt on jano, te menette ottamaan juotavaa sammuttaaksenne janonne. Ja myöhemmin, kun olette vanhempia ja teillä on avaimet huoneeseen, jossa on viiniä, te otatte väkijuomaa, ja se aiheuttaa teille paljon pahaa”. Monica totteli häntä ensimmäiset vuodet, mutta tultuaan vanhemmaksi alkoi mennä salaa varastoon ja joka kerta, kun hänellä oli jano, hän otti lasillisen viiniä. Eräänä päivänä Monica sattui moittimaan kiivaasti erästä työläistä, ja tämä puolustautuakseen huusi hänelle: ”Juoppo!” Se teki häneen syvän vaikutuksen, eikä hän unohtanut sitä koko elämänsä aikana, ja hän päätti, ettei koskaan enää ota alkoholijuomia. Joitakin kuukausia myöhemmin hänet kastettiin ja sen jälkeen hänen kääntymyksensä oli ihailtavaa.
Vaikea perhe-elämä
Monica halusi omistautua rukouselämälle ja yksinäisyydelle, mutta hänen vanhempansa määräsivät, että hänen piti mennä naimisiin Patricius-nimisen miehen kanssa. Tämä oli hyvä työntekijä, mutta pahanluonteinen, naisiin menevä, peluri ja pakana, jolla ei ollut mitään kiinnostusta hengellisiin asioihin ja joka tuotti Monicalle paljon kärsimystä. Kolmekymmentä vuotta Monican täytyi sietää hänen raivonpuuskiaan, sillä hän huusi pienimmästäkin syystä, mutta ei koskaan uskaltanut nostaa kättään vaimoaan vastaan. Monica sanoi usein toisille vaimoille, jotka valittivat miestensä väkivaltaista käytöstä, että he olivat aiheuttaneet sen itse terävällä kielellään. Kun muut vaimot kysyivät häneltä, miksi hänen miehensä, joka oli eräs kaupungin pahaluonteisimpia miehiä, ei koskaan lyönyt häntä, kun sen sijaan heidän puolisonsa löivät heitä säälittä, hän vastasi heille: ”Katsokaas, kun puolisoni on pahalla tuulella, minä yritän olla hyvällä tuulella. Kun hän huutaa, minä vaikenen. Ja koska tappeluun tarvitaan kaksi ja minä en suostu ryhtymään tappeluun, niinpä … emme tappele”.
Kerrotaan, että Monicalla ei ollut vaikeuksia ainoastaan kiivasluonteisen miehensä vaan myös anoppinsa kanssa, joka asui heidän luonaan. Anoppi oli sekaantunut liikaa miniänsä asioihin ja katkeroittanut suuresti Monica-paran elämää. Lempeydellään ja kärsivällisyydellään, rukouksillaan ja omalla esimerkillään Monica onnistui käännyttämään kristinuskoon molemmat. Monica rukoili ja uhrasi miehensä puolesta ja vihdoin sai Jumalalta sen armon, että Patricius kastettiin vuotta ennen kuolemaansa vuonna 371. Monican vaikutuksesta kristityksi kääntyi myös hänen anoppinsa, jonka läsnäolo heidän kodissaan oli aiheuttanut hänelle paljon harmia.
Perheeseen syntyi kolme lasta: kaksi poikaa Augustinus ja Navigius ja yksi tytär Perpetua. Kaksi nuorimmaista lasta oli äidille ilo ja lohdutus, mutta vanhin, Augustinus, sai äidin kärsimään vuosikymmeniä. Vanhimmalla pojalla oli aivan erinomaiset lahjat, mutta hän oli perinyt isänsä rauhattoman luonteen. Yhtä kiihkeästi hän sekä rakasti että vihasi, teki sekä hyvää että pahaa. Vuosi kasteensa jälkeen Patricius kuoli jättäen leskiparan yksin vanhimman pojan ongelmien kanssa. Augustinuksen levoton ja huikentelevainen elämä tuotti suurta huolta Monicalle, joka rukoili jatkuvasti ja kärsivällisesti holtittoman poikansa kääntymyksen puolesta.
Leski ja lapset
Leskenä Monica keskittyi viettämään hurskasta elämää ja kasvattamaan lapsiaan. Augustinus oli jo nuorena saanut katekumeeniopetusta, ja kerran, kun hänen luultiin olevan kuolemansairas, hänet aiottiin kastaa, mutta kaste lykkäytyi hänen parannuttuaan yhtäkkiä sairaudestaan. Oikeastaan pelätessään kuolevansa sairauteen Augustinus turvautui uskontoon ja aikoi tulla katoliseksi, mutta parannuttuaan sairaudesta hän luopui aikomuksestaan. Isänsä kuollessa Augustinus oli 17-vuotias ja opiskeli retoriikkaa Karthagossa.
Oikeastaan Patricius ja Monica olivat huomanneet, että Augustinus oli harvinaisen älykäs ja niinpä he päättivät lähettää hänet maan pääkaupunkiin, Karthagoon, opiskelemaan filosofiaa, kirjallisuutta ja puhetaitoa. Patriciusta kiinnosti tietenkin siihen aikaan vain se, että Augustinus menestyisi opinnoissaan, olisi tunnettu ja juhlittu seuraelämässä ja erinomainen fyysisessä liikunnassa. Isä ei välittänyt vähääkään hengellisestä elämästä ja sen puuttumisesta pojassaan, ja Augustinus, joka ei ollut arka eikä laiska, etääntyi yhä enemmän uskosta ja lankesi yhä suurempiin ja pahempiin synteihin ja erehdyksiin. Toisaalta äiti aina halusi pojan käyttävän lahjansa Jumalan palvelemiseen ja kirkon hyväksi.
Kun Monica kaksi vuotta myöhemmin sai tietää, että poika vietti paheellista elämää ja oli langennut manikealaisten harhaoppiin, hän suri poikansa hengellistä kuolemaa enemmän kuin jos tämä olisi kuollut ruumiillisesti. Augustinus omaksui muita uskomuksia ja tapoja manikealaiselta lahkolta, joka julisti, ettei Jumala ollut luonut maailmaa, vaan paholainen. Kun Augustinus palasi kotiin lomalle, niin Monica, joka oli hyväntahtoinen, mutta ei pelkuri eikä heikkoluonteinen, kuunneltuaan perättömyyksiä todellista uskontoa vastaan, heitti Augustinuksen muitta mutkitta ulos talosta ja sulki ovet, sillä hän ei majoittanut kattonsa alle Jumalan vihollisia.
Kun Augustinuksen villit nuoruusvuodet olivat pahimmillaan, Monica oli lähes menettänyt toivonsa poikansa kääntymisestä, mutta silloin Jumala lohdutti Monicaa unessa ja vakuutti hänelle, että hänen pojastaan tulisi vielä pyhä. Niinpä äiti rukoili edelleen uudistuneella rakkaudella syntisen poikansa puolesta. Lakkaamatta äiti rukoili poikansa puolesta, että tämä löytäisi oikean tien.
Eräänä päivänä Monica näki unen, jossa hän näki itsensä metsässä itkien poikansa hengellisyyden menetystä. Häntä lähestyi hyvin loistava hahmo ja sanoi hänelle: ”Sinun poikasi palaa sinun luoksesi” ja heti hän näki Augustinuksen kanssaan. Hän kertoi pojalleen unen, ja tämä sanoi hänelle täynnä ylpeyttä, että se merkitsi sitä, että äidistä tulisi manikealainen kuten hänkin. Siihen Monica vastasi: ”Unessa ei minulle sanottu, että äiti menee sinne, missä poika on, vaan poika palaa äidin luo”. Hänen älykäs vastauksensa teki suuren vaikutuksen hänen poikaansa Augustinukseen, joka myöhemmin piti näkyä taivaan inspiraationa. Tämä tapahtui vuonna 378. Vielä oli jäljellä yhdeksän vuotta ennen kuin Augustinus koki kääntymyksen.
Aikansa Monica rukoili ja itki, paastosi ja valvoi ja pyysi pyhiä kirjoituksia hyvin tuntevaa piispaa, joka oli itse aiemmin ollut manikealainen, käyttämään järkiperäisiä argumentteja saadakseen Augustinuksen vakuuttuneeksi. Piispa kuitenkin oli sitä mieltä, että nuoren miehen oli parempi itse löytää Totuus. Näin piispa vastasi Monicalle: ”Ole rauhassa, on mahdotonta, että niin monien kyynelten poika joutuisi turmioon”. Tämä erinomainen vastaus ja se, mitä hän oli kuullut sanottavan unessa, lohduttivat häntä ja täyttivät hänet toivolla huolimatta siitä, ettei Augustinus näyttänyt pienintäkään merkkiä katumuksesta.
… Italiaan
Monica seurasi uskollisesti poikaansa tämän levottomilla harharetkillä. Ollessaan 29-vuotias Augustinus päätti lähteä Roomaan luennoimaan. Hän oli jo valmistunut opettajaksi. Oikeastaan poika pyrki karkaamaan äidiltään Roomaan, mutta äiti seurasi poikaansa sitkeästi. Monica päätti seurata häntä pitääkseen hänet erossa huonoista vaikutuksista, sillä Roomaa pidettiin paheiden pesänä. Äiti oli tulossa matkalle mukaan, mutta poika eksytti hänet kannoiltaan kertomalla hänelle menevänsä ensin tapaamaan erästä ystävää. Äidin ollessa kirkossa rukoilemassa pojan laiva lähti. Augustinus kirjoitti myöhemmin Tunnustuksissaan: ”Minä valehtelin hänelle, kun hän oli rukoilemassa ja itkemässä minun puolestani.” Näin kun he saapuivat satamaan, Augustinus huiputti häntä ja astui laivaan ja lähti Roomaan ilman häntä. Monica, jota ei lannistettu niin helpolla, matkusti tietenkin toisella laivalla ja meni hänen perässään.
Roomaan saapuessaan Monica sai tietää pojan menneen Milanoon, jossa poika oli tullut Italian sen ajan kuuluisimman piispan Ambrosiuksen vaikutuspiiriin. Tällä maineikkaalla kaupungin arkkipiispalla oli suuri vaikutus Augustinukseen, jota viehätti alun perin hänen suuri tietomääränsä ja voimakas persoonallisuutensa. Vähitellen alkoi Augustinuksessa näkyä huomattava muutos, hän kuunteli suurella tarkkaavaisuudella ja kunnioituksella piispa Ambrosiusta, kiintyi häneen syvästi ja avasi lopulta mielensä ja sydämensä katolisen uskon totuudelle.
Löydettyään poikansa Milanosta Monica sai kuulla, että poika oli luopunut manikealaisesta harhaopista. Äiti tutustui myös piispa Ambrosiukseen, jossa hän kohtasi todellisen isän, täynnä hyvyyttä ja viisautta. Vihdoin Monican rukoukset palkittiin: vuonna 387 tapahtui Augustinuksen kääntymys, hän perehtyi katoliseen uskoon ja saman vuoden ylösnousemuksen Pääsiäisjuhlassa hänet kastettiin. Kasteeseen valmistautuessaan Augustinus kokoontui ystäviensä kanssa uskonnollisiin ja filosofisiin keskusteluihin, joissa hänen äitinsä osoitti huomattavaa arvostelukykyä ja pyhien kirjoitusten tuntemusta. Lopulta piispa Ambrosius kastoi Augustinuksen ja useita hänen ystäviään pääsiäisenä 387. Monican surun kyyneleet muuttuivat ilon kyyneliksi. Äiti oli yrittänyt järjestää pojalleen avioliittoa, mutta nyt tämä ilmoitti aikovansa ruveta viettämään askeettista elämää.
Saatuaan rauhan Jumalassa Augustinus päätti palata äitinsä ja veljensä kanssa kotimaahansa Afrikkaan ja he menivät Ostian satamaan odottamaan laivaa. Lähtöä edeltävänä yönä Monica istui Augustinuksen kanssa ikkunan ääressä. He katselivat Välimeren yllä tuikkivia tähtiä ja juttelivat pyhistä ja taivaan kunniasta. Monica tajusi, että hänen pojastaan ei ainoastaan ollut tullut kristitty vaan että tämä kaipasi koko olemuksellaan pyhyyttä. Nyt äidillä ei ollut enää mitään syytä viipyä maan päällä. Augustinus kirjoitti Tunnustuksissaan: ”Silloin äitini sanoi: 'Poikani, mitä minuun tulee niin ei minua maallisessa elämässä enää mikään houkuta. Oli vain yksi syy, minkä tähden toivoin eläväni tässä maailmassa vielä jonkin aikaa: että näkisin sinut katolisena kristittynä ennen kuin kuolen. Tämän on Jumala minulle ylenmäärin antanut. Mitä minä täällä enää tekisin?” (lib. 9, 10-11)
Viisi päivää myöhemmin Monica sairastui kuumeeseen ja joutui vuoteen omaksi. Hän sanoi pojilleen, ettei ollut väliä sillä, minne hänet haudattaisiin, sillä Jumala kyllä löytäisi hänet herättääkseen hänet viimeisenä päivänä. Hän pyysi poikiaan muistamaan häntä jumalallisessa liturgiassa, Herran alttarilla. "Poikani, kaikki toiveeni ovat täyttyneet, kun näen sinun tulevan Jumalan palvelijaksi," sanoi Monica Augustinukselle kuolinvuoteellaan. Kuume paheni parissa päivässä ja johti kuolemaan. Monica nukkui pois viidenkymmenenviiden vuoden ikäisenä vuonna 387.
… taivaan kunniaan
Augustinus itki koko yön äitinsä kuoleman johdosta, mutta äidin rukoukset olivat ankkuroineet hänen elämänsä piispana ja kirkon suurena opettajana lujasti Jumalaan. Monica oli joskus ollut varsin hankala äiti eikä Augustinus pojista parhaita, mutta Augustinus piti Monicaa sekä hengellisenä että ruumiillisena äitinään. Myöhemmin Augustinus vertasi vanhemmuutta eräänlaiseen piispanvirkaan.
Tunnustuksissaan Augustinus pyytää rukoilemaan Monican ja isänsä Patriciuksen puolesta, mutta monet uskovien sukupolvet ovat päinvastoin pyytäneet Monican esirukouksia. Pyhää Monicaa on kunnioitettu erityisesti naimisissa olevien naisten suojelijana, vaikeiden avioliittojen ja sukulaisten kääntymyksen suojeluspyhimyksenä. Vuosisatojen kuluessa tuhannet ihmiset ovat turvautuneet pyhään Monicaan rakkaiden perheenjäsentensä puolesta ja saaneet todistaa ihmeellisistä kääntymyksistä.
Pyhää Monicaa pidetään kaikkien kristittyjen äitien esikuvana: ”Hän synnytti poikansa sekä maailmalle että taivaalle.” Hänen juhlansa oli aikaisemmin 4. toukokuuta ja nykyään 27. elokuuta eli yhden päivän ennen poikansa Augustinuksen juhlapäivää.
Pyhän Monican varhaisesta kunnioituksesta ei ole tietoja, mutta vuonna 1162 hänen jäännöksensä siirrettiin Arrouaiseen, josta hänen kunnioituksensa alkoi levitä laajemmalle. Vuonna 1430 muut reliikit siirrettiin Ostiasta Roomaan, jossa ne yhä ovat San Agostinon kirkossa.
Pyhän Monican muistopäivänä (27.8.) vietettävän Pyhän Messun päivän rukous:
Jumala, murheellisten lohduttaja, sinä katsoit laupiaasti pyhän Monican hartaiden kyynelten puoleen ja lahjoitit hänen pojalleen Augustinukselle kääntymyksen armon. Heidän esirukoustensa tähden opeta meitäkin itkemään syntejämme ja vastaanottamaan sinun anteeksiantosi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. (Roomalainen Messukirja, ss. 682-683)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
· Evi Koski (toim.), Pyhimysten tie. Suomen katolisen hiippakunnan liturgisen kalenterin mukaiset pyhimysten juhlat ja muistopäivät, KATT, Helsinki 1978, s. 185.
· Adalbert Engelhart OSB, Pyhien vuosi, Pyhien kalenteri vuoden jokaiselle päivälle, KATT, Saarijärvi 2001, ss. 266-267.
· Outi Kecskeméti, Taivaallisia suojelijoita, KATT, Helsinki 2002, s. 80.
· Tuula Luoma, Uudistettu käsikirja katolisista pyhimyksistä, Amanda, Turenki 2020, s. 76.
· Augustinus: Kirkkoisä Augustinuksen tunnustukset. Latinan kielestä lyhennellen suomentanut ja selityksillä varustanut Osv. Stenroth. Alkulause Herman Råbergh. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1905.
· Augustinus: Tunnustukset. Latinasta suomentanut Otto Lakka. Suomennoksen tarkistanut Yrjö-Otto Lakka. Kristikunnan klassikkoja 1. Ilmestynyt aiemmin 1947. Helsinki: SLEY-kirjat, 1981 (2. painos 2003).
· David Hugh Farmer, The Oxford Dictionary of Saints. 3rd ed., Oxford University Press, Oxford 1992.
· The Book of Saints: A Dictionary of Servants of God. 6th ed., Cassell, London 1994.
· www.catholic.org/saints/ tai www.catholic-forum.com/saints/indexsnt.htm
RSS Feed