Tähän mennessä olemme jo tutkineet kaikkia Pyhän Messun alkumenoja, joiden tarkoitus on yhdistää kokoontuneet uskovat yhdeksi yhteisöksi, jotta he voisivat kuulla Jumalan sanaa oikealla tavalla ja viettää eukaristiaa arvokkaasti. Niinpä tässä kirjoituksessa meidän on loogisesti siirryttävä sanan liturgiaan, Pyhän Messun ensimmäiseen ja varsinaiseen tärkeään osaan, mutta ennen sitä on hyvä tutustua lyhyesti erääseen Messun tärkeään ainekseen, nimittäin hiljaisuuteen.
Vatikaanin toisen konsiilin konstituutio Sacrosanctum Conciliumin mukaan liturgiaan omana osanaan kuuluvaa hiljaisuutta on noudatettava ajallaan (SC 30). Hiljaisuuden luonne on toki liturgian eri kohdissa erilainen. Esimerkiksi ennen Messua ja katumuksen vieton aikana ja rukouskehotuksen jälkeen uskova rukoilee sydämessään. Raamatun lukemisen ja saarnan jälkeen jokainen miettii kuultua hetken aikaa. Kommuunion jälkeen uskova hiljentyy kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa. (RMYJ 23)
Hiljaisuus ennen Messua on hetki odottaa Kristuksen pääsiäistä, joka tulee läsnäolevaksi Messun vietossa. Kristuksen ristillä kerta kaikkiaan edeskantama uhri pysyy aina aktuaalisena: ”Joka kerta, kun alttarilla vietetään ristinuhria, jossa ’meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu’, toteutetaan meidän lunastuksemme työ” (LG 3). Eukaristiassa Kristus lahjoittaa sen ruumiin, jonka hän on edeskantanut ristille meidän puolestamme, ja sen veren, ”joka on vuodatettu monien puolesta syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28). Tämä Messun alussa olevan hiljaisuuden hetki antaa myös jokaiselle uskovalle valmiuden uhrata oma elämänsä Jeesuksen Kristuksen kanssa Isälle Jumalalle.
Seuraava hiljaisuus katumuksen vieton aikana rohkaisee ihmistä kääntymään Jumalan puoleen. Tämä hetki antaa jokaiselle mahdollisuuden palauttaa mieleensä omat syntinsä. Ihminen on usein kuin kadonnut lammas, joka ei seuraa Hyvää Paimenta eikä enää kuule tämän ääntä. Hänet on kutsuttu kuuntelemaan omantunnon ja totuuden ääntä, tutkimaan itseään rehellisesti ja pyytämään Herran armahdusta.
Hiljaisuus rukouskehotuksen jälkeen tekee uskovat tietoisiksi siitä, että he seisovat kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä, ja pienten lasten tavoin he vaikenevat anteliaan Isän edessä. Uskovat eivät uskalla heti pyytää mitään Jumalalta, sillä he näyttävät Hänelle vain omat tyhjät kätensä, mutta täynnä luottamusta he kantavat sydämessään rukousaiheensa Jumalalle. Näin hiljaisuudessa jokainen voi itse esittää omia henkilökohtaisia rukouspyyntöjä, joita pappi hetken hiljaa liittää yhteen aiheeseen tuodakseen tämän yksimielisesti Isälle Jumalalle. Papin levitetyt kädet saavat kaksi merkitystä: toisaalta ne kertovat avuttomuudesta ja toisaalta luottamuksesta Jumalan hyvyyteen.
Sanan liturgian aikana pidetään pienet hiljaisuuden hetket, jotta jokainen voisi miettiä rauhassa kuultua ja yrittäisi soveltaa sitä omaan elämäänsä. Jumala puhuu edelleen ihmiselle sanansa kautta, siksi hiljaisuus sopii erittäin hyvin Hänen sanansa sisäistämiseen ja vastaukseen. Kiireisen elämänmenon vuoksi ihmisellä on taipumus olla vastaamatta heti Jumalan kutsuun. Niinpä Raamatun lukemisen ja saarnan jälkeen mietitään kuultua hetken aikaa, jotta ”sana tulisi lihaksi” ihmisen sydämessä.
Papin kohottaessa pyhitetyt leivät ja viinin seuraa pieni hiljaisuus, joka on tarkoitettu oman uskon tunnustamiseen, että Kristus on todella läsnä leivän ja viinin muodossa. Lisäksi tämä hiljaisuuden hetki tarjoaa myös tilaisuuden pohtia pääsiäissalaisuutta ja ylistää Kristuksen ruumiin ja veren uhraamista Isälle Jumalalle. Samassa uhrissa jokainen voi osoittaa oman valmiutensa täyttää Jumalan tahdon elämässään.
Jumalan Karitsa-rukouksen jälkeen tuleva hiljaisuus on tarkoitettu varsinaiseen valmisteluun ennen Jumalan kanssa kohtaamista, siis kommuuniota. Tässä lyhyessä hetkessä jokaisen täytyy ottaa selville se, että hänet on kutsuttu juhla-aterialle. Samalla jokainen huomaa oman arvottomuutensa, kun hän sanoo ääneen: ”Herra, en ole sen arvoinen.”
Kommuunion jälkeen hiljennytään kiittämään ja rukoilemaan Jumalaa. Tämä hiljaisuuden hetki on tarkoitettu henkilökohtaiseen kohtaamiseen Jeesuksen kanssa uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Se antaa jokaiselle mahdollisuuden kypsyä ja vahvistua hengellisessä kasvussa. Kiitollisuuden osoitus Kristukselle pelastuksen teosta ja henkilökohtaisista lahjoista auttaa ihmistä ymmärtämään, että luotu on täysin riippuvainen Luojastaan, sillä ”ilman Luojaa luontokappale raukeaa tyhjiin”. (Gaudium et Spes 36)
Loppujen lopuksi hiljaisuus on myös tärkeää rukousta. Pyhässä Messussa esiintyvillä hiljaisuuden hetkillä on oma merkityksensä ja arvonsa. Siksi ”liturgiaan omana osanaan kuuluvaa hiljaisuutta noudatettakoon ajallaan”. (SC 30)
Isä Tri Nguyen
Lähteet:
- Katolisen kirkon katekismus, LEV & KATT, Jyväskylä 2005, II osa, nrot 203-213; 446-455 & 1322-1419.
- Katolisen kirkon katekismuksen kompendium, LEV & KATT, Keuruu 2013, II osa, nrot 38-40; 84 & 271-294
- Katolinen uskomme, suom. E. Koski, KATT, Kerava 1974, 16. luku, ss. 213-221
- Vatikaanin II kirk.kok. (1962-65), konstituutio Sacrosanctum Concilium pyhästä liturgiasta (4.12.1963)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Lumen gentium Kirkosta (21.11.1964)
- Vatikaanin II kirk.kok., konstituutio Dei Verbum jumalallisesta ilmoituksesta (18.11.1965)
- Vatikaanin II kirk.kok., dekreetti Presbyterorum ordinis pappeudesta (7.12.1965)
- The Sacred Congregation of Rites, instruction Musicam Sacram (5.3.1967), AAS 59 (1967) 300-320.
- Roomalaisen Messukirjan yleinen johdanto (RMYJ), Pieksämäki 1999, II luku.
- paavi Pius XII, kiertokirjeet Mystici Corporis (29.6.1943) ja Mediator Dei (20.11.1947)
- paavi Paavali VI, kiertokirje Mysterium fidei (3.9.1965)
- paavi Johannes Paavali II, kiertokirje Ecclesia de Eucharistia (17.4.2003)
- Liturgian ja sakramenttijärjestyksen kongregaatio, asiakirja Redemptionis Sacramentum (23.4.2004)
- paavi Benedictus XVI, apostolinen kehotuskirje Sacramentum caritatis (13.3.2007)