Edellisessä kirjoituksessa yhdyimme enkelien ylistyslauluun, joka kaikuu yhä kirkoissamme Glorian korkealla veisulla: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa. Ja maassa rauha ihmisille, joita hän rakastaa.” Tässä arvokkaassa varhaiskristillisessä hymnissä Kirkko ylistää Isää Jumalaa ja hänen Karitsaansa Kristusta Pyhän Hengen kautta. Pyhälle Kolminaisuudelle omistettu ylistysvirsi Kunnia on Pyhän Messun alkumenojen kiitossävyinen huipennus. Se on selkeä osoitus Eukaristian vieton merkityksestä, sillä kreikkalainen sana ”eukharistein” tarkoittaa juuri kiitollisuutta ja kiittämistä. Gloria lauletaan tai lausutaan sunnuntaimessuissa adventin ja paaston aikaa lukuun ottamatta sekä kaikkina juhlapyhinä, juhlina ja erityisistä syistä vietettävissä juhlamessuissa. Glorian aloittaa pappi itse tai sitten kanttori tai kaikki yhdessä. Sitten kansa ja kuoro vuorotellen tai kuoro yksin tai kaikki yhdessä laulavat Glorian. Nyt jatkamme Pyhän Messun kulun etenemistä tässä artikkelissa. Mitä seuraa Kunnia-virren jälkeen?
Tämän jälkeen pappi kutsuu kansaa päivän rukoukseen. Hän liittää kätensä yhteen ja sanoo: "Rukoilkaamme." Kaikki rukoilevat hetken hiljaa yhdessä papin kanssa. Näin pappi ja uskovat ovat hetken hiljaa tullakseen tietoisiksi siitä, että he seisovat Jumalan kasvojen edessä, ja voidakseen sydämessään kantaa rukousaiheensa Jumalalle. Sitten pappi levittää kätensä ja lausuu päivän rukouksen, jota sanotaan myös kollehtarukoukseksi. Pappi tavallaan hiljaisuudessa ”keräilee” (collects) kaikkien uskovien eri rukouspyyntöjä yhdeksi aiheeksi ja näin tuo tämän yksimielisesti Isälle Jumalalle. Kansa liittyy rukoukseen, yhtyy sen sisältöön ja akklamaatiollaan ”Aamen” ottaa rukouksen omakseen.
Päivän rukous ilmaisee messunvieton aiheen. Kirkko rukoilee Jumalalta armoa ja viisautta kirkkovuoden ajankohtaan liittyvässä rukouksessa, joka osoitetaan papin sanoilla Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä Isälle Jumalalle. Roomalaisessa messukirjassa on kullekin kirkkovuoden pyhäpäivälle vaihtoehtoisia päivän rukouksia. Ne ovat tyyliltään erilaisia, mutta kaikissa niissä Kirkko muistaa Jumalan pelastustekoja, vetoaa niihin ja pyytää päästä niistä osalliseksi. Esimerkiksi tulevan Kristuksen, kaikkeuden kuninkaan, juhlapyhän päivän rukoukseen kuuluvat seuraavat tekstit: ”Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, rakkaassa Pojassasi, maailmankaikkeuden kuninkaassa, sinä halusit tehdä kaiken uudeksi. Suo kaikkien luotujesi synnin orjuudesta vapautettuina palvella ja ylistää sinua lakkaamatta. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.” (Roomalainen Messukirja, s. 400)
Pyhässä Messussa luetaan aina vain yksi päivän rukous samoin kuin myös vain yksi uhrilahjarukous ja yksi päätösrukous. Päivän rukous pitkässä loppumuodossaan päättyy seuraavasti:
– jos sen kohteena on Isä: "Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen",
– jos sen kohteena on Isä, mutta lopussa mainitaan Poika: "- - joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen",
– jos sen kohteena on Poika: "- - joka elät ja hallitset Isän Jumalan kanssa Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen."
Uhrilahjarukouksen ja päätösrukouksen loppu on aina edellä mainittuja lyhyempi:
– jos niiden kohteena on Isä: "Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta",
– jos niiden kohteena on Isä, mutta lopussa mainitaan myös Poika: "- - joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen",
– jos niiden kohteena on Poika: "- - joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen."
Sekä Kunnia-virressä että päivän rukouksessa Kirkko anoo ja rukoilee Pyhää Kolminaisuutta. Näiden rukousten päätössanoissa Kirkko muistaa Jeesuksen itse kehottamia sanoja: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23-24) Tästä syystä pappi päättää päivän rukouksen ja muitakin liturgisia rukouksia yleensä sanoihin ”Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta”. Näin Jeesuksen kautta rukoileminen on kaikkein paras tapa rukoilla. Voimme olla varmoja siitä, että meidän rukouspyyntöjämme tultaisiin kuulluiksi taivaalliselle Isälle. Päivän rukouksessa Kirkko lähestyy Isää Jeesuksen nimessä. Nimi Jeesus on siis kristillisen rukouksen sydän. Mitä tahansa me teemme, meidän tulisi tehdä se Jeesuksen nimessä: ”Kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol. 3:17). Koko elämämme pitäisi olla siis jatkuva rukous, joka puolestaan yhtyy Kirkkomme päivän rukoukseen, jossa me anoen rukoilemme Pyhää Kolminaisuutta todellisen ja elävän Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
Tämän jälkeen pappi kutsuu kansaa päivän rukoukseen. Hän liittää kätensä yhteen ja sanoo: "Rukoilkaamme." Kaikki rukoilevat hetken hiljaa yhdessä papin kanssa. Näin pappi ja uskovat ovat hetken hiljaa tullakseen tietoisiksi siitä, että he seisovat Jumalan kasvojen edessä, ja voidakseen sydämessään kantaa rukousaiheensa Jumalalle. Sitten pappi levittää kätensä ja lausuu päivän rukouksen, jota sanotaan myös kollehtarukoukseksi. Pappi tavallaan hiljaisuudessa ”keräilee” (collects) kaikkien uskovien eri rukouspyyntöjä yhdeksi aiheeksi ja näin tuo tämän yksimielisesti Isälle Jumalalle. Kansa liittyy rukoukseen, yhtyy sen sisältöön ja akklamaatiollaan ”Aamen” ottaa rukouksen omakseen.
Päivän rukous ilmaisee messunvieton aiheen. Kirkko rukoilee Jumalalta armoa ja viisautta kirkkovuoden ajankohtaan liittyvässä rukouksessa, joka osoitetaan papin sanoilla Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä Isälle Jumalalle. Roomalaisessa messukirjassa on kullekin kirkkovuoden pyhäpäivälle vaihtoehtoisia päivän rukouksia. Ne ovat tyyliltään erilaisia, mutta kaikissa niissä Kirkko muistaa Jumalan pelastustekoja, vetoaa niihin ja pyytää päästä niistä osalliseksi. Esimerkiksi tulevan Kristuksen, kaikkeuden kuninkaan, juhlapyhän päivän rukoukseen kuuluvat seuraavat tekstit: ”Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, rakkaassa Pojassasi, maailmankaikkeuden kuninkaassa, sinä halusit tehdä kaiken uudeksi. Suo kaikkien luotujesi synnin orjuudesta vapautettuina palvella ja ylistää sinua lakkaamatta. Tätä pyydämme saman Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.” (Roomalainen Messukirja, s. 400)
Pyhässä Messussa luetaan aina vain yksi päivän rukous samoin kuin myös vain yksi uhrilahjarukous ja yksi päätösrukous. Päivän rukous pitkässä loppumuodossaan päättyy seuraavasti:
– jos sen kohteena on Isä: "Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen",
– jos sen kohteena on Isä, mutta lopussa mainitaan Poika: "- - joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen",
– jos sen kohteena on Poika: "- - joka elät ja hallitset Isän Jumalan kanssa Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen."
Uhrilahjarukouksen ja päätösrukouksen loppu on aina edellä mainittuja lyhyempi:
– jos niiden kohteena on Isä: "Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme, kautta",
– jos niiden kohteena on Isä, mutta lopussa mainitaan myös Poika: "- - joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen",
– jos niiden kohteena on Poika: "- - joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen."
Sekä Kunnia-virressä että päivän rukouksessa Kirkko anoo ja rukoilee Pyhää Kolminaisuutta. Näiden rukousten päätössanoissa Kirkko muistaa Jeesuksen itse kehottamia sanoja: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille.” (Joh. 16:23-24) Tästä syystä pappi päättää päivän rukouksen ja muitakin liturgisia rukouksia yleensä sanoihin ”Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta”. Näin Jeesuksen kautta rukoileminen on kaikkein paras tapa rukoilla. Voimme olla varmoja siitä, että meidän rukouspyyntöjämme tultaisiin kuulluiksi taivaalliselle Isälle. Päivän rukouksessa Kirkko lähestyy Isää Jeesuksen nimessä. Nimi Jeesus on siis kristillisen rukouksen sydän. Mitä tahansa me teemme, meidän tulisi tehdä se Jeesuksen nimessä: ”Kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol. 3:17). Koko elämämme pitäisi olla siis jatkuva rukous, joka puolestaan yhtyy Kirkkomme päivän rukoukseen, jossa me anoen rukoilemme Pyhää Kolminaisuutta todellisen ja elävän Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta.
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 203-213; 446-455 & 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 38-40; 84 & 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)
RSS Feed